Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Poikakansakoulu 1874 – 1889

Vuonna 1888 valmistunut Lappeenrannan kansakoulu, nykyinen Lönnrotin koulu

Poikakansakoulun toiminta alkoi Lappeenrannassa vuonna 1874. Kuvernöörit saivat vuonna 1871 määräyksen kiirehtiä koulujen perustamista niihin kaupunkeihin, joissa sellaisia ei vielä ollut. 1870-luvun alussa maassamme suunniteltiin oppikoulu-uudistusta, joka kouluun pääsy ehtona edellytti ylemmän kansakoulun käyntiä. Niinpä senaatti kiirehti kansakoulun perustamisessa sellaisia kaupunkeja, joissa ei vielä ollut täydellistä kansakoululaitosta. Huhtikuussa 1871 saivat kuvernöörit Senaatilta käskyn kehottaa kaikkia kaupunkeja viipymättä noudattamaan kansakouluasetuksen 102 §:n määräystä. Mainittu § kuuluui seuraavasti:

Jokaisen kaupunkikunnan tulee semmoista huolta pitää kansakouluopetuksesta, ja niin monta ja niin laveita kansakouluja asettaa ja ylläpitää, että kaikki ne lapset, jotka eivät kotonansa tai muissa kouluissa saa samanvertaista tai laveampaa opetusta, tulevat kahdeksannesta ikävuodesta alkaen ja aina neljääntoista ikävuoteen asti sillä muotoa opetetuksi kuin tässä alempana lähemmin säädetään

Lappeenranta teki 6.6.1871 päätöksen kaikkia lapsia koskevan kansanopetuksen toteuttamisesta kaupungissa. Ratkaisevista syistä tärkein oli kouluhallituksen päätös lakkauttaa paikallinen ala-alkeiskoulu. Tämä vei pojilta kaikki opiskelumahdollisuudet. Samalla ymmärrettiin, että vain perustamalla molempia sukupuolia koskevan kansakoulun saattoi kaupunki toivoa itselleen oppikoulua. Oppikoulun uusi koulujärjestys oli annettu 8.8.1872. Siinä yläalkeiskoulu ja lukio yhdistyivät lyseoksi. Uudeksi koulumuodoksi perustettiin reaali- eli porvarikoulut. Ala-alkeiskoulu oli saanut 600 markan vuosiavustuksen, joka myönnettiin nyt uudelle kansakoululle. Pientenlastenkoulun nimi muutettiin valmistavaksi kouluksi, joskin tosin vanhaa nimitystä käytettiin vielä pitkään. Tämän luokan opettajattaren palkaksi vahvistettiin 800 markkaa, uusi miesopettaja sai luontaisetujen lisäksi ajan tavan mukaan parempaa palkkaa eli 1000 markkaa vuodessa. Lukukausimaksut alennettiin neljään markkaan. Koululle valmistui keväällä 1873 ohjesääntö, jonka kouluhallitus vahvisti syyskuussa. Senaatti myönsi poikakansakoulun opettajanpalkkausta varten 600 markan vuotuisen valtionavun. Kaupunki osti huhtikuussa 1873 kolmannessa kaupunginosassa tonteilla 32 ja 33 sijainneet rakennukset. Nämä kaupunki kunnosti ja luovutti vapaasti koulun käyttöön. Silloisen Kuninkaankadun eli nykyisen Koulukadun varrellla olleisiin rakennuksiin voitiin sijoittaa koululuokat sekä miesopettajan asunto. Kaksi vuotta aiemmin toteutettu oppikoulu-uudistus oli tehnyt kansakouluista pohjakoulun kaksi- ja neljäluokkaisille reaalikouluille.

Vuonna 1869 Lappeenrantaan tuli alakoulun opettajaksi
neiti Emilia Sohlman, ensimmäinen kansakoulunopettajan
tutkinnon suorittanut opettaja kaupungissa. Hän siirtyi vuonna
1875 tyttöjen yläluokkien opettajaksi. Sohlman avioitui seuraavana
vuonna kollegansa Juho Pelkosen kanssa, toimi myöhemmin
kirjakauppiaana ja oli kaupungin vaikutusvaltaisimpia naisia.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Keväällä 1874 julistettiin poikakansakoulun miesopettajan virka haettavaksi. Hakijoista valitsi koulun johtokunta 20.6.1874 pitämässään kokouksessa yksimielisesti virkaan Johan (Juho) Pelkosen, joka oli samana keväänä valmistunut Jyväskylän seminaarista. Hänessä sai tuli henkilö, joka opettajatoimen lisäksi kohosi merkittäväksi paikalliseksi yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi. Alaluokkien opettajaksi vuonna 1869 tullut Emilia Sohlman siirtyi 1875 tyttöjen yläluokkien opettajaksi. Seuraavana vuonna hän avioitui edellä mainitun Juho Pelkosen kanssa. Syksyllä 1874 alkanut kansakoulu ei heti päässyt kokonaisuudessaan uuteen koulurakennukseen. Marraskuun 2. päivään saakka valmistava luokka, 24 oppilasta, ja tyttöluokka, 15 oppilasta, toimivat entisessä koulurakennuksessa ja vain pojat uudessa koulussa. Ensimmäisessä poikaluokassa oli 25 oppilasta, heistä viisi oli Lappeen kunnan puolelta. Lappeelaisia olikin koulun oppilaina aina Lappeen oman kansakoulun (Taikinamäen kansakoulu) vuonna 1878 tapahtuneeseen perustamiseen saakka. Ensimmäisen toimintavuonna kansakoulua kävi yhteensä 45 tyttöä ja poikaa. Seuraavina vuosina oppilasmäärä laski. Lukuvuonna 1877 – 1878 heitä oli enää 33. Koulun johtokunta kävikin puhuttelemassa niitä perheitä, jotka eivät olleet antaneet lapsiaan kouluun. Syyksi koulusta poisjäämiseen kerrottiin useimmiten koulumaksu ja maksulliset kirjat. Tämän takia päätettiin maksut poistaa köyhimmiltä lapsilta. Vuonna 1878 kansakoulun lukukausimaksu poistettiin kaikilta. Alakansakouluun otettiin oppilaiksi kaikkien kaupunkilaisten lapsia, mutta yläkansakouluun aluksi vain työläisten ja varattomien lapsia sekä lappeelaisia. 

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Alkeiskoulu 1814 - 1843

Juhani Ahon apestaan August Fredrik Soldanista (1817 - 1885) vuonna 1901 kirjoittamassa elämäkerrassa Aatteiden mies on lyhyt kuvaus Lappeenrannan alkeiskoulun kurinpidosta ja hurjistakin opetusmetodeista. Epämieluisat muistot eivät estäneet lahjakasta kruunuvouti Carl Gustaf Soldanin poikaa hankkimasta laajaa yleissivistystä. Insinööriupseerin ja kemistin koulutuksen saanut kosmopoliitti asui myös Venäjälllä, Saksassa, Ranskassa, Englannissa, Ruotsissa ja Norjassa. Lisäksi Soldan asui pitkään myös Yhdysvalloissa (1849 - 1858). Suomeen hän palasi vuonna 1859 asuttuaan ulkomailla 37 vuotta. Vuonna 1860 Soldan valittiin rahapajan johtajaksi, jossa tehtävässä hän oli kuolemaansa saakka. 

Lappeenrannan kaksiopettajainen ja kaksiluokkainen piirikoulu muutettiin yksiluokkaiseksi alkeiskouluksi vuonna 1814. Piirihallinnon ja linnoituksen lakkauttamisen seurauksena Lappeenrannan asema oli muuttunut. Sen sijaan Haminassa ja Savonlinnassa piirikoulut jatkoivat kaksiluokkaisina. Koulutuksen järjestämiskomitean mielestä oli parempi, että läänissä oli muutamia hyvinvoivia kouluja kuin useita oppilaspulassa kituvia pikkukouluja. Alkeiskoulun kuluista vastasi valtio, mutta kaupungin piti tarjota opettajalle vapaan asunto. Alkeiskouluun tullessa oppilaiden oli osattava lukea ja kirjoittaa. Opetusohjelmaan kuuluivat uskonto, laskento, saksa, venäjä, latinan alkeet, maantieto, piirustus ja kaunokirjoitus. Opetus tapahtui saksaksi, mutta sen lisäksi koulussa käytettiin ruotsia, venäjää ja ehkä suomeakin.

Koulun opettajat vaihtuivat usein 1810-luvulla. Keväällä 1814 sitä hoiti A. F. Ahlberg, joka siirtyi sittemmin hatuntekijäksi Haminaan. Syyspuolella toimi opettajana 18-vuotias Lemin maanmittarin poika Emanuel Fiathan, joka menehtyi marraskuussa keuhkotautiin. Häntä seurasi luutnantti Johan Haweman, joka oli tehtävässä lukuvuoden loppuun 1817. Lukuvuonna 1817 – 1818 tehtävää hoiti postimestari C. H. Londen ja seuraavana lukuvuonna hänen veljensä Fredrik Londen. Vakinainen ja pätevä opettaja koululle saatiin 6.6.1819  jolloin opettajaksi tuli Anders Johan Saelan (1795 – 1841). Hän hoiti seuraavasta keväästä alkaen myös kehruuhuoneen saarnaajan virkaa. Hän oli vuonna 1795 syntynyt papinpoika Antreasta. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1816. Saelan hoiti opettajaan tehtävää uskollisesti aina vuoteen 1836, jolloin hänet nimitettiin Jämsän kirkkoherraksi. Saelanin tulo merkitsi koulun lähentymistä muun Suomen koulumuotoihin ja läheisiä suhteita kirkkoon.

Alkeiskoulussa opettajia oli siis ainoastaan yksi. Kurinpito ja opetustapa saattoivat toisinaan olla hyvinkin yksioikoisia. Juhani Ahon vuonna 1901 kirjoittamassa Suomen rahapajanjohtajan August Fredrik Soldanin elämäkerrassa tämä muisteli opettajaansa Anders Johan Saelania seuraavasti:

Lappeenrannassa pantiin poika pastori Saelanin kouluun, jossa kuria ajan tavan mukaan ylläpidettiin etupäässä tukkapöllyllä ja päänkoputuksella. Kun ei poika voinut oikein ääntää saksalaista sch-äännettä, paukutettiin hänen päätään pöydän laitaan, johon otsa silloin parahiksi ulottui. Opintiensä ensi taipaleesta oli hänellä siis vaan kauhu muistona, joka lopuksi kasvoi niin suureksi, että hänet kerran täytyi väkisin kantaa kouluun.

Lappeenrannan alkeiskoulu toimi saksankielisenä 1814 - 1842, jona aikana siellä opiskeli noin 200 oppilasta. Vuonna 1842 koulun nimi muuttui ala-alkeiskouluksi ja opetuskieleksi vaihtui ruotsi. Sellaisena se vaikutti useita vuosikymmeniä pääasiassa vanhaa opetussuunnitelmaansa noudattaen. Koulun valvojan, rovasti Stråhlmanin kertomuksen mukaan vuonna 1824 oli koulussa 20 oppilasta. Heistä useimmat olivat paikallisten virkamiesten poikia. Myös kaupungin venäläisten asukkaiden pojat kävivät alkeiskoulua. Vuonna 1827 oppilaita oli enää vain 15. Yhteensä Lappeenrannan alkeiskoulussa oli oppilaita vuoteen 1842 mennessä 225. Tämä tarkoittaa keskimäärin kahdeksaa oppilasta vuosittain. Pojat olivat iältään seitsemästä vuodesta hieman toiselle kymmenelle.

Vuonna 1843 annettu lukio- ja koulujärjestys yhtenäisti Vanhan Suomen ja muun Suomen koululaitokset.  Uudet oppikoulumuodot tulivat olemaan ala- ja yläalkeiskoulu sekä lukio. Tyttökoulujen perustaminen herrasväen tyttärille sallittiin. Ala-alkeiskoulu tuli olemaan vaatimaton perustietoja opettava koulu. Se oli ainoa koulu pikkukaupungeissa ainoa ja suuremmissa kaupungeissa kansanopetuskoulun ja ylempien oppikoulujen pohjakoulun välimuoto. Yläalkeiskoulu oli neliluokkainen, entisten triviaalikoulujen työn jatkaja. Oppikoulu pysyi edelleen kirkon alaisena.   Uudistuksessa pyrittiin vähentämään latinan ylivaltaa ja lisäämään luonnontieteiden opetusta. Hyvistä aikeista huolimatta uudistus osittain epäonnistui.