 |
| Niin kutsuttu leirikirkko Lappeenrannassa Lähde: Digicarelica |
 |
| Etelä-Savo 28.8.1919 |
Kuten tunnettua saapui tänne rajan takaa vähän yli 20 vuotta
sitten mies, joka oli ottanut tehtäväkseen muokata Suomen kansan oman makunsa
mukaiseksi, se on tehdä se aivan toisenlaiseksi kuin mitä se Luojan säätämien
lakien ja tuhatvuotisen olemassolonsa aikana kehittyneen oman tahtonsa mukaan
halusi olla ja elää. Tunnettua myöskin on, ettei hän aikeissaan vähääkään
onnistunut. Jälellä miehen puuhista on vaan ikävä muisto sekä joku silmillä nähtävä
jäte.
Paikkakuntalaiset, jotka liikkuvat rautatieaseman lähettyvillä sekä täältä rautateitse lähtevät että tänne saapuvat matkustavaiset ovat joka päivä pakoitetut näkemään aseman vastapäätä, leirikentän laidassa seisovan yhden tämäntapaisen, yllämainitun miehen jälkeenjättämän muistomerkin. Tarkoitamme venäläisten niin kutsuttua leirikirkkoa. Yleinen puhe ja kysymys ihmisten kesken on: ”Milloinkahan tuokin tuosta korjataan!” ”Eiköhän olisi jo aika että tuokin tuosta hävitettäisiin”! Tai muuta sen tapaista. Tämmöisiä kysymyksiä ja huudahduksia saa kuulla jatkuvasti. Niitä tekee aseman lähettyvillä asustava tai liikkuva, juna lähtöä tai tuloa odottava yleisö. Samoin lähtevissä ja saapuvissa junissa olevien matkustavaisten kesken on se seisova kysymys. Niin, sanala sanoen sitä asiaa kysyy koko kaupunki ympäristöineen.
Paikkakuntalaiset, jotka liikkuvat rautatieaseman lähettyvillä sekä täältä rautateitse lähtevät että tänne saapuvat matkustavaiset ovat joka päivä pakoitetut näkemään aseman vastapäätä, leirikentän laidassa seisovan yhden tämäntapaisen, yllämainitun miehen jälkeenjättämän muistomerkin. Tarkoitamme venäläisten niin kutsuttua leirikirkkoa. Yleinen puhe ja kysymys ihmisten kesken on: ”Milloinkahan tuokin tuosta korjataan!” ”Eiköhän olisi jo aika että tuokin tuosta hävitettäisiin”! Tai muuta sen tapaista. Tämmöisiä kysymyksiä ja huudahduksia saa kuulla jatkuvasti. Niitä tekee aseman lähettyvillä asustava tai liikkuva, juna lähtöä tai tuloa odottava yleisö. Samoin lähtevissä ja saapuvissa junissa olevien matkustavaisten kesken on se seisova kysymys. Niin, sanala sanoen sitä asiaa kysyy koko kaupunki ympäristöineen.
Saadaksemme mainituissa kysymyksissä ja toivomuksissa
piilevän mielipiteen niiden kuuluville, joilla tämän tapaisissa asioissa on
alote, harkinta- ja ratkaisuvalta, olemme edellä olevan tahtoneet saattaa
julkisuuteen. Siihen nähden, että kirkkoa ei enää tarvita eikä tulla
tarvitsemaan alkuperäiseen tarkoitukseensa – sehän on jossain määrin saanut
näytellä täällä samaa osaa kuin tunnettu Resvoin kappeli Helsingissä. Tämän
lisäksi näyttää se ulkonaisestikin selviä raihnautumisen merkkejä; jo sen
rakennusaikana totesivat asiantuntijat, että se tapa, jolla kirkkoa rakennettiin
viittasi siihen, ettei sitä suinkaan oltu tarkoitettu pitkäaikaiseksi, ainakaan
semmoisena se ei voi pysyä ilman uudistuvia perinpohjaisia korjauksia. Tämän on
kuka hyvänsä tilaisuudessa toteamaan paikan päällä. Kun ottaa vielä huomioon
sen alhaisen hävitystyön, mitä kirkon sisällä on harjoitettu, säretyt ikkunat
y.m., tekee todellakin mieli kysymään: Eikö olisi jo aika ottaa
harkinnanalaiseksi ja päätettäväksi kirkon vastainen kohtalo?
Minkälainen ratkaisu on oleva harkinnan tuloksena, on itsestään selvä. Ajan kuluttavan hampaan ja ilkeiden ihmisten jättämä käsien y.m. jälki antavat tässä suhteessa jo selvän viittauksen. Rakennus hävitköön näköpiiristä, sen parempi kuta pikemmin. Siinä löytyville rakennusaineille, istutuksille y.m. on löydettävissä monin verroin suurempaa hyötyä tuottava tehtävä kuin mitä nyt on asian laita.
Minkälainen ratkaisu on oleva harkinnan tuloksena, on itsestään selvä. Ajan kuluttavan hampaan ja ilkeiden ihmisten jättämä käsien y.m. jälki antavat tässä suhteessa jo selvän viittauksen. Rakennus hävitköön näköpiiristä, sen parempi kuta pikemmin. Siinä löytyville rakennusaineille, istutuksille y.m. on löydettävissä monin verroin suurempaa hyötyä tuottava tehtävä kuin mitä nyt on asian laita.
