Metsäkaartilaisten toimintaa ja heidän "metsästystään" Etelä-Karjalassa kesällä 1944, osa 4

Kartta Puumalan ja Ruokolahden rajaseudulta, josta kesällä 1944 etsittiin käpykaartilaisia. Karttaan merkittyy mm. Heinlahti, Pimiälahti ja Vuorlammen luola.

Pitkän tauon jälkeen jatkan postaustani, jossa kerron jatkosodan kesän 1944 rintamakarkureista ja metsäkaartilaisista Etelä-Karjalassa. Sarjan ensimmäinen kirjoitus löytyy ensin täältä. Tämän jälkeen olen julkaissut ensimmäisen osan Erillisen sotapoliisiosaston Virasojan Asemakomennuskunnan raportista toiminnastaan 7. - 14.8.1944. Sen tavoitteena oli metsäkaartilaisten kiinniottaminen Ruokolahden - Puumalan saloseuduilta. Raportin toinen osa on luettavissa täällä. Nyt seuraa kertomuksen kolmas eli viimeinen osa.

------
Illalla (11.8.1944) klo 22.00 pidätettiin karkuri Savinotko Hulkkosen päästessä karkuun.
12.8. päivällä kävi partiosta yksi mies noutamassa maitoa Heinlahdessa, jolloin poistumisen talosta täytyi tapahtua ikkunan kautta syystä, että taloon oli tulossa naapurin palvelija, joka ei isännän mielestä saanut nähdä partiomiestä.
Siirryttiin nelimiehisen partiona Pimiälahteen, jossa oli kotona eräs 70 vuotias ukko.  Tiedusteltiin Vuorlammen luolaa ja pyydettiin saada keittää perunoita. Ukko ei kuitenkaan voinut antaa lupaa tähän, koska talonväkeä ei ollut kotona.
Jatkettiin matkaa Vuorlammelle, ruokailtiin ja palattiin illaksi Heinlahteen. Yksi partiomies kävi tiedustelemassa saunaa ja venettä. Saatiin myönteiset vastaukset, muttta saunaa saatiin mennä vasta,sitten, kun naapurin- ja talonväki olivat ensin käyneet.
Kaksi miestä lähti Pimiälahdesta noutamaan maitoa. Saatiin haluttu puolikkaan pullo täyteen ja lisäksi vielä hyvät voileivät. Isäntä Toivo Pitkonen varoitteli kovasti tulemasta päivällä, mutta kehotti sitävastoin tulemaan illalla. Kertoi vanhan ukon olevan sellaisen, että höpöttää kaikki asiat, joten sen aikana ei pitäisi näyttäytyä, eikä puhua juuri mitään.
Illalla kylvettiin Heinlahdessa, juotiin maitoa ja käytiin heinävajaan nukkumaan.
13.8. klo 5.00 lähdettiin veneellä pidättämään karkuri Hulkkosta, joka saatiin pidätetykis klo 8.00 haavoittuneena konepistoolisuihkusta.
klo 13.00 tavattiin Heinlahteen tulossa olevia sotilaskarkureita kaksi, joista toisella oli kädessä 9 mm ukko-mauseri. Karkureita ei saatu pidätetyksi heillä olevan etumatkan vuoksi.
Raportti päättyy
------

Lainaamani raportti paljastaa, miten yllättävän myönteisesti metsäkartilaisiin suhtauduttiin Ruokolahden ja Puumalan rajaseudulla. Jotakin kautta tieto paikallisen väestön myönteisestä asenteesta ja seudun sopivuudesta kätkeytymiseen oli kiirinyt laajalle. Mielenkiintoni heräsi nyt penkomaan lisää kesän 1944 karkuri-ilmiöstä täällä Etelä-Karjalssa. Monia tarinoita olen kuullut, mutta mikä niistä on totta, ja mikä Huhtiniemi-kohun tapaista hevosmiesten tietotomistoon perustuvaa, olisi selvittämisen arvoista. Etelä-Saimaassa oli muuten 22.6.2019 artikkeli seudun luolista ja muista luonnonnähtävyyksistä. Artikkelissa on myös kuva raportissa mainitusta Vuorlammen luolasta.

Metsäkaartilaisten toimintaa ja heidän "metsästystään" Etelä-Karjalassa kesällä 1944, osa 3

Kartta soatilaskarkureiden etsintäalueesta Ruokolahden ja Puumalan rajaseudulla. Raportissa mainitut Pimiälahti, Heinlahti ja Katossaari ympyröity

Olen aikaisemmissa postauksissani kertonut jatkosodan kesän 1944 rintamakarkureista ja metsäkaartilaisista Etelä-Karjalassa ensin yleisella tasolla täällä. Tämän jälkeen olen julkaissut ensimmäisen osan Erillisen sotapoliisiosaston Virasojan Asemakomennuskunnan raportista toiminnastaan 7. - 14.8.1944. Sen tavoitteena oli metsäkaartilaisten kiinniottaminen Ruokolahden - Puumalan saloseuduilta. Nyt seuraa kertomuksen toinen osa.

---------

Puolenpäivän aikana (9.8.) partio nousi Keässaareen, jossa sotilaskarkurina olevan Hulkkosen vaimo ja kolme poikaa tekivät heinää. Vaimolta tiedusteltiin ruokaa ja oisikin tämä antanut eväänsä, joita ei kuitenkaan suostuttu ottamaan. Sitä vastoin sovittiin Hulkkosen vaimon ehdotuksesta, että partio käy seuraavana yönä n. klo 4.00 aikana noutamassa hänen yöllä leipomaansa leipää. Leivän vaimo lupautui tuomaan rantaan, nimenomaan kieltäen tulemasta taloon. Paikalle saapunut Is. mies Luukkonen häiritsi tilanteen, joten partio lähti soutamaan pois, päästen turvallisesti Katossaareen. Luukkosen saapuessa varoitti vaimo partiota näyttäytymästä tälle, koska tämä oli sellainen ”kyttäri”, jota hekin vihaavat.
                9.8. illalla kävi partiosta Pouttu ja Pekonen Pimiälahdessa, josta ostettiin maitoa puolitoista litraa ja maksettiin viisi markkaa. Täällä sovittiin jatkuvasta maidon saannista. Saatiin kuulla, että sotilaskarkurina oleva S. Arponen oli 29.7. – 30.7.1944 ollut saunakiukaan teossa ja kylpemässä talossa sekä kerrottiin Arposen käyneen Heinlahdessa 6.8. vastaisena yönä ja yöpyneen tällöin saunassa.  Heinlahdessa olisi, saadun ilmoituksen mukaan, pitänyt olla myös paremman maidon saannin, koska siellä oli useampia lehmiä. Isäntä kehottikin ottamaan juuri tässä mielessä Heinlahteen.
                Partion ollessa ruuankeitossa rannassa tuli paikalle Heinlahden Kostiainen, joka tarjosi partiolle pontikkaa. Kertoi sitä olevan, mutta olevan kallista. Ei suostunut ottamaan partiosta ketään mukaan pontikan hakuun. Partio lähti yhdessä Kostiaisen kanssa Heinlahteen, jossa isäntä ja tytär keittivät korvikkeet ja antoivat pari litraa kirnupiimää ilmaiseksi.
                10.8 klo 3.00 lähti partio Heinlahdesta noutamaan Hulkkosen vaimon lupaamaa leipää sovittuaan tätä ennen Heinlahdessa maidon saannista, joksi ajaksi oli sovittu klo 20 – 21 välinen aika. Hulkkosen vaimo ei nukkumisen takia tullutkaan sovittuun paikkaa, joten partio meni noutamaan limput talosta. Kahden leivän lisäksi saatiin jauhoja ja kalaa, joista maksettiin 20 markkaa. Samalla kertoi emäntä, että hänenkin miehensä on karkurina ja oli juuri lähtenyt kotoa salolle, jossa on toisiakin miehiä. Emäntä oli ohjannut partionkin menemään  sinne sanoen siellä ruuan ja juoman riittävän. Kovan tuulen takia ei partio lähtenyt vielä sotilaskarkurien luo, vaan sousi erääseen pikku saareen, jossa viettivät yön.
                11.8. klo 7 – 8 tienoissa löydettiin karkurien Hulkkosen ja Savinotkon maan päälle rakentama korsu Hulkkosen vaimon neuvomalta salolta. Täällä järjestettiin tuliaisiksi kohta korvikkeet. Karkurit neuvoivat myös seutuja, missä liikuksi toisia karkureita, kertoivat pontikan keitosta ynnä muista touhuistaan. Ilmoittivat Heinlahden ja Pimiälahden talojen olevan sellaisia, joihin voi luottaa. Kertoivat Kostiaisen olleen heidän lähettämänään silloin, kun Kostiainen oli tarjonnut partiolle pontikkaa, ja tehtävänä oli saada selville olivatko ne ”kyttäreitä” vai ei. Olivat myyneet Kostiaiselle valmistamiaan pärekoreja kolme kappaletta 30 markan hinnasta.

Tarina jatkuu…

Metsäkaartilaisten toimintaa ja heidän "metsästystään" Etelä-Karjalassa kesällä 1944, osa 2

Kartta alueesta Ruokolahden ja Puumalan syrjäsimmillä seuduilla, josta metsäkaartilaisia jäljitettiin elokuussa 1944. Alla olevassa raportissa mainitut kylät ja muut paikat ympyröitu karttaan.

Yksi alue, jossa metsäkaartilaisia piileskeli Etelä-Karjalassa jatkosodan lopulla, oli Ruokolahden ja Puumalan kuntien rajaseutu, joka oli erittäin harvaan asuttua, vaikeakulkuista ja runsaiden vesistöjen pilkkomaa aluetta. Kesällä 1944 huhut siitä, että seudulle oli siirtynyt runsaasti metsäkaartilaisia, levisivät Imatralle. Siellä ryhdyttiinkin toimiin metsakaartilaisten kiinnisaamiseksi. Tässä tapahtumista laadittu raportti, jonka olen jakanut kolmeen osaan:

-------------------------------

Erillinen sotapoliisiosasto

Virasojan Asemakomennuskunta                                              16.8.1944

Selostus partiotoiminnasta 7. – 14.8.1944.

Kun Virasojan asemakomennuskunnan tietoon oli tullut, että Ruokolahden ja Puumalan pitäjäin rajaseudulla liikkuu ja majailee sotilaskarkureita, jotka saavat paikalliselta väestöltä apua ja suojelusta, asetettiin tilanteen selville saamiseksi asemakomennuskunnan toimesta partio, jonka lähimpänä tehtävänä oli karkurien pesimispaikkoihin kiinni pääseminen. Tehtävän onnistumisen takia oli partio määrätty liikkumaan sotilaskarkurien ominaisuudessa ja tekemään havaintonsa siitä, miten paikallinen väestö suhtautuu karkureihin.
                Partion kuuluvat olivat kaikki vailla arvomerkkejä, selkäreput selässä, pistoolit taskussa lukuun ottamatta yhtä, jolla oli mukana konepistooli. Mukana miehillä oli kuiva muona, mutta oli heillä oikeus hankkia lisämuonaa taloista sikäli, kuin sitä tuntuisi olevan saatavissa.
                Partio, johon alussa kuuluivat alikersantti Matti Ahde, korpraali Toivo Pouttu ja sotamies Jooseppi Pekonen, lähti liikkeelle 7.8.1944 klo 22.00 Ruokolahden pitäjän Kemppilän kylästä. Yöpyminen tapahtui Pellisen kylän laidassa eräässä suoniittyladossa.
                8.8.1944 klo 6.30 lähti partio liikkeelle suuntana Pellisen kylässä olevat talot. Täällä eräässä talossa ruokailtiin ja ostettiin emännältä kilo voita.  Saatiin neuvoja turvallisesta kulkusuunnasta Valkosen kylän (ilmeisesti Valkeamäen kylä) kautta Peukalolammelle (kyseessä ilm. Peukalojärvi). Josta edelleen metsäpolkuja Karhunkoskelle, jonne väitettiin karkurien viime aikoina suunnistaneen. Valkosen kylä kehotettiin sivuuttamaan varoen.
                 Klo 17 tienoilla saapui partio Aleks Sinkkosen taloon, jossa isäntä tuntui erittäin suopealta. Pyysi partion oma-aloitteisesti korvikkeelle sekä neuvoi jatkamaan matkaa eräälle turvalliselle tukkikämpälle. Kehotti partiota pitämään kiirettä pakoon, koska kertoi huomanneensa pikkupoikien lähteneen viemään sanaa pidättäjille.
                Klo 20 tienoissa tuli partio pidätetyksi Sinkkosen neuvomalla tukkikämpällä ja kuljetettiin Lieviskän kylän Airakselaan. Täällä asiat selvitettiin ja partio pääsi seuraavana eli 9.8. klo 9.00 jatkamaan matkaansa veneellä saaden oppaaksensa työnjohtaja Ruotsalaisen.

Kertomus jatkuu

Sisällissodassa menehtyneiden punaisten muistomerkki Tainionkosken hautausmaalla

Kuvataiteilija Veikko Jalavan Veljesuhri 1918 muistomerkki

Vuoden 1918 sisällissodassa menehtyi 212 Ruokolahdella kirjoilla ollutta henkilöä. Imatran kuntaa ei tuolloin oltu vielä perustettu, vaan Tainiokosken, Vuosenniskan ja Imatrankosken taajamat kuuluivat Ruokolahteen. Suurin osa menehtyneistä oli sodassa punaisten puolella. Monet kuolleista punaisista eivät osallistuneet  taisteluihin, vaan heidät pidätettiin vasemmistolaisen ajatusmaailmansa ja poliittisen aktiivisuutensa takia. Pidätetyt vietiin vankileireille, joilla nälkä ja huono ravinto tekivät viikatemiehen työstä helpon. Ruokolahtelaisista 19 kuoli nälkään vankileirillä ja 28:n kerrotaan menehtyneen vankileirillä nimeämättä syytä.  Heidän lisäkseen todetaan, että kolme ruokolahtelaista kuoli nälän ja sairauksien heikentämänä vapauduttuaan vankileiriltä,  kaksi kuoli vankeudessa ja kaksi menehtyi sairauteen. Mestaus eli teloitus on 11:n kuolinsyynä, kuusi ammuttiin ja kolme tuomittiin kuolemaan. Lisäksi yksi punainen (kansanedustaja Juho Rikkonen) ammuttiin vankileirillä. Sisällissodassa ja siihen liittyneessä tapahtumissa menehtyi 163 punaiseksi identifioitua, 43 valkoiseksi tunnistettua ja kuusi ruokolahtelaista, joidenka puolenvalintaa ei ole pystytty selvittämään, tai he eivät koskaan puolta edes valinneet.

Imatrankoskella olevasta isällissodassa kaatuneiden ja murhattujen valkoisten muistomerkistä kirjoitin jo aikaisemmin. Tainionkosken hautausmaalta Imatralla löytyy 12:n teloitetun  punaisen haudat ja hautamuistomerkki. Tämän Veljesuhri 1918 muistomerkin on suunnitellut kuvataitelija Veikko Jalava. Muistomerkin edessä on 12 hautaa, joihin on siirretty entisen Harakan sahan aluella siainneelta hautapaikalta. Vainajat siirrettiin Tainionkosken hautausmaalle 29.9.1960. Vainajien siunauksen toimitti piispa Osmo Alaja. Tilaisuudessa piti puheen myös kansanedustaja Kalle Matilainen. Imatran kirkkovaltuusto avusti muistomerkin hankkimista 300 000 markalla. Edellä mainittujen kahdentoista teloitetun vaiheisiin palaan erillisessä kirjoituksessa.

Valkoisten sisällissodan uhrien muistomerkki Imatralla.

Akseli Einolan suunnittelema muistomerkki on pienellä kumpareella

Vuoksen rantamaisemissa, kuuluisan kosken itäpuolella sijaitsee Imatrankosken sankarihautausmaa, jossa lepäävät valkoisten puolella sisällissodassa kaatuneet sekä talvi- ja jatkosodassa taisteluissa menehtyneet sankarivainajat. Sisällissodan valkoisten sankarivainajien muistomerkki on pienoisella kumpareella ja se on tehty harmaagraniitista. Muistomerkissä lukee teksti:

Suomen vapaustaisteluissa 1918 kaatuneille kotiseudun ja isänmaan puoltajille.

Muistomerkin on suunnitellut jääkärikoulutuksen Saksassa saanut viipurilaissyntyinen Akseli Einola (1894 – 1948). Einola toimi Imatralla Imatran - Tainionkosken suojeluskunnan paikallispäällikkönä 5.5.1919 – 1.3.1920. Tämän jälkeen hän omistautui maalaustaiteelle ja taidegrafiikalle. Imatralla hän toimi piirustuksen opettajana vuosina 1919 – 1931. Einola oli tuottelias sekä taidemaalarina että taidegraafikkona. Hän kuvitti opetustauluja, lasten- ja nuortenkirjoja, opetustauluja ja oppikirjoja. Hän oli yksi vuonna 1909 ilmestyneen kotimaisen eläinkuvaston kuvittajista.

Muistomerkkiin on kirjattu 25:n valkoisen nimet

Silloin vielä Ruokolahden kuntaan kuuluneelle Tainionkoskelle perustettiin suojeluskunta vasta sisällissodan jälkeen eli 27.8.1918. Suojeluskuntatoiminta oli ollut Ruokolahdella aktiivisempaa kuin Imatran Tainionkosken – Imatran taajamissa. Perustamiseen ryhdyttiin siis vasta kolme kuukautta sisällissodan päättymisen jälkeen. Alueelle oli aikomus perustaa kaksikin suojeluskuntaa, mutta suojeluskuntien yleisesikunta puuttui asiaan. Sen määräyksestä pidettiin 21.10.1918 kokous, joka nimettiin Imatran-Tainionkosken suojeluskunnaksi. Nykyisen Imatran alueella oleva Vuoksenniskan taajama jäi sen sijaan edelleen kuulumaan osaksi Ruokolahden suojeluskunnan toimialuetta.

Kun Imatran - Tainionkosken suojeluskunnan esikunta päätti vuonna 1919 pystyttää patsaan sankarihaudalle, tehtävä annettiin siis ”omalle pojalle” eli Akseli Einolalle. Lisäksi hän sai suunniteltavakseen myös Tainionkosken suojeluskunnalle oman lipun. Lipun kustansi Ab Tornator Oy. Patsashankeen rahoitukseen osallistuivat muut suuret paikalliset teollisuuslaitokset. Hautamuistomerkkiin on kirjattu 25:n menehtyneen valkoisen nimet. Vuoden 1918 tapahtumat olivat kohtalokkaita sadoille ruokolahtelaisille. Sotasurmat-sivuston mukaan menehtyi 212 kunnassa asunutta. Ruokolahdella kirjoilla olleista kuntalaisista kuoli 117.

Muistomerkin paljastustilaisuus maanantaina 6.12.1920 alkoi kello 17.00 Valtionhotellin edustalla, jossa suojeluskunnan piiripäällikkö Aarno Karimo tarkasti yhdessä kapteeni Astolan kanssa suojeluskunnat.  Mukana oli Imatran-Tainionkosken suojeluskunnan lisäksi osastoja Jääsken, Joutsenon, Ruokolahden ja Lappeen suojeluskunnista. Valtionhotellilta siirryttiin Karjalan kaartin soittokunnan marssiessa edellä sankarihaudalle. Haudalla laulettiin soittokunnan säestyksellä yhteisesti virsi ”Jumala ompi linnamme”. Tämän jälkeen kirkkoherra Lund suoritti yhdessä pastorien Rautajärvi ja Lund avustuksella sankaripatsaan vihkimisen. . Mieskuoron lauluesityksen jälkeen patsastoimikunnan puheenjohtaja Emil Laine piti luovutuspuheen ja luovutti patsaan Imatran - Tainionkosken suojeluskunnalle. Suojaverhon poistuessa patsaalta suojeluskunnat ampuivat kolme kunnialaukausta. Patsaan otti vastaan suojeluskunnan puolelta maisteri J. Kaikko. Tilaisuus päättyi maamme-lauluun. Valtionhotellissa jatkettiin juhlapäivää kello 20.00 alkaneella itsenäisyysjuhlalla.  Vuosi 1920 oli Etelä-Karjalassa sankaripatsaiden pystyttämisen ”kulta-aikaa”. Kesän ja ja syksyn kuluessa valkoiset sankarivainajat olivat saaneet omat muistomerkkinsä Joutsenoon, Lemille, Lappeenrantaan ja Savitaipaleelle. Imatralta läytyy myös punaisten joukkohauta sekä muistomerkki. Siitä kerron seuraavassa kirjoituksessani.

Imatrankosken valkoisten muistomerkkiin on kirjattu seuraavien vainajien nimet:

Karl Uno Bergren Armas Harakka Emil Huipero Juho Jäppinen Ville Kakkinen Tuomas Komi Juho Kosonen Urho Kuhmonen Arvid Laukniemi Paul Ljungberg Juho Lääperi Juho Mattinen Juho Miettinen

Iivari Miikki Ilmari Nöjd Kalle Pellinen Edvard Salakka Ilmari Savolainen Antti Simanainen Evald Simanainen Armas Smolander Juho Suikkanen Antti Tella Benjam Tuovinen Väinö Veijalainen