Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suurhyökkäys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suurhyökkäys. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Lappeenranta 27.6.1944



Ulkonaliikkumiskielto Lappeenrantaan klo 22.00 - 5.00 väliseksi ajaksi. Etelä-Savo 27.6.1944


Alkukesällä 1944 olosuhteet koko Suomessa, mutta varsinkin maamme kaakkoisessa osassa muuttuivat nopeasti ja dramaattisesti. Kesäkuun 9. päivä alkanut puna-armeijan suurhyökkäys mursi suomalaisten puolustuslinjat seuraavana päivänä Valkeasaaressa. Alkoi ajoittain pakokauhunomainen peräytyminen länteen. Jotkut nimesivät sen pilkallisesti "Kannaksen halkijuoksuksi". Valkeasaaren läpimurtokohdan puolustuksesta vastasi Jalkaväkirykmentti 1, jonka sotilaista merkittävä osa oli kotoisin Lappeenrannasta ja sen ympäristöstä.  Monessa seudun kodissa vieraili pian pappi tuomassa suruviestiä. Vain kymmenen päivä myöhemmin, iltapäivällä 20.6.1944 menetettiin Viipuri ainoastaan viiden tunnin taistelun jälkeen. Melko pian ankarat tykistö- ja panssaritaistelut riehuivat Viipurin länsipuolella, vain neljänkymmenen kilometrin päässä Lappeenrannasta. Silti yleinen evakuointimääräys annettiin Lappeenrannassa vasta 4.7.1944. Myös rajut pommitukset järkyttivät.  Tuhoisin oli Simolan aseman pommitus 19.6.1944, jossa menehtyi ainakin 91 ihmistä. Toinen kohtalokas hyökkäys oli neuvostoliittolaisten koneiden isku Lappeenrannan asemalle ja ratapihalle 1.7.1944, joka aiheutti ammusjunan räjähdyksen. Armilan koulun lähellä metsikössä ollut sirpalesuoja ja suojakorsu saivat osuman, jolloin niistä suojaa hakeneet siviilit (8) saivat surmansa.
Tilanteen vakavuus myös Lappeenrannan kannalta näkyy paikallislehdessä (Etelä-Savo) vasta 27.6.1944. Lehden uutinen kertoi, että Lappeenranta ympäristöineen julistettiin matkustuskieltoalueeksi 26.6. Kirjoitin puhtaaksi tuon uutisen:

Lappeenrantaan, Lauritsalaan ja niiden ympäristökuntiin saadaan matkustaa vain poliisiviranomaisten luvalla

Sisäasiainministeriön päätöksellä on siihen alueeseen, jolla on matkustaminen kielletty Suomen kansalaiselta ilman poliisiviranomaisen lupaa ja näin ollen myöskin ulkomaalaiselta ilman valtiollisen poliisin lupaa, on liitetty Lappeenrannan ja Haminan kaupungit, Lauritsalan kauppala sekä Säkkijärven, Virolahden, Miehikkälän, Vahvialan, Ylämaan, Jääsken, Joutsenon, Ruokolahden, Rautjärven, Vehkalahden, Luumäen, Lemin ja Taipalsaaren kunnat sekä Suomenlahden, Ahvenamaan ja Pohjanlahden vesialueet, jotka ovat saaristoasutuksen ulkopuolella.


Samassa lehdessä oli tiedote, jossa kiellettiin kenttäpostipakettien lähettäminen kesäkuun 30 päivään saakka. Maamme koko kuljetuskalustolla oli paljon kiireellisempiä tehtäviä joukkojen, ammusten ja evakkojen kuljettamisessa, kuin postipakettien viemisessä jatkuvasti muuttuvalle rintamalle.

Ohessa vielä poiminta Etelä-Savon ilmoituksista 27.6.1944:




tiistai 28. heinäkuuta 2015

Jalkaväkirykmentti 1:n muistomerkki



Jalkaväkirykmentti 1:n muistomerkki
Lemin ”lenkin” kolmas kohde 26.7.2015 oli Lemin kunnantalon edessä seisova muistopaasi. Kyseessä on Jalkaväkirykmentti 1:n (JR I) muistokivi. Lemille oli välirauhan aikana sijoitettu suojajoukkoihin kuuluva 1. Prikaati. Sen esikunta ja I Pataljoona oli sijoitettu Vainikkalan kylään Kantturaniemen varuskuntaan ja 2. Pataljoona Lahnajärven varuskuntaan Niemenkylään, Lemin kirkolta noin kilometrin verran Toukkalan suuntaan. Liikekannallepanon tapahtuessa kesäkuussa 1941 täydennettiin 1. Prikaati rykmentiksi muodostamalla siihen III Pataljoona lähinnä Lemin ja Lappeen reserviläisistä. Perustaminen tapahtui Kantturaniemessä Vainikkalan kylässä. Pääosa reserviläisistä muodosti III Pataljoonan konekiväärikomppanian. Näin syntyneen Jalkaväkirykmentti 1:n vahvuus oli kaikkiaan noin 3600 miestä.
Parakkielämää Lemillä 25.6.1941
SA-kuva
II JR 1:n esikunta Punkan talossa Lemillä 26.6.1941

Jatkosodan aikana JR 1:n  ryhmitysalueita ja taistelupaikkoja olivat Lemin lisäksi Nuijamaa, Ruokolahti, Rautjärvi, Ojajärvi, Kaukola, Kaarlahti, Räisälä, Sakkola, Valkjärvi, Kirjasalo, Lempaalanjärvi, Viipuri, VKT-asema, Valkeasaari ja Viipurinlahti. Hyökkäysvaiheen aikana sekä myös asemasotavaiheessa rykmentti suoritti sille annetut taistelutehtävät moitteettomasti. Kesäkuussa 1944 se joutui Kannaksella ylivoimaiseen tehtävään.  Rykmentti otti vastaan puna-armeijan suurhyökkäyksen läpimurron kesäkuun 10. päivä 1944. Valtavissa tykistökeskityksissä, lentopommituksissa ja panssarijoukkojen läpimurroissa rintama murtui. Valkeasaaressa taistelukentälle jäi kaatuneena tai kadonneena JR 1:stä yhteensä 382 miestä. Lisäksi haavoittui 400 sotilasta. Osa joukoista joutui pakokauhun valtaan. Asemista vetäytyminen, vaikka se tapahtui enemmän tai vähemmän kaoottisesti, pelasti kuitenkin osan. Mikäli sotilaat olisivat jääneet asemiin, heidät olisi täydellisesti tuhottu.



Muistokivi on Rutolasta tuotu Salpalinjan estekivi. Se on pystytetty 6.5.1972.

Laatassa lukee teksti: Tällä paikalla perustettiin Jalkaväkirykmentti 1, joka puolusti maatamme Karjalan kannaksella 1941-1944.