Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Mätön kansakoulu Ylämaalla

Mätön entinen kansakoulu pilkottaa kyläaukean reunassa Kälviäisentien varressa.

Entisen Ylämaan kunnan luoteiskulmassa sijaitsevassa Mätön kylässä on toiminut kahdessa eri vaiheessa kansakoulu. Tämä pääteiltä syrjässä oleva pienehkön kyläkoulun alkuvaiheet nivoutuvat Ihakselan koulupiiriin, jonka alakoulu sijaitsi vuosina 1925 - 1932 Mätön kylällä. Ensimmäisenä lukuvuonna 1925 - 1926 koulussa oli 14 oppilasta. Koulu toimi vuokratiloissa opettajanaan Roosa Mömmö (myöh. Metsäkallio). Koulun johtokuntaan kuuluivat puheenjohtajana maanviljelijä Heikki Toivari, taloudenhoitajana maanviljelijä Antti Toivari, Oskar Hostikka, Matti Mättö ja sihteerinä Anni Toivari sekä Hilma Mättö.  Oman koulupiirinsä Mättö sai vuonna 1929 eli samana vuonna kuin Ylämaan kunta erkaantui Säkkijärvestä. Kun Ihakselaan valmistui uusi koulurakennus vuonna 1933, siirtyi piirin alakoulu Mätölta opettajansa mukana Ihakselaan. Kun Ylämaan kunnan koulupiirijakoa tarkastettiin vuonna 1937, Mätön koulupiiri lakkautettiin ja liitettiin Sirkjärven piiriin, jossa he olivat pääosin käyneet koulunsa 1930-luvun alkuvuosilta lähtien.

Mätön alakansakoulun oppilasmäärät vuosina 1925 – 1931

1925-26	1926-27	1927-28	1928-29	1929-30	1930-31
14	11	9	10	10	13

Mätön koulupiiri koki uuden tulemisen vuonna 1947, jolloin se erotettiin Sirkjärven koulupiiristä. Koulu aloitti toimintansa jälleen vuokratiloissa 45 neliömetrin kokoisessa tuvassa. Oma koulutalo Mätön koulupiirille valmistui vuonna 1956. Mätön koulu oli ns. supistettu kansakoulu, jossa alakoulu käynnistyi syyslukukaudella 19.8.1947 ja päättyi 25.9.1947. Keväällä alakoulua käytiin vielä 3.5.1948 - 15.6.1948. Yläkoulu aloitti 26.9.1947 ja lopetti keväällä jo 30.4.1947. Koulun johtokuntaan valittiin vuonna 1947 Eevert Tielinen puheenjohtajaksi, Viljo Härkö varapuheenjohtajaksi sekä Pentti Toivari taloudenhoitajaksi ja lisäksi Liisa Toivari.

Ensimmäisenä lukuvuonna koulussa opiskeli 21 lasta, ja heidän opettajanaan oli nuori ylioppilastyttö Toini Bergqvist, jota seurasi lukuvuonna 1948 - 1949 Rauni Speeti. Myös tämän jälkeen opettajakunta vaihtui lähes vuosittain. Mätön koulun opettajina jakoivat kylän lapsille yleissivistystä lisäksi seuraavat henkilöt: Irja Soininen (1949 - 1950), Terttu Inkeri Särkkä (1950 - 1951), Aili Aleksandra Helén (1951 - 1952), Helli Korpela (1952 - 1953), Aini Kasari (1953 - 1954), Marja Jaatinen (1954 - 1955), Annikki Kujala (1955 - 1956), Annikki Kemppi (1956 - 1957), Annikki Eklund (1957 - 1959), Marja Sivonen (1959 - 1960), Tuula Salminen (1960 - 1961 ja Juha Kontio (1961 - 1963). Viimeiset kouluvuodet luotsasi Mätön kansakoulua Eira Marjatta Keränen. Suurimmillaan koulun oppilasmäärä oli lukuvuonna 1960 - 1961, jolloin siellä opiskeli 40 lasta.  Tämän jälkeen koulupiirin lasten määrä alkoi nopeasti laskea. Viimeisenä toimintavuonna 1963 - 1964 Mätön kansakoulua kävi enää 20 lasta.

Mätön kansakoulun oppilasmäärät vuosina 1947 - 1964

1947-48	1948-49	1949-50	1950-51	1951-52	1952-53
21	18	18	15	17	13
1953-54	1954-55	1955-56	1956-57	1957-58	1958-59
18	24	29	31	37	38
1959-60	1960-61	1961-62	1962-63	1963-64
34	40	27	21	20

Maaseudun rakennemuutoksen, maaltamuuton ja syntyvyyden laskun seuraukset vaikuttivat ensimmäisenä Ylämaalla Mätön koulupiirin lakkauttamisena. Vain kahdeksan vuotta aikaisemmin valmistunut kansakoulu osoittautui kunnan virheinvestoinniksi. Kunta möi hyväkuntoisen koulurakennuksen yksityishenkilöille.

Lähteet:
Esko Gåsman: Talojen tarinoita (2008).
Anu Talka: Ylämaan historia (1999).
Matön kansakoulun arkisto. Vuosikertomukset, tilastot.

Ylämaan metodistiseurakunta ja hautausmaa

Ylämaan metodistiseurakunnan rukoushuone

Metodistiseurakunnan rukoushuone pystytettiin
vuonna 1927.

Kun Senaatti antoi 16.8.1917 päätöksensä Säkkijärven pitäjän pohjoisten kylien muodostamisesta omaksi seurakunnakseen, alkoi välittömästi kiista siitä, missä seurakunnan lopulliset rajat tulisivat kulkemaan. Poikkeuksellisten olojen vuoksi asian eteneminen pysähtyi vuosikausiksi. Ensimmäinen uuden Ylämaan seurakunnan kirkonkokous pidettiin Santeri Karellin talossa elokuussa 1918.  Osa seurakuntalaisista alkoi epäillä seurakuntahanketta. Uuden seurakunnan perustamiskustannukset, mm. uuden kirkon rakentaminen, epäilyttivät. Vastustus oli voimakkainta lähellä Ylämaan ja Säkkijärven rajaa olevissa kylissä. Seurasi usean vuoden ajanjakso, jolloin kirkon- ja kyläkokouksissa kiisteltiin seurakunnan perustamisesta. Valtioneuvosto ratkaisi Ylämaan seurakunnan perustamiseen liittyvän soutamisen ja huopaamisen maaliskuussa 1925. Ylämaan seurakunta jatkoi itsenäisenä ja siihen kuuluivat Lahnajärven, Sirkjärven, Villalan, Timperilän, Hyttilän, Ihakselan, Ylijärven, Säämälän ja Hujakkalan kylät. Tässä vaiheessa nousi useissa kylissä kuitenkin vastarinta. Hujakkalan, Timperilän ja Villalan suunnalla monet erosivat kirkosta. Ylämaan seurakunnan lakkauttamisen kannattajien puhemieheksi kohosi Rikhard Timperi, joka oli palannut kotikyläänsä Amerikasta. Uudella mantereella hän oli omaksunut sosialismin ja huomannut siellä paikallisen seurakuntien varojenkeruukäytännön, joka perustui vapaaehtoisiin kannatus- ja toimitusmaksuihin. Kaikkiaan kirkosta erosi 400 - 500 henkeä. Ylämaan seurakuntaan jäi tässä vaiheessa vain muutamia taloja Hujakkalan, Timperilän, Säämälän ja Villalan kylissä.

Villalan rukoushuoneen tontti ostettiin Heikkilan talolta

Uutta käännettä tapahtumissa merkitsi Rikhard Timperin aloite, jossa pyydettiin kirkosta eronneille ja siviilirekisteriin siirtyneille saarnaamaan Viipurista metodistipappi O. Tuukkanen. Tuukkasen saapuminen saikin Timperilän kansakoulun täyteen ihmisiä kuuntelemaan hänen saarnaansa. Vierailun seurauksena metodistit saivat vahvan jalansijan Ylämaan kunnan alueella. Vastaavanlainen, kirkon paikasta alkanut riita, oli syntynyt Vuoksenrannan seurakunnassa ja siellä tappiolle jääneet olivat perustaneet vuonna 1921 metodistiseurakunnan. Ylämaalla metodistit järjestäytyivät lokakuussa 1926 omaksi seurakunnakseen. Kannatusta sillä oli lähinnä Säämälän, Villalan ja Timperilän kylissä. Seurakuntalaiset rakensivat vuonna 1927 rukoushuoneen Villalaan. Rukoushuoneen tontti ostettiin Heikkilän talolta ja kyläläiset antoivat rakennusta varten hirret. Hautausmaa tehtiin kirkon läheisyyteen Hietamiehenkankaalle.

Metodistiseurakunnan papit vaihtuivat aika usein. Pastori Markku Lehto mainitaan seurakunnan innokkaana työntekijänä 1950-luvulla ja hänen työnsä jatkajana toimi pastori Johan Salminen. Enimmillään seurakuntalaisia oli vajaat 200 henkeä. Vuonna 1956 jäseniä oli vielä 69, mutta 1970-luvulla heidän lukumääränsä oli pudonnut jo muutamaan kymmeneen. Vähitellen luterilaisesta seurakunnasta eronneet liittyivät siihen takaisin pahimpien ristiriitojen laannuttua. Liittyminen luterilaisen seurakunnan jäseneksi helpotti lisäksi käytännön asioiden hoitamista. Metodistiseurakunnan jäsenten piti nimittäin hakea virkatodistuksensa Lappeenrannasta saakka.

Kun eri kirkkokuntien raja-aidat kaatuivat 1970-luvulla, alkoi luterilaisen ja metodistiseurakunnan yhteistyö Ylämaalla. Hautausmaalla järjestettiin yhteisiä hartaustilaisuuksia ja 1990-luvulla Ylämaan luterilainen seurakunta tuki Villalan rukouhuoneen kunnostusta.. Myös hautausmaata on hoidettu talkootyönä. Ylämaan pieneksi käynyt metodistiseurakunta yhdistyi vuonna 1988 Lappeenrannan metodistiseurakuntaan.

Ylämaan metodistiseurakunnan hautausmaa Villalassa