Uukuniemen laivaonnettomuuden seuraukset

Laivaonnettomuuden uhrien nimitaulu

Kirjoitin aiemmin syksyllä blogiini Uukuniemen Pyhäjärvellä vuoden 1903 elokuussa tapahtuneesta traagisesta höyryvene "Ainon" laivaonnettomuudesta. Lupasin palata myöhemmin asiaan kertoen, mitä tuo onnettomuus merkitsi sen uhreille, heidän omaisilleen ja onnettomuudesta vastuussa olleille. Lehtiuutisista kokoamani teksti ei varmasti pysty kunnolla kuvaamaan sitä surua, tuskaa, epätoivoa, vihaa ja - syyllisyyttä, jota tapahtumassa mukana olleet ja menehtyneiden omaiset tunsivat. Ehkä tämä kuitenkin antanee edes kalpean aavistuksen siitä, mitä he olivat läpikäyneet. Lehtiartikkeleissa selviää myös ne syyt, jotka tutkimuksen mukaan johtivat onnettomuuteen. Oikeuskäsittelyssä tapahtuma oli tammikuussa 1904.

Uhrien nostaminen järvestä

Vajaa kolme tuntia onnettomuuden tapahtumisen jälkeen, noin kello viiden maissa, saapui tapahtumapaikalle nimismies Raassina ja aloitti uhrien naaraustyön. Hänellä oli vaikeuksia saada siihen kuitenkaan apua, sillä monella paikalla olleella oli taikauskoisia pelkoja kuolleita kohtaan.  Monet miehet ilmoittivat, etteivät he uskalla koskea kuolleeseen.  Vasta uhkauksilla hän sai joitakin miehiä tarttumaan naarausköyteen. Lehtiuutisen mukaan ”osattiin kyllä vaikeroida ja valittaa, mutta ei ryhdytty vetämään kuolleita omaisia ylös vedestä”. Erään artikkelin mukaan, jotkut omaiset osoittivat jopa välinpitämättömyyttä omaisiaan kohtaan. Kun nimismies pyysi erästä talollista, jolta hukkui kaksi lasta, mukaan naaraustyöhön, tämä vastasi: ”Ei jouda, kun on ainoa mies talossa, pitää mennä pellolle.” Sunnuntai-iltana saatiin ylös jo kolme uhria. Sitten naaraustyö oli pakko lopettaa pimenemisen vuoksi. Maanantaina oli loputkin uhrit saatu nostetuksi ylös ”päivälliseen mennessä”. Kaikki olivat hukkuneet samaan paikkaan. Seppä Taneli Loposella oli vielä vedestä nostettaessa veitsi kädessään. Hän oli ollut ilmeisesti onnettomuushetkellä syömässä eväitään.

Hukkuneet

Seppä Taneli Laapotti ja hänen vaimonsa Katri Uukuniemen Mensuvaaran kylästä. Onnettomuus iski pahiten Laapotin perheeseen, sillä heiltä jäi orvoksi seitsemän lasta. Vanhin oli 11-vuotias ja nuori vuoden vanha. Lisäksi seppä Laapotin vanha, sokea ja hoitoapua tarvitse äiti jäi nyt ilman poikansa tuomaa turvaa.
Talollinen Antti Saharinen Uukuniemen Latvasyrjän kylästä.
Talollisen tytär Maijastina Kirmanen Latvasyrjän kylästä.
Talollisen tytär Maria Raassina Latvasyrjän kylästä.
Renki Antti Ryynänen Latvasyrjän kylästä. Häneltä oli kuollut äiti kaksi vuotta aikaisemmin, isä vuotta aikaisemmin, helmikuussa perheen turvaksi jäänyt vanhin veli. Perheeseen jäin Antin kuoleman jälkeen hänen 18-vuotias sisarensa huolehtimaan kolmesta alaikäisestä sisaruksestaan.
Nuorukainen Olli Fabritius Latvasyrjän kylästä.
Nuorukainen Adolf Pakarinen Latvasyrjän kylästä.
Talollisen tytär Maria Hämäläinen Latvasyrjän kylästä.
Leski Maria Toivonen (os. Pölönen) Uukuniemen Ännikänniemen kylästä.
Talollisen poika Antti Pölönen ja hänen sisarensa Hilja Pölönen Ännikänniemen kylästä.
Räätäli Herman Pesonen Ännikänniemen kylästä.
Talollinen Juhana Härkänen Ristlahden kylästä.
Talollisen poika Herman Rautiainen Uukuniemen Markkinasaaren kylästä.
Loismies Antti Koho Sortavalan Kuokkaniemen kylästä (muistomerkissä sukunimi on muodossa Kohonen jaa kotikylä Otsoinen).

Räätäli Juho Tolkki Jaakkiman Reuskulan kylästä (muistomerkissä etunimenä on Antti).
Renki August Hirvonen Kiteen Närsäkkälän kylästä. (Tätä nimeä ei ole muistomerkissä).
Muistomerkissä on lisäksi 20.6.1898 syntynyt Ida Maria Repo Sortavalan Rautalahdesta

Lehtiuutiset nimeävät kaksi pahiten loukkaantunutta. Vaikeimmin loukkaantui 21-vuotias talollisen tytär Augusta Pölönen Uukuniemen Latvasyrjän kylästä. Hän jäi putoavan katon ja laidan väliin. Hänen päänsä ruhjoutui pahasti ohimoiden kohdalta ja toinen silmä pullistui ulos. Uukuniemeläiselle Alina Lemiselle tuli vammoja rintakehään ja kylkiluita meni poikki.

Merenkulun tarkastajan onnettomuusraportti

Onnettomuutta saapui tukimaan merenkulun tarkastaja Th. Hjelt. Hän löysi aluksen lukuisia virheitä aluksen lastaamisessa. Tutkimuksissa kävi ilmi, että sekä itse alus että sen vetämä lotja olivat reilussa ylilastissa.  Laivaan sai ottaa vain 56 matkustajaa, mutta heitä oli siinä onnettomuushetkellä 75. Lotjaan, jonka tarkastaja totesi vankkarakenteiseksi ja hyväkuntoiseksi sallittiin 100 matkustajaa. Kohtalokkaalla matkalla siinä oli kuitenkin 208 matkustajaa. Lisäksi aluksen päällikkö oli sallinut 100 matkustajan nousemisen hentojen rautatankojen varaan rakennetun katoksen päälle.

Tarkastajan kritiikkiä sai myös laivamiehistön toiminta heti onnettomuuden tapahduttua.  He menettivät Hjeltin käsityksen mukaan mielenmalttinsa. Laivan koneet pysäytettiin, mutta sen annettiin kulkea kymmenisen minuuttia eteenpäin. Laivan päällikkö selitti syyksi sen, ettei hän uskaltanut ottaa alukseen enää lisälastia, koska laiva oli jo valmiiksi ylilastissa.   Edes pelastusrenkaita, joita aluksessa oli riittävä määrä, ei heitetty veteen joutuneille. Laivan päällikköä Hjelt arvosteli siitä, että tämä oli antanut lotjan ohjaustehtävän siihen tottumattomalle miehelle. Tarkastajan mukaan onnettomuuden perussyy oli sen päällikön kokemattomuus. Lopuksi hän kielsi maanviljelijä Pöllästä toimimasta enää höyryvene Ainon päällikkönä. Aino olikin ollut vilkkaasti liikenteessä pian onnettomuuden jälkeen mm.  hautajaisvieraita Ännikänniemestä kirkolle 23.8.1903 järjestettyihin onnettomuuden uhrien hautajaisiin.

Oikeudenkäynti

Onnettomuutta käsiteltiin Uukuniemen kihlakunnanoikeudessa 18.1.1904 koko päivä. Oikeus tuomitsi laivan päällikön talollinen H. Pölläsen 200 markan sakkoon, koska hän oli ottanut laivaan liikaa matkustajia ja käyttänyt matkustajien kuljettamiseen siihen sopimatonta proomua. Samasta syystä tuomittiin laivan omistajat, sortavalalaiset Nikolai ja Konstantin Siitoin, koska he olivat hyväksyneet Pölläsen toiminnan.  Sen sijaan oikeus katsoi, etteivät edellä mainitut olleet aiheuttaneet itse onnettomuutta. Sen mielestä onnettomuuteen syyllisiä olivat ”etupäässä” matkustajat. Lisäksi kyse oli oikeuden mielestä pikemminkin tapaturmasta, kuin että se olisi syntynyt jonkun tuottamana. Oikeutta eivät siis uhrit ja heidän omaisensa ainakaan alimmasta oikeusasteesta saaneet.

Talvisodan pommitukset Lauritsalassa

Kaukaan tehtaiden pommituksissa 2.3.1940 kuolleiden työntekijöiden yhteishauta
Lepolan hautausmaalla

Lepolan hautausmaalla, joka perustettiin 1930-luvun lopulla Lappeen seurakunnan hautausmaaksi, on useita viime sotien aikana pommituksissa menehtyneiden joukkohautoja. Kun astuu hautausmaan pääportista sisälle, jää portin oikealle puolelle kaksi viime sotien uhrien joukkohautaa. Lähimpänä porttia oleva yhteishauta on pystytetty Kaukaan tehtaiden pommituksessa talvisodan aikana 2.3.1940 menehtyneille kuudelle työntekijälle.

Ake Nordström kertoo kirjassaan 100 vuotta palotorjuntaa Kaukaalla (1995) kuuden Kaukaan tehtaiden työntekijän menehtymisestä pommituksessa seuraavasti:

Lauantaina 2.3.1940 klo 10.30 hyökkäsivät vihollisen koneet 33 koneen voimin kaupunkiin ja Kaukaalle. Kaukaalla pommitus kohdistui lähinnä aseman varastoille. Räjähdyspommi vaurioitti pahoin yhtä suurta selluloosavarastoa, joka lisäksi syttyi palopommista tuleen. Varaston sisällä työntekijät olivat tehneet selluloosapaaleista itselleen sirpalesuojan. Pommituksen alkaessa meni tähän suojaan yhdeksän varaston työntekijää. Pommin räjähdyksen aiheuttamana osa massapaaleista putosi suojan sisäänmenoaukolle ja tukki sen miltei kokonaan. Kuin ihmeen kaupalla pääsi pienestä aukosta kolme miestä tunkeutumaan ulos ja turvaan. Kuusi miestä, Arvid Haajanen, Eemil Hakkarainen, Aarne Haverinen, Väinö Leikas, Otto Puustinen ja Olavi Suutari jäivät palavaan varastoon loukkuun ja menehtyivät varaston tuhoutuessa tulipalossa täydellisesti

Kokosin yhteenvedon neuvostokoneiden suorittamista pommituksista ja niiden aiheuttamista tuhoista Lauritsalassa käyttäen apunani Åke Nordströmin yllä mainittua kirjaa sekä hänen vuonna 1985 julkaisemaansa teosta Pommit puoavat - Lappeenranta liekeissä 1939 - 1944.

 Talvisodan pommitukset Lauritsalassa

Talvisodan aikana Lauritsalan kauppalaa ja Kaukaan tehdasaluetta pommitettiin yhteensä 26 kertaa. Lauritsalan kauppalan alueelle pudotettiin 714 räjähtänyttä pommia. Näistä noin kolmasosa oli palopommeja, loput miina- ja sirpalepommeja. Ensimmäinen pommitus tapahtui joulukuun ensimmäisenä päivänä, jolloin vihollisen seitsemän konetta pudotti räjähdys- ja sirpalepommeja Lauritsalan sahan asuntoalueelle. Ilmatorjunnan onnistui ampua yksi hyökkäävistä koneista alas.  Seuraavaa ilmahälytys oli vasta 18.12., koska sankat lumisateet estivät vihollisen lentotoimintaa. Tämän jälkeen puna-armeijan lentokoneiden aikaansaamia ilmahälytyksiä oli yötä päivää sodan loppumiseen saakka. Lauritsalassa annettiin talvisodan aikana yhteensä 220 ilmahälytystä.

Lauritsalan kauppalassa menehtyi pommitusten uhrina 13 henkilöä, haavoittuneita oli seitsemän. Huolimatta lukuisista yrityksistään ei vihollinen onnistunut tekemään suurta tuhoa Kaukaan tehtaille. Suurimmat aineelliset vahingot aiheutuivat 18 viholliskoneen hyökkäyksestä 21.2.1940. Siinä tuhoutui rullatehtaan takana olleet kaksi suurta tikselikuuria (tikseli= koivukeppi / puurullien aihio) ja avovarastossa ollut koivutukkipino. Viimeisin Lauritsalan pommitus tapahtui 11.3.1940. Tällöin Hakalin kansakoulun ullakko syttyi palopommista tuleen ja koulun katto sekä ullakko tuhoutuivat.

Yhteenvetoa talvisodan aikana tehdyistä pommituksista Lauritsalassa:

Pommituksen pvm	Hyökkäävien koneiden määrä	Kohde	Kuolleet/haavoittuneet	Muut tuhot	Lisätietoja
1.12.1939	7	Lauritsalan sahan asuinalue, kanavan yli johtava silta	-	Silta vaurioitui, asuinrakennukset kärsivät vaurioita	Yksi kone ammuttiin alas, kaksi miehistön jäsentä saatiin kiinni, kolmas ampui itsensä
21.12.1939	6	Imatran Voiman suurjännitelinja	-	Pommit putosivat Pajarilaan ja Mustolaan aiheuttamatta vahinkoa.
14.1.1940	1	Lauritsalan rautatiesilta	-	-
4.2.1940	3	Kaukaan tehtaat	-	Pommit putosivat Saimaaseen
6.2.1940	1	Kaukaan tehtaat	-	Tehtaalta rikkoutui ikkunoita
15.2.1940	35	Kaukaan tehtaat ja asuinalue	1 kuollut	Abesiiniassa tuhoutui asuinrakennus, tehtaiden rikkivarasto paloi, useita tulipalonalkuja tehtaalla	Seitsemän rakennusta tuhoutui ja 38 vaurioitui
17.2.1940	1	Liikkuva juna Hakalin kohdalla	-	Pari rakennusta vaurioitui Hakalissa
20.2.1940, klo 00.06 klo 03.10 klo 23.58	3 3 3	Pommit osuivat Tirilään Kaukaan asuntoalue Kaukaan tehtaan asuntoalue Abessiinia	4+1 - 1 haav.	Vilho Hakalin taloon täysosuma, Vahingot vähäisiä Asuinrakennus A 240 vaurioitui	Kolme eri pommitusta
21.2. klo 9.41 Klo 11.50	18 18	Mustola, Lapvesi ja Tirilä. Kaukaan tehdasalue	2+2 -	Mustolassa tuhoutui Pyykkösen talo, Lapevedellä tuhoutui yksi asuinrakennus Kaksi rulla-aihiovarastoa ja koivutukkipino tuhoutuivat	Kaksi eri pommitusta
26.2.1940	2	?	-	Vauriot vähäisiä
2.3.1940,  klo 1.15 klo 10.30	3 33	Hakali Kaukaan tehtaat	3 haav. 6	J. Räsäsen talo vaurioitui Selluloosavarasto tuhoutui	Kaksi eri pommitusta
11.3.1940	9	Hakali	-	Hakalin koulun katto ja ullakko tuhoutuivat