Jokaisella hautakivellä on tarinansa - Vilhelm Broända

Vilhelm/William Broändan/Broendan hautakivi Greenwoodin hautausmaalla Astoriassa. Kuva: Jan Anderson

Yksi mieliharrastuksistani vieraillessani toisella paikkakunnalla on kävely paikallisella hautausmaalla, jos vähänkin jää aikaa yli. Sukulaisten ja merkkihenkilöiden etsimisen ohella etsin löydän sieltä sekä esteettistä kauneutta että mielenrauhaa. Hautausmaat ovat rauhoittavia ja pysähdyttäviä keitaita meluisen, pölyisen ja rauhattoman kaupunginkin keskellä. Hautamuistomerkit ja niihin kirjoitetut ja hakatut nimet kertovat seudun historiasta, menneiden aikojen valtarakenteista, kielellisestä ja uskonnollisesta jakautumasta sekä seudun sukunimien kirjosta. Jokaisella hautakiveen kirjatulla henkilöllä on on oma elämäntarinansa, joskus hyvinkin värikäs.

Sain joitakin päiviä sitten valokuvan hautakivestä Yhdysvaltain länsirannikolta Astoriasta. Astoria on Columbia-joen suulla oleva kaupunki Oregonissa. Tästä lohenkalastuksesta eläneestä kaupungista  muodostui yksi suomalaisten siirtolaisten merkittävistä päämääristä ja tukikohdista 1880-luvulta alkaen. Hautakivessä kerrotaan vainajan syntyneen kotikaupungissani Lappeenrannassa. Tuon 113 vuotta sitten pystytetyn hautakiven kuva näytölläni kutsui, jopa suorastaan vaati, kertomaan arkistojen kätköihin hautautuneen vainajan tarinan.

------

Kuva: Jan Anderson

Vilhelm Broända syntyi Kaakkois-Suomessa Lappeenrannassa vuonna 1853. Vaikka kirkonkirjoissa hänen synnyinpäiväkseen on merkitty 26.3.1853, täyttä varmuutta synnyinajankohdasta ei ole. Nimittäin hänen nimeään ei kuitenkaan löydy Lappeenrannan syntyneiden ja kastettujen luettelosta vuosilta 1852-1853. Vilhelmin vanhemmat olivat työmies Erik Broända (syntynyt 28.10.1826) ja Anna Helena Kemppi (2.1.1814 - 27.3.1871). Anna Helena ja Erik vihittiin avioliittoon 12.4.1852 ja oli siis 12 vuotta vanhempi kuin aviomiehensä. Avioliitto oli Anna Helenan toinen. Hänen ensimmäinen aviomiehensä Anders kemppi oli kuollut 49-vuotiaana 10.5.1850 kuristustautiin. Olisiko Vilhelmin nimen puuttumiselle syntyneiden ja kastettujen luettelosta selitys siinä, että vanhemmat oleskelivat lapsen syntymän aikoihin jollakin toisella paikkakunnalla ja kaste suoritettiin siellä?

Vilhelm asui Lappeenrannassa vuoteen 1875 saakka. Toukokuun 2. päivänä 1875 hän haki luterilaisen seurakunnan papilta muuttokirjaa aikomuksenaan muuttaa Venäjän silloiseen pääkaupunkiin Pietariin. Tuohon aikaan Suomessa oli käytäntö, jonka mukaan jokaisen muuttajan tuli hakea kotiseutunsa viranomaisilta muuttokirja, johon merkittiin tärkeimmät henkilötiedot kuten syntymäaika ja aviosääty, luku- ja kirjoitustaito sekä mahdollinen rokotus. Tämä paperi sitten esitettiin viranomaiselle sekä matkalla uudelle paikkakunnalle että kirjautuessa uuden kotiseudun viranomaisille. Mikäli matkalaiselta ei muuttokirjaa löytynyt, hänet voitiin pidättää irtolaisuudesta ja passittaa entiselle kotiseudulleen, kun se oli saatu selville.

Tarkka ajankohta Vilhelmin muutolle Pietariin ei ole tiedossa, mutta hän kirjautui siellä suomalaisen luterilaisen seurakunnan jäseneksi 13.11.1876 ja esitti samalla Lappeenrannasta mukanaan tuomansa muuttokirjan. Kirjautumista Pietarin vakituiseksi asukkaaksi vauhditti suunnitteilla oleva avioliitto. Vilhelm oli tutustunut ilmeisesti Pietarissa Maria Mathilda Eskolaan, joka oli muuttanut kaupunkiin viimeistään elokuun alussa 1875. Oulaisissa Pohjanmaalla 30.9. 1852 syntynyt Maria oli ottanut Vihannista, jossa hän silloin asui, muuttokirjan kaakkoiseen Suomeen Viipuriin 21.9.1872. Muuttokirjassa on merkintöjä oleskelusta Kivennavalla Karjalan kannaksella (12.10.1873) ja Siestarjoella Inkerissa (19.2.1874). Marian ja Vilhelmin häitä vietettiin Pietarissa 26.12.1876.

Vastavihitty aviopari jäi asumaan Pietariin noin neljäksitoista vuodeksi.  Vilhelmin ammatiksi on merkitty saksankielisessä kirkonkirjassa ”Arbeiter”, mutta Marian mahdollisesta ammateista tai työstä ei ole mainintoja. Ilmeisesti avioliitto oli lapseton. Amerikankuume oli 1890-luvulla vallannut myös monen Pietarin suomalaisen. Se tarttui myös Broändan aviopariin. He hakivat muuttokirjaa 8.2.1891 päämääränään Yhdysvallat. Se oli samalla viimeinen merkintä heistä Pietarin suomalaisen luterilaisen seurakunnan asiakirjoissa. Tämän jälkeen William Broendaksi muuttunut Vilhelm Broända pulpahtaa esille Yhdysvaltain länsirannikolla Astorian kaupungissa kesällä 1899. Paikallisessa sanomalehdessä hän mainostaa venäläisiä kylpyjä eli suomalaisittain saunaansa.

Runsas kahdeksan vuotta myöhemmin Williamin elämäntaival päättyy Astorian kaupungissa melko nuorena, sillä hän oli kuollessaan 21.11.1907 vain 54-vuotias. William on haudattu siellä Greenwoodin hautausmaalle. Sen sijaan hänen vaimonsa Maria eli vielä pitkään ja solmi toisen avioliiton Anton Johnsonin (1853 - 1935) kanssa. Maria elämäntaival päättyi Astoriassa 84-vuotiaana 13.9.1937.

Williamin hautakivessä on muistolause:
Ystäväni armaani
otettu on rinnaltani
Herra meidät yhdisti
hänpä myöskin eroitti
kiitetty nimens olkoon !

Amerikankuumeesen käärmekeittoa 1920-luvulla

Vapaudenpatsas Manhattanilta kuvattuna kesäkuussa 2010

Marraskuussa 2016 USA:n presidentinvaaleissa yllätysvoiton saavuttanut Donald Trump keräsi ääniä siirtolais - ja muukalaisvastaisella retoriikallaan. Suurimman ryöpytyksen kohteena olivat maassa asuvat miljoonat laittomat ja lailliset meksikolaiset siirtolaiset. "Kansakuntien sulatusuuni" ei ole nyt kuitenkaan ensimmäistä kertaa muuttamassa maahanmuuttopoliittista kurssiaan. Siirtolaisuuden raju vähentäminen sai vahvan kannatuksen Yhdysvalloissa myös 1920-luvun alussa. Se johti maahanmuuton maakohtaiseen kiintiöintiin ja maahanmuuttajien määrän putoamiseen alle puoleen edellisten vuosien kokonaismääristä. Lainmuuotos rokotti  voimakkaasti myös suomalaista siitolaisuutta.

Suomalainen siirtolaisuus Yhdysvaltoihin alkoi vuonna 1864, kun ensimmäinen suomalaisryhmä saapui Norjan kautta maahan. Tätä aikaisemmin vain jonkun verran yksittäisiä suomalaisia oli rantautunut uudelle mantereelle. Ensimmäiset Amerikkaan muuttaneet suomalaiset tulivat jo kuitenkin paljon aikaisemmin. He kuuluivat ruotsalaisiin retkikuntiin, jotka 1600-luvun ensimmäisellä puoliskolla perustivat "Uuden Ruotsin" siirtokunnan Delaware-joen varrelle. Sinne muutti arvioiden mukaan noin 500-600 suomalaista uudisasukasta pääasiassa Ruotsin ja Norjan ”suomalaismetsistä”.

Siirtolaisuuden huippuaikaa olivat vuodet 1899 – 1913, jolloin vuosittain Amerikkaan lähti jopa yli 20 000 suomalaista. Ensimmäinen maailmansota, Suomessa käyty sisällisota ja levottomat olot vähensivät siirtolaisuutta huippuvuosien jälkeen. Halukkuutta muuttoon oli 1920-luvun alussa kuitenkin vielä tuhansilla ja tuhansilla suomalaisilla. Muutto kuitenkin hankaloitui huomattavasti vuonna 1921. Silloin säädettiin siirtolaisuutta voimakkaasti rajoittava Emergency Quota Act/ Hätäkiintiö laki. Laki hyväksyttiin lähes yksimielisesti (äänin 78 – 1) Senaatissa 3.5.1921. Edustajainhuoneessa 13.5.1921 äänestystulos oli 276 – 33 lain puolesta. Presidentti Warren G. Harding allekirjoitti lain 19.5.1921. Se määritti jokaiselle maalle kiintiön, jonka pohjana oli vuoden 1910 väestönlaskenta. Kunkin maan kiintiö oli 3 % siitä määrästä, joka kyseisessä lähtömaassa syntyneitä asui Yhdysvalloissa vuoden 1910 väestölaskennan mukaan. Kiintiöt suosivat niitä maita, joista siirtolaisuus oli alkanut varhain ja leikkasivat eniten siirtolaisuutta Etelä- ja Itä-Euroopasta. Uuden lain seurauksena siirtolaisuus Yhdysvaltoihin laski reilusti. Kun vuonna 1920 maahan saapui 805 000 siirtolaista, budjettivuonna 1921 – 1922 heidän lukumääränsä oli enää 310 000.

Oheisessa lehtiartikkelissa (Etelä-Savo 10.1.1924) kerrotaan, että suomalaisten siirtolaisten kiintiö täyttyi siirtolaisvuonna 1923 - 1924 jo alle puolessa vuodessa. Halukkaiden oli siis odoteltava pääsyä vielä yli puoli vuotta. Osa valitsi odotteluun turhautuneena määränpääkseen Kanadan, jonne oli helpompi päästä. Vuonna 1924 siirtolaiskiintiöitä supistettiin rajusti, joten monelle Yhdysvaltoihin aikoneelle tie nousi sen jälkeen lopullisesti pystyyn. Palaan siihen myöhemmin.

-----

Etelä-Savo 10.1.1924

Siirtolaisuus Yhdysvaltoihin

Suomen osuus täytetty ensi heinäk. 1 p:ään saakka.

Siirtolaisten määrä, jonka Suomi on oikeutettu lähettämään Yhdysvaltoihin ensi kesäkuun 30 p. päättyvänä siirtolaiskautena, on tullut joulukuussa kokonaan täytetyksi. Näin ollen ei täältä voi nyt päästä siirtolaisia Yhdysvaltoihin ennen kesäkuun loppua.. Ainoastaan lääkäreitä, sairaanhoitajia, professoreja, opintomatkailijoita, taiteilijoita, liikemiehiä ja muita sellaisia päästetään tänä aikana Yhdysvalloissa maihin. Myöskin sellaiset aikaisemmin siellä oleskelleet, jotka viipyivät täällä korkeintaan kuusi kuukautta, ovat oikeutettuja pääsemään takaisin.

Nykyisin Suomesta tulevien siirtolaisten määrä vuodessa on 3921, josta määrästä saatiin kuukausittain päästää maihin korkeintaan 20 %. Kuten jo sanottu, on määrä jo joulukuussa tullut täyteen. Vielä ei ole tullut asianomaisilta Yhdysvaltain viranomaisilta tietoa. Kuinka suuri siirtolaisjoukko ensi heinäk. 1 p. alkavana siirtolaiskautena saadaan Suomesta lähettää. Tietoa odotetaan aivan näinä päivinä, ja on myöskin ollut kyseessä suomalaisten siirtolaisten sallitun määrän vähäinen lisääminen.