Lakkautettujen kyläkoulujen kierros, osa 13: Kytölän koulu, Lemi

Kytölän kansakoulun oppilaita leikkimässä koulun pihalla 1930-luvun alussa.
Kuva: Jyväskylän yliopisto

Kytölän kansakoulu

Lauantaina 14.2.2015 ajelin autollani Lemin kautta Savitaipaleen puolelle. Olin siirtymässä lakkautettujen kyläkoulujen kierroksellani  siis jo naapurikunnan alueelle. Poikkesin matkareitiltäni hieman syrjään, Sairalantielle,  kuvatakseni Kytölän vanhaa kansakoulua, jonka olin aikaisemmin huomannut ohikulkiessani. Muistin myös sanomalehtikeskustelut, joita koulun lakkauttamisesta käytiin vuonna 2002. Pysäköin autoni hieman ennen koulua olevaan tienhaaraan. Tietä pitkin saapui potkurilla liikkuen vanha mies, joka ei ollut oikein puhetuulella. Myönsi kuitenkin käyneensä kyseistä koulua seitsemän vuotta. Sen jälkeen kävelin koulun pihalle, minut kutsuttiin sisään ja kahvipöydän ääressä kuulin puheliailta ja vieraanvaraisilta koulun nykyomistajilta kiinteistön sekä myös lähiseudun viimeisistä (ja aikaisemmistakin) vaiheista. Koulun alkuvaiheista löytyi tietoa vanhoista Etelä-Saimaan numeroista. Lisäksi Jyväskylän yliopiston kuvakokoelmista löytyi viisi 1930-luvulla otettua valokuvaa. Ne oli ottanut kansakoulussa vuodesta 1929 opettajana toiminut Greta Elonen (s. Terho).

Lemin Kytölän kansakoulun oppilaita vierailulla Pöllölän kansakoulusssa Lemillä 1930-luvun alussa.
Kuva: Jyväskylän yliopisto

Kun kansakoululaitosta perustettiin maahamme 1860-luvulla myös Lemillä herättiin asiassa. Ensimmäisen kerran kansakoulun perustamisesta puhuttiin Lemin kuntakokouksessa 31.1.1870. Kunnallislautakunnan esimies Gabriel Kouvo esitteli kansakoulun hyötyjä ja tarpeellisuutta. Hän ehdotti, että myös Lemille perustettaisiin kansakoulu. Ainoastaan A. Laurén, E. Nisonen ja A.Huttunen kannattivat ehdotusta. Muut kieltäytyivät jyrkästi tukemasta kansakoulun perustamista.

Lemin Kytölän kansakoulun oppilaita jonoon järjestäyneenä 1930-luvun alussa.
Kuva: Jyväskylän yliopisto

Kansakoulun perustaminen nousi uudestaan puheenaiheeksi kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Tällöin piispa C. H. Alopaeuksen kehotuksesta nostettiin perustaminen kuntakokouksen keskustelunaiheeksi. Jälleen vastustajia oli enemmän kuin kannattajia.. Tämä ei kuitenkaan lannistanut lemiläisiä kansakoulun kannattajia, vaan he päättivät perustaa yksityisen kansakoulun.
Lemin yksityinen kansakoulu aloitti toimintansa 12.9.1893. Koulu toimi yksityisten henkilöiden kannatuksen varassa yhteensä 12 ja puoli vuotta, kunnes kunta otti sen huostaansa.

Lemin Kytölän kansakoulun oppilaita leikkinäytelmässä 1930-lvun alussa:
Kuva: Jyväskylän yliopisto

Lemin Kytölän kansakoulun oppilaita joulunäytelmässä 1930-luvun alussa. 

Kuva: Jyväskylän yliopisto

Kun Kytölän kansakoulupiiristä ilmoittautui kunnan ensimmäisen kansakouluun 35 oppilasta, päätti kunta avata toisen kansakoulun kunnan alueelle. Koulun aloittaessa toimintansa sinne kirjoittautui 55 oppilasta, joista neljä oli jo käynyt Ruomin kansakoulua. Toisena lukuvuonna koulussa oli jo 67 oppilasta ja kolmantena 83 oppilasta. Kun vuonna 1921 tuli voimaan oppivelvollisuuslaki, kohosi oppilasmäärä 91:een. Tässä vaiheessa koulu yritettiin saada kolmiopettajaiseksi.

Aktiivisia henkilöitä kansakoulun saamiseksi Kytölään olivat mm. seuraavat henkilöt: maanviljelijät Antti Vilhu, Elias Maunu, Elias ja Mikko Nisonen, Matti Kaijansinkko, Elias Uronen, Taavetti Taipale, Elia ja Taavetti Muukka sekä Antti Kuukka. Koulun ensimmäiseen johtokuntaan valittiin Aatami Olkku, Matti kaijansinkko, Elias Uronen, Antti Kuukka, Elias Nisonen ja Antti Vilhu, Johtokunnan puheenjohtajina olivat alkuvuosina Antti Kuukka ja Elias Uronen, pitkäiaisena johtokunnan jäsenenä Antti Nisonen.

Lemin Kytölän koulu helmikuisena lauantaina 14.2.2015

Puisille kansakouluille tyypilliset tulipalot eivät ole jättäneet rauhaan Kytölän kouluakaan. Varsinainen koulurakennus ei ole palanut, mutta ulkorakennus paloi maan tasalle vuonna 1921.

Kytölän kansakoulu koostuu kahdesta eri rakennuksesta. Vanhempi on pystytetty vuonna 1907, uudempi 1927. Opetustoiminta koulussa päättyi vuonna 2002 syksyllä. Seuraavana keväänä koulu siirtyi kestikievariyrityksen omistukseen. Tässä roolissa se oli vuoteen 2009, jolloin yrittäjä myi rakennuksen runsaan hehtaarin tontteineen yksityishenkilölle.

Lemin Kytölän koulun pihapiiri 14.2.2015

Röytyn talo, Taipalsaari (Päivitetty 9.6.2015)

Komea entinen kestikievari Taipalsaarelta; Röytyn talo

Palatessani Haikkaanlahden reitiltä lokakuussa pysähdyin Röytyn kotiseututalolla Taipalsaaren kirkolla.

Röytyn kotiseututalo sijaitsee Taipalsaaren kirkonkylässä kirkon vieressä, osoitteessa Leikonrannantie 1, 54920 Taipalsaari. Röytyn talo mainitaan sotilasvirkatalona ensimmäisen kerran vuonna 1680.Se toimi lyhyen aikaa Ruotsin armeijan luutnanttien virkatalona, kunnes Taipalsaaren alue siirtyi Venäjälle Turun rauhassa vuonna 1743. Tämän jälkeen talo  oli kestikievarina. Tässä tehtävässä se oli aina vuoteen 1937 asti. Kestikievarin viimeinen isäntä oli Viktor Rikkonen. Hänen veljenpojaltaan Veikko Rikkoselta tila siirtyi Taipalsaaren kunnan omistukseen vuonna 1988. Kunta entisöi talon kestikievarimuseoksi Etelä-Karjalan museon sekä Museoviraston ohjeiden mukaisesti. Museoksi Röytyn kotiseututalo avattiin vuonna 1996.

Röytyn talon sisäänkäynti

Vuonna 2008 Röytyn kotiseututalossa aloitti toimintansa sisustusliike ja kahvio. Yrittäjä sanoi kahden vuoden kuluttua kuitenkin vuokrasopimuksen irti. Kesällä 2014 talossa piti yllä kahvilatoimintaa kolme taipalsaarelaista kyläyhdistystä ja kuusi muuta yhdistystä. Keväällä 2012 kotiseututalon pärekatto uusittiin. Työn tekivät talkoilla Taipalsaaren maamiesseura, kotiseutuyhdistys ja maaseutunaiset.

Näkymä Röytyn talon takapuolelle

Näkymä Röytyn taloon peltoaukean takaa

Röytyn kotiseututalon ympäristössä sijaitsee viidestä hirsiaitasta koostuva aittarivistö. Aitoissa on näytteillä Taipalsaaren historiaan kuuluvia maatalousesineitä. Makuu- ja vaateaitoissa on esillä tekstiilejä ja vanhoja pyykkäysvälineitä pyykkilaudoista 1930-luvun kädellä kammettavaan pesukoneeseen. Maitoaitassa on nähtävillä muun muassa vanha separaattori ja puisia leilejä. Maatalousaitassa on mahdollista tutustua miesten työkaluihin ja sepän palkeeseen. Vilja-aitassa on isot laarit, viikatteita sekä vanhoja viljamittoja.

Aittarivistöä

Edessä aittoja, takaa näkyy päärakennus

Ulkorakennuksessa oleva Taipalsaaren Hevosjalostusyhdistyksen perustama museo on avattu yleisölle vuonna 1996. Hevosajopelimuseossa on esillä kahdessa kerroksessa hevosvetoisia ajoneuvoja matkustukseen, kuljetukseen ja maataloustöihin, sekä hevosen hoitoon ja raviurheiluun liittyvää esineistöä. 1800- luvun lopun ja 1960- luvun välisenä aikana valmistetut reet, arvokkaat kiesit ja maatalouskoneet kertovat hevosen tarpeellisuudesta maatalousyhteiskunnassa. Museossa on näytteillä myös valokuvanäyttely, jossa on esillä hevosaiheisia kuvia 1930- luvulta alkaen.

Aittarakennuksia

Röytyn talon vaiheisiin liittyy myös mustia hetkiä. Keväällä 1918 käydyn sisällissodan taipalsaarelainen, raaka loppunäytös tapahtui talossa. Siellä kokoontui valkoisten kenttäsotaoikeus. Vangitut punaiset  kuljetettiin Röyttyyn kuulemaan lopullinen tuomionsa. Kyse ei ollut varsinaisesta oikeudenkäynnistä, vaan pikemminkin kuulustelusta. Sen perusteella jaettiin lopullinen tuomio. Oikeudenpäätös kirjattiin pöytäkirjaan vain, mikäli  se oli vapauttava. Kuolematuomio merkittiin vain yksinkertaisella merkillä "V".  Kun päätös oli Röytyn kamarissa syntynyt, ja tuomittu vietiin talosta ulos, saattoi vartiomies ilmoittaa: "ammutaan, ei asiointia!"

Aittarakennuksia

Aitan ovi

kanala

Näkymä talon takanurkalle

Röytyn talo etelästä katsottuna

Näkymä Röytyn talolle toukokuussa 2015