"Lemiläisten kahdestoista käsky"

Laivuri Aatu Karhun (1859 - 1914) hautamuistomerkki Lemin hautausmaalla. Aatu Karhu olli Lemin yksityisen kansakoulun innokas puuhamies, joka yritti vuosi toisensa jälkeen saada pitäjään kunnallisen kansakoulun.

Etelä-Saimaassa oli 25.10.1953 useita artikkeleita koululaitoksen vaiheista Lemin pitäjässä. Kunta tuli tunnetuksi siitä, että kuntakokouksessa pitäjän isännät vuodesta toiseen tyrmäsivät kansakoulun perustamishankkeet. Niinpä kansakoulun perustamista ajaneet perustivat laivuri Aatu Karhun (1859 - 1914) johdolla lopulta kuntaan yksityisen kansakoulun, joka toimi vuodet 1893 – 1905. Lemin isäntien koulutappeluita seuranneet naapurikuntien vääräleuat veistelivätkin: Mikä on lemiläisten kahdestoista käsky? Sinun ei pidä rakentaman kansakoulua! Kunnallinen kansakoulu kuntaan saatiin vasta vuoden 1906 alussa, vuosia myöhemmin kuin naapurikunnissa.  Etelä-Saimaa haastatteli  Lemin kunnan kansakoulun rakennuslautakunnan ja ensimmäisen johtokunnan jäsentä, maanviljelijä Elias Räipiötä. Räipiö kertoi joutuneensa kansakoulutoimiin mukaan ”aivan pojannulikkana”.  Tässä muutamia lainauksia haastattelusta:

Vielä 7.8.1905 pidetyssä kuntakokouksessa ei kunnallisen
kansakoulun perustaminen Lemille saanut vieläkään Lemin
isäntiä suopeiksi hankkeelle. Tämä siitä huolimatta, että
kunnalle oli määrätty 6 000 markan sakot, mikäli se ei olisi
rakentanut koulua valmiiksi samaisen kuun ensimmäiseen
päivään mennessä. Kouluhankkeen hyväksi ei oltu pantu
tikkua ristiin, vaikka määräaika oli kulunut.

Kun kerran on niin kovasti tullut sitä vastaan pannuksi, ei sitä olisi tarvinnut nytkään hyväksyä, sanoi sellainenkin viisas mies kuin Kouvon Gabriel minulle palatessamme siitä kuntakokouksesta, jossa Lemin kansakoulu vihdoinkin päätettiin 8 000 markan sakon uhalla rakentaa.

------------

Laivuri Aatu Karhun toimesta oli pidetty yksityiskoulua kirkolla jo vuosikausia, kun vähitellen tuli ajankohtaiseksi koulun lunastaminen kunnalle tai uuden koulun rakentaminen kunnan toimesta. Esteenä oli kuitenkin rahakysymys, ja sitten oli aina sellaisia vanhoja, viisaita miehiä, jotka pitivät oman päänsä; koulua ei Lemille tarvita. Esimerkiksi viinaverorahoja ei yksityiskoululle kunnan taholta myönnetty, niitä tarvittiin ukkojen mielestä tärkeämpiin asioihin, kätilöille yms. Kunnallislautakunnan esimies Mooses Holopainen joutuikin näin pitämään viime vuosina koulua pystyssä miltei yksinään.

------------

Koulun perustamista vastaan saatiin vielä sellainenkin seikka, että kirkkoherra Majander, joka kylläkin oli hyvin viisas ja pidetty mies, oli pappilassa pidetyssä ”Lauantaiseuran” tapaisessa keskustelutilaisuudessa lausunut, ettei se kansakoulu sentään niin kovin tärkeä liene. Tätä sitten toistettiin pitkin pitäjää, ja saatiin uutta vettä myllyyn.

------------

 Juttu (kunnallisen kansakoulun aloittaminen) kulki senaattia ja kuvernööriä myöten, valituksia tehtiin ja lopuksi senaatin päätöksellä kunta velvoitettiin 4 000 markan sakon uhalla ottamaan yksityinen koulu vastaan ja samoin 4 000 markan sakon uhalla rakentamaan kunnalle oma koulurakennus… Asiasta ei päässyt edes valittamaan. Pidettiin myrskyisä kokous, jossa puhuttiin niin järkeä kuin järjettömyyttäkin, ja niin asia saatiin lopulta päätökseen, äänestyksen jälkeen tosin.

----------

Kuntalaiset velvoitettiin tuomaan hirsiä, ja niin olivat jotkut vielä sisuuntuneita, että toivat hirretkin latvapuoli edeltä koulurakennukselle, sillä kuten Rokan Mikko sanoi, se, joka ei koulua mielellään rakenna, vetää hirret nurinpäin mokomalle rakennukselle.

-----------

Mutta koulu rakennettiin kuitenkin ja tämä hyvä asiaa saatiin siten alkuun. Rakentajana ja mestarina toimi Adam Ahonen Ruomista, monitaitoinen mies, joka osasi yhtä ja toista.

 Ja näin saatiin kunnallinen kansakoulu vihdoin Lemillekin. Äänestystulos oli 547 puolesta ja 403 vastaan kiihkeässä kuntakokouksessa joulukuun alussa 1905.

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Lappeelaisten taistelu kyläkoulujen perustamisesta

Siparin kansakoulu vuonna 1965.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Taikinamäelle vuonna 1878 rakennettu kansakoulu oli pitkälti toistakymmentä vuotta ainoa Lappeen kunnan kansakoulu. Ensimmäinen kylänseutu, jossa alettiin vaatia oman kansakoulun saamista oli pitäjän eteläosassa sijaitseva Haapajärvi. Vankilassa opettajana toimineella Adam Lindhillä oli kylässä oli maatila. Hän teki teki kuntakokouksessa vuonna 1888 ehdotuksen naisopettajan johtaman kansakoulun avaamisesta Haapajärvelle, mutta aloite hylättiin. Kun syksyllä 1890 Taikinamäen kansakouluun ilmoittautui jo 101 oppilasta, esitti koulun johtokunta kuntakokoukselle kolmannen opettajan palkkaamista. Sen sijaan haapajärveläiset vaativat jälleen omaa koulua itselleen, mutta turhaan. Tuloksettomaksi jäi haapajärveläisten vaatimus myös saman vuoden joulukuun kuntakokouksessa. Hylkäämisen perusteluna oli tällä kertaa se, ettei tiedetty, miten haapajärveläisten valitus Taikinamäen kolmannen opettajan viran perustamisesta tulisi päättymään. Kun maaliskuussa 1892 keskusteltiin Taikinamäen koulun korjaamisesta, nousi  Haapajärven kansakoulun perustaminen jälleen esille.  Nyt perustettiin komitea, jonka tehtäväksi tuli laatia ehdotus sekä Taikinamäen kansakoulun huoneiden korjaamisesta että kansakouluasioiden järjestämisestä kunnassa.  Komitean ehdotti sekä Taikinamäen kansakoulun korjaamista että kunnan jakamisesta Haapajärven, Kokkilan, Mustolan, Pahloisten ja Seppälän eli Pulsan koulupiireihin. Vain Taikinamäen koulun korjaaminen sai tällä kertaa kuntakokouksen siunauksen. 

 

Taikinamäen entinen kansakoulu

Uusien koulujen rakentaminen oli, tuloksetta, uudelleen esillä vuonna 1894, kun kuvernöörin uhkasakon pakottamana päätettiin rakentaa Taikinamäen kansakouluun kaksi lisäluokkaa. Koulun tilanahtaudesta kertoo hyvin uutinen, jonka mukaan sieltä lähetettiin 24 itkevää lasta kotiin kesken lukuvuoden.  Vajaa kaksi vuotta myöhemmin, 14.3.1896, oli kansakoulun perustaminen Haapajärvelle jälleen esillä kuntakokouksessa. Alustavasti oli kauppias H. Leinon kanssa tehty jo luokkahuoneista vuokrasopimuskin. Vaikka useat keskeiset kunnalliset vaikuttajat, mm. kirkkoherra Gustaf Nordström, kappalainen Karl Gustav Forsblom puolustivat koulun avaamista, kokouksen selvä enemmistö vastusti sitä. Koulun vastustajat vaativat, että ennen uusien koulujen perustamista oli perustettava toimikunta, joka päättäisi koulujen määrästä ja paikoista. Koulujen rakentamista ajaneet kuntalaiset esittivät nyt piirijakokomitean perustamista. Koulujen jarruttajat onnistuivat kuitenkin saamaan kuntalaisten suuren enemmistön vastustamaan tätäkin ehdotusta. 

Kaukaan vuonna 1950 valmistunut kansakoulu on järjestyksessä jo kolmas
koululle rakennettu rakennus. Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Vuoden 1896 aikana tapahtui kuitenkin Lappeen kunnan kouluasioissa merkittävä muutos. Kuntaan perustettiin yhteensä kolme uutta kansakoulua. Lisäksi kuntakokous hyväksyi 5.12.1896 pitämässään kokouksessa piirijakokomitean perustamisen. Komiteaan valittiin talolliset Heikki Leino, Mikko Sipari, Simo Anonen, Martti Pusa, August Suninen, Taavetti Ruokonen ja Ville Tani, kanttori Isak Kotonen, lautamies W. Ryösö, kauppias Villanen ja taloudenhoitaja Caleb Rasander. Kaikkien kolmen uuden kansakoulun perustamisen käynnistivät yksityiset tahot.  Kaukaan tehtaiden kansakoulun taloudellisesta pohjasta vastasi Aktiebolaget Kaukas Fabrik. Tehtaan työväki oli sen perustamisesta alkaen kaivannut omaa kansakoulua. Asiasta neuvoteltiin tehtaan isännistön ja työväen kesken, koska kunnalta ei apua ollut saatavissa. Aluksi suunniteltiin oman koulupiirin muodostamista. Koulupiiri olisi yhteisesti ylläpitänyt koulua. Lopulta kuitenkin tehtaan omistaja Hugo Standertskiöld päätti rakentaa ja ylläpitää koulun sekä palkata sille opettajat. Tosin koulu sai opettajan palkan suuruista valtionavustusta jo vuodesta 1897 alkaen. Samalla Standertskiöld pidätti itsellään oikeuden johtokunnan valintaan. Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Tammisaaren opettajaseminaarista valmistunut tarmokas Aina Adele Simolin, joka oli tehtävässä aina vuoteen 1915 saakka. Koulu avattiin 19.10.1896 ja siihen ilmoittautui 46 oppilasta. Koulu toimi aluksi kaksikielisenä, sillä alkuvuosina oppilaista 5 – 7 oli ruotsinkielisiä. He saivat kaksi tuntia päivässä opetusta omalla äidinkielellään. Koulu muuttui kokonaan suomenkieliseksi vuonna 1910.

Talollinen Taavetti Muukkonen vuokrasi
1.65 hehtaarin tontin Mustolan kansakoulua varten

Syksyllä 1896 samoihin aikoihin, kun Kaukaan koulu avattiin, aloitti myös Mustolan kansakoulu. Tämäkin käynnistettiin yksityisillä varoilla. Kansakoulun perustamista ajoivat ponnekkaasti kanavainsinööri Oskar Schultz ja sahan isännöitsijä J. M. Åhman.  Kesäkuussa 1896 järjestettiin Lauritsalan Suolavuorella koulun hyväksi kansanjuhla ja arpajaiset. Niillä, ja kahtena seuraavana vuonna suolavurella pidetyillä tapahtumilla saatiin noin 5000 markkaa, ja keräyksillä varoja koottiin lisää. Hankkeen eteenpäinviemiseksi pidettiin yleinen kokous 26.7.1896. Tällöin valittiin johtokunta, johon kuuluivat Oskar Schultz, kasööri Julius Poppius, rakennusmestari D. A. Larick, sulkuvartija Sakari Kankkunen sekä maanviljelijät Elias Sunimento ja E. Hanski.  Kokouksen jälkeen koulun aloittaminen eteni vauhdilla. Heinäkuun toisen päivänä pidettiin kansakoulun rakentamisesta urakkahuutokauppa, jossa halvimmalla eli 2300 markalla koulun tarjoutui rakentamaan ”työmies Nieminen”. Koulun piirustukset oli laatinut monitaitoinen Oskar Schultz ja 1.65 hehtaarin laajuisen tontin vuokrasi maanviljelijä Taavetti Muukkonen 20 markan vuosivuokralla. Lauritsalan saha lahjoitti lautoja ja hirsiä, koulupiirin asukkaat rakennustarvikkeita, päivätöitä ja silkkaa rahaa.  Koulu tehtiin ajan tavan mukaan hirrestä ja se valmistui todella ripeästi, runsaassa kahdessa kuukaudessa. Koulurakennus koostui yhdestä laajasta opetussalista, käsityösalista, kahdesta huoneesta, keittiöstä, ”etehisestä” ja opettajalle varatuista komeroista. Koulun hyväksi perustettu ompeluseura keräsi myös pitkähkön ajan varoja, sillä kansakoulun kannattajat olivat joutuneet kouluja rakennettaessa huomattaviin velkoihin. Koulun vihkiäisiä vietettiin 18.10.1896 ja seuraavana päivänä sinne ilmoittautui 85 oppilasta. Koulun ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Tyyne Rouhiainen Antreasta. Koska koulussa oli vain yksi opettaja, jouduttiin 35 oppilasta lähettämään kotiin. Marraskuussa koululle palkattiin apuopettajaksi johtokunnan jäsenen Julius Poppiuksen tytär Gerda Poppius ja 9.11.1896 myös kotiin lähetetyt oppilaat pääsivät aloittamaan koulutiensä.

Mustolan koulu kevättalvella 2015

Lappeen neljännen kansakoulun perustamispuuhat Siparissa etenivät samanaikaisesti kahden edellä mainitun kouluhankkeen kanssa. Sen takana oli Lensulan, Myllylän, Pahloisten, Toikkalan ja Yllikkälän isäntien yksituumaisuus. Kyseisten kylien miehet kokoontuivat helmikuun 23 päivänä 1896 Mikko Tikan taloon neuvottelemaan kansakoulun perustamisesta. Kun kouluhankkeen varsinainen alkuunpanija talollinen Mikko Sipari ja hänen Hanna-vaimonsa ilmoittivat lahjoittavansa koululle tonttimaan sekä tukevansa koulua muutenkin, päätettiin koulu perustaa ja käytiin sitä varten hankkimaan varoja. Koululle valittiin johtokunta 25.3.1897 pidetyssä kokouksessa. Siihen tulivat valituksi kanttori Isak Ketonen ja talolliset Antti Lensu ja Mikko Sipari Pahloisista, Ville Pesu Toikkalasta, Mikko Lensu Lensulasta ja Antti Sipari Pahloisista. Koulun hyväksi pidettiin kahdet arpajaiset, joista toiset Lappeenrannan kaupungissa. Eversti Lars Emil von Haartman lahjoitti koululle 200 markkaa. Suurimman osan rakennusaineista hankittiin koulupiirin talollisilta. Itse rakentaminen tapahtui pääasiassa koulupiirin asukkaiden tekemillä päivätöillä. Mikko Siparin kerrotaan olleen yhdessä poikiensa kanssa yksi uutterimmista talkoomiehistä. Koulupiirin alueen isännät lahjoittivat sen rakentamiseen tarvittavat hirret. Siparin kansakoulu aloitti toimintansa vuoden 1897 syksyllä Luhangasta saapuneen opettaja Adolf Roinilan johdolla. Avajaisia vietettiin 12.9.1897 ja koulutyö alkoi seuraavana päivänä. Myös Siparin koulun alkuvaiheita varjostivat velkaantuminen sekä riidat koulun paikasta, vaikka viimeksi mainittu ilmiö ei ollut niin laajaa kuin monissa muissa koulupiireissä. Koulun alkuviikkoja varjosti sen aktiivisen puuhaajan, talkoomiehen ja rahoittajan Mikko Siparin menehtyminen keuhkokuumeeseen.

Uutinen Siparin kansakoulun vihkiäisistä.
Lappeenrannan Uutiset 14.9.1897

Koska Mustolan ja Siparin kansakoulut joutuivat rakennettaessa huomattaviin velkoihin, ne anoivat Lappeen kunnalta sekä rakennus-, että vuotuista avustusta. Siparin koulu sai jo valtiolta 1500 markan suuruisen avustusta. Aluksi Mustolan koulupiiri pyysi vapautusta kunnan Taikinamäen kansakoulun kustannuksista ja anoi samalla kunnalta sekä rakennusapua että 550 markan suuruista vuotuista avustusta, kunnes lopullinen kansakoulujen piirijako olisi saatu aikaiseksi. Kun anomus sai kuntakokouksessa sekä kannatusta että vastustusta, tehtiin esitys, että Lappeen kansakouluja varten laadittaisiin sekä piirijako- että kustannussuunnitelma. Ehdotus hyväksyttiin ja suunnitelmaa laatimaan asetettiin komitea, johon Taikinamäen kansakoulun johtokunnan lisäksi valittiin 11 jäsentä. Komitea ehdotti, että pitäjään olisi muodostettava 17 kansakoulupiiriä. Näistä se esitti jo toiminnassa oleva olevan Mustolan koulun lisäksi ensin avattavaksi vuonna 1892 rakennettavaksi ehdotetut Haapajärven, Kokkolan, Siparin ja Pulsan koulut. Koulujen perustaminen jäisi kuitenkin riippumaan ”eri kulmakuntien harrastuksesta”. Jokaiselle koulupiirille, Mustola mukaan luettuna, ehdotettiin annettavaksi 1000 markkaa rakennusapua ja 250 markan vuotuinen kannatusapu. Kun tieto tästä ehdotuksesta levisi kuntalaisten keskuuteen, kokoontui 9.1.1897 pitäjäntuvalle suuret kansanjoukot seuraamaan asian käsittelyä (täältä löytyy Lappeenrannan Uutisten lehtiartikkeli Niin se oli verraton kokous, se kokouksesta). Pitäjäntupa, sen rappuset ja osittain pihamaakin oli tungokseen asti täynnä kansaa. Komitean puheenjohtaja, rovasti Gustav Nordström aluksi selitti ja puolusti komitean ehdotusta. Samoin tekivät maanviljelijä Elias Sunimento, hovinhoitaja Caleb Rasander, sulkuvartija Sakari Kankkunen ja monet muut, mutta heidän puheenvuoronsa keskeytettiin. Kokouksessa nousi valtava meteli, eikä puheenjohtaja Kalle Oittinen pystynyt sitä mitenkään hillitsemään. Huutajat halusivat määrätä, kuka saisi puhua ja kuka ei. Lisäksi huutelijat vaativat valmistelukomitean jäseniä  poistumaan kokouksesta Lopulta puheenjohtaja Oittinen teki kokoukselle oman päätösehdotuksensa, jonka mukaan:

1. Ei perusteta kunnan varoilla uusia kansakouluja

2. Ei jaeta kuntaa eri koulupiireihin maksun suhteen.

3. Annetaan kunnan piiriin ehken rakennettaville kouluille kerta kaikkiaan 1000 markkaa rakennusapua ja vuosittain 250 markkaa kullekin opettajan palkkaamiseksi. Tämä sillä lisäyksellä että kouluja ei synny useammin kuin yksi vuodessa – Mustolan ja Siparin koulut näihin viiteen luettu.

Komitean ehdotuksen kannattajat asettuivat nyt Oittisen ehdotuksen puolelle ja sen vastaehdotukseksi asetettiin täydellinen ennalleen jääminen ja avustusten kieltäminen. Vastustajain johtajana oli kokouksessa entinen lautamies Elias Kälviäinen, joka ilmeisesti suuttuneena siitä, ettei Haapajärvelle oltu perustettu kansakoulua, oli siirtynyt kansakoulun vastustajain joukkoon. Äänestyksessä 40 äänestäjää 2745,9 äänellä kannatti puheenjohtajan ehdotusta ja 193 äänestäjää 1521,8 äänellä vastusti. Tässä tapauksessa oli onni, että kunnallinen harvainvalta, joka perustui varallisuuteen. voitti. Näin kansakouluverkon rakentamista ei kokonaan estetty. Elias Kälviäinen yhdessä muiden kansakoulujen vastustajien kanssa valitti vielä päätöksestä, mutta Viipurin läänin kuvernööri piti kuntakokouksen päätökset voimassa.

Niin, se oli verraton kokous, se! (Lappeenrannan Uutiset 3/12.1.1897)

Vuonna 1896 perustettu Mustolan koulu kevättalvella 2015

Viime kuukausina kiihkeitä tunteita sekä valtakunnan tasolla että kuntatasolla ovat herättäneet maahamme runsain mitoin saapuneet pakolaiset. 1800-luvun lopulla "kuuma peruna" olivat kansakoulut, niiden perustaminen, rakentaminen ja ylläpito. Maaseudun rahvas vastusti niitä peläten kustannuksia. Lisäksi riideltiin koulun sijoituspaikoista, pelättiin koulutuksen vieroittavan lapset "oikeista töistä" ja katsottiin, että välttävän luku- ja kirjoitustaidon hankkiminen kiertokoulussa riittää. Lappeenrannan kaupunkia ympäröivässä Lappeen kunnassa koulujen vastustus oli kovaa. Lappeenrannan pohjoisissa naapuripitäjissa Lemillä, Taipalsaarella ja Savitaipaleella kansakoulujen vastustus oli vielä sitkeämpää. Niinpä kyseiset kunnat yhdessä joidenkin Etelä-Savon kuntien kanssa muodostivat pitkään synkän pisteen kartassa, joka kuvasi kansakouluopetuksessa olevien osuutta kouluikäisist lapsista (Ks. Aimo Halila. Suomen kansakoululaitoksen historia. Osa 3. sivu 67).

Ohessa Lappeenrannan uutisten selostus kiihkeästä kunnankokouksesta Lappeen pitäjäntuvalla tammikuun alussa vuonna 1897. Tässä tapauksessa oli onni, että harvainvalta, joka perustui varallisuuteen voitti. Nykydemokratian säännöillä olisi tuossa kokouksessa tehty vain demagogien kiiihotuksen seurauksena tyhmä päätös.

Kunnankokous Lappeella. 

 Kunnankokous Lappeella viime lauantaina oli muuttunut oikein koko kunnan yhteiseksi juhlahetkeksi. Välipalaksi ensin päätettiin  mihinkä tarkoitukseen käytetään nostettavan olevat viinaverorahat 1072 markkaa.  Niistä päätettiin panna 900 markkaa kansakoulukassaan ja 172 markkaa lainakirjastoon kirjojen hankkimista varten.

Siparin kansakoulua varten kerättiin varoja erilaisilla tempauksilla.
Lappeenrannan Uutiset 26.6.1896

Tätä asiaa käsiteltäessä tultiin mainitsemaan sanat uusi kansakoulu. Tämä todisti, että ukkonen on ilmassa. Siirryttiin toiseen kysymykseen.

Oli edellisessä kokouksessa jo käsitelty asiaa Mustolan kansakoulun eri piiriksi eroittamisesta ynnä apurahan antamista ja opettajan palkkaamisen avustamista samassa koulussa. Edellinen kokous ole asettanut valmistelukunnan tämän silloin jo epämiellyttävän kysymyksen selvittelyä avustamaan.

Valmisteluvaliokunta oli ehdottanut:
Ensin otettiin käsiteltäväksi kysymys kunnan jakamisesta koulupiireihin sillä tavoin, ettei matkan pituus estäisi yhtään lasta kouluun pääsemästä ja että olisi riittävä määrä kouluja kaikille kouluijässä oleville lapsille ja tultiin siihen päätökseen, että silloin olisi 17 koulua tarpeen. Tämän vuoksi tehtiin seuraava piirjako, jossa mainitaan kussakin piirissä ensiksi se kylä, joka sijaitsee piirin keskellä ja johon siis koulukin on sopiva sijoittaa:
1. piiri: Kärkelä, Ruttois, Iitiä, Turkkila, Hurtanmaa, Laakkola, Törölä ja Varis-Lavola
2. piiri: Pahlois, Myllylä, Lensula, Oikkola, Ylikkälä, ja osa Toikkalasta.
3. piiri: Korkia-aho, Toikkala, Kanalampi ja osa Toivarilasta.
4. piiri: Vilkjärvi
5. piiri: Seppälä, Anola, Maajärvi, Sirkjärvi ja osa Toivarilasta
6. piiri: Hyttilä, Monola, Kälviälä, Nikkilä, Melkkola, Haikala, Hietala ja Suomalais
7. piiri: Hanhijärvi, Hanhikemppi, Rantala, Vihtola, Tukiala, Karkkola ja Sinkkola.
8. Penttilä, Piutula, Mäkelä, Kiiala, osa Sunilasta ja Taalikkala.
9. piiri: Lipiälä, Purala, Tujula, Kemppilä, osa Ruohialasta, osa Kiialasta, Hyypiälä, Kauskila ja Anikkala.
10. piiri: Vainikkala, Hiivala, Ojala ja Ruohiala.
11. piiri: Antamois, Rapattila, Laihala, Kasukkala ja osa Sunilasta.
12. piiri: Haapajärvi.
13. piiri: Kansola, Metsäkansola, , Ruokola, Kokkila, Kouvola, Kähärilä ja Lyytikkälä.
14. piiri: Mustola, Karhusjärvi, Lempiälä, Rasala, Hartikkala, Lauritsala, Pelkola, Ryösölä, Mentula ja Saikkola.
15. piiri: Partala, Saarniala, Ilottula,

Myös Mustolan kansakoulun perustamiseen kerättiin varoja kansanjuhlilla.
Itä-Suomen Sanomat 12.6.1896.

Muukkola ja Laihia.16. piiri: Kaukaan tehtaat.
17. piiri: Lapvesi, Armila, Kourulanmäki, Tirilä, Kourula, Montola, Tapavainola, Lasola, Pajarila ja saaristokylät.

Koska ei ole tietysti kysymystäkään siitä, että kaikki edellä mainitut koulut nyt heti perustettaisiin, vaan että mitä syntyy vähitellen vuosien kuluessa, otti komitea sitäkin harkitakseen, mitkä olisivat tarpeellisimmat ja etupäässä puolustettavat ja päätti siinä suhteessa ehdottaa Seppälän, Pahloisten, Haapajärven ja Kansolan koulut.

Mitä koulujen rakentamiseen tulee, oli komitea sitä mieltä, ettei yhtäkään koulupiiriä pitäisi vapauttaa ottamasta osaa kunnan yleisiin koulumaksuihin ja että piirikunnan tulee itsensä rakentaa koulukartanonsa sekä hankkia tarpeelliset koulukapineet y.m., mutta että kunta yhteisistä varoistaan maksaa kerrassaan 1000 markkaa rakennusapua sekä vuosittain 250 markkaa opettajan palkkaamiseen.

Mustolan koulun johtokunnan tekemään anomukseen päätettiin ehdottaa semmoinen vertaus, että edellisessä mainitun perusteen nojalla kunta suostuu uusien koulujen rakentamista varten olevasta rahastosta 1000 markkaa rakennusapua ja opettajan palkkaamiseksi 250 markkaa vuodessa tämän lukuvuoden alusta lukien, mutta ei suostuta Mustolan piirikunnan pyytämään vapautukseen yleisistä koulumaksuista.

Seurakunnan arvoisa kirkkoherra, joka on niin monessa julkisessa paikassa kunnialla esiytynyt, alkoi keskustelun. Hän selitti edellä olevan valmistelukunnan lausuntoa. Tapahtui useita keskeytyksiä, useat lausuivat ääneen enemmän kuin sopimattomia sanoja rovastin puhuessa. Puheenjohtaja [opettaja Kalle Oittinen] varoitti sekä kehotti miehiä esiytymään arvokkaasti sekä puheenvuoroa käyttäen. Se oli turhaa. Vähän väliä remahti kymmeniä ääniä huutamaan: ei mitään, ei uusia kouluja, entistä rakennetaan jos tarvitaan.

Oli joukossa järjenmiehiä sentään. Herra Rasander, talollinen Sunimento, kanttori Ketonen y.m. kannattivat komitean ehdotuksen mukaan apurahan antamista piirikuntain ehken rakennettaville kouluille.

Ensimmäinen kouluvuosi alkoi Mustolan kansakoulussa 19.10.1896.
Lappeenrannan uutiset 16.10.1896

Harva siihen suuntaan puhuja sai sanoa sanottavansa, jonkun tyhmyrin puheeseen puuttumatta.
Porstuasta kuului kova meteli, sillä se, samoin kuin osa pihamaataki oli miehiä täysi. Tuvassa [oli] tavaton ahtaus ja kuumuus.
Taas huudettiin portuvasta, että kokous on laiton, kun ei kaikki pääse tupaan eikä ulos kuule. Ehdotettiin että muutettaisiin ulos tahi kirkkoon kokousta pitämään.  – Ei muutosta tullut, sillä esimies arveli, että voi käydä niin, että kokousyleisön enemmistö kaupungin poliisin käsiin kovin äänekkäästä esiytymisestään, jos ulos mentäisiin, eikä myöskään liene kirkon arvolle myöskään sopiva, jos tuommoinen joukko sinne siirtyisi.

Järkevä keskustelu oli mahdoton, vaikka  puheenjohtaja koetti parastaan. Ei mikään poliisimahti olisi myöskään voinut auttaa, jos ei olisi ryhdytty siihen ikävään keinoon, jotta olisi viety ulos huutajat, vaan se olisi ollut sekä ikävä kuin myös mahdoton vallattomain monilukuisuuden tähden.

Puheenjohtaja teki seuraavan ehdotuksen:
1. Ei perusteta kunnan varoilla uusia kansakouluja
2. Ei jaeta kuntaa eri koulupiireihin maksun suhteen.
3. Annetaan kunnan piiriin ehken rakennettaville kouluille kerta kaikkiaan 1000 markkaa rakennusapua ja vuosittain 250 markkaa kullekin opettajan palkkaamiseksi. Tämä sillä lisäyksellä että kouluja ei synny useammin kuin yksi vuodessa – Mustolan ja Siparin koulut näihin viiteen luettu.

Mustolan kansakoulun rakennus valmistui runsaassa kahdessa kuukaudessa
syksyllä 1896.

Ensin kuului hyväksyviä ääniä valtavasti. Vastustuksen johtajat tekivät alun huutoon ei, ei ja se paisui, vaikka kuin puheenjohtaja selitti. Mitä te kiusaatte meitä! Missä on Kälviäinen! Puhu Kälviäinen! Kälviäisellä on puheenvuoro!. – Näin huudettiin eri puolella tuvassa, porstuvassa ja ulkonaki.

Puheenjohtaja teki äänestysehdotuksen. Sovittiin ensin siitä, jotta komitean mietintö semmoisenaan hylätään ja otettiin vastakkaisiksi ehdotuksiksi puheenjohtajan edellä mainittu ehdotus sekä kokonaan [koulurahoituksen] kieltävä.

[Elias] Kälviäinen vaati pöytäkirjaan, että pitää äänestää kunnallisasetuksen 9 §:n mukaan.

Alkoi äänestys, vaikka ei neuvotun pykälän mukaan. Ilmoitettiin, että kukin kylä otetaan tavallisessa aakkosjärjestyksessä esille sekä kehotettiin myöhemmin esiintulevia huoneesta poistumaan. Niin saatiin siksi tilaa, että mies voi toisen sivuuttaa tuvassa.

Valtakirjoja oli useamman miehen povissa, mutta arvaahan sen, kansakoulun avustamisen vastustajain valtakirjat olivat useimmat aivan virheelliset. Tiedon ja taidon puutettahan osotti koko sen suunnan miesten esiintyminen. Myönnytyspuolen valtakirjat oli pienillä poikkeuksilla oikein, sillä olivathan he ylipäätänsä valistunutta väkeä.
Tämä antoi vettä myllyyn. Huudettiin: siitä sen näkee, vääryyttä, vääryyttä!

Suurella ponnistuksella vietiin vaan äänestystä eteenpäin, kanttori [Isak] Ketosen ja talollisen August Sunisen esimiestä avustaen. Runsaan kuusituntisen työn perästä oli tulos tiedossa. Ei eli jyrkän vastustuksen puolesta antoi 182 henkilöä äänensä, yhteensä 1521,8 ääntä. Puheenjohtajan tekemän ehdotuksen hyväksi antoi 40 henkilöä 2745,9 ääntä.

Talollinen Ville Vainikka pyysi heti otetta pöytäkirjasta. – Kokouksen päätös on siis seuraava:
Kuntaa ei jaeta maksun suhteen eri koulupiireihin, eikä myös perustetaan kunnan yhteisillä varoilla uusia kansakouluja:
Kunta antaa apua kunnan piirissä syntyville jonkun kulmakunnan ehken perustamalle koululle kerta kaikkiaan 1000 markkaa sekä semmoiselle koululle 250 markkaa vuodessa opettajan palkkaamiseksi. – Kuitenkin sillä rajoituksella, että kouluja ei perusteta enemmän kuin yksi vuodessa ja niitten luku on enintään viisi, Mustolan ja Pahloisten koulut lukuun otettu.

Mainittakoon vielä, että kokoukseen oli saapunut ehkä toinen puoli, joilla ei ollut äänioikeutta; oli myös useita vaimojakin vastustajain joukossa, muutama hyvin vanha ämmäkin. Niin se oli verraton kokous se.