Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Ylämaan Leinon kansakoulu

Leinon entinen kansakoulu kuvattuna toukokuussa 2017

Toukokuisen pyöräilyretkeni yhtenä tavoitteena oli kuvata entinen Leinon kansakoulu itärajan pinnassa Ylämaalla. Kylä kuului alkuaan Säkkijärven kuntaan, mutta kun kunnan pohjoisista kylistä muodostettiin vuonna 1929 Ylämaan kunta, liitettiin Leinon koulupiiri siihen. Leinon kylä sijaitsee Pukalusjärven luoteispäässä levittäytyen järven ja siihen laskevan Vilajoen etelä- ja pohjoispuolelle. Koulurakennus sijaitsee Leinon kylästä Ylämaalle vievän Järventauksen tien varressa. Se on tieltä parinsadan metrin päässä ja koululle on ajettava kahden maalaistalon pihapiirin sivuitse. Tämäkin koulu kohoaa pienellä harjanteella hallitsemaan eteensä avautuvaa peltomaisemaa. Komea rakennus se on edelleen ja varsin hyvässä kunnossa.

Leinon kansakoulu aloittii toimintansa lukuvuonna 1921 - 1922 vuokratiloissa. Valmistava pientenlastenkoulu toimi 1.9. - 31.9.1921. Varsinainen kansakoulu otti vastaan ensimmäiset 29 oppilasta 1.10.1921. Koulun syyslukukausi päättyi joulukuun 19. päivä ja tammikuun 11. päivä alkanutta kevätlukukautta kesti kesäkuun 1. päivään saakka. Ensimmäisenä opettajana oli Edith Grönholm, joka hoiti virkaa vuodet 1921 - 1923. Hänen jälkeensä uudeksi opettajaksi saapui Ida Aleksandra Laine (myöh. Merikallio) vuosiksi 1923 - 1925. Lukuvuonna 1925 - 1926 opettajana oli Aino Rautava ja häntä seurasi Aili Kerttu Saarinen, joka viihtyi Leinon kansakoululla edeltäjiään kauemmin eli vuoteen 1930 saakka.

Lisää kuvateksti

Kun Leinon koulupiirille saatiin oma koulurakennus vuonna 1923, käynnistyi syksyllä myös 18-viikkoinen alakansakoulu. Alakansakoulussa oli ensimmäisenä vuonna 11 oppilasta. Opettajaksi valittiin Iida Maria Hänninen, joka toimi puolet lukuvuodesta Kosken (tuleva Ylämaan kirkonkylä) alakansakoulun opettajana. Hännisen työrupeamasta Leinon koululla pitkä, sillä se kesti aina vuoteen 1946 saakka. Sotavuodet heijastuivat koulun toimintaa kolmessa eri vaiheessa. Talvisodan takia koulun toiminta oli keskeytyksessä 1.12.1939 - 31.5.1940 välisen ajan. Yläkoulu supistui keväällä vain vajaan viikon mittaiseksi (3.6. - 7.6.1940), alakoulua käytiin sen sijaan kolme viikkoa (1.6 - 19.6.1940). Lukuvuonna 1941 - 1942 yläkansakoulu ei ollut toiminnassa lainkaan ja alakansakoulun osalta se supistui 31 päivään (10.11.1941 - 16.12.1941). Lukuvuonna 1944 - 1945 koulutyö käynnistyi yläkansakoulussa 13.12.1944 ja päättyi 5.5.1945. Tämän jälkeen aloitti alakansakoulu, joka oli toiminnassa viisi viikkoa (8.5. - 15.6.1945).

Leinon kansakoulu muutettiin yhdessä Ylijärven koulun kanssa, ilmeisesti taloudellisista syistä, lukuvuodesta 1937 - 1938 alkaen supistetuksi kansakouluksi. Täysimittaiseksi Leinon kansakoulu palasi vasta sodan jälkeen eli lukuvuonna 1945 - 1946. Koulun yläluokkien opettaja vaihtui 1930-luvulla usein. Vuosina 1930 - 1932 tehtävässä oli Elsa Signe Heikkonen, vuosina 1932 - 1934 Eino Jussila ja vuosina 1934 - 1936 Martha Hallenstein. Vuonna 1936 opettajaksi saatiin Reino Laisi, joka vastasi yläluokkien opetuksesta vuoteen 1947 saakka. Tosin hän oli sotavuosina pitkiä aikoja asepalveluksessa. Hänen sijaisenaan toimivat Eino Kahi lukuvuonna 1942 – 1943 ja Vilho Merikallio lukuvuonna 1943 – 1944. Säkkijärveltä kotoisin olleen Laisin lähtöön liittyy tarina, jonka mukaan sirkjärveläiset ”ostivat” hänet opettajaksi omaan kouluunsa lupaamalla lehmälle laitumen ja talviheinät. Koulukeittolan toiminta alkoi Leinon koululla syksyllä 1943.

Leinon entinen kansakoulu seisoo loivasti kohoavalla harjanteella ja katsoo ylväänä
alhaalla levittäytyvää laajaa peltoaukeata

Koulun oppilasmäärätilastot eivät ole säilyneet kaikilta vuosilta. Alla on kokoamaani tilastoa vuosilta 1921-1945. Annetut lukumäärät ovat järjestyksessä: alakansakoulu + yläkansakoulu + jatko-opetus. Jatko-opetusta ei annettu kaikkina vuosina oppilasmäärän vähyyden takia. Kuten aikaisemmin totesin, alakansakoulu käynnistyi syksyllä 1923 ja jatko-opetus syksyllä 1925. Alakoulun oppilasmäärät puuttuvat tilastoista useana vuonna 1930-luvulla. Selitys lienee se, että 18-viikkoinen alakoulu toimi tällöin koulupiirissä kevätlukukaudella ja kouluhallituksen vaatima tilastointi suoritettiin jo syyslukukauden aikana.

1921-22	1922-23	1923-24	1924-25	1925-26	1926-27	1927-28	1928-29	1929-30
29	31	11+?	Tiedot puuttuvat	8+?+?	11+19+11	12+15+9	?+16+10	14+20+8
1930-31	1931-32	1932-33	1933-34	1934-35	1935-36	1936-37	1937-38	1938-39
14+24+0	?+26+7	9+29+0	?+29+0	10+22+12	?+22+14	15+19+11	10+20+12	7+21+11
1939-40	1940-41	1941-42	1942-43	1943-44	1944-45	1945-46	1946-47	1947-48
6+20+9	12+29+10	11+25+9	18+25+8	10+25+8	10+19+15	11+27+9	8+25+9	10+22+8

Koulutyö Leinon kansakoulussa jatkui täysimittaisena lukuyuodesta 1945 alkaen. Reino Laisin jälkeen yläkansakoulun opettajaksi saatiin Irma Kyllikki Cajander (myöh. Ahola), joka oli tehtävässä vuoteen 1954 saakka.  Hänen ohella toisena opettajana toimivat Elli Elisabet Järveläinen (1946 – 1948), Antti Erkki Pirinen (1948-1949), Helga Irenen Nieminen (1949 – 1950), Lauri Olavi Vainio (1950 – 1951) ja Aila Anita Mäkinen (myöh. Leino, 1953 – 1955). Lukuvuonna 1952 – 1953 otettiin opetuksen tasossa askel taaksepäin, kun koulu toimi supistettuna kansakouluna. Syksyllä 1954 opettajana aloitti Hilma Vilhelmina Santala. Hän oli Leinon kansakoulun opettajana vuoteen 1961 saakka. Hänen parinaan oli Lauri Sakari Vartiainen (1955 – 1956), Helvi Marjatta Ojala (1956 – 1957), Aarne Parkkali (1957 – 1958, 1959 – 1960), Saimi Koiranen (1959 – 1960) ja Sinikka Maaria Prokki (1960 – 1961). Syksyllä 1961 koulu sai uudet opettajat, kun koululle saapuivat Maire Pölönen ja Liisa Suurnäkki. Maire Pölönen opetti koulussa sen lakkauttamiseen asti. Sen sijaan toinen opettaja vaihtui vielä useita kertoja. Seija Aarrekoski oli opettajana 1962- 1963, Riitta Sahala 1963 – 1964 ja Jorma Puustell 1964 – 1965. Viimeisenä toimintavuonna Leinon kansakoulua kävi 25 oppilasta. Yksi koulussa sen loppuvuosina toiminut opettaja muisteli. "Se oli ihanaa aikaa. Aamuisin herättivät karjan kutsuhuudot ja kellojen kalkatus. Kyläläiset olivat erittäin vieraanvaraisia, ystävällisiä, puheliaita karjalaisia. Se oli kuin paratiisi".

Alla yhteenvetoa Leinon kansakoulun oppilasmääristä lukuvuosina 1948 – 1965. Oppilasmäärän vaihtelua 1950-luvulla selittää jatko-opetuksen puuttuminen joinakin kouluvuosina (1949 - 1950, 1953 - 1954, 1954 – 1955 ja 1956 – 1957).

1948-49	1949-50	1950-51	1951-52	1952-53	1953-54	1954-55	1955-56	1956-57
34	28	27	29	34	32	33	39	34
1957-58	1858-59	1959-60	1960-61	1961-62	1962-63	1963-64	1964-65
48	40	44	43	40	31	29	25

Koulun toiminnan lakattua kunta vuokrasi kiinteistöä yrityksille, kunnes sen myytiin yksityishenkilölle.

Lähteet:
Esko Gåsman. Talojen tarinoita (2008)
Pia Puntanen & Anu Talka: Ylämaan historia (1999)
Väinö Seppä: Säkkijärvi kautta aikojen (1952)
LKA. Ylämaa/Leinon kansakoulun arkisto

Niin hiljainen on kylätie..., osa 2. Pyöräretki 13.5.2017 välillä Säämälä - Rumpu - Nutikka - Villala - Hyttilä - Leino - Lahnajärvi - Säämälä

Vilajoen Leinonkoski Lahnajärven ja Pukaluksen välissä

Aittokosken patterin muistomerkin laatta

Noin viikko sitten kuvailin polkupyöräretkeäni entisen Ylämaan kunnan luoteiosan kyläteillä. Lauantaina 13.5 2017 suuntasin polkupyöräni Ylämaan koillisiin ja itäisiin kyliin. Tällä kertaa huomasin, etteivät reitin varrella olevat kylät, Säämälä, Nutikka, Rumpu, Villala, Hyttilä ja Leino, olleet nukkumassa aivan samanlaista syvää "ruususen unta" kuin pitäjän luoteiset osat. Paikoin kyläteitten varsilla oli uusia omakotitaloja ja autoliikenne oli selkeästi vilkkaampaa kuin Kirpun-, Mätön- ja Kasarintiellä. Tosin metsittymään jääneitä peltoja, hylättyjä omakotitaloja ja maalaistalojen pihapiirejä riittää tämänkin reitin varrella.

Säämälän entinen kansakoulu

Ylämaan Villalan metodistikirkko

Ensimmäisen tavoitteena oli kuvata entinen Säämälän koulu, jonka historia ulottuu jopa vuoteen 1877 saakka. Tämä iso koulurakennus lähetti viimeiset oppilaansa maailmalle vuonna 1967. Palaan koulun vaiheisiin myöhemmin erillisessä postauksessa. Seuraavana päämääränä oli vuonna 1996 pystytetty Aittokosken patterin muistomerkki. Ennen sitä oli tien varressa Nutikan tanssilava, joka seisoo hyväkuntoisena edelleen todistamassa, että tanssilavakulttuuri ei ole henkitoreissaan ainakaan Etelä-Karjalassa. Aittokosken patterin muistomerkille on selkeät opastaulut Rummuntieltä, joten se löytyy helposti. Patteri sai täysosuman 16.7.1941 ja seitsemän Luumäen Suo-Anttilasta ollutta sotilasta menetti siinä henkensä. Nimensä patteri on saanut siitä, että se koottiin sodan alussa Luumäen Aittokoskella, aivan Ylämaan rajalla. Aittokosken patterin kohtalosta löytyy lisätietoa täältä.

Villalan metodistiseurakunnan hautausmaa

Tämän jälkeen päämääränä oli Villalan kylä. Ensimmäisenä kylään saavuttuani huomioni herätti vanha kirkkorakennus, joka seisoo Villalantien, Rummuntien ja Timperintien risteyksessä, kylän keskeisimmällä paikalla. Kyseessä on Ylämaan Villalan metodistiseurakunnan kirkko. Metodistiseurakunta syntyi tänne seurauksena niistä riidoista, joita Ylämaan seurakunnan perustaminen 1917 aikoinaan aiheutti. Kirkon pihamaa on päässyt jo hieman metsittymään ja näyttää siltä, että seurakunnan toiminta on jo vuosia sitten hiipunut.  Vaikka metodistiseurakunnan toiminta on käytännössä jo kylällä loppunut, samaa ei voi sanoa seurakunnan hautausmaasta. Kävin nimittäin myös Timperintien varressa Hietamiehenkankaalla olevalla metodistiseurakunnan hautausmaalla, jonka haudoilla riitti vierailijoita tasaisena virtana. Olihan seuraavana päivän äitienpäivä. Hautausmaata käyttävät nykyisin lähiseutujen kylien asukkaat riippumatta siitä, olivatko he luterilaisia, metodisteja tai muita. Kävin vilkkaita keskusteluja hautausmaata kunnostamaan tulleiden puheliaiden entisten ja nykyisten kyläläisten kanssa. Kuulin monta mielenkiintoista tarinaa, joihin palaan myöhemmin. Kuvasin myös Villalan vuonna 2000 lakkautetun koulun rakennukset.

Villalan vanha koulurakennus

Tämän jälkeen käänsin kulkuneuvoni kohti Leinon kylää, jonne ajoin Hyttilän kylän kautta. Leinon kylällä on Lahnajärvestä Pukalukseen laskevassa Vilajoessa koski, jossa on aikoinaan ollut mylly, saha, kauppa ja jopa sähkölaitos. Korkeuseroa järvillä on 5,7 metriä. Pukaluksen itäpää onkin jo "Vennään puolel". Vilajoki haarautuu ennen koskea kahtia ja väliin jää Myllysaari. Näyttää siltä, että paikalla on aikoinaan ollut myllyt joen kummassakin haarassa, koska molemmistä koskista löytyy myllylaitteita ja -rakenteita sekä säännöstelypadot. Kiivettyäni kosken partaalta jyrkän mäen ylös saavuin Leinon kyläaukealle. Etsimäni entinen kansakoulu seisoi komeana kyläaukean reunalla olevalla mäellä halliten ryhdikkäällä olemuksellaan kylänäkymää. Leinon koulu aloitti toimintansa vuonna 1921 ja sen viimeiset oppilaat kirmaisivat kesälaitumille vuonna 1965. On sääli, että tämäkin upea rakennus jäi tarpeettomaksi. Kuvattuani komean koulun suuntasin Ylämaan hautausmaalle (josta tarinaa myöhemmin) ja edelleen Lappeenranta - Vaalimaa-tielle. Suuntana oli Lappeenranta.

Leinon entinen kansakoulu

Ajoittain matkalla tuli jopa hiki suojaisilla metsätaipaleilla auringon paistaessa ja sorateiden mäkien noustessa lähes 45 asteen kulmassa.  Mikäli haluatte nauttia vaihtelevista, kauniista kylämaisemista, jyrkkien soratiemäkien kiipeämisestä ykkösvaihteella ja mukavista keskustelutuokioista eteläkarjalaisten "kansanihmisten" kanssa, niin hypätkääpä pyöränselkään suuntana vaikka edellä nimeämäni kylätiet. Ja  muistakaa jututtaa vastaantulijoita aina kun se on mahdollista, sillä heiltä kuulette ne mielenkiintoiset tarinat, jotka puuttuvat yleensä kirjoista ja kansista :)


Tässä lisää kuvasatoa:

Nutikan tanssilava

Opasviitta Aittokosken patterin muistomerkille

Aittokosken patterin muistomerkki

Vilajoen Leinonkosken pohjoisen haaran kuohuja vanhan myllyrakennuksen kupeessa Myllysaarella

Vilajoen Leinonkosken eteläisen haaran koski Myllysaarelta kuvattuna