Historian siivet havisivat

Tällainen ikivanha, jokapäiväisenä asuntona oleva hirsitalo ilman mukavuuksia löytyy vielä Etelä-Karjalasta. Oikealla talon 77-vuotias isäntä.

Yllä olevassa otsikossa ovat nuo kliseeksi muodostuneet sanat, mutta tänään - TAAS - koin ne todeksi Lappeenrannan eteläpuolella olevassa maaseutukylässä. Pyöräilyreitin varrella poikkesin taloon, johon olin yrittänyt sisälle jo kerran aikaisemmin. Nyt näin tuvassa valot, joten käännyin alamäessa takaisin ja kurvasin pyöräni harmaitten rakennusten ympäröimälle pihalle. Pääsin kun pääsinkin sisään tuohon harmaaseen hirsitaloon. Pienen neuvottelun jälkeen astuin taloon, jonka ikää ei isäntä itse tiennyt, mutta totesi sen olevan todella vanhan. Kyseinen isäntä, joka ei halua nimeään julkisuuteen, kertoi syntyneensä 77 vuotta sitten kyseisessä hirsitalossa ja asuneensa siinä koko ikänsä. Ainoat poissaolot kotikylältä olivat armeijan lisäksi kaksi evakkoretkeä, toinen kesällä 1941 ja toinen kesällä 1944. Hänen isänsä oli aikoinaan, ennen nykyisen isännän syntymää, ostanut talon. Lisäksi isä oli siirtänyt rakennuksen päätyyn jatkoksi osan entisestä kotitalostaan naapurikylästä. Pihalla olevan aitan seinässä seisoo ylpeänä sen valmistusvuosi: 1776.

Pihalla olevan aitan seinässä lukee valmistusvuosi 1776

Tämän hirsitalon tuvan hirret olivat hyvässä kunnossa. Tupaa kiersi paksuista lankuista tehdyt seinänvieruspenkit. Niistä tuli vahvasti mieleeni oman ukkilani, jossa vietin lapsuudessani viikkokausia kesäisin. Talon tiskikoneena toimii isäntä itse ja elämää vietetään kuin ennen vanhaan. Sähköt talossa on, ja keskeisellä paikalla näytti olevan teevee, joten aivan kaikista "sivistyksen" vitsauksia ei täälläkään oltu paitsi. Elämä sujuu kuitenkin yksinkertaista, tuttua rataansa. Keskeisenä harrastuksena on kalastus, jota harjoitetaan paitsi kotijärvellä, myös laajalla alueella Kaakkois-Suomessa. Ääripisteinä Puruvesi ja Pyhäjärvi Kesälahdella ja Virolahti Suomenlahdella.

Hirsitalon isäntä vuonna 1776 valmistuneen aittansa edessä

Röytyn talo, Taipalsaari (Päivitetty 9.6.2015)

Komea entinen kestikievari Taipalsaarelta; Röytyn talo

Palatessani Haikkaanlahden reitiltä lokakuussa pysähdyin Röytyn kotiseututalolla Taipalsaaren kirkolla.

Röytyn kotiseututalo sijaitsee Taipalsaaren kirkonkylässä kirkon vieressä, osoitteessa Leikonrannantie 1, 54920 Taipalsaari. Röytyn talo mainitaan sotilasvirkatalona ensimmäisen kerran vuonna 1680.Se toimi lyhyen aikaa Ruotsin armeijan luutnanttien virkatalona, kunnes Taipalsaaren alue siirtyi Venäjälle Turun rauhassa vuonna 1743. Tämän jälkeen talo  oli kestikievarina. Tässä tehtävässä se oli aina vuoteen 1937 asti. Kestikievarin viimeinen isäntä oli Viktor Rikkonen. Hänen veljenpojaltaan Veikko Rikkoselta tila siirtyi Taipalsaaren kunnan omistukseen vuonna 1988. Kunta entisöi talon kestikievarimuseoksi Etelä-Karjalan museon sekä Museoviraston ohjeiden mukaisesti. Museoksi Röytyn kotiseututalo avattiin vuonna 1996.

Röytyn talon sisäänkäynti

Vuonna 2008 Röytyn kotiseututalossa aloitti toimintansa sisustusliike ja kahvio. Yrittäjä sanoi kahden vuoden kuluttua kuitenkin vuokrasopimuksen irti. Kesällä 2014 talossa piti yllä kahvilatoimintaa kolme taipalsaarelaista kyläyhdistystä ja kuusi muuta yhdistystä. Keväällä 2012 kotiseututalon pärekatto uusittiin. Työn tekivät talkoilla Taipalsaaren maamiesseura, kotiseutuyhdistys ja maaseutunaiset.

Näkymä Röytyn talon takapuolelle

Näkymä Röytyn taloon peltoaukean takaa

Röytyn kotiseututalon ympäristössä sijaitsee viidestä hirsiaitasta koostuva aittarivistö. Aitoissa on näytteillä Taipalsaaren historiaan kuuluvia maatalousesineitä. Makuu- ja vaateaitoissa on esillä tekstiilejä ja vanhoja pyykkäysvälineitä pyykkilaudoista 1930-luvun kädellä kammettavaan pesukoneeseen. Maitoaitassa on nähtävillä muun muassa vanha separaattori ja puisia leilejä. Maatalousaitassa on mahdollista tutustua miesten työkaluihin ja sepän palkeeseen. Vilja-aitassa on isot laarit, viikatteita sekä vanhoja viljamittoja.

Aittarivistöä

Edessä aittoja, takaa näkyy päärakennus

Ulkorakennuksessa oleva Taipalsaaren Hevosjalostusyhdistyksen perustama museo on avattu yleisölle vuonna 1996. Hevosajopelimuseossa on esillä kahdessa kerroksessa hevosvetoisia ajoneuvoja matkustukseen, kuljetukseen ja maataloustöihin, sekä hevosen hoitoon ja raviurheiluun liittyvää esineistöä. 1800- luvun lopun ja 1960- luvun välisenä aikana valmistetut reet, arvokkaat kiesit ja maatalouskoneet kertovat hevosen tarpeellisuudesta maatalousyhteiskunnassa. Museossa on näytteillä myös valokuvanäyttely, jossa on esillä hevosaiheisia kuvia 1930- luvulta alkaen.

Aittarakennuksia

Röytyn talon vaiheisiin liittyy myös mustia hetkiä. Keväällä 1918 käydyn sisällissodan taipalsaarelainen, raaka loppunäytös tapahtui talossa. Siellä kokoontui valkoisten kenttäsotaoikeus. Vangitut punaiset  kuljetettiin Röyttyyn kuulemaan lopullinen tuomionsa. Kyse ei ollut varsinaisesta oikeudenkäynnistä, vaan pikemminkin kuulustelusta. Sen perusteella jaettiin lopullinen tuomio. Oikeudenpäätös kirjattiin pöytäkirjaan vain, mikäli  se oli vapauttava. Kuolematuomio merkittiin vain yksinkertaisella merkillä "V".  Kun päätös oli Röytyn kamarissa syntynyt, ja tuomittu vietiin talosta ulos, saattoi vartiomies ilmoittaa: "ammutaan, ei asiointia!"

Aittarakennuksia

Aitan ovi

kanala

Näkymä talon takanurkalle

Röytyn talo etelästä katsottuna

Näkymä Röytyn talolle toukokuussa 2015