Mies joka veisti keisarille veneen

Lappeenrantalainen käsityönopettaja Herman Koli (1863 – 1953) muisteli kohtaamistaan tsaari Aleksanteri III:n kanssa tämän vieraillessa Lappeenrannassa kesällä 1890.  Pitkähkö artikkeli oli Savo-Karjala-lehdessä 25.1.1947. Herman Koli oli syntynyt kuusipäiseen sisarusjoukkoon Taipalsaaren Saikkolan kylässä 6.9.1863. 24-vuotiaana hän lähti hakemaan ansioita kotitalonsa ulkopuolelta ja työskenteli 1880--luvun lopulla kirvesmiehenä Lappeenrannan sotilaskasarmeja rakentaen. Tämän jälkeen hän veisti kotitalossaan veneitä, kunnes pääsi syksyllä 1890 Lappeenrannan mieskäsityökouluun, jota hän kävi kaksi vuotta. Vuonna 1901 Koli valittiin Viipurin kiertävän käsityökoulun opettajaksi. Herman Koli joutui perheineen lähtemään vuosikymmeniä kotikapunkina olleesta Viipurista talvisodan sytyttyä ja asettui entiselle kotiseudulle, ei kuitenkaan Taipalsaarelle, vaan Lappeenrannan Peltolaan. Poimin artikkelista edellä mainitusta lehdestä Herman Kolin muistelun veneen lahjoittamisesta ja tsaarin kohtaamisesta. Kertomus osoittaa Kolin erinomaisen tilannevainun.

------

Oli kesäpäivä Lappeenrannassa vuonna 1890. Hiljainen ja unelias pikkukaupunki oli täynnä kansaa, jota oli tullut aika kaukaa Savonmaasta saakka. Hänen Majesteettinsa Keisari Aleksanteri III:n jättiläishahmo oli saapunut seurueineen kaupunkiin. Ennen puolta päivää ilmestyi kaupungin rantaan veneineen Taipalsaaren Saikkolan kylästä myös nuorukainen Herman Koli tuodakseen raatimies Rundbergin ja merikapteeni Cederhvarfin kehotuksesta tekemänsä’ veneen toimitettavaksi vapaaherra Langhoffille.

Nuorukainen nousi maihin venerannassa, samalla paikalla, missä nyt on Kauppatori. Siihen aikaan oli paikka suurimmaksi osaksi metsikkönä. Nykyisen Jaakkolan kirkon paikalla oli kauppias Haikalan vilja-ampaari eli makasiini ja kaupungin uimahuoneet. Rannassa ei näkynyt ihmisiä ja melkein tyhjät olivat kadutkin. Kansa oli virrannut Leirikentälle, jossa parhaillaan oli keisarin kunniaksi järjestetty paraati.

Veneentekijä lähti tapaamaan raatimies Rundbergia, mutta ei löytänyt tätä eikä myöskään kapteeni Cederhvarfia, jota kävi tavoittamassa Paldosta. Täällä hän sattui kuulemaan – tietysti sielläkin puhuttiin keisarillisesta vieraasta – että Virolahdella oli keisarille lahjoitettu vene. Silloin pälkähti Saikkolan pojan päähän tarjota uutta venettään lahjaksi keisarille. Eihän Langhoffin veneellä ollut toimitusaikaa. Nuorukainen lähti tavoittamaan kruununvouti Holmia saadakseen tämän kautta lahjansa toimitetuksi, mutta tämä neuvoi kääntymään kuvernööri Gripenbergin puoleen ja tämä taas puolestaan käski puhumaan asiasta, senaattori, ent. hovitallimestari Tudeerille, jolla oli välitön yhteys keisariin. Ja hänen avullaan asia järjestyikin. Oli kysynyt Tudeer: "Onko oma käsi tehnyt", tarkoittaen venettä, ja kun kuuli, että Herman oli itse tehnyt veneen ja hyvin oli tehnytkin, käski tuoda lahjan Lönnrotin koulun luo.

Nuorukainen teki työtä käskettyä ja vei veneensä määrättyyn paikkaan. Siellä hän kuuli, että keisari on parhaillaan paraatia vastaanottamassa. Nuorukainen juoksi koululta yli heinäpeltojen, joiden paikalla on nyt 5. kaupunginosa, paraatikentälle ja näki siellä keisarin ratsun selässä paraatin juuri päättyessä. Herman juoksi samaa tietä takaisin ehtiäkseen veneensä luo ajoissa. Keisarin piti sama päivänä lähteä paluumatkalle kaupungista ja lahjan luovuttamisella oli kiire. Ja sitten se tapahtui. Keisari astui alas koulun portaita seurassaan kenraalikuvernööri, kreivi Heyden, senaattori Tudeer ja monia muita seurueeseensa kuuluvia. Senaattori puhui jotain keisarille ja viittasi veneeseen päin. Keisari asteli sen luo ja samalla senaattori viittasi myös veneentekijään, jolle keisari armollisesti nyökkäsi. Saikkolan poika kumarsi syvään Hänen Majesteetilleen. Keisari tarkasteli hetkisen hetkisen venettä, nyökkäsi hyväksyvästi nuorukaiselle lausuen pari sanaa venäjäksi. Portilla vartiossa seisova palokuntalainen Jakovlevin Nikolai tulkitsi ne myöhemmin: ”Hyvä vene!” Majesteetti nousi  odottaviin vaunuihin ja ajoi pois. Lahjavene kuljetettiin myös keisarilliseen junaan. Myöhemmin tuli keisarin vastalahjana veneentekijälle 50 ruplaa, joka Suomen rahassa vastasi 130 markkaa – sen aikaisen hintojen mukaan veneen kaksinkertainen hinta.

Keisarivierailu 1891 - Lappeenrannan kansakoulun huippuhetki

Keisarivierailu Lappeenrannassa 1891.
Juhla-asuun koristellun raatihuoneen edessä parveilee uteliaita kaupunkilaisia:
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri III puolisoineen kävi Lappeenrannassa elokuussa 1891. Aleksanteri III tarkasti laajan seurueen kera Lappeenrantaan leiripäiville kokoontuneen Suomen sotaväen. Seurueeseen kuuluivat keisariparin lisäksi heidän lapsensa Georgi, Ksenia ja Mihail. Juhlajuna saapui rautatieasemalle keskiviikkona 5. elokuuta kello viiden jälkeen. Asemalle saapumista pääsivät seuraamaan vain pääsylipun lunastaneet, joita oli noin 140. Keisarin seurueeseen kuului noin 40 henkeä. Kaupunki oli juhlakoristeltu ja –liputettu, lisäksi oli pystytetty juhlaportti, jonka luona kukkaistytöt heittelivät saapuvien vieraiden päälle kukkia tervetulotoivotuksena. Juhlakoristeluun oli käytetty 1500 markkaa kaupungin varoja ja saatu avustusta kaupungin anniskeluyhtiöltä 1680 markan edestä.

Kolme päivää kestäneen vierailuun kuuluivat mm. keskiviikkoiltana ilotulitus Linnoituksessa ja Halkosaaressa sekä sotaväen harjoitusten seuraaminen torstaiaamuna. Torstain ohjelmaan kuului lisäksi laivaretki Imatralle. Siellä käytiin kahteenkin otteeseen katsomassa koskea, johonka laskettiin mm. veneissä palavia tervatynnyreitä. Palavat soihdut ja ilotulitus vastaanottivat illalla takaisin Lappeenrantaan palaneet keisarilliset. 

Lappeenrannan Uutisten uutisotsikko 6.8.1891

Vierailu Lappeenrannan kansakoululla

Perjantaipäivä alkoi sotilasparaatilla Leirikentällä. Sieltä he ajoivat suoraa tietä koulunäyttelyyn Lappeenrannan kansakoululle, jonne he saapuivat varttia vaille 11. Hallitsijapari nousi porilaisten marssin soidessa juhlaportaita kouluun. Tervehdyspuheiden jälkeen Kuopion Naiskuoro lauloi, ja keisarinna Maria Feodorovnalle lahjoitettiin ryijy sekä keisarille pari savolaisia pitkävartisia lapikkaita j maisemakuvia Suomesta. Hallitsijapari tutustui maamme kaikista kansa- ja ammattikouluista sekä seminaareista koottuun näyttelyyn huolellisesti. Eteisestä oikealla oleva luokka oli varattu tyttöjen käsitöiden esittelylle. Siellä myös kutoivat ja kehräsivät Joutsenon kansallispukuihin pukeutuneet Turun ja Hämeenlinnan kutomakoulun tytöt. Matti Rynenin turkkilaismattojen kutomistelineillä näyttivät taitojaan lappeenrantalaiset nuohoojantytär Anna Anttonen ja nahkurintytär Fanny Lönnqvist ja rukilla kehräsi Henrika Turunen. Poikaoppilaiden veistotöitä oli sijoitettu käsityöluokkaan, jossa 15 kansakoulupoikaa Leppävirran Kurjalanrannan kansakoulusta opettaja Rainion johdolla oli työn touhussa höyläpenkkiensä ääressä. Lappeenrannan käsityökoulun näyttelyssä kiitosta saivat hallitsijaparilta koulussa valmistetut kapsäkit. Juhlasalissa olivat Jyväskylän, Sortavalan, Tammisaaren ja Uudenkaarlepyyn seminaarien näyttelytyöt. Myös kansakoulujen oppilastyöt olivat esillä pääosin juhlasalissa. Samoin Kuopion ja Helsingin sokeainkouluista tulleet esineet. Suuressa kansakoulunäyttelyssä esineitä ja mallipiirustuksia oli yhteensä 5860 kappaletta. Noin sata oppilaitosta oli mukana tässä ainutkertaisessa näyttelyssä Lappeenrannassa. 

Keisaripari suoritti näyttelyihin tutustuessaan myös ostoksia. Keisarinna osti venäläisten koulujen näyttelystä kastemekon. Seminaarien näyttelyistä keisarilliset vieraat ostivat erilaisia pieniä esineitä, ja mattomestari Rynéniltä 300 markan arvoisen maton. Hämeen pataljoonan aseseppä Liliukselta he ostivat kaksi tykin- ja kiväärinluodeista tehtyä kynttilänjalkaa, joista he maksoivat peräti 800 markkaa. Muita näyttelyostoksia olivat kauhavalaiset puukot sekä kansakoulujen näyttelyistä pieniä puuesineitä noin sadalla markalla. Keisarille lahjoitettiin muistoksi koulun pääportaiden viereen tuotu nelihankainen mastolla varustettu soutuvene, jonka oli valmistanut Herman Koli. [Kolin muistelu veneen luovuttamisesta ja tsaarin kohtaamisesta löytyy täältä] Koululta keisarilliset vieraat siirtyivät tarkastamaan uusia rakuunarykmentin kasarmeja, jonka jälkeen he siirtyivät Linnoituksen ortodoksiseen kirkkoon jumalanpalvelukseen. Iltapäivällä oli edessä paluumatka ja arvovieraat siirtyivät asemalle. Sieltä juna kuljetti heidät illaksi Pietariin, jossa odottivat Serbian kuninkaan kunniaksi järjestetyt päivälliset.