Pietari Hannikainen, suomenkielisen kirjallisuuden ja lehtitoiminnan uranauurtaja

Vierivin metsähautausmaan huoltorakennus Parikkalassa ilta-auringon kajossa

Vierevin hautausmaan infokyltti

Ajellessani 10.11.2015 kotiseutumatkalle Pohjois-Karjalaan poikkesin Kuutostieltä syrjään, kun huomasin Parikkalan kirkolle osoittavan kyltin. Ajattelin tien varrelta saattavan löytyä jotakin mielenkiintoista kuvattavaa. Parikkalan kirkolle vievä tie kiertelee Argusjärven itärannalla ja sen puolivälistä löytyi vanha metsähautausmaa. Pysäytin autoni ensin hautausmaarakennuksen eteen ja kiertelen hetken hautausmaalla. Menin uudestaan hautausmaalle kirkkoa lähempänä olevasta portista. Tällä kertaa kiertelin kalmiston aika tarkkaan. Huomasin, itselleni yllätykseksi, hautausmaalle haudatun yhden suomalaisen kirjallisuuden urauurtajista.

Pietari Hannikaisen ja hänen toisen vaimonsa Emilie (os. Savander)
hautakivi Vierevin hautausmaalla.

Pietari (Petter) Hannikainen, jonka sukunimi oli vuoteen 1852 saakka Hanén, oli syntynyt 24. elokuuta 1813 Säämingissä. Hän oli suomalainen kirjailija, lehtimies ja maanmittari. Hänen vanhempansa olivat Säämingin Kiilanmäen kylän talollinen, herastuomari Mikael Hannikainen ja hänen toinen puolisonsa Katarina Löppönen. Hannikainen pääsi ylioppilaaksi 1833 ja opiskeli Helsingin yliopistossa. Kouluvuosina suomalainen sukunimi vaihtui ”hienostuneempaan” muotoon Hanén, mutta Hannikainen otti alkuperäisen sukunimensä uudestaan käyttöön vuonna 1852.  Hannikaisesta tuli maanmittausauskultantti vuonna 1835, varamaanmittarin arvonimen hän sai 1843. Hannikainen oli Viipurin läänissä varamaanmittarina vuodesta 1849 ja vakinaisena komissiomaanmittarina vuosina 1857–1866. Täältä hän siirtyi Uudenmaan läänin vakinaiseksi komissiomaanmittariksi 1866–1874 ja vanhemmaksi komissiomaanmittariksi 1874–1879. Hannikainen osti vuonna 1851 maatilan Parikkalasta, jonne hän muutti luovuttuaan virastaan vuona 1879.

Hannikaisen Viipurissa toimittaman Kanawa-lehden 1. numero

Hannikainen toimitti Viipurissa ilmestynyttä monipuolista viikkolehteä Kanava, Sanansaattaja Viipurista vuosina 1845 - 1847. Siinä käsiteltiin uskonnollisia, valtiollisia ja poliittisia aiheita. Nimi valittiin rakenteilla olleen Saimaan kanavan mukaan, mutta symboloi myös tiedon kulkemista. Kanawa oli liberaali ja uudistusmielinen. Hannikainen vaati lehdessään suomea virkakieleksi, elinkeinovapautta, vapaata maanjakoa ja teollisuuden kehittämistä. Kanawaa on sanottu Suomen uudenaikaisen lehdistön edelläkävijäksi. Viranomaiset lakkauttivat lehden vuonna 1847. Hannikainen avusti tämän jälkeen useita lehtiä, kuten vuonna 1847 perustettua Suometarta, jonka päätoimittajakin hän oli vuonna 1864. Muita lehtiä, joiden toimittajana tai päätoimittajana Hannikainen oli, olivat Lukemisia maamiehille : aikakautinen-kirja maanviljelys, talous- ja taitous-asioista 1849 – 1850, Sanan-Lennätin 1855 – 1859., Aamurusko, sanaisia lapsille 1857 – 1859 ja Uusi Suometar.

Pietari Hannikaisen toimittamista lehdistä yksi oli
Aamurusko. Sanaisia Lapsille

Pietari Hannikaisen kirjoitti Ruokolahden Hölmölän kylässä eräänä myrskyisenä yönä vuonna 1838  näytelmän Silmänkääntäjä eli Jussi Oluvisen matka Hölmölään. Se painettiin Kanawa-lehdessä vuonna 1845. Se oli tiettävästi ensimmäinen julkisesti esitetty suomenkielinen näytelmä. Esittäminen tapahtui vuonna 1846 lappeenrantalaisessa yksityiskodissa. Seuraavana vuonna Silmänkääntäjä nähtiin Kuopiossa ja sittemmin sitä on esitetty mm. Kansallisteatterissa, viimeksi vuonna 1893. Silmänkääntäjää lainattiin myöhemmin eri lukemistoihin, mikä teki siitä erittäin tunnetuksi. Hannikainen ivailee Silmänkääntäjässään rahvaan suurta typeryyttä ja herkkäuskoisuutta, jota ovelat petkuttajat helposti hyödyntävät. Mutta hän tekee myös pilaa herrasväestä, jonka joukkoon pääsemiseksi ei vaadita muuta kuin suomalaisen nimen muuntaminen muukalaiseksi. Talonpoikaissyntyinen kirjailija asettuu selvästi talonpoikien puolelle ja näyttää, kuinka herrasväen syvästi halveksima talonpoika nousee monessa asiassa joko halveksijoidensa rinnalle tai edelle. Kaikkiaan Hannikainen julkaisi yhdeksän näytelmää, neljä jäi lisäksi julkaisematta.

Pietari Hannikainen oli Suometar-lehden päätoimittajana vuonna 1864

Hannikainen kirjoitti myös runoja ja suomensi tunnettujen kirjailijoiden, kuten Holbergin, Shakespearen ja Cervantesin näytelmiä. Hänen suomennoksiinsa kuuluu myös asiaproosaa, lainopillisesta tietoudesta Venäjän historiaan. Hannikainen laati ansiokkaat Savon ja Karjalan maakuntakuvaukset. Lisäksi hän kuuluu myös laki- ja virkakielen kehittäjiin. Pietari Hannikainen kuoli 27.9.1899 ja hänet haudattiin Vierevin hautausmaalle Parikkalassa.

Viipurissa ilmestynyt Sanan-Lennätin kuului Hannikaisen toimittamien lehtien joukkoon

Lappeenrannan kehruuhuone 1862

Lappeenrannan kehruuhuone nykyasussaan toukokuussa 2015.

Parina viime vuonna on paikallislehdissä ollut runsaasti artikkeleita Lappeenrannan Linnoituksessa sijaitsevasta 1840-luvulla rakennetusta puurakennuksesta. Rakennus on Lappeenrannan kaupungin omistama. Tämä rakennus oli alunperin naisvankila, sen jälkeen työvankila, olipa jonkin aikaa kuritushuonevankilanakin. Sotavuosina siellä pidettiin sotavankeja ja sodan jälkeen rakennus toimi pitkään urheilutalona. Nyt paljon historiaa nähnyt rakennusvanhus on kuoriutunut uudestaan lähes alkuperäiseen asuunsa. Kehruuhuoneesta ja myös sen historiasta löytyy  täältä runsaasti tietoa.

Selatessani jälleen kerran vanhoja lehtiä törmäsin tähän Suometar-lehden artikkeliin vuodelta 1862. Sen on lähettänyt kehruuhuoneen pastori August Magnus Tolpo  (katso alla). Kirjoitin sen puhtaaksi historian harrastajien iloksi.  Minua hämmästytti elinkautisvankien suuri määrä, eli lähes kolmannes vangeista.
------
Lappeenrannan kettruuhuoneen väestö viime vuonna oli seuraavainen. Vankien luku, paitsi lapsia oli yhteensä 220, joista 65 ikuisia, 97 määrävuosiksi rikoksista tuomittuja, 8 tunnustus vankia ja 50 löysäläistä vaimohenkeä. Vuoden kuluessa on yhteisesti 97 lähetetty sisään, 93 viety pois ja 9 kuollut, sisääntuotuin luku on siis 5 vähempi kuin poisvietyin, josta seuraa, että vuonna 1860 oli 5 enempi kuin vuonna 1861.

Löysäläisistä on täällä suuri vastus, ja niiden luku näyttää yhä nousevan erinomattain Kuopion läänissä, josta vuonna 1859 tänne tuotiin 32, 1860 37 ja 1861 53. Viipurin läänistä on vuosittain tuotu noin 55 ja Mikkelin läänistä noin 15, joiden seassa löytyy moniaita, jotka toista kertaa samana vuonna ovat tänne joutuneet; myös on tänne erehtynyt moniaita löysäläisiä Oulun, Uusmaan ja Hämeen lääneistä.

Paljon olis sanottavaa kettruuhuoneen tilasta, vielä enemmän niistä syistä, jotka saattavat Suomen tyttöraiskat kurjuuden retkille. Mutta sydämeni pakahtuu hellyydestä, ja tellessani näiden maallisesti hyljättyin vaikeata tilaa. Pyydän sen tähden maamme isäntiä ja emäntiä ja kaikkia, joiden rinnassa joku ihmisrakkauden liekki palaa, että te, jotka onnellisemmassa tilassa olette, yksimielisesti pyytäisitte estää köyhäin lapsia lankeemuksen vaarasta, ja ettette niitä kerran eli kahdestikkaan erhettyneitä seuduiltanne poistyöntäisi, vaan erisin kokisitte hiljaisessa rakkauden hengessä ohjata heitä parannuksen tielle!. Muissa sivistyneissä maissa löytyy kristillisellä heleydellä suojeltuja parannuksen alitoksia langenneille naisille, joista usiammat ovat poismenneet totisesti parannettuina. Jaa, mahtais se päivä kerran valita, jona meidänkin maan langenneet naiset saisivat soveljaamman parannuspaikan, kuin kettruuhuoneet nykyisen järjestyksensä mukaan ovat!
A.M.T.