Lakkautettavien kyläkoulujen kierros. Partala (Päivitetty 30.10.2015)

Partalan kansakoulu vuonna 1956.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Olen blogissani kirjoittanut tähän mennessä 15 tarinaa Lappeenrannan seudun lakkautetuista kyläkouluista. Nyt seuraa muutama tarina lakkautettavista kyläkouluista. Näiden sulkemisesta muutaman vuoden kuluessa on jo tehty päätös, mutta koulut jatkavat toimintaa, kunnes uusi Pontuksen koulu valmistuu. Ensimmäisenä kuvia ja tietoja Partalan koulusta.

Partalan kansakoulu vuonna 1965.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Partalan koulu sijaitsee Saimaan kanavan itäpuolella ja kuutostien eteläpuolella osoitteessa Hiekkastentie 53, 53400 Lappeenranta. Koulutalo on keskellä maalaisidylliä peltomaiseman keskellä. Koulu on rakennettu silloisessa Lappeen kunnassa vuonna 1921.

Vuonna 1916 oli Mustolan piirikokouksen aloitteesta Lappeen kunnanvaltuustossa käsiteltävänä Partalan ja Saarnialan kylien erottaminen omaksi koulupiiriksi. Puutteellisen valmistuksen vuoksi ei kunta voinut tehdä asiasta lopullista päätöstä. Vuonna 1919 kyseisten kylien asukkaat itse anoivat koulun perustamista. Valtuusto käsitteli anomusta joulukuussa 1919, mutta päätti jäädä odottamaan samassa kokouksessa asetetun piirijakovaliokunnan työtä. Koska valiokunta puolsi Partalan koulupiirin muodostamista, päätti valtuusto syksyllä 1920 avata Taneli Veikkaselta ja Juhana Partaselta vuokratuissa taloissa kansakoulun. Kouluhuoneistot olivat ahtaita ja epämukavia ja niinpä oman koulurakennuksen pystyttämisessä oltiin ripeitä. Koulua varten lunastettiin maa-alue talollinen Taavetti Viuhkoselta 5000 markan hinnasta. Koulutalon kustannusarvio oli 190 000 markkaa (nykyrahassa 63 160 euroa, eli halpaa oli rakentaminen tuolloin).
Rakennuksen pystyttämisestä järjestettiin urakkahuutokauppa 26.3.1921. Koulupiirin asukkaat tarjosivat rakennustarpeet, urakoitsijan tehtäväksi jäi rakennuksen pystyttäminen. Kaikki koulupiirin asukkaat eivät kuitenkaan suorittaneet heille määrättyä työosuutta ja niinpä koulun johtokunta uhkasi periä ne rahana ulosoton kautta, mikä ilmenee oheisesta ilmoituksesta:

Muistutus Partalan kansakoulupiirin asukkaille. Etelä-Saimaa  27.7.1922.

Koulun ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Irene Maria Sulka

Yksinäinen punakaartilaisen hauta

Jooseppi (Juosi) Muston (1.1.1884-27.4.1918) hauta Lappeenranta - Imatra-radan varressa Pontuksen kaivannon pohjalla

Kierrokseni 1.11.2014 jatkuu...

Pontuksen kaivannon ihailusta siirryin paljon vakavampien asioiden äärelle. Kun kulkee Pontuksen kaivannon muistomerkiltä kaivannon reunaa pitkin kulkevaa polkua noin sata metriä pohjoiseen, eteen nousee ratapenger. Penkereen toisella puolella, aivan sen kupeessa, kaivannon pohjalla, on yksinäinen hauta. Haudassa lepää sisällisodassa, sen loppukahinoissa teloitettu Jooseppi (Juosi) Musto. Hänen kohtalostaan on kirjoittanut kollegani willimies perusteellisesti blogissaan. Samoin tapahtumista löytyy perimätietoon nojaava Katrina Suikki-Hiltusen artikkeli Laihian kylän Pontuksen punavankisurmat 1918 Etelä-Karjalan Museoviestistä vuodelta 2009, eikä walpas wikipediakaan ole häntä unohtanut. Nuo lukemalla saa hyvän kuvan Jooseppi Muston kohtalosta ja sodan mielettömyydestä, joten en mene tarkemmin yksityiskohtiin.

Jooseppi Muston hauta aiheutti vuonna 1931 rataa rakennettaessa pienen mutkan rataan. Näin haluttiin kunnoitta hautarauhaa. Hautaa suojattiin lisäksi kuvassa haudan takana näkyvillä kivipaasilla.

Keväällä 1918 maassamme riehunut raaka sisällisota oli samalla veljessota. Oman sukuni vaiheisiin perehtyessäni on minulle selvinnyt, että kaksi isoisäni veljistä taisteli valkoisten puolella, yksi punaisten riveissä. Onneksi kaikki he selvisivät hengissä. Tosin punaisten puolella sotinut vietti pari vuotta Tammisaaren vankileirissä.

Puntuksen kaivantoon teloitettuja oli alkuaan kaksi. Jooseppi jäi lopullisesti teloituksen jälkeen kaivettuun hautaansa, mutta toinen vainaja siirrettin punaisten joukkohautaan. Syynä Joosepin pysymiseen Pontuksen kaivannon haudassa oli hänen äitinsä näkemä uni. Siinä Jooseppi ilmestyi äidilleen ja sanoi: Miun on täs hyvä olla, koha toimitat vaa papin siunaamaa.

Pontuksen kaivanto (Päivitetty 15.4.2017)

Pontuksen kaivannon muistopaasi

Kierrokseni 1.11.2014 jatkuu...
Soskuan neuvostosotilaiden hautausmaan jälkeen pyöräreittini kulki Soskuan sululle ja Saimaan kanavan itäistä reunaa pitkin edelleen seuraavalle sululle, eli Mustolaan. Vaikka kuvasin Mustolan tienoita tälläkin kertaa, palaan näihin kohteisiin myöhemmin, sillä koko Saimaan kanava, sen miljöö ja sulut ansaitsisivat oman bloginsa.

Välillä on hyvä käydä pohjalla, vaikka Pontuksen kaivannon...

Pontuksen kaivannon muistopaasi on Muukontien varressa kaivannon reunalla

Niinpä nostan seuraavaksi käsittelyyn Mustolan sulun jälkeisen pysähdyspaikkani eli Pontuksen kaivannon, jota kansa kutsuu nimellä Pontuksen kanava. Kanavaa siitä ei tullut - onneksi. Nimittäin, mikäli Salapausselän harjanteen puhkaisuyritys olisi onnistunut, seuraukset olisivat olleet melkoinen katastrofi. Vuoksi ei olisikaan Vuoksi, vaan Saimaan vesistön vedet purkautuisivat Suomenlahteen suoraan "Pontuksenjokea" pitkin. Paikalle syntyneeseen "Pontuksenkoskeen" olisi varmaankin rakennettu maamme suurin voimalaitos. Olisiko se tuonut sitten runsaasti energiaa käyttävän puunjalostusteollisuuden lisäksi esimerkiksi terästehtaan, kuten kävi Imatralle? Ja Imatra olisi jäänyt pahaiseksi kyläpahaseksi Ruokolahden leijonan metsästysmailla?

Näkymä Pontuksen kaivantoon Muukontieltä

Pontuksen kaivanto sijaitsee noin kahden kilometrin päässä nykyisen Saimaan kanavan suulta. Kaivanto on antanut nimensä myös kaupunginosalle, jota kansa kutsuu Pontukseksi. Kaupunginosan virallinen nimi on kuitenkin Laihia, joka juontuu paikallisesta suvusta ja tilannimestä. Tarina ei kerro ovatko laihialaiset yhtä saitoja kuin ne kuuluisat Vaasan kyljessä asuvat.

Kansan Työ 1.10.1957

Saimaan ja Suomenlahden yhdistävästä vesiväylästä haaveiltiin jo 1400 -1500 -luvuilla, kun Viipurin ja Olavinlinnan päällikkönä oli Erik Bjelke, mutta kaivaminen pysähtyi kallioseinämään. Seuraava yritys tapahtui yli sadan vuoden päästä, kun Ruotsin kuningas Kaarle IX määräsi amiraali Pentti Severinpoika Juustenin työhön. Paikalliset talonpojat joutuivat kaivaustyömaalle töihin kuninkaallisen käskykirjeen määräyksestä. Työt aloitettiin Lapveden ja Juustilan välillä vuonna 1607. Juustenin yllättävä kuolema keskeytti työt. Tämä Pontuksen kaivanto näkyy edelleen selkeästi maastossa noin puolen kilometrin pituisena, 10 -16 metriä leveänä ja enimmillään yhdeksän metriä syvänä kaivantona.

Kaivannosta käytetty nimi viittaa kuuluisaan Pontus de la Gardie´n (1520 -1585), joka oli merkittävän sotapäällikön ja sankarin maineessa Karjalassa. Todellisuudessa hänellä ei ole mitään tekemistä kaivannon kanssa. Hänen nimiinsä on liitetty runsaasti muitakin edistyksellisiä asioita Suomessa.

Pontuksen kaivannon muistopaaden laatta

Kaivannon reunalla Muukontien varressa on sille pystytetty neljä metriä korkea muistomerkki. Sen pystytti vuonna 1957 Lappeenrannan Kilta, joka lahjoitti muistopaaden Lauritsalan kauppalalle paljastustilaisuudessa. Tilaisuuden avajaispuheen piti Lappeenrannan killan puheenjohtaja Uuno Ruotzi. Lauritsalan kauppalan kiitospuheenvuoron piti kauppalavaltuuston puheenjohtaja Hugo Pöljö, joka lupasi kauppalan pitävän muistomerkitä hyvää huolta. Muistomerkkihankkeen "isä" oli aktiivinen kansanperinteen kerääjä ja kotiseutumies, maanviljelijä Ferdinand Laihia. Hän kertoili tilaisuudessa jopa vuosisatojen taakse ulottuvaa perimätieto Pontuksen kaivannosta ja sen ympäristöstä. Muistomerkin paljastusjuhlaa vietettiin 29.9.1957. Lahjoituksia muistomerkkiä varten antoivat Lauritsalan kauppala ja maanviljelijä Ferdinand Laihia.
Muistopaaden laatassa on teksti:

Etelä-Saimaa 5.8.1972

Yhdistääkseen Viipurin ja Savonlinnan vesitiellä määräsi kuningas Kaarle IX amiraali Pentti Juustenin kaivattamaan tämän ns. Pontuksen kaivannon. Lappeen miehet aloittivat työn kesällä 1607 ja keskeytyi se syksyllä 1608.

Tämäkään muistomerkki ei kuitenkaan saanut olla rauhassa ilkivallalta, vaikka sen ei luulisi ketään ärsyttävän.  Vain 15 vuotta muistomerkin pystyttämisen jälkeen sen muistolaatta oli revitty irti ja rosvottu. Koska messinkinen laatta on helposti tunnistettavissa, laittoi pakallislehti Etelä-Saimaa siitä etsintäkuulutuksen. Tarina ei kerro löytyikö laatta jostakin, vai jouduttiinko teettämään uusi.

Vanhoja lehtiä lukiessani sattui silmääni myös alla oleva  artikkeli Saimaan Sanomista (no 119/1976), joten kuvasin sen. Artikkeli sisältää myös sosialidemokraattien vaalipropagandaa :) Nimittäin edessä olivat kunnallisvaalit.  Ollos hyvä!