Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Lehtori ja sanomalehtimies Carl Gustaf Swan

Lehtori, sanomalehtimies Carl Gustav Swan Kuva: LKA Lappeenrannan keskeisiä vaikuttajia sekä kouluasioissa että yhteiskunnallisissa ja kulttuuriin liittyvissä riennoissa oli lehtori Carl Gustaf Swan. Hän syntyi Maalahdella 1839 Purmon kappalaisen Edvard Swanin ja hänen vaimonsa Charlotta Wegeliuksen perheeseen. Isänsä kuoltua vuonna 1849 hän oli kaksi vuotta kumminsa, tunnetun herännäisjohtajan ja Lapuan pitäjänapulaisen Nils Gustav Malmbergin (1807 – 1858) holhokkina Lapualla. Vuonna 1857 Swan pääsi ylioppilaaksi Vaasan yläalkeiskoulusta ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1863. Samana vuonna hänet vihittiin vaasalaisen opettajan tyttären Emilia Charlotta Malinin (1836 – 1917) kanssa. Carl Gustaf Swan toimi alkeiskoulun opettajana ja johtajana ensin Kaskisissa, sitten Helsingissä ja tämän jälkeen Hämeenlinnan normaalikoulun uskonnon yliopettajana. Lisäksi hän kokosi useita sanakirjoja, kielioppeja ja oppikirjoja ja suomensi joitakin kirjoja. Hän oli mukana myös Kirjallisen Kuukauslehden toimituksessa. Swanin perhe muutti Lappeenrantaan vuonna 1884, jolloin Carl Gustaf valittiin paikallisen yksityisen yhteislyseon uskonnon, latinan, ruotsin ja suomen kielen sekä historian ja maantiedon opettajaksi. Pari vuotta myöhemmin hänen nimitettiin Lappeenrannan alkeiskoulun uskonnon, suomen ja ruotsin kielen kollegaksi. Tässä tehtävässä hän oli aina vuonna 1892 tapahtuneeseen koulun lakkauttamiseen saakka. Kun kaupunkiin suunniteltiin reaali- ja porvarikoulua, kuului lehtori Swan sen käynnistämistä valmistelleeseen valiokuntaan. Hänet valittiin lisäksi syyskuussa 1892 aloittaneen koulun lehtoriksi (kollega). Swan oli kuitenkin riitautunut koulun rehtorin K.R. Weijolan kanssa. Kun keväällä 1893 julistettiin koulussa kolme lehtorin virkaa auki, puolsi johtokunta aluksi molempien lehtorin virkaa hoitaneiden opettajien, Weijolan ja Swanin valintaa. Johtokunta pyörsi kuitenkin puoltopäätöksensä Swanin osalta rehtori Weijolan ja pankinjohtaja Juho Pelkosen painostuksen seurauksensa. Näin pitkäaikaisen ja pätevän opettajan syrjäytti nuori, mutta tuolloin vielä virkaan epäpätevä kilpailija. Carl Gustaf Swan joutui tämän jälkeen tyytymään alkeiskoulun virasta saamaansa lakkautuspalkkaan. Toimittaja Swan antoi, inhimillistä kyllä, toimittamassaan lehdessä runsaasti palstatilaa tälle riidalle.[1] Lappeenrannan muuttoa seuraavana vuonna Swan perusti ensimmäisen paikallisen sanomalehden, Lappeenrannan uutiset. Se aloitti säännöllisen ilmestymisensä 11.8.1885. Jo tätä ennen oli muutamia näytenumeroita jaettu kaupungissa ja sen lähiympäristössä. Kaksisivuisen lehden pääartikkeli käsitteli keisarillisen perheen vierailua Lappeenrannassa 4. – 7.8.1885. Lappeenrannan Uutiset ilmestyi aluksi kaksi kertaa viikossa ja se painettiin Viipurissa vuoden 1887 syyskuuhun asti. Tilaajia oli lehdellä ensimmäisenä vuonna 85, seuraavana jo 125. Lehden päätarkoituksesta hän kirjoitti seuraavasti: Päätarkoitus lehdellä on Suomen kansan kansallisen ja siihen perustuvan valtiollisen itsenäisyyden kehittäminen ja valmistaminen. Suomen kansallisuuden puolustajat eivät toimituksen mielestä saa tyytyä ennen kuin kansallisuuden pääelin, sen kieli, laillisesti yleisen käytännön mukaan ja käytöksessäkin on päässyt siihen asemaan, jota valtiollisessa suhteessa kansan arvontunto ja yhteiskunnallisessa suhteessa se esteetön kehitys vaativat. [2]   Lehti oli alkuvuosina melkein yksinomaan päätoimittajansa käsialaa. Vaikka lehtori Swanilla oli 28 tuntia viikossa opetusta koulussa, hänellä riitti aikaa ja tarmoa myös lehden toimittamiseen. Lehtimiesuransa alussa Swan keskittyi lähinnä kotikaupunkinsa asioiden selvittämiseen. Hän halusi herättää yhteiskunnallista keskustelua ja toi usein esille närkästyksensä kunnallisessa toiminnassa harjoitetusta salaperäisyydestä. Tuota salaperäisyyden verkkoa hän raotti seuraamalla tarkkaan valtuuston keskusteluja ja kirjoittamalla virkamiesten toimista. Hän tarjoutui ilmoittamaan valtuuston kokouksista lehdessään ilmaiseksi. Tähän tarjoukseen ei valtuusto kuitenkaan tarttunut. Swan teki myös käytännöllisiä aloitteita, mm. kansakouluntarkastajan viran perustamisesta ja jalkakäytävien rakentamisesta kaduille. Swan osasi teräväkynäisenä laatia kirjoituksensa vetoaviksi ja vastustajiensa mielestä myös kiihottaviksi. Valtaa kaupungissa käytti vuosisadan vaihteeseen saakka ryhmittymä, jolle Swan antoi nimen intelligenssiaristokratia. Siihen kuului virkamiesten lisäksi vanhojen suomalaisten ja venäläisten kauppiassukujen edustajia. Virka-, raha- ja arvovalta sekä ruotsinkielisyys muodostivat yhteisen rintaman, jonka tavoitteena oli muutosten välttäminen. Näkyvimpiä heistä oli toinen opettaja, pankinjohtajaksi siirtynyt valtiopäivämies Juho Pelkonen. Vuodesta 1887 Swanin tueksi lehden toimittamiseen tulivat maisteri Magnus Cederhwarf ja vankilassa opettajana toiminut Adam Lindh.[3]   Swan oli Lappeenrannassa asuessaan mukana lukemattomissa yhteiskunnallisissa pyrkimyksissä. Hän oli siis ruotsinkielisestä taustastaan huolimatta innokas suomalaisuuden ja suomen kielen puolestapuhuja. Suomalaisuusaatteen hän oli omaksunut opiskeluaikanaan ja laski itsensä Johan Vilhelm Snellmanin oppilaaksi. Carl Gustaf Swan oli läheisissä tekemisissä kirjailija Aleksis Kiven ja teatterinjohtaja, kirjailija Kaarlo Bergbomin (1843 – 1906) kanssa opiskeluaikanaan. Hän toimi mm. paikallisen Suomalaisen seuran, Kansanvalistusseuran haaraosaston ja wrightiläisenä vuonna 1893 perustetun työväenyhdistyksen puheenjohtajana ja hänet valittiin myös kaupunginvaltuustoon 1890-luvun alussa. Sanomalehden julkaiseminen kävi kuitenkin ajan mittaan taloudellisesti ylivoimaiseksi. Vuonna 1899 lehti ja sen kilpailijaksi ilmestynyt Itä-Suomen Sanomat yhdistettiin. Carl Gustaf Swan oli jäänyt pois päätoimittajan paikalta keväällä 1897 siinä vaiheessa, kun lehden omistus oli siirtynyt sitä painavalle kirjapainoyhtiölle. Tämän jälkeen Swan kirjoitti Lappeenrannan tapahtumista Viipuri-lehdessä. Yhdistymisen jälkeen lehtori Swan toimi ainakin vuonna 1900 Itä-Suomen Sanomien avustajana ja hänen kirjoittamiaan artikkeleita löytyy lehdestä lukuisa joukko vielä kyseisen vuoden jälkeenkin. Kun vuoden 1898 suureen kansalaisadressiin kerättiin kaupungissa 628 nimeä, toimi keräystoimikunnan puheenjohtajana lehtori Carl Gustaf Swan.[4] Ensimmäiset kesänsä Lappeenrantaan muuton jälkeen Swanit viettivät Taipalsaarella tai läheisessä Mikonsaaressa kesävieraina. Vuonna 1892 valmistui Voisalmen saarelle Hopeavuori-niminen huvila, joka pysyi Swanin suvun hallussa vuoteen 1951 saakka. Vuonna 1905 Swanit muuttivat Helsinkiin, jossa Carl Gustaf Swan kuoli 1.5.1916.  Hänen puolisonsa Emmi kuoli runsas puoli vuotta myöhemmin, 28.1.1917. Vielä Helsinkiin muutettuaan lehtori Swan lähti Hopeavuorelle varhain keväällä ja palasi sieltä vasta myöhään syksyllä. Lehtityöstä ja opetuksesta luopumisen jälkeenkin Swan osallistui edelleen aktiivisesti poliittiseen toimintaan perustuslaillisten nuorsuomalaisten riveissä.[5] Carl Gustaf ja Emilia Swanilla oli yhdeksän lahjakasta lasta. Nämä olivat kaikki tyttöjä: Helmi Siveä (1863-1938), Aino Ilotar (1865-1959), Saimi Pia (1867-1944), Elli Ainamo (1868-1954), Toini Vellamo (1870-1950), Lyyli Armias (1872-1974), Anni Emilia (1875-1958), Ilma (1876-1969) ja Kaino Ihannelma (1878-1970). Tytöt olivat nuoruudessaan tummahiuksisia ja jo varhain ystävät ja tuttavat nimittivätkin heitä "yhdeksäksi mustaksi joutseneksi". Sisarussarjan ristimänimet olivat innokkaan fennomaani-isän sepittämiä ja aikanaan eräänlainen sensaatio. [6]

---

[1] Castrén 1957, 547 -553; Lappeenranta 4.5.1916; Sallinen 1992, 9; Manninen 1994, 10; Lappeenrantalainen 6.6.1999. Kulttuuriperhe Swan.

[2] Lappeenrannan Uutiset 18.12.1885; Sarhimaa 1985, 13 – 14, 19.

[3] Sarhimaa 1985, 14 – 18; Talka 2005, 491 – 492.

[4] Sarhimaa 1985, 18 – 31; Talka 2005, 347, 492.

[5] Lappeenranta 4.5.1916; 11.5.1916; Manninen 1994, 10.

[6] Manninen 1994. 10 – 13.

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. "Siiwolohwin" kansakoulu

Kutsu Lappeenrannan esikaupunkien kansakoulun perustamiskokoukseen.
Lappeenrannan Uutiset 10.11.1897

1800-luvun lopulla kaupungin ja varsinkin sen esikaupunkien nopea kasvu toi mukanaan ongelmia lasten kasvatuksen ja koulutuksen järjestämisessä. Lasten vanhemmat kävivät päivisin töissä, eikä pystyneet useinkaan järjestämään lasten hoitoa poissaolonsa ajaksi. Lappeenrannan kaupungin kansakouluun ei otettu Lappeen kunnan puolella esikaupungeissa asuneitten vanhempien lapsia. Taikinamäellä sijainneeseen Lappeen kunnan omistamaan kansakouluun eivät kaikki kouluikäiset lapset mahtuneet tilanahtauden vuoksi. Lisäksi suuri osa perheistä oli edelleen kirjoilla jossakin muussa kunnassa, eikä vieraskuntalaisilla ollut mitään mahdollisuutta päästä Lappeen ylikansoitettuun kansakouluun. Kansakouluun pääsemisen esteeksi nousi monilla lapsilla myös puutteellinen sisälukutaito. Kansakouluunhan pääsivät vain ne, jotka kouluun tullessaan osasivat jo lukea. Niinpä esikaupunkien lapsista todettiin, että vetelehtivät nämä valvomattomina ja hoitamattomina kaduilla ja kujilla monenlaisille kiusauksille ja turmeleville vaikutuksille alttiina. Vuonna 1888 perustetussa Rouvasväenyhdistyksessä huolestuttiin näiden lasten kohtalosta ja yhdistys toivoi viranomaisilta toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi.[1]

Kutsu varsinaiseen perustamiskokoukseen.
Itä-Suomen Sanomat 17.12.1897

Hankkeen vauhdittamiseksi kutsuttiin kaupungin kansakoulun juhlasaliin 14.11.1897 yleinen kokous. Esikaupunkikoulun aloittamista perusteltiin kokousta ennen laajalla artikkelilla Lappeenrannan Uutisissa 10.11.1897. Kokoukseen saapui väkeä noin 30 henkeä, mikä oli ilmeinen pettymys järjestäjille. Paikalla oli esikaupunkien asukkaita, rouvasväenyhdistyksen jäseniä ja joitakin kaupunkilaisia. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin maisteri Carl Gustaf Swan, sihteeriksi Itä-Suomen sanomien toimittaja Kaarlo Forsgren. Ensimmäisen puheenvuoron käytti kirkkoherra Gustav Nordström, joka ilmoitti vastustavansa varsinaisen kansakoulun perustamista. Hän vetosi valtiopäivillä valmisteltavana olevaan kansakoulujen piirijakoon sekä esikaupunkiolojen uudelleen järjestämiseen, jotka toteutuessaan muuttaisivat myös kouluoloja. Lisäksi suuri oppilasmäärä edellyttäisi kahden opettajan palkkaamista ja suuren kouluhuoneiston hankkimista. Sen sijaan kirkkoherra ilmoitti kannattavansa jonkin muunlaisen valmistavan koulun perustamista. Kokous valitsi jatkoa suunnittelemaan toimikunnan, johon valitti kirkkoherra Nordström, kanttori Isak Ketonen, puuseppä K.J. Holmberg, rouva Ellinor Ståhle ja neiti J. Carling. Kirkkoherran kokouspuheenvuoroon sisältyi epäily siitä, löytyykö koulua käymättömiä lapsia Ellinor Ståhlen arvioima määrä eli satakunta lasta. Ståhle, jonka vastuulle rouvasväenyhdistyksessä kuuluivat pääosin esikaupunkialueet, selvitti nihkeästä asenteesta voimaantuneena tämän jälkeen koulupaikkaa vailla  olevien määrän kiertämällä mökistä mökkiin. Tämän laskennan tuloksena olikin entistä suurempi määrä eli 140 lasta.[2]

Siivolan koulun alkamiseen liittyviä uutisia.
Itä-Suomen Sanomat 11.1.1898

Esikaupunkikoulu, jota kutsuttiin myös Siivolan tai Siivoloffin kansakouluksi, sai nopeasti lupauksia taloudellisesta avusta. Kauppias Mikko Wolkoff ilmoitti lahjoittavansa koulua varteen 1000 neliösylin (3100 m²) maa-alueen ja myös rahallista tukea luvattiin. Jonkinasteisena varaslähtönä kouluhankkeelle käynnistettiin rouvasväenyhdistyksen toimesta sunnuntaikoulu joulukuun alussa. Kouluun saapui noin 60 oppilasta. Marraskuun 10. päivä valittu toimikunta kutsui 21.12.1897 kokouksen, jossa se aikoi esitellä ehdotustaan. Jostakin syystä kokous pidettiin kuitenkin vasta 10.1.1898. Silloin koulun ylläpitämistä varten perustettiin kannatusyhdistys, jonka jäsenet sitoutuivat tukemaan koulua kolmen vuoden aika kolmella markalla tai 20 markan kertamaksulla. Tehdyn selvityksen mukaan esikaupungeissa asui 98 koulua käymätöntä 6 – 12-vuotiasta lasta. Heistä 59 oli lappeelaisia. Kokous päätti perustaa esikaupunkikoulun, johon oppilaiksi otettaisiin kaikki riippumatta heidän kotikunnistaan. Koulu oli tarkoitus rahoittaa lahjoituksilla ja Lappeenrannan sekä Lappeen anniskeluvoittovaroilla. [3]

Tämän ns. Siivolan kansakoulu käynnisti toimintansa 24.1.1898. Oppilaita ilmoittautui ensimmäisenä päivänä jo 55. Opettajaksi saatiin keväällä Hämeenlinnan kiertokoulunopettajain koulusta valmistunut Hilja Massinen Nastolasta. Helmikuun alussa oppilasmäärä oli jo lähes 80 ja niinpä koululle tarvittiin toinen opettaja. Tehtävään valittiin neiti Selma Husari. Tammikuussa 1898 paikallisen säästöpankin isännistö lahjoitti koulua varten 1500 markkaa. Huoneistokysymyskin ratkesi nopeasti, sillä levyseppä Aleksanteri Kumpulainen tarjosi Pallossa rakentamastaan talosta ilmaiseksi koululle suuren huoneen, jota käytettiin myös lestadiolaisten rukoushuoneena. Tarjous otettiin kiitollisuudella vastaan, mutta toimikunta korosti vielä erikseen oman koulurakennuksen hankkimisen tarpeellisuutta. Ensimmäisenä lukuvuonna 1898 – 1899 koulun menot olivat 1534 markkaa.[4]

Vaikka esikaupunkikoulun tarpeellisuus ymmärrettiin ja se saatiin käynnistettyä erittäin nopeasti, kohtasi koulu pian ylipääsemättömiksi muodostuneita ongelmia. Lappeen kunta, jonka asukkaiden lapsia suurin osa koululaisista oli, ei Itä-Suomen Sanomien mukaan pistänyt ”rikkaa ristiin” koulun hyväksi. Myös yksityisten antamat lahjoitukset eivät olleet riittäviä. Koululaisilta puuttuivat pöydät ja koulutarvikkeista oli huutava pula. Syksyllä 1898 kouluun ilmoittautui noin 70 oppilasta. Siivolan koulun hyväksi pidettiin ainakin yhdet iltamat. Näiden syksyllä 1899 pidettyjen iltamien tuotto jäi kuitenkin varsin vaatimattomaksi.[5]

Vasemmalla peltiseppä Aleksanteri Kumpulaisen talo Pallossa ennen
purkamistaan. Kuva: LKA.

Ilmeisesti varojen puute ja Lappeen kunnan toimettomuus veivät lopulta mahdollisuudet esikaupunkikoulun kehittämiseltä. Sen sijaan Lappeenrannan kaupunki tuki hanketta anniskeluvoittovaroista. Koulun kannattajien kokous pidettiin vielä lokakuussa 1898, muta sen jälkeen paikalliset sanomalehdet vaikenevat niistä. Toiminta jatkui ilmeisesti kirkollisena, paikallaan toimivana kiertokouluna ainakin vuoteen 1902 saakka. Viimeinen uutinen Siivolan koulun alkamisesta löytyy kirkollisista ilmoituksista syyskuussa kyseisenä vuonna. Lopullinen sinetti Siivolan kansakoululle lyötiin lokakuussa 1905, kun kaupunginvaltuusto päätti luovuttaa koulun jäljelle jääneet varat Rouvasväenyhdistykselle sen lastenkodin hyväksi.[6] Vaikka hanke pysyvän esikaupunkikansakoulun saamisesta hiipui, ei huutava pula koulupaikoista poistunut. Syksyllä 1905 oltiin tilanteessa, jossa 150 kouluikäistä ei mahtunut Taikinamäen kouluun.[7]

---

[1] LU 13.11.1897. Vieläkin kansakouluista esikaupunkeihin; Ståhle 1929, 13-14 ; Kansonen 2006, 12-13

[2] LU 10.11.1897. Kansakoulu esikaupunkeihin; 13.11.1897. Vieläkin kansakoulusta esikaupunkeihin; 17.10.1897. Esikaupunkien kansakouluasia; I-SS 16.11.1897. Esikaupunkien kansakouluasia; Ståhle 1929, 13-14 ; Kansonen 2006, 12-13.

[3] LU 24.11.1897. Esikaupunkien kansakouluasia; I-SS 3.12.1897. Sunnuntaikoulu on alkanut Siiwolohwissa

[4] I-SS 25.1.1898. Siivolan kansakoulu alkoi eilen; LU 2.2.1898.  Siivolan pienten lasten koulussa 80 oppilasta; 12.2.1898. Siivolan pientenlasten kouluun; Castrén 1957, 572.

[5] I-SS 18.2.1898. Lappeenrannan kuulumisia. Siivolan kansakoulu; 3.10.1899. Tili Siivolan esikaupungin kansakoulun hyväksi pidetystä iltamasta. Yksittäisistä lahjoituksista ainoa maininta on alkuvaiheen jälkeen kesäkuulta 1899, jolloin eversti von Haartman lahjoitti koululle 200 markkaa. Ks. I-SS 10.6.1899.

[6] LU 15.10.1898. Siivolan kansakoulun kannattajain kokous; I-SS 9.9.1902. Siivolan koulu avataan; 5.10.1905. Siivolan koululta jäänyt säästö; Castrén 1957, 572-573.

[7] I-SS 10.10.1905. Kouluolot Kiviharjussa ja Siiwolohwissa; 19.10.1905. Vieläkin kouluoloista Kiviharjussa ja Siiwolohwissa.

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros, osa 24: Juvakan kansakoulu (Tekstiä päivitetty 28.8.2017)

Lappeen Juvakan kansakoulu Myllymäellä. Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Talvinen näkymä Juvakan kansakoululle. Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Ilmoitus Lappeen kuntakokouksesta,
jossa aiheena mm. Juvakan kansakoulu
Itä-Suomen Sanomat 6.5.1905.

Tällä kertaa Lakkautettujen kyläkoulujen kierroksellani esillä on kansakoulu, joka on lakkautettu kesällä 1937. Perehdyin aiheeseen pyöretken sijasta retkellä kaupunginarkiston saloihin ja historiakirjojen sivuihin. Jälkimmäisistä saamani tietous osoittautui varsin ohueksi.
Lappeen kunnan ensimmäistä kansakoulua, vuonna 1878 perustettua Taikinamäen koulua, vaivasi pitkään suuri tilanahtaus. Lappeenrannan kupeessa olevien esikaupunkialueiden ja lähikylien väkiluku kasvoi koko ajan. Taikinamäen kansakoulussa oli viisi opettajaa, mutta vain kolme luokkahuonetta. Koulua olikin jo pakko käydä kahdessa vuorossa. Niinpä koulun johtokunta esitti piiriin toista kansakoulua Juvakan Myllymäelle. Sinne oli tarkoitus tulla myös Hanhijärven koulupiirin lapsien.

Kuten niin usein, alkoi tämän jälkeen kiivas taistelu siitä, miten koulupiiri jaetaan ja missä koulu tulisi sijaitsemaan. Taistelua käytiin lähinnä siitä, tulisiko koulun sijaita Viipuriin vievän maantien varressa Myllymäellä vai Hanhijärven tienoilla. Tarkoituksena olisi ollut silloin liittää myös aikaisemmin muodostettu Hanhijärven koulupiiri uuteen Juvakan piiriin. Tyytymättömät valittivat tehdyistä päätöksistä kaikkiin oikeusasteisiin. Taistelun tuoksinnassa mittailtiin matkoja aiotuille koulupaikoille ja kutsuttiin maanmittareita, lääkäreitä, kansakouluntarkastajia ja kouluhallituksen edustajia selvittämään tilannetta. Lopulta koulu päätettiin rakentaa Myllymäelle ja sen piiriin tulivat kuulumaan Kourulanmäen ja Armilan kylien ne osat, jotka jäivät Kaukaalle vievän pistoradan eteläpuolelle sekä Hanhijärven, Karkkolan ja Sinkkolan kylät sekä osia Tirilän ja Puralan kylistä. Näin syntynyt Juvakan kansakoulu oli järjestyksessä kymmenes Lappeen kunnan alueelle perustettu kansakoulu.

Urakkatarjousilmoitus Juvakan kansakoulun
kivijalan ja ulkohuoneiden rakentamisesta:
Itä-Suomen Sanomat 23.5.1905

Uuden koulun rakentamiseen toteutusta ajamaan valittiin rakennustoimikunta, johon kuuluivat maanviljelijä Lauri Nevalainen Karkkolasta, kanttori-urkuri Isak Ketonen, maanviljelijä Juho Helkala sekä opettaja Teodor Jekkonen Armilasta sekä Kaarlo Mäkelä Ihalaisista. Rakennustöitä valvomaan palkattiin 400 markan korvauksella Lappeenrannan silloinen rakennusmestari J.E. Jaakkola. Toukokuun puolivälissä oli rakennushanke edennyt niin pitkälle, että Lappeen kunnanvaltuusto teki lopullisen päätöksen koulurakennuksen rahoituksen ja piirustusten hyväksymisestä. Tämän jälkeen julistettiin koulurakennuksen kivijaloista, kellarista ja ulkohuoneista urakkakilpailu. Edellä mainitut rakennukset ja kivijalat valmistuivat syksyllä 1905. Kevättalvella 1906 julistettiin urakkakilpailu kolmeopettajaisen koulurakennuksen loppuunsaattamisesta. Kunnan vastuulle jäi rakennustarpeiden toimittaminen. Ne kerättiin koulupiirin asukkailta. Urakkaan kuului myös irtaimisto kuten esimerkiksi pulpetit. Rakennukset valmistuivat nopeasti, niin että niissä voitiin aloittaa koulutyö syksyllä 1906. Hieman myöhemmin rakennettiin vielä käsityöhuone / saunarakennus sekä kolmiosainen kellari. Koulun nimeksi valittiin sijainnin perusteella Juvakan kansakoulu, koska toinen vaihtoehto, Myllymäen kansakoulu, oli jo käytössä toisaalla Suomessa.

Urakkatarjousilmoitus Juvakan kansakoulun
rakentamisesta. Itä-Suomen Sanomat 6.2.1906

Juvakan kansakoulun johtokuntana toimi aluksi Taikinamäen koulun johtokunta. Tämä todettiin kuitenkin käytännössä hankalaksi. Niinpä koululle valittiin oma johtokunta, johon kuuluivat aluksi puheenjohtajana pastori Uno Norström ja myöhemmin pastori K.G. Forsblom, puutyömies Juhana Saarinen ja herastuomari Juhana Juvakka. Myöhemmin johtokuntaan ovat kuuluneet mm. maanviljelijät Juhana Kourula, Juhana Rantanen, Juhana Ruokonen, Pekka Helkala, Anni Helkala, puutyömies Eero Karjalainen, räätälin emäntä Eeva Hurja, konttorinhoitaja J.H. Muikku ja rataesimies K.A. Lehtinen.

Vuonna 1906 kouluun perustettiin yksi miesopettajan ja kaksi naisopettajan virkaa. Miesopettajaksi valittiin Teodor Jekkonen ja naisopettajiksi Elsa Tavila ja Hilja Lehtokoski. Pitkäaikaisina opettajina toimivat Jekkosen lisäksi Elin Bergroth, Impi Klaavo ja Alma Reijola. Vuonna 1909 koululle perustettiin kolmas naisopettajan virka, johon valittiin Elin Varttinen. Naisopettajan virka muutettiin vuonna 1911 miesopettajana viraksi. Tämän viran hoitajat vaihtuivat lähes joka vuosi, kunnes se lakkautettiin kesällä 1927. Alakansakoulun naisopettajan virka perustettiin koululle vuonna 1920 ja sen pitkäaikaisena hoitajana toimi Anna Jekkonen. Vuonna 1921 koululle perustettiin toinen alakansakoulunopettajan virka, mutta virka ja sen mukana myös luokka siirtyivät lokakuussa 1922 Armilan kansakouluun.

Vuosi 1932 merkitsi suurta muutosta Juvakan kansakoululle. Koulu siirtyi alueliitoksessa yhdessä Taikinamäen, Armilan ja Peltolan kansakoulujen kanssa Lappeenrannan kaupungin alueelle. Kansakouluna rakennus toimi jonkun vuoden eli vuoden 1937 kevääseen saakka. Rakennuksessa tehtiin tämän jälkeen muutos- ja korjaustöitä, jonka jälkeen se palveli Lappeenrannan kaupungin lastenkotina 1.1.1938 lähtien. Lastenkotitoimintaa oli vuoteen 1972 saakka.

Juvakan entinen kansakoulu lastenkotina/-tarhana
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Ps. Kesällä 2017 suuntasin Helkamani Myllymäelle ja yritin etsiä Juvakan kansakoulun tarkan sijainnin. Maastosta löytyikin pienen etsinnän jälkeen kivijalkarakenteita, puolittain metsittynyt piha-aukio, lipputanko ja villintynyt puutarha kuutostien ja Myllymäen välistä, Koulun piha-aukio näkyy vielä hyvin oheisessa ilmakuvassa.

Otin myös kuvia entiseltä koulualueelta. Ajan hammas ei ollut vielä aivan kaikkea purrut.

Myllymäeltä kuutostien alikulkuun laskeutuvalta pyörätieltä johtaa lähes metsittynyt tie entisen Juvakan koulun tontille

Tätä mäkeä on moni kansakoululainen kiivennyt suurin odotuksin.

Metsän keskeltä löytyy vielä rakennusten kivijalkojen jäänteitä

Entinen koulupiha on vielä pääosin säästynyt metsittymiseltä

Ruostuneett koulun lipputangon tukitolpat vaahteroiden ja koivujen katveessa