Hanhijärven kansakouluhankkeen alkuvaiheet 1899 - 1925

Kirjoitin lokakuussa 2014 Lakkautettujen kyläkoulujen kierrokseeni artikkelin Hanhijärven koulusta. Itse asiassa aloitin tuon blogikirjoitusten sarjan juuri Hanhijärven koulusta. Kuvatessani pyöräretkelläni Hanhijärven jo muussa käytössä olevaa koulua tajusin konkreettisesti, että jokaisella koululla on oma rikas tarinansa takanaan. Ne ovat usein myös erittäin kauniita kokonaisuuksia, jotka ovat hallinneet kyläseutua keskeisellä sijainnillaan ja kyläläisiä yhdistävällä toiminnallaan sukupolvesta toiseen. Kiinnostukseni johti myös arkistojen penkomiseen. Tämä Eemil Rantasen laatima teksti löytyi Lappeenrannan kaupunginarkistossa olevasta Hanhijärven koulun arkistosta. Olen lisäksi etsinyt noihin vaiheisiin liittyviä uutisia ja ilmoituksia kyseisen aikakauden lehdistä.

-----

Ilmoitus Hanhijärven kansakoulun hyväksi järjestettävistä arpajaisista, Itä-Suomen Sanomat 5.8.1899

Selostus Hanhijärven kansakoulun alkuvaiheista vuosilta 1899 – 1925

Esitetty koulun vihkiäisissä 30.8.1925.

Kirjoittanut Eemil Rantanen.

Koska lienee paikallaan tehdä tässä tilaisuudessa hieman selkoa tämän juuri tarkoitukseensa vihityn koulun vaiheista ja niistä alkuvaikeuksista, joita tällä kouluhommalla on ollut voitettavana yli neljännesvuosisataisella taipalellaan, on allekirjoittanut koettanut tehdä hajanaisia muistiinpanoja tämän asian valaisemiseksi.

Siitä, kuka tämän Hanhijärven kansakouluhomman varsinainen alkuunpanija on, ei allekirjoittaneella ole täyttä selvyyttä syystä, ettei ole ollut löydettävissä minkäänlaisia pöytäkirjamerkintöjä asian valaisemiseksi sen alkuasteella, sillä kaikki alkuvuosina pidetyt piirikokouksien pöytäkirjat, kuin myöskin sen kokouksen pöytäkirja, jossa oli asia pantu alulle ja valittu 9 henkinen väliaikainen toimikunta sitä edelleen ajamaan, ovat tietämättömissä.

Tähän väliaiakseen toimikuntaan ovat kuuluneet talolliset Antti Willenpoika Rantanen, Wille Jeremianpoika Rantanen, Jooseppi Rantanen, Aadam Esanpoika Pulli, Pekka Juhonpoika Pulli, Antti Willenpoika Pulli, Wille Antinpoika Pulli (Sunimäeltä), Juhana Antinpoika Rantanen ja Antti Eliaksenpoika Kemppi. Näistä tämän toimikunnan ensimmäisessä toukokokuun 22 p:nä 1899 pidetyssä kokouksessa on yksimielsiesti valittu puheenjohtajaksi Aadam Pulli, kirjuriksi ja varapuheenjohtajaksi Antti Willenpoika Pulli, sekä rahastonhoitajaksi Juhan Antinpoika Rantanen. Näistä näyttävät Aadam ja Antti Pulli enimmin asian hyväksi puuhanneen, joten heidän vaikutuksestaan lienee asia myöskin pantu alulle.

Että koulurakennus on ollut piiriläisille sydämen asia, näkyy siitä, että koulun hyväksi on pidetty  2:det arpajaiset, nimittäin vuosina 1899 ja 1900, ja joista näkyy olleen tuloja yhteensä 470:06. Iltami on myöskin pidetty muutamat, joiden tulot eivät ole allekirjoittaneen tiedossa. Wielä on koulurahastoon saatu lahjoina ainakin 25 Smk, nimittäin Lappeen rovasti Nordströmiltä 5 mk, emäntä Maria Pulliltta 10 mk, ja eräältä kolmannelta henkilöltä 10 mk.

Arpajaisia pidettiin koulun hyväksi myös kesällä 1900, Itä-Suomen Sanomat 17.7.1900

Milloin entinen Hanhijärven kansakoulupiiri on perustetu, ei allekirjoittaneella ole tiedoa, mutta että se ennen heinäkuun 15 päivää 1899 oli jo olemassa selviää siitä, että Hanhijärven piiristä mainittuna päivänä oli kuntakokous poistanut piirijakovaliokunnan ehdottamat Kauskilan, Tujulan ja Purtalan kylät ja perustanut näistä y.m. kylistä Puralan kansakoulupiirin, jääden Hanhijärven piiriin Hanhijärven, Hanhikempin, Rantalan, Wihtolan, Tukialan ja Karkkolan kylät. 

 Koulupiirijaon saatua lainvoimaisuuden, on sitten kuntakokouksessa huhtikuun 14 p:nä 1900 päätetty rakentaa 4 uutta kansakoulua Lappeelle, nimittäin Haapajärven, Hanhijärven, Kären ja Pulsan yksiopettajaiset koulut, joista m.m. Hanhijärven koulu miesopettajalle, ollen kunkin koulun kustannusarvio 9000 Smk.

Tämän päätöksen johdosta on johtokunta sitten huhtikuun 29 p:nä 1900 pidetyssä kokouksessa päättänyt ryhtyä toimiin piirrustuksien, rakennustarpeiden y.m. hankkimiseksi, sekä päättänyt toimittaa koulurakennuksien työurakkahuutokaupan saman vuoden elokuun ajalla. Elokuun 11 p:nä sitten johtokunta piirikokouksen määräyksestä paalutti Antti Sokuran maasta Förstinkangas nimiseltä maapaikalta 2510 neliömetrin suuruisen maa-alan koulun tonttimaaksi, sekä osti sen lopullisesti marraskuun 12 p.nä samaa vuotta 200 markan kauppahinnasta.

Tässä kuitenkin - kuten tavallista kansakoulujen tonttikysymyksissä - näyttää tulleen seinä eteen, sillä tämä paikka ei näytä miellyttäneen kaikkia piiriläisiä, joten kun koulun piirustukset seuraavan syyskuun 29 p:nä hyväksyttiin kuntakokouksessa, jätettiinkin tonttimaan hyväksyminen huomioonottamatta syystä kun kun piiriä ei kukaan kokouksessa edustanut, tietystikin erimielisyyksien tähden, niinkuin vasta nähdään.

Lappeen kuntakokouksien kestoaiheina olivat 1890-luvulta 1920-luvulle valitukset kansakoulujen perustamisista ja koulupiirijaoista. Kunnan päätöksista valitettiin ahkerasti kuvernööörille, joihin kunta joutui laatimaan vastineensa. Kuntakokous teki usein myös edellisten päätösten kanssa ristiriidassa olevia päätöksiä jne. Tässä esimerkki  vuodelta 1903, jossa kuntakokous kutsutaan koolle kuulemaan kuvernöörin antamaa päätöstä Hanhijärven koulua koskevassa valituksessa. Myös riidat Mustolan koulusta ovat esillä. Itä-Suomen Sanomat 20.6.1903

Lokakuun 12 p:nä pidetyssä kuntakokouksessa ovat näet talolliset Antti Kemppi y.m. vaatineet kuntakokouksen hylkäämään jo paalutetun tonttipaikan pienuutensa ja muun sopimattomuutensa vuoksi, ja onkin kuntakokous tonttimaasta määrännyt pidettäväksi uuden piirikokouksen. Tästä päätöksestä sitten johtokunta valitti kuvernööriin, joka kuitenkin pysytti kuntakokouksen päätöksen voimassaan.

Hanhijärven kansakoulun urakkatarjousilmoitus paikallisessa
sanomalehdessä,  Itä-Suomen Sanomat 27.8.1901

Piirikokous, joka tämän johdosta sitten pidettiin, päätti äänestyksen jälkeen hyväksyä toimikunnan ostaman tontin sillä ehdolla että tonttia laajennetaan hehtaarin suuruiseksi. Tällaisenaan tämän päätöksen mentyä taas kuntakokoukseen joulukuun 22 p:nä olivat siellä taas häviölle joutuneet runsaasti edustettuin, saaden aikaan sen, että kuntakokous päätti valita kanttori Ketosen, urkujenpolkia Suikan ja kiertokoulunopettaja J. Pusan tarkastamaan paikkaa. Näiden tarkastusmiesten päätökseksi tuli, että ostettu tonttimaa ei ole sopiva koulupaikaksi, vaan että siitä vähän länteen Wille Kaipian, nykyään Onni Haikalan maalla olisi tarkoitukseen varsin sopiva maa saatavissa 300 markan maksusta hehtaarin alalta, ja tekivät he tästä maanomistajan kanssa valmiit kauppakirjat kuntakokouksen hyväksyttäväksi.

Mutta, ennenkuin näistä kahdesta paikasta ehdittiin kuntakokouksessa päättää, sukeltaa tähän rinnalle vielä kolmaskin tonttipaikkatarjous. Nimittäin talollisen Wille Pullin perilliset tarjouduivat luovuttamaan ilmaisen tontin koulua varten, jota myöskin oli eräs kolmimiehinen toimikunta käynyt kunnan puolesta katsomassa, sekä hyväksynyt sen puolestaan ehdolle pantavaksi. Täten joutuivat nuo kolme paikkaa kiistelemään kuntakokouksessa keskenään.

Seuraavassa kuntakokouksessa sitten tuli Wille Pullin  perillisten maatarjous hylätyksi yksimielisesti syystä, ettei paikka olisi talviseen aikaan tien varressa, eikä myöskään keskellä koulupiiriä. Johtokunnan ostaman ja kunnan tarkastusmiesten valitseman tonttipaikan välillä sitävastoin oli toimitettava äänestys, jossa Antti Sokuran ilmoitettua, että hän haluaa luovuttaa lisämaata ennen myymänsä maan lisäksi niin paljon, että tonttimaa tule yhden hehtaarin suuriseksi, voitti johtokunnan Sokuralta ostama maa-ala 221 äänellä 170 vastaan.

Hanhijärven kansakoulun kivitöiden ja ulkohuoneiden teon
urakkatarjouspyyntö, Itä-Suomen Sanomat 25.10.1900

Onko tästä päätöksestä valitettu, ei ole allekirjoittaneen tiedossa, mutta jotain sentapaista lienee ollut estämässä johtokuntaa toimimasta, koska seuraava toimenpide asian hyväksi on vasta elokuun 31 päivältä 1901, jolloin on pidetty huutokauppa koulurakennuksien teosta. Tässä huutokaupassa oli rakennusten teko jäänyt maksamaan yhteensä 2410 Smk, ikkuna ja ovitarpeet tekiän omista ja muut koulun tarpeista tehtynä. kivityöt oli annettu mm. kivimies Mikko Lipiäisen tehtäväksi 320 Smk, ja olikin hän särkenyt vähän kiviä, kaivanut pohjakuntia y.m., kun kesken kaiken tämän Wihtolan ja Tukialan kyläkuntalaiset alkoivat vastustaa koulun rakentamista, sekä pyytää kuntakokoukselta itselleen eroa Hanhijärven piiristä. Samaten tekivät myös Karkkolan kyläläiset, joten kun koulun rakennustoimikunta olisi alkanut tarvita koulurakennusta varten myönnettyjä rakennusrahoja kunnalta, ei niitä enää tästä syystä annettukaan rahastonhoitajalle, joten rakennushomma tästä syystä pysähtyi.


Wihtolan, Tukialan ja Karkkolan kyläläiset, jotka varsin sitkeästi ajoivat erohankettansa, onnistuivatkin siinä viimein ja täten jäivät ainoastaan Hanhijärvi, Hanhikemppi ja Rantala jäljelle tähän koulupiiriin, joten ei jäänyt enää mahdollisuutta saada koulua kunnan varoilla tähän jäännöspiiriin, kun ei ollut enää lain määräämää lapsilukua kouluun saatavissa.

Vielä tässä vaiheessa Hanhijärven kansakoulu näytti toteutuvan.
Kouluhankkeeseen liittyviä ilmoituksia. Itä-Suomen Sanomat 12.11.1901.

Eräässä helmikuun 22 p:nä 1902 pidetyssä kuntakokouksessa teki sitten maanviljeliä Lauri Nevalainen  Karkkolasta ehdotuksen uudeksi koulupiiriksi koulupaikkana Myllymäki, johon piiriin tulisi kuullumaan loput Hanhijärven piiriä, osa Taikinamäen ja osa Puralan koulupiiriä. Tämä ehdotus sai kokouksen enemmistön kannatuksen ja tuli täten myöskin päätökseksi.

Täten siis pitkäksi aikaa nukahti tämä kolmisen vuotta vireillä ollut Hanhijärven koulun rakennuskysymys astuakseen taas esille yhdeksän vuoden päästä, siis 1911. Silloin maaliskuun 26 p:nä pidetyssä Hanhijärven, Hanhikempin ja Rantalan kyläkuntien kokouksessa päätettiin ryhtyä hommaamaan koulua Hanhijärvelle ja valittiin toimikunta, johon tulivat valituiksi talolliset Wille Pulli, Jooseppi Karhu, Isakki Hermunen, Wille Rantanen ja Esa Lipiäinen.

Tämä toimikunta ryhtyikin asiassa toimenpideisiin, mutta kun entinen koulupiiri oli hajonnut, eikä toimikunta puuhannut uutta tilalle, vaan pyysi suorastaan kunnalta koulua entiselle tonttipaikalle Rantalaan, raukesi tämäkin hanke hyvin lyhyeen kunnan vastustuksen tähden..

Kun mainittu tontti ei vielä tähän mennessä ollut laillisesti emätilasta lohkaistu, toimitutti tämä toimikunta maan eroittamisen, josta kuvernöörin päätös on annettu 19 p:nä lokakuuta 1911, ja jolle palstatilalle oli annettu nimeksi "Mäkelä".

Hanhijärven kansakoulun rakentamisen hautautuminen viime hetkillä. Ote Lappeen kuntakouksen pöytäkirjasta 14.12.1901. Itä-Suomen Sanomat 17.12.1901

Näin kouluhankkeen tällakin kertaa rauettua, kului aika vuodeen 1919 saakka, nennekuin se taas eräästä syystä otettiin esille. Juvakan koulu, jossa lapset osaksi kävivät, oli muutettu kahdessa vuorossa toimivaksi, joten iltapäivävuorolla käyvien lasten oli kuljettava koulusta kotiin aina syksyisin pimeällä ja talvella vielä tuiskussa ja pakkasessa. Tämä herätti varsin vakavaa hulta lasten vanhemmissa, joten kun sanotusta koulusta kesällä 1918 paloi opettaja rakennukset ja tämän vuoksi pidettiin piirikokous koululla seuraavana vuotena aikomuksella rakentaa uusi opettajarakennus, lähti Hanhijärveltä muutamia miehiä tähän kokoukseen lausuakseen mielipiteensä asiassa. Kokous muodostuikin varsin vilkkaaksi, sillä toiset piiriläisistä vaativat, että opettaja rakennukset kiireellisesti rakennettaisiin uudestaan, kun taas hanhijärveläiset rakentamista vastustivat ehdottaen sen siaan koulun perustamista Hanhijärvelle.


Kun näytti siltä, että hanhijärveläisten ehtotus äänestyksessä häviää, teki allekirjoittanut puolestaan ehtotuksen, että asia jätetään kunnan valtuuston ratkaistavaksi sillä huomauduksella, että hanhijärveläiset tulevat vaatimaan koulupiirin jakoa ja eri koulua Hanhijärvelle. Tämä ehdotus saikin sitten kokouksen yksimielsien hyväksymisen osakseen, joten se tuli päätökseksi.

Kun nyt siis päätös tuli valtuuston käsiteltäväksi, oli ilmeistä, ettei valtuusto voinut asiaa ratkaista ennenkuin Hanhijärven koulupiirikysymyksestä tulisi selvä. Täten jäi siis hanhijärveläisille aikaa toimia asian hyväksi. Heti kuulutettiinkin kokous Manu Toikan taloon Hanhikempille 30 p:nä 1919 asiasta päättämään. Tässä kokouksessa sitten suunniteltiin uusi koulupiiri ja valittiin tälle myöskin uusi koulutontti agronoomi Elias Sinkon maalle Pyssymäenaho nimiselle paikalle, johon tarvittaissa liitettäisiin lisämaata Wille Pullin omistamasta ahon laidassa olevasta pellosta. Koulupiiriin suunniteltiin kuuluvaksi Hanhijärven, Hanhikempin, Rantalan, Wihtolan ja Tukialan kylät kokonaisuudessaan sekä osa Ihalaisen ja osa Puralan kylää. Asiaa eteenpäin ajamaan valittiin kaksi henkilöä, nimittäin Manu Toikka ja allekirjoittanut.

Tätä ennen olivat Wihtolan ja Tukialan kylät itsekohdastaan liittyneet tekeillä olevaan uudeen Kauskilan koulupiiriin, joten kun allekirjoittanut viitaten viimeksimainitun kokouksen päätökseen tiedusteli heidän kantaansa tässä asiassa, tuli vastaus heidän taholtansa kielteinen.

Tästä huolimatta laati allekirjoittanut Lappeen kunnan kansakoulupiirijakokomitealle osoitetun ehdotuksen Hanhijärven kansakoulupiirikis, nojautuen ennenmainitun kokouksen päätöksiin ja esitti tämän ehdotuksen eräässä kyläkuntalaisten kokouksessa, jossa ehdotus hyväksyttiin ja miesmiehestä allekirjoitettiin. Piirijakokomitea tätä ehtotusta vähän karsittua hyväksyi valtuusto perustettavaksi Hanhijärven koulupiirin, johon tulisivat kuulumaan Hanhijärven, Hanhikempin ja Rantalan kylät kokonaan, osa Ihalaisen ja osa Puralan kylästä, koulupaikkana edellämainittu Pyssymäenaho.

Päätöksen saatua lainvoimaisuuden, kutsui maanviljelijä K. E. Mäkelä, joka siihen aikaan oli kunnan valtuustossa, piiri kokouksen koolle, joka pidettiin Hanhijärvellä maanviljelijä Wille Pullin talossa toukokuun 8 p:nä 1921 ja jossa päätettiin anoa kansakoulun perustamista Hanhijärven piiriin, sekä vuokrata Wille Pullilta Kankaanmäen talon rakennukset kouluhuoniksi 1600 Smk vuotuista vuokraa vastaan. Mutta kun johtokunta, johon tällä kertaa tulivat valittua rouva Irene Haikala, emäntä Maria Hillo ja talolliset K. E. Mäkelä, Juhana Penttilä, J. A. Lipiäinen ja allekirjoittanut, kutsui tarkastaja Murron suunnittelemaan niitä korjauksia, joita rakennuksessa oli ollut tehtävä kelvatakseen kouluhuoneustoksi, tulikin näissä korjauksissa erimielisyyttä asianomaisten kesken, joten sopimus jäi täytäntöönpanematta. Sitävastoin vuokrattiin maanviljelijä Antti Kempiltä kouluhuoneusto samoin 1600 markan vuotuista vuokraa vastaan kolmen vuoden ajaksi sekä samalla ostettiin talosta polttopuut, joista maksettiin 1900 markkaa vuodessa.

Kun nämä toimenpiteet esitettiin kunnanvaltuuston hyväksyttviksi, niin valtuusto hyväksyi ne sellaisinaan täytäntöönpantavaksi. Täten tämä jo yli kaksikymmentä vuotta vireillä ollut koulukysymys ensimmäisen onnellisen ratkaisun vilpittömäksi iloksi koulun puuhaajille ja ystäville

Mutta vielä oli yksi tärkeä askel otettava asian hyväksi. Oli nimittäin saatava koululle oma huoneusto, jossa se voisi rauhallisesti ryhtyä työskentelemään.

Ensimmäinen anomus kouluhuoneiden rakentamiseksi mainitulle Pyssymäenaholle päätettiin kunnan valtuustolle 3 p:nä syyskuuta 1922 pidetyssä piirikokouksessa. Anomus, joka tehtiinkin, ei saanut valtuuston hyväksymistä, vaan jätti se sen piirijakovaliokuntaan. Wielä tehtiin pari muutakin anomusta, mutta aina samalla tuloksella.

Tällöin oli uuden oppivelvollisuuslain astuttua voimaan 1 p:nä elokuuta 1921, lain mukaan kunta järjestettävä koulupiireihin ja laadittava oppivelvollisuuden täytäntöönpanosuunnitelma, joten valtuusto ei voinut päättää rakentamisesta ennekuin piirijakokomitea oli saanut työnsä valmiiksi. Tämä kuitenkin viipyi niin, että valtuus[to] voi vasta kesällä 1923 hyväksyä komitean laatiman piirijako ja oppivelvollisuuden täytäntöönpanosuunnitelman. Tässä oli Hanhijärven koulu ehdotettu rakennettavaksi vuotena 1924.

Mutta kun toinen maanomistajista ei ryhtynyt vapaaehtoisesti myymään maata koulutontiksi, ei rakentamisesta tullut mitään silläkertaa. Kun sitten Kouluhallitus ei hyväksynyt valtuuston päättämää piirijako- ja oppivelvollisuuden täytäntöönpanosuunnitelmaa sellaisenaan, päättikin valtuusto muutetussa suunnitelmassa siirtää Hanhijärven koulun rakentamisen vuoteen 1926, ja ottaa Suomalaisten koulun rakentamisen v. 1924 osalle. Täällä taas oli kinaa piirijaosta ja koulupaikasta niin, ettei tänä viimeksimainittuna vuotena voitu
 rakentaa kumpaakaan mainituista kouluista.

Koska tonttimaakysymys oli täten saanut aikaan sen rakennusasian siirtymisen, ryhtyi johtokunta, kun oli saatu kuulla mahdollisesta lastenkodin rakentamisesta Lappeen kuntaan, puuhaan kokonaisen tilan ostamiseksi tarkoituksia varten. Kunnalle tarjottiinkin tiloja sitten useampiakin, ken johtokunnan kehoituksesta, ken omasta aloitteestaan, vaan kunta hylkäsi kaikki nämä tarjoukset kalleudensa vuoksi.

Kun näinkään ei tullut maansaannista mitään, koetti johtokunta  vielä sovitella kysymyksessä olevan tonttimaan omistajien kanssa, vaan ei nytkään päästy asiassa yhteiseen sopimukseen. Agronoomi Sinkko tarjosi sitten kunnalle maata sen osan, joka häneltä oli ajateltu otettavaksi, mutta kun hinta oli kunnan mielestä liian kallis, eikä maa-ala olisi kuitenkaan koulutontiksi riittänyt, hylkäsi valtuusto tarjouksen

Koska johtokunta täten oli tullut selville siitä, ettei tonttia ollut sovinnollista tietä saatavissa, päätti se ehdottaa valtuustolle, että tämä valitsee kolmimiehisen pakkolunastutoimikunnan tonttimaan hankkimista varten ja nimesi siihen puolestaan tarkastaja T.G. Murron, maanviljelijä Lauri Nevalaisen ja Juho Penttilän. Tämän ehdotuksen valtuusto sitten hyväksyikin, valiten tarkastaja Murron tilalle hänen siitä toimesta asiallisilla syillä kieltäytyessä maanviljelijä Antton Peetmanin.

Pakkolunastutoimikunta ryhtyi asiassa kiireellisiin toimenpideisiin hankkimalla kartat asianomaisten maanomistajien tiloista, ja maanmittarin kartoittamaan lohkaistavaksi aijottua tonttia. Tässä mittaustilaisuudessa kuitenkin ilmeni, että oli saatavissa vapaaehtoisella kaupalla kokonainen tila tästä Hanhikempiltä ja kun agronoomi Sinkko ja maanviljelijä Wille Pulli lahjoittivat kunnalle, edellinen kaksi - jälkimmäinen viisituhatta markkaa, tietysti korvaukseksi siitä, ettei tältä ostettavaksi aijotulta tilalta ollut saatavissa jokasuhteessa niin sopivaa koulutonttia kuin heiltä mitattu alue, niin hylkäsi mainittu pakkolunastustoimikunta tämän tontin ja osti sensiaan maanviljelijä August Penttilältä tilan, jonka alueella nämä koulurakennukset nyt seisovat

Täten tuli siis maakysymys ratkaistuksi, josta jo yhkasi tulla vielöä kerran jarru tässä kouluasian kehityksessä, ja johtokunta pääsi, kun Suomalaisten koulua ei voitu rakentaa ja rahat yhtä koulua varten oli otettu kunnan menoarvioon, alottamaan koulurakennushommansa.

Ensiksi valitsi siis johtokunta piirustukset, joiksi tulivat Wiipurin läänin maanviljelysseuran rakennusmestari Hagbergin laatima luokka- ja opettajarakennus ja Kouluhallituksen mallipiirustus n:o 7 ulko- ja saunarakennuksiksi. Kustannusarvion, työ- ja aineselityksen laati samoin edellämainittu rakennusmestari Hagberg ja päättyi kustannusarvio summaan 300 000 Suomen markkaa. Nämät valtuusto sitten puolestaan hyväksyi mutta Kouluhallitus vähensi kustannusarviota 20 000 markalla.

Näiden piirustuksien ja työselityksien mukaan päätti valtuusto sitten johtokunnan esityksestä rakentaa tämän koulun ja valitsi rakennusvalvojaksi Wille Karjalaisen, joka on täällä ollut sitten vakituisena peräänkatsojana, josta varsinaista rakennustyötä koskevista asioista hän tulee itse tekemään selvää tässä tilaisuudessa.

Kun nyt perästäpäin katselee noin vaan enempää asiaan syventymättä tämän Hanhijärven kansakoulukysymyksen vaiheita, kiintyy tässä epäilemättä huomio siihen pitkään 26 vuotiseen aikajaksoon, jonka tämä on saanut taistella, ennenkuin se on saanut lopullisen ratkaisunsa. Tulee varmastikin ajatelleksi: mikähän on ollut syynä tämän asian näin hitaaseen kehitykseen. Syitä, niinkuin tästä edllisestä on käynyt selville, näyttää olleen useampiakin, joista tällaisissa kysymyksissä tavallisesti liian pitkälle menevä erimielisyys, on tässäkin ollut huomattavimpia heikkouksia. Osaksi on ollut syynä ehkä kansakouluasian vähäinen tuntemus, mutta kuitenkin kaikkein suurimpana syynä on ollut heikko kulkuyhteys naapurikyläkuntien kanssa, niin ettei ole saatu muodostumaan asian alkuvaiheissa kiinteää, yksimielistä piiriä koulun ympärille, vaan on siitä naapurikylät yksi toisensa jälkeen riistäytyneet irti, eikä taas jälellä olevista kylistä ole riittänyt tarpeellista lapsimäärää koulun perustamista varten. Nykyisessä muodossaan tulee piiri kuitenkin olemaan siksi suuri, että lain määräämä lapsiluku tulee koulussa pysymään, niinkuin nämä muutamat vuodet ovat jo osoittaneet. Suurempaa kasvua voi ehkä aiheutua etukaupunkien kaupunkiin liittäminen, syystä että Ihalaisten kylään voi tämän jodosta alkaa muodostumaan tiheämpi asutuskeskus, josta lapset ainakin aluksi tähän koulupiiriin kuuluvana tietysti tulevat saamaan opetuksensa tässä koulussa.

Lopuksi pyytää allekirjoittanut johtokunnan puolesta lausua vilpittömät kiitoksensa kaikille niille, jotka ovat tavalla tai toisella tätä kouluhanketta edistäneet.

 

Kauskilan kylän perimätietoa

Lappeen kunnan vaakuna. Sen on suunnitellut Olof Eriksson, ja se vahvistettiin käyttöön 4.2.1953.  Vaakuna sai aiheensa Kauskilan Kappelinmäellä sijainneen Lappeen suurpitäjän keskiaikaisen kirkon suojeluspyhimyksestä Pyhästä Laurentiuksesta,  joka esiintyi aiheena jo 1600–luvun alkupuolella Lappeen kihlakunnan sinetissä. Vaakunan halstari liittyy olennaisesti Pyhään Laurentiukseen tämän tunnuksena. Pyhä Laurentius kärsi marttyyrikuolemaan  rauta-arinalla polttamalla. Lappeeseen (Kauskilaan) vanhana kauppapaikkana viittaa Pyhän Laurentiuksen oikeassa kädessä olevat kolme kultarahaa.

Kauskilan koulun arkistoon tutustuessani löysin sen kätköistä alla olevan kuvauksen Kauskilan kyläseudun ja Kappelinmäen historiasta. Myöhemmin suoritetut kaivaukset ja historiantutkimus ovat osoittaneet, ettei tässäkään tapauksessa perimätieto ole puhunut täyttä palturia. Muistelosta ilmenee myöskin se voimakas taikausko, joka vallitsi vielä rahvaan parissa 1800-luvulla:

Kauskilan kylässä on ollut eräällä mäellä, jota vielä nykyisinkin kutsutaan Kappelinmäeksi, pieni puukirkko eli kappeli Sen ympärillä, eteläpuolella, mäen rinteellä on ollut hautausmaa ja vanhat ihmiset muistavat vielä siinä olleita hautakiviä ja merkkejä. Kerrotaan siinä olleen suuren kivilohkareen, johon oli hakattu vieraskielinen kirjoitus, jota kansa ei ymmärtänyt. Sitten saapui maantietä pitkin, maantie sijaitsi hautausmaan länsipuolella lähellä järven, Löytösen järven rantaa, eräs ylhäinen sotaherra, hevosella ajaen. Hän meni kiven luo ja luettuansa kirjoituksen ja nähtävästi sen ymmärrettyään, alkoi kovasti itkeä. Varmaankin hän löysi siinä jonkun sodassa kaatuneen omaisensa hautakiven muistikirjoituksineen. Kivi on sitten myöhemmin haettu Kappelinmäeltä pois ehkä johonkin muistoesineeksi.

 
Kappelinmäellä ollut kirkko kerrotaan hävitetyn venäläisten vihollisten toimesta, jotka myös ratsastivat hautausmaan ylitse ja tasoittivat sen kummut tasasaiseksi maaksi. Kirkon kello on ennen sotaa, luultavasti 1740 tai 1741 upotettu mäen alla olevaan pieneen järveen, Löytöseen. Siitä sitä on myöhemmin yritetty nostaa ja on se saatukin vedenpintaan näkyviin, mutta ei ylemmäs, ja silloin kansa on ajatellut, että vedenhaltija ei tahdo aarrettaan luovuttaa. Yleinen luulo paikkakunnalla on vielä nytkin se, että kirkon kello on vielä tänäänkin Löytösen järvessä.

Papit ovat asuneet pappilassa, joka on ollut Hanhijärven rannalla erässä niemessä. Siinä on nyt Niempelto-niminen talo, asukkaiden nimi on Partanen. Hanhijärven ja Hyyvikkään järven välillä on soinen maakaistale. Sanotaan erään papin kaivattaneen ojan kannaksen poikki ja nykyisinkin se vielä yhdistää molemmat mainitut järvet toisiinsa. Oja on niin leveä ja syvä, että siinä hyvin sopii veneellä soutamaan, en ole kuullut sillä olevan mitään erikoista nimeä. Sen sijaan on Hyyvikkään järvessä, aivan ojan suulla, suuri kivi, nimeltä Papinkivi. Se on saanut nimensä siitä, että sen lähelle on hukkunut pappi ollessaan soutamassa ja on varmaan hänkin haudattuna Kappelinmäen hautasumaahan. 


Se mäki, jolla nykyisin sijaitsee Kauskilan kansakoulu, on nimeltään Rouhkion mäki. Se on varmaan vanha taistelupaikka, sillä siinä kerrotaan olleen paljon luurankoja maantiellä ja kivilohkareitten välissä. Kylässä elää vielä sellaisia henkilöitä, jotka muistavat sen ja jotka ovat koonneet luurankoja tieltä pois ja vieneet niitä syrjempään metsään.

Kirkkokallionmäki, joka on koulusta vähän etelään, on saanut nimensä siitä, että kirkkokansa, etenkin nuoriso, on käynyt siinä kirkosta tullessaan istumassa.

Surmanmäki, joka on koulusta puolitoista kilometriä pohjoiseen, on saanut nimensä siitä, että joku talonpoika kaupungista tullessaan on jäänyt siinä kärriensä alle ja kuollut. Hänen nimensä on ehkä ollut Lipiäinen.


Vihtolan kylässä on ennen ollut vain kolme taloa, jotka ovat saaneet nimensä isännän ristimänimen mukaan. Ne ovat olleet Ermojoukko, Erjoukko ja Simojoukko. Ne ovat olleet suuria taloja ja nyt niistä on muodostunut useita muita taloja, jotka vieläkin ovat suuria ja varakkaita.

Kauskilan eli Karhun kylän vanhin talo on Karhun, nykyisin Kallionpään nimellä oleva talo. Omistajan sukunimi on nytkin Karhu.

Kansa on ollut hyvin taikauskoista. Kaikkialla on ollut haltijoita, joita on yritetty parhaan mukaan palvella. Taloissa on kasvatettu käärmeitä, jotka ovat suojelleet karjaa ja tuottaneet hyvän maito-onnen. Lypsyltä tullessaan on emäntä ensimmäiseksi kaatanut maitoa käärmeitten maitokuppiin niiden juotavaksi. Käärmeitä on ollut paljon tuvassa, saunassa, riihessä ja muissa paikoissa. Ne eivät ole tehneet ihmisille pahaa. Yön ajaksi on riputettu hienonnettua tupakaa vuoteen ympärille lattialle etteivät ne käärmeet olsi tulleet vuoteeseen. Käärmeet ovat pelänneet tupakkaa. Viimeksi on tällaisia kasvattikäärmeitä ollut rikkaassa Kaapron talossa Lappeella lähellä nykyistä Pulsan asemaa.

Sellaisilla paikoilla, johon on maahan kätketty rahaa sodan pelosta, ovat ihmiaset nähneet palavan sinisen liekin vähän maan yläpuolella Sitä on sanottu aarnivalkeaksi. Sellainen tuli on eräänä kesäiltana palanut Kauskilan kylässä nykyisen Harju-nimisen talon maalla. Se on palanut aivan äänettömästti ja hiljaa. Useat ihmiset ovat nähneet sellaisen tulen palavan etenkin matalissa notkoissa, vähän soisilla mailla. He ovat yrittäneet etsiä niiltä paikoilta maasta kätkettyjä aarteita, mutta eivät ole löytäneet, kun eivät ole tienneet taikaa tai uhria, jolla aarteenkätkijä on aarteen maahan kaivanut. Hän on voinut esim. sanoa: aarre ei nouse ylös ennekuin tämä käsi, joka sen kätkee, on kylmänä. Tai:  aarre ei nouse, ennekuin maassa on rauha. Tai: aarre ei nouse, ennenkuin pojanpoikani sen nostaa.  Se, joka ei tiedä tätä, ei löydä maasta siihen kätkettyjä aarteita, mutta joka tietää, hän löytää.

Näiden asioiden kertoja on ollut emäntä Eeva Kaipia Kauskilasta.

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros, osa 6: Kauskilan koulu (Päivitetty 2.4.2016)

Kauskilan kansakoulu kukoistuksensa päivinä 1957, jolloin siellä opiskeli 65 oppilasta

Kauskilan koulu marraskuussa 2014 rappionsa päivinä. Edessä blogistin uskollinen kuljetusväline

Kun ajaa Vaalimaantietä noin kahdeksan kilometriä etelään, kääntyy oikealle tie, jossa lukee Kauskila. Kun nousee tiellä aluksi kohoavan mäentöyrään ylös, ja jatkaa matkaa vielä hetken, pilkistää ryteikköisen puuston välistä mäen rinteessä vanha koulurakennus. Kyseessä on Kauskilan koulu. Se sijaitsee Rouhkion mäellä, josta perimätiedon mukaan on aikoinaan löytynyt suuret määrät luurankoja. Nämä kylän asukkaat olivat sitten vieneet syvälle metsään haudattavaksi. Kauskila oli keskiaikaisen Lappeen pitäjän keskus ja siellä sijaitsi seudun kirkko ja kalmisto.

Kauskilan koulun portaat ovat katkenneet ja ikkunat ovat rikki.

Kokosin Kauskilan koulun vaiheista koostetta, jossa oli hyvänä apuna opettaja Lempi Kolpon laatima historiikki. Kauskilan kylän lapsista muutamat kävivät 1800-luvun lopulla kansakoulua Taikinamäen kansakoulussa. Myöhemmin muutamat perheet lähettivät heitä myös Puralan kansakouluun. 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenenllä alkoi aktiivinen työ oman kansakoulun saamiseksi seudulle. Lappeen kunta laati vuonna 1912 uuden kansakoulupiirijaon (kunnan alueelle tuli 19 piiriä), jossa yhdeksi piiriksi nimettiin Kauskila. Hankkeeseen ryhtyivät yhdessä seuraavat kylät: Kauskila, Vihtola, Tukiala, Hanhikemppi, Hanhijärvi, Nuuteroinen ja Hyypiälä. Kuten usein käynyt muidenkin kansakoulujen historiassa, niin täälläkin alkoi riita koulun paikasta. Osa halusi koulun Hytin aseman lähelle, toiset Kauskilan kylään. Tätä riitelyä kesti toistakymmentä vuotta aina senaattia myöten.

Uutinen Kauskilan kansakoulun avaamisesta.
Etelä-Saimaa 30.9.1920

Lappeen kunta varasi vuoden 1923 budjettiin 250 000 markan määrärahan Kauskilan kansakoulun rakentamiseen. Etelä-Saimaa 30.12.1922

Asia ratkaistiin lopulta niin, että Vihtola, Kauskila, Tukiala, Nuuteroinen ja Hyypiälä muodostivat koulupiirin. Hanhikemppi ja Hanhijärvi jäivät tämän ulkopuolelle.  Koulupiirin asukkaat pitivät useita valmistelevia kokouksia, joissa  puheenjohtajana toimi usein Maria Käkelä ja sihteerinä Matti Ikonen. Lappeen kunnanvaltuusto teki lokakuussa 1920 periaatepäätöksen Kauskilan kansakoulun perustamisesta. Koulutyö oli tarkotus aloitta ensiksi vuokrahuoneistossa. Koulupiirin ensimmäinen kokous pidettiin 27.6.1920. Seuraavassa kokouksessa koululle valittiin johtokunta, johon valittiin seiraavat henkilöt: talollinen Antti Sokura, Vihtolasta, kirjuriksi talollinen August Sokura Vihtolasta, sekä jäseniksi Maria Käkelä, Matti Ikonen, August Pukki, Antti Partanen ja Ville Vihtonen, kaikki talollisia.

Koulun ensimmäiseksi opettajaksi johtokunta valitsi 19.6.1921 Helmi Johanna Kettusen, joka oli saanut keväällä päästötodistuksen Sortavalan seminaarista. Koulu aloitti toimintansa Elias Karhun talossa 23.9.1921. Oppilaita oli yhteensä 36, heistä 22 oli poikia ja 14 tyttöjä. Hyypiälän kylän lapset eivät mahtuneet vuokrahuoneiston pienuuden takia kouluun, joten he kävivät Puralan koulussa. Uuden piirijaon Lappeen kunta sai vuonna 1922 ja siinä Kauskila sai pitää koulupiirinsä.

Näkymä koululle Kauskilantieltä

Kauskilan koulun rakentaminen aloitettiin keväällä 1923. Määrärahan koulun rakentamiseen oli kunnanvaltuusto myöntänyt viimeisessä kokouksessaan joulunpyhien ja uudenvuoden välissä. Koulu valmistui syksyllä niin, että 18.10.1923 koulun omaisuus voitiin siirtää uuteen kaksikerroksiseen koulurakennukseen. Koulun vihkiäisiä vietettiin 21.10.1923. Koulun opettaja vaihtui kesällä 1922, kun opettajaksi tuli Lempi Amanda Kolppo. Ensimmäisinä vuosina koulussa oli vuosittain noin 30 oppilasta. Lukuvuonna 1956 - 1957 Kauskilassa oli keväällä 65 oppilasta. Oppilasmäärä väheni 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa ja lisäksi koulu oli päässyt huonoon kuntoon. Niinpä koulun toiminta rakennuksessa päättyi keväällä 1971.

Alla taulukko koulun oppilasmääristä vuosilta 1922 - 1971. Tiedot on poimittu Lappeen kunnan kunnalliskertomuksista.

Vuosi	x	1922	1923	1924	1925	1926	1927	1928	1929	1930	1931	x
Oppilasmäärä	x	37	38	21	33	21	29	28	36	35	35	x
Vuosi	1932	1933	1934	1935	1936	1937	1938	1939	1940	1941	1942	1943
Oppilasmäärä	20	33	39	40	43	35	34	37	46	43	32	36
Vuosi	1944	1945	1946	1947	1948	1949	1950	1951	1952	1953	1954	1955
Oppilasmäärä	38	41	39	45	45	47	52	63	53	58	52	53
Vuosi	1956	1957	1958	1959	1960	1961	1962	1963	1964	1965	1966	1967
Oppilasmäärä	63	64	60	57	60	62	60	59	55	55	40	49
Vuosi	1968	1969	1970	1971	x	x	x	x	x	x	x	x
Oppilasmäärä	45	31	28	22	x	x	x	x	x	x	x	x

Tässä kuva koulusta "vanhoilta hyviltä ajoilta" eli lukuvuodelta 1964 - 1965. Kuvan takana oleva teksti kertoo koulussa olleen tuolloin 40 oppilasta

Alla lisää kuvia Kauskilan koululta. Kuvat kertovat siitä, että kiinteistöllä ei ole enää montakaan vuotta jäljellä. Koulun tontti on pahoin pusikoitunut, hirsissä on lahovaurioita, portaat ovat luhistuneet, katto sen sijaan näytti ehjältä. Kukahan tämän kiinteistön omistaa?

Näkymää koululle Kauskilantieltä haittaavat tiheät pusikot

Komeat portaat tuovat alas yläkerrasta. En viitsinyt testata, kestäsivätkö vielä. Kuvassa etualalla näkyvissä nyykähtänyt lipputanko.

Vielä yksi näkökulma Kauskilan koululle