Huhut Pyhäjärven laivaonnettomuudesta saavuttavat Sortavalan

Sanomalehti Laatokan toimittaja kertoi artikkelissaan 19.8.1903, miten hän hankki tietoa Pyhäjärvellä tapahtuneesta laivaonnettomuudesta. Artikkeli on oiva aikalaiskuvaus siitä, millaista toimittajan työ oli 1900-luvun ensimmäisinä vuosina. Tieto onnettomuudesta lähimpään kaupunkiiin, Sortavalaan, ei saapunut kännykkäviesteinä, uutislähetyksinä tai viranomaistiedotteina, vaan se kiiri epämääräisenä huhuna. Huhun selvittämiseksi toimittajan oli lähdettävä itse paikalle, ensin junalla ja loppumatka, parisenkymmentä kilometriä, polkupyörällä. Kirjoitin toimittajan uutisartikkelin alkuosan, eli kuvauksen matkasta onnettomuuspaikalle, pääosin puhtaaksi. Ollos hyvä:

Viime maanantaina alkoi tänne saapua surullisia tietoja Uukuniemeltä. Siellä kerrottiin viime sunnuntaina tapahtuneen laivaonnettomuuden, jossa olisi muka 17 henkeä vajonnut Ahtolan syliin ja monen monta sen lisäksi loukkaantunut. Ja kohta sen perästä tuotiin täkäläiselle sairashuoneelle loukkaantuneita, jotka vakuuttivat onnettomuuden pettämättömän todeksi. Samalla tiesi huhu kertoa, että ainakin 26 henkeä olisi varmasti saanut surmansa. En mitenkään saattanut olla lähtemättä paikalle asiasta tarkempaa selkoa ottamaan. Polkupyörä oli kunnossa, juna lähti klo 4 aikaan, ja niin olin matkalla onnettomuuspaikalle.

Huhu tapahtumasta oli jo kaikkien tiedossa. Matkustaessani junalla Jaakkimaan kuulin siitä jokaisessa piirissä keskusteltavan. Uhrien luku nousi täällä jo 30:ksi ja Jaakkiman asemalla tiedettiin niitä olleen kokonaista 40. Jaakkimasta nousin pyörälle ja aloin polkea Uukunientä kohti. Yhdeksän kilometrin päässä olevassa Merilän kylässä tapasin ensimmäisen henkilön, nuorenlaisen pojan, joka itse oli ollut tapahtumassa mukana. Oli. Tämä oli ollut lähtiessä proomun katolla, mutta vähän ennen luhistumista oli lähtenyt kokkaan eväitään syömään. ”Sanoin kertomaton oli ollut se surkeus, mitä siellä sai nähdä. Ei toki meidän pitäjästä hukkunut kuin 40 henkeä, mutta miten paljon lieneekään hukkunut muualta, Jaakkimasta, Sortavalasta y.m.” Näin hän kertoi totuudessaan, ja näytti siltä, että hän varmasti uskoi onnettomuuden niin suureksi. Ja niin uskoin minäkin ja painasin pyöräni yhä kiivaampaan vauhtiin. En enää malttanut puhutella vastaantulijoitakaan.  Pääsin vihdoin illanhämyssä Uukuniemen kirkolle ja oli siis tilaisuudessa ottamaan lähemmin selkoa siiitä.

Valkoisten sisällissodassa kaatuneiden muistomerkki Kuusjärven hautausmaalla

Valkoisten sisällissodassa kaatuneiden muistomerkki Kuusjärven hautausmaalla

Kuparikaivospaikkakunta Outokumpu oli pitkään Pohjois-Karjalan vasemmistolaisin kunta. Siellä sosialidemokraatit saivat kunnallisvaaleissa 1920-luvulta lähtien vuosi toisensa jälkeen reilusti suurimman ääniosuuden. Kun Kuusjärven Outokummusta löytyi rikas kuparimalmio vuonna 1910, uneliaaseen maaseutupitäjään alkoi muuttaaa väestöä lähikunnista ja kauempaakin. Kaivostoiminta käynnistyi 1913 ja tuotanto sekä työväestön määrä kasvoi varsinkin 1920-luvun lopusta lähtien. Vuonna 1953 kaivoksilla oli töissä yli 1100 työntekijää. Nämä lähtökohdat tiedostaen olettaisi vuoden 1918 tapahtumien olleen silloisessa Kuusjärven pitäjässä hyvinkin drmaattisia. Näin ei kuitenkaan ollut. Nimittäin vuosina 1917 - 1918 Outokummun kaivosyhteisö oli vielä varsin pieni eikä työväenliike ollut riittävän vahva haastaakseen kunnan porvarilliset tahot. Vai olisiko syynä ollut myösl se, etteivät paikalliset työväestön nokkamiehet olleet sotakiihkoilijoiden vietävissä?

Tässä koostetta Kuusjärven valkoisten osallistumisesta sisällissotaan

Valkoisten joukkohautaan on siunattu neljä
sodassa kaatunutta.

Valkoisen osapuolen sotilaallinen järjestäytyminen käynnistyi Kuusjärvellä 19.11.1917. Tällöin perustettiin kuntaan Turvallisuuskomitea kuntakokouksen yhteydessä. Outokummun Työväenyhdistyksen edustajat olivat uhkaillen koettaneet estää sen perustamisen ja paikallinen lakkokomitea oli jyrkästi kieltänyt suojeluskunta-asian käsittelemisen kokouksessa. Niinpä kokous oli ollut varsin rauhaton.

Turvallisuuskomitean/Suojeluskunnan päällikkönä toimi piiripäällikkö Armas Pohja ja varapäällikkönä konttoristi Toivo Kosunen ja helmikuusta 1918 lähtien opettaja Mikko Mustonen. Suojeluskunnan esikunnassa toimivat Pohja, Mustonen ja insinööri Toivo Kuokkanen.  Lakkoaikana ei sattunut mitään suurempia kahnauksia, vaikka tunnelmat olivatkin kireät. Sekä lakkokomitean alainen punakaarti että järjestyskomitea pyrkivät takavarikoimaan kaikki aseet, joita ei kuitenkaan paljoakaan löytynyt. Suojeluskunta yritti ostaa aseita, mutta se osoittautui vaikeaksi.

Kuusjärven poliittisesta tilanteesta maaliskuussa
1918 kertoo oheinen lyhyt uutinen Karjalaisessa
28.3.1918.

Kun punakaarti antoi 26.1.1918 valtakunnallisen  liikekannallepanon ja Helsinkiin asetettiin 28.1. väliaikainen vallankumoushallitus, Kuusjärvi sijoittui maantieteellisen sijaintinsa ansiosta valkoisten haltuun jääneelle alueelle.  Pitäjän kohtalon ratkaisivat tapahtumat muualla Pohjois-Karjalassa. Kuusjärvellä punaisten kannattajamäärä oli liian vähäinen, jotta se olisi voinut toimia yksin. Levoton tilanne johti Joensuun ja sen ympäristön suojeluskuntalaisten kokoontumiseen 20.1. Samaan aikaan Joensuussa oli menossa sosialistiagitaattori August Wesleyn pitämä kurssi. Kurssilaiset vaativat August Wesleyn johdolla kaupunginvaltuustoa poistamaan suojeluskuntalaiset kaupungista. Etelämpänä Karjalassa olivat suojeluskuntalaiset riisuneet Sortavalassa paikallisen venäläisen varusväen aseista. Tämän jälkeen Sortavalaan kokoontuneet suojeluskuntalaiset ryhtyivät puhdistamaan muuta Pohjois-Karjalaa venäläisestä varusväestä. Kun Joensuuhun kokoontuneet valkoiset kuulivat tästä, he ryhtyivät vastaaviin toimiin muualla Pohjois-Karjalassa.  Tässä vaiheessa agitaattori Wesley poistui kaupungista. Punaisten jäätyä ilman johtohahmoa, he näkivät viisaimmaksi pidättäytyä aktiivitoiminnasta. He luovuttivat myös aikaisemmin haltuunsa saamansa aseet suojeluskunnille. Joissakin kirjoissa todetaan, että koko tapahtumasarja vietiin läpi Pohjois-Karjalassa ilman verenvuodatusta. Asia ei suinkaan ollut niin. Helmikuussa valkoiset teloittivat viisi Venäjän armeijan sotilasta.  Huhtikuun 14. päivä surmattiin lisäksi kaksi lättiläistä, 11 puolalaista, yksi tataari, 82 venäläistä ja kolme virolaista Venäjän armeijan sotilasta. Lisää aiheesta tämän linkin takaa. Lisäksi maakunnan kaakkoisosassa, Värtsilässä, käytiin kiivaat taistelut paikallisen punakaartin kanssa.

Uutinen taisteluissa kaatuneiden Hannes Lihavaisen ja Matti
Mustosen sankarihautajaisista Kuusjärven kirkkomaalla
28.3.1918

Edellä kuvatut Joensuun tapahtumat ratkaisivat myös Kuusjärven kohtalon. Yhteenottoja punaisten ja valkoisten välillä ei kunnan alueella tapahtunut. Molemmat osapuolet harjoittelivat ahkerasti. Joensuun tapahtumien jälkeen kaikki punaisiksi epäillyt kutsuttiin kuulusteluihin ja heiltä otettiin aseet pois. Kaikki epäillyt pääsivät kuulustelujen jälkeen vapaiksi. Sodan syttymisen jälkeen valkoiset järjestivät Kuusjärvellä kutsunnat. Kunnasta lähti valkoisten rintamalle vapaaehtoisesti 69 miestä. Kutsuntojen kautta lähetettyjä oli 61. Heistä kaatui taisteluissa viisi, yksi katosi ja haavoittuneita oli viisi. Ne suojeluskuntalaiset, jotka eivät lähteneet rintamalle, suorittivat vartiopalvelusta kuudessa eri kohteessa pitäjällä. Näitä olivat Outokumpu, Sysmä, Varislahti, kirkonkylä, Maljasalmi ja Viuruniemi. Vartiopalveluksessa oli maaliskuuhun asti 25 miestä ja maaliskuun lopusta 15.

Sotasurmat 1914 – 1922-sivuston tiedot menehtyneistä valkoisista poikkevat yllä kerrotusta.  Sivuston mukaan  sisällissodan taisteluissa, vankileireillä ja katoamisten seurauksena menehtyi 11 Kuusjärvellä kirjoilla ollut henkilöä.  Valkoisten puolella saivat surmansa Jääskessä 8.3.1918 kaatunut  Matti Mustonen ja sotatapahtumien yhteydessä kadonnut Antti Kuronen.  Kuusjärven hautamuistomerkki kertoo, että sinne on haudattu myös 8.2.1918 kaatunut Liperissä kirjoilla ollut Kusti Naumanen, Viipurissa kirjoilla ollut Johannes Lihavainen ja Kuusjärvellä syntynyt, mutta Isokyrössä kirjoilla ollut Ludvig Tiilikainen.  Lehtiuutiset kertovat Kusti Naumasen kaatuneen Värtsilän valtauksen yhteydessä ja hänen asuneen Kuusjärven Sysmän kylässä. Ludvig Tiilikainen kaatui Lempäälän taistelujen yhteydessä. Räätäli Johannes Lihavainen menehtyi Imatralla sotasairaalassa Joutsenon rintamalla tiedusteluretkellä saamiinsa vammoihin.

Valkoisten sankarivainajien muistomerkki Uukuniemellä

Valkoisten sankaripatsas Uukuniemen kirkkotarhassa

Uukuniemen kirkonmäellä, kirkkotarhassa, seisoo muistopatsas, joka kertoo niistä dramaattisista vaiheista, jotka seurasivat heti vastaitsenäistyneen kansakuntamme ensiaskelia. Kysessä on vapaussodassa kaatuneelle kahdeksalle sotilaalle pystytty muistomerkki. Uukuniemen kirkossa järjestettiin surujuhla huhtikuussa kaatuneille uukuniemeläisille 21.4.1918. Samalla vihittiin sankarihautausmaa-alue. Vainajat kannettiin suojeluskuntalaisten muodostamaa kunniakujaa pitkin yhteishautaan, ja arkkuja laskettaessa suojeluskunta ampui kivääreillä kunnialaukausket. Hauta-alueesta huolehtimisen otti vastuulleen seurakunta sekä Lotta-Svärd -yhdistys ja martat. Kunta ja seurakunta päättivät hankkia yhdessä muistomerkin yhteishaudalle. Tämän sankaripatsaan paljastustilaisuutta vietetttiin 9.7.1922.

Uukuniemen pitäjä oli koko sisällissodan ajan valkoisten hallussa, eikä kunnan alueella käyty sotaan liittyviä taisteluita. Uukuniemeläiset miehet osallistuivat sotaan kuitenkin tiiviisti, ensin Sortavalassa, sitten Värtsilässä ja sen jälkeen Karjalan kannaksella. Osa heistä on saanut leposijansa muualla kuin kotiseutunsa kirkkomaassa. 

Alla yhteenvetoa uukuniemeläisten valkoisten joukkojen vaiheista vuosina 1917 - 1918. 

Uukuniemelle kunnallinen järjestysmiehistö syyskuun alussa 1917

Syyskuun 1. Päivänä vuonna 1917 pidetyssä Uukuniemen kuntakokouksessa pohdittiin järjestysmiehistön perustamista kuntaan yhä sekavimmiksi käyvien olojen herättäessä huolta.  Aloitteen tekijänä oli maanviljelijä Arvi Jännes. Kokouksessa tehtiin päätös kunnallisen järjestysmiehistön kokoamisesta. Ohjesääntöä järjestysmiehistölle laatimaan valittiin toimikunta, johon kuuluivat kunnallislautakunnan esimies, edellä mainittu Jännes, talollinen Lauri Tuunanen sekä opettaja M. Väkiparta. Säännöt päätettiin alistaa kuntakokouksen päätettäväksi. Järjestysmiehistään aiottiin koota 250 – 300 miestä ja laadittiin luettelo järjestysmiehistöön valituista.  Tässä vaiheessa järjestysmiesluetteloon kuului myös tunnettuja sosialisteja. . Luettelosta puuttuivat vielä Ännikänniemen, Latvasyrjän ja Rossinniemen kylien edustajat, koska näistä kylistä ei kuntakokouksessa ollut ketään saapuvilla.

Kahden viikon kuluttua pidetyssä uudessa kokouksessa hyväksyttiin järjestysmiehistölle laadittu sääntöehdotus ja valittiin siihen lisää miehiä. Joulukuun alussa todettiin, ettei Viipurin kuvernöörinvirasto ei kuitenkaan vahvistanut sääntöjä, vaan vaati niihin muutoksia. Vuoden 1917-1918 kuntakokouksen esimies Jännes vaati kunnalta varoja aseiden hankkimiseksi perustetulle järjestysmiehistölle, mutta tässä vaiheessa sosialistit eivät enää tukeneet hanketta, vaan väittivät aseita hankittavan vain heidän kukistamisekseen. Jännes vastasi tähän, ettei tarkoitus ole suinkaan selvitellä suomalaisten keskinäisiä välejä, vaan kysymys on paljon suuremmasta tehtävästä:

Meidän on yhdyttävä puolalaisiin, ukrainalaisiin ja muihin keisarillisen Venäjän sortamiin kansoihin, meidän on vapautettava maa ryöstelevistä vieraista sotajoukoista ja saatava Suomi vapaaksi.

Aseita ei tässä vaiheessa saatu, mutta miehistön ensimmäiseksi päälliköksi valittiin Suomen kaartissa aikoinaan palvellut Juho Leminen Härkälästä. Joissakin kylissä, esimerkiksi Latvasyrjässä, hankittiin kuitenkin jo aseita ja pidettiin harjoituksia. Samoihin aikoihin myös Laatokan Karjalassa perustettiin punakaarteja, jotka saivat aseita venäläisiltä sotilaita. Estääkseen aseiden joutumista punakaartilaisille, Sortavalan suojeluskunta valtasi 230 asetta käsittävän asevaraston. Tämän seurauksena Harlun, Hämekosken ja Savonlinnan punakaartien liikehdinnän. Tästä huolestuneina sortavalalaiset esittivät avunpyynnön maanviljelijä Jännekselle.  Aikaisemmin laadittuun järjestysmiesluetteloon kuuluneille lähetettiin kutsu kunnallislautakunnan jäsenten ja poliisien välityksellä saapua ylihuomenna Sortavalaan. Osa, pitkälti toistasataa miestä, noudatti kutsua. Nekin, jotka eivät kutsua aluksi noudattaneet, liittyivät mukaan jonkin aikaa asiaa harkittuaan. Näin muodostuneiden uukuniemeläisten vapaustaistelijoiden ikä vaihteli 17 – 50 vuoden välillä.  

Uukunimeläiset joukot mukaan sisällissodan taisteluihin

Sisällissodan valkoisella puolella ymmärrettiin, että Sortavalaan siirtyneiden joukkojen lisäksi tarvittiin reservejä ja  huoltojoukkoja. Tammikuussa 1918 opettajat Matti Tuokko ja Matti Väkiparta kutsuivat pitäjän eri kylistä olleita miehiä sotilaallisiin harjoituksiin, joita johti joku ”vanhassa väessä” palvellut sotilas.  Samalla pitäjään muodostui jonkinlainen valkoisten johtoporras, josta alettiin pian käyttää epävirallista nimitystä ”esikunta”. Tähän kuuluivat apteekkari J. Paqvalen, kunnanlääkäri G. Walle ja edellä mainitut opettajat Tuokko ja Väkiparta sekä herastuomari Tuomas Tiittainen. Pian Uukuniemellekin muodostettiin suojeluskunta ja edellä mainittu epävirallinen esikunta muuttui suojeluskunnan esikunnaksi esimiehenään opettaja Tuokko. Esikuntapäällikkö kulki pitäjän eri kylissä valvomassa ja ohjaamassa harjoituksia sekä organisoimassa vartiointia. Valkoisten hallussa olleilta alueilta pyrki koko ajan rintamalinjan eteläpuolelle punaisten halussa olleille seuduille ja tämä pyrittiin katkaisemaan. Huhu kertoi lisäksi, että Mensuvaaran kylässä olisi ollut punaisten osasto. Kylästä löytyikin mielipiteiltään punaisiksi todettuja henkilöitä, mutta sotilaallisia osastoja sieltä ei löytynyt. Sieltä pidätettiin joitakin - osa täysin viattomia - henkilöitä, jotka vietiin tutkittaviksi Sortavalaan ja aina Etelä-Pohjanmaalle saakka. Nämä pääsivät vapaiksi vasta sodan päätyttyä.

Uukuniemellä järjestettiin kutsunnat, jotka onnistuivat hyvin. Suurin osa riviin kutsutuista miehistä liitettin VIII Jääkäripataljoonaan. Se harjoitettiin Sortavalassa ja osallistui taisteluihin Kannaksella raudussa. Tuo aikaisemmin pitäjästä koottu sotilasjoukko osallistui taisteluihin Värtsilässä ja myöhemmin osa Jääsken Ahvolan ja Imatran seuduilla. Uukuniemellä valkoisten rivissä taisteli niin talolliset kuin mökkiläisetkin. Mielenkiintoinen on tieto, että valkoisten joukoissa, jopa vapaaehtoisina, oli myös sosialisteja. Rintamapalveluksessa oli yhteensä 193 uukuniemeläistä. Näiden lisäksi vartiopalvelukseen osallistui 487 miestä.

Valkoisten sankarivainajat

Sisällissodassa kaatui valkoisten riveissä Suomen sotasurmat 1914 – 1922-sivuston mukaan yhteensä 17 uukuniemeläistä. Kirjassa ”Uukuniemi. Rajan halkoma pitäjä mainitaan samoin valkoisten puolella kaatuneen 17 miestä. Heistä 16 on nimetty. Tässä listaa heistä:

H. Berg, H. Eerikäinen, J. Hakulinen, H. Hirvonen, U. Karhu, J. Karppi, A. Kettunen, O. Kettunen, J. Konttinen, F. Kuutti, M. Leminen, M. Levänen, J. Pitkänen, H. Pitkänen, J. Saikkonen ja A. Suutarinen.

Lisäksi yksi valkoisten puolella kaatunut oli tunnistamatta. Yllä mainituista suutari Hiskias Eerikäinen oli syntyisin Uukuniemeltä, mutta hän oli kirjoilla Viipurissa. Sotasurmat-sivustolta löytyy kaksi nimeä, joita ei ole edellä mainitussa kirjassa. He ovat Matti Lemmetyinen ja Olli Melanen

Alla yhteenvetoa Sotasurmat 1914 – 1922-sivustolta löytyvä luettelo Uukuniemellä kirjoilla olleista ja valkoisten puolella kaatuneista.

Sukunimi	etunumi	ammatti	syntymäaika	kuolinpäivä	Kirjopillaolokunta	kuolinkunta	kuolintapa
Berg	Alfred Salomonpoika	Talollisen poika	26.11.1894	2.4.1918	Uukuniemi	Rautu	Kaatunut
Hakulinen	Janne Juhonpoika	Työmies	4.1.1896	2.4.1918	Uukuniemi	Rautu	Kaatunut
Hirvonen	Heikki Kustaa Matinpoika	Talollisen poika	20.5.1897	31.3.1918	Uukuniemi	Rautu	Kaatunut
Karhu	Uuno Juhanpoika	Työmies	20.8.1889	27.4.1918	Uukuniemi	Terijoki	Kaatunut
Karppi	Juho Heikinpoika	Työmies	28.8.1894	5.4.1918	Uukuniemi	Rautu	Kaatunut
Kettunen	Oskar Pekanpoika	Talollisen poika	18.7.1901	1.4.1918	Uukuniemi	Rautu	Kaatunut
Kettunen	Antti Juho Konstantininpoika	Talollisen poika	9.6.1899	1.4.1918	Uukuniemi	Rautu	Kaatunut
Konttinen	Juho Matinpoika	Työmies	23.3.1895	20.4.1918	Uukuniemi	Kivennapa	Kaatunut
Kuutti	Filip Juhanpoika	Talollisen poika	10.4.1895	5.4.1918	Uukuniemi	Rautu	Haavoittuneena kuollut
Leminen	Matti Mikonpoika	Maanviljelijä	14.11.1879	5.4.1918	Uukuniemi	Rautu	Kaatunut
Lemmetyinen	Matti Tiinanpoika	Työmies	2.8.1895	23.4.1918	Uukuniemi	Muolaa	Kaatunut
Levänen	Matti Juho	Maanviljelijä	7.11.1895	19.2.1918	Uukuniemi	Antrea	Kaatunut
Melanen	Olli	Maanviljelijä	3.5.1891	?.4.1918	Uukuniemi		Kadonnut
Pitkänen	Juho Matinpoika	Työmies	26.5.1885	15.3.1918	Uukuniemi	Rautu	Kaatunut
Pitkänen	Aukusti Matinpoika	Kauppias	18.6.1891	1.4.1918	Uukuniemi	Rautu	Kaatunut
Saikkonen	Juho Matinpoika	Talollinen	15.3.1889	3.4.1918	Uukuniemi	Rautu	Kaatunut
Suutarinen	Aaro Yrjönpoika	Maanviljelijä	20.8.1888	5.4.1918	Uukuniemi	Rautu	Kaatunut