Myynnissä olevaa työväenhistoriaa - Miehikkälän työväentalo

Miehikkälän työväentalo 17.6.2017

Talon myyntiesitteessä kerrotaan rakennuksen
valmistuneen noin vuonna 1910. Selasin läpi
Saivikkalan työväenyhdistystä koskevat uutiset
vuosilta 1906 - 1910. Niiden perusteella talon
valmistumisajankohdaksi hahmottuu syksy 1908.
Oheinen ilmoitus talon vahtimestarin toimeista oli
Eteeenpäin-lehdessä 24.9.1908.

Miehikkälän kirkonkylällä, noin kilometri keskustasta etelään, Virojoelle vievän tien varressa, seisoo noin vuonna 1908 rakennettu punainen työväentalo odottaen varakasta, korjaustaitoista ja suojeluintoista ostajaa. Pysähdyin kuvaaman rakennusta pyöräillessäni Miehikkälän kyläteillä viime viikolla. Samalla keskustelin naapurissa asuvan isännän kanssa, joka päivitteli minulle rakennuksesta pyydettyä hintaa.  Kyseinen pysähdys innosti allekirjoittaneen selvittämään Miehikkälän työväenliikkeen historiaa.  Huomasin samalla, että kunnan työväenliikkeen historia jää Yrjö Varpion kirjoittamassa  kirjassa Vanhaa Miehikkälää erittäin ohuesti käsitellyksi. Yksi syy saatta olla se, että työväenliike ei Miehikkälän pitäjässä saanut missään vaiheessa hallitsevaa asemaa. Tosin ensimmäisissä eduskuntavaaleissa sosialidemokraattinen puolue sai melko vahvan äänisaaliin, nimittäin toiseksi suurimman. Eniten äänestettiin nuorsuomalaisia (619 ääntä), sosialidemokraattien äänisaalis oli lähes yhtä suuri (602), kolmanneksi eniten ääniä sai suomalainen puolue (245). Myöhemmin kunnan valtapuolueeksi noussut maalaisliitto alkoi saada kannatusta pitäjässä vasta 1910-luvun lopulla.

Miehikkälän (Saivikkalan) työväenyhdistys on perustettu vuonna 1906.

Tämä historiallinen rakennus on myynnissä, hintapyyntö 45 000 euroa.

Varoja Miehikkälän Saivikkalan työväenyhdistykselle kerättiin
lukuisilla arpajaisilla, iltamilla ja kansanjuhlilla.
Eteenpäin 25.7.1907.

Miehikkälän enimmäinen työväenyhdistys perustettiin Pitkäkoskelle tammikuussa 1906. Samana vuonna oma yhdistys perustettiin myös Saivikkalaan (Kirkonkylä), seuraavana vuonna Suurmiehikkälään ja vuonna 1908 Muurolaan ja Salomiehikkälään. Kun vuonna 1909 perustettiin yhdistys vielä Hurttalaan, oli kunnan alueella toiminassa kuusi sosialidemokraattien hallussa ollut työväenyhdistystä. Suurin näistä oli Saivikkalan yhdistys, jonka jäsenmäärä lähenteli sataa henkeä. Vuoden 1917 eduskuntavaaleissa sosialidemokraattien äänisaalis oli 577 ääntä eli yli kolmannes anneruista äänistä. Levottomat olot vuonna 1917 heijastuivat marraskuussa 1917 siten, että kuntaan perustettiin työväen järjestyskaarti. Saivikkalan työväentalolla pidettiin lisäksi marraskuussa kansalaiskokous, jonka edustajat kävivät seuraavana päivänä vaatimassa kansakoulun ja kauppaliikkeiden sulkemista, tosin turhaan. Punakaarti perustettiin Miehikkälän Saivikkalassa jo 14.2.1918, mutta ilmeisesti mihinkään käytännön toimenpiteisiin ei ryhdytty. Vasta 10.3.1918 saatiin tuumasta toimeksi, mutta tässä aloitteentekijänä olivat Haminan punaiset. Punakaartiin liittyi tällöin 20 miehikkäläläistä. Vuosien 1917 - 1918 tapahtumat heijastuivat paikallisten työväenyhdistysten toimintaan niin, että Pitkäkosken yhdistyksen jäsenmäärä kaksinkertaistui, ja Saivikkalan sekä Salomiehikkälän jäsenmäärät pysyivät kutakuinkin samana. Sen sijaan Suurmiehikkälän, Muurolan ja Hurttalan yhdistysten toiminta tukahtui kokonaan. 

Sisällissodan jälkeisestä poliittisista voimasuhteista saa kuvan tarkastelemalla vuoden 1919 eduskuntavaalien äänimääriä. Vaaleissa ylivoimaisesti suurimmaksi puolueeksi osoittautui  maalaisliitto, joka onnistui keräämään 1032 ääntä. Sosialidemokraattinen puolue säilyi kakkosena , mutta äänisaalis oli nyt enää 292 ääntä. Kokoomus joutui tyytymään 108 ääneen ja edistyspuoluetta tuki vain 41 miehikkäläläistä. Kunnallisvaaleissa porvarilliset puolueet muodostivat vaaliliiton 1920- ja 1930-luvuilla. Tämä sai valtuustoon yleensä 13 - 14 edustajaa. Sosialidemokraattisella puolueella oli ensin neljä, myöhemmin kolme valtuutettua. Sotavuosien jälkeen sosialidemokraattisen puolueen edustajien määrä nousi vuoden 1950 vaaleissa viiteen, mutta vuonna 1968 valtuutetuja oli enää kaksi. Kommunistien ja SKDL:n kannatus ei koskaan noussut niin suureksi, että se olisisaanut edustajansa läpi valtuustoon.

Lisähuomio artikkeliin "Veriteko Savitaipaleella"

Palaan vielä blogikirjoitukseeni Veriteko Savitaipaleella  Tuo runsaat 131 vuotta sitten sattunut traaginen ampumistapaus herätti aikoinaan laajaa huomiota koko maassa ja se oli myöhemmin aineksena ainakin kahdessa kaunokirjallisessa teoksessa. Nämä olivat viipurilaisen arkkitehdin Jac Ahrenbergin romaani hihhuleita ja Unto Seppäsen Myllytarinoista löytyvä Vasaran Matti ja seläntakuinen Ullansa. Luulin jo voivani jättää tämän aiheen lepäämään, kunnes lueskelin kirjaa Pelon päivät. Kirja käsittelee vuoden 1918 sisällissodan tapahtumia Savitaipaleella vuonna 1918 muistelijoiden kertomana. 

Pohdin kirjan sivuja 103 - 104 lukiessani, heijastuivatko vuoden 1884 tapahtumat siinä, mitä samalla seudulla tapahtui sisällissodassa keväällä 1918. Tässä suoraa lainausta kirjan tekstistä, joka on Toivo Valkosen muisteloa vuodelta 1965:

Sattui siellä sukulaisvainoa muuallakin kuin Viirulla (Savitaipaleen kylä, joka sijaitsee muutamia kilometrejä Karhulan pohjoispuolella). Olen jo maininnut Vasaran talon, joka sijaitsee lähellä kirkonkylää, josta Eljas ja Iida (Vasara) olivat kotoisin. He olivatkin ensimmäiset vangeiksi joutuneet (punaiset) paikkakunnalla. Ihmekös tuo, kun vangiksi hommaaja asui samassa talossa. Hän oli Eljaksen lankomies Taavetti Heikka. Eljas oli myötämielinen työväen yhdistystoiminnalle, tilasi työväen lehdenkin. Heikka taas oli laestadiolainen ja kulki saarnoja pitämässä. Eikä sopu talossa ollut paras mahdollinen. Kun vainon aika tuli, liittyi Heikka heti suojeluskuntaan. Hänen ensimmäinen työnsä oli Eljaksen ja Iidan vangiksi ottaminen... Eljas ja Iida olivat vankeina aina vuoden 1918 syyspuolelle, Haukivuoressa, Leivonmäellä ja muuallakin.... Onni oli heille, että he olivat niin etäällä. Jos he olisivat olleet kotona toukokuun alkupuolella, niin olisi pian henki mennyt.