Astoria - The Capital of the Finns on the West Coast

 

Astoria scenery

In the 1910s and 1930s, the Finnish American pastor Salomon Ilmonen (1871–1940) published several books in which he had compiled the history of the American Finns. In several books, he tells when a Finnish settlement was born in the locality in question and who were the first Finnish settlers in the locality. In his book "History of American Finns II and Biographies", he writes on pages 248-259 the stages of the birth of the Finnish community in Astoria and its pioneers. Astoria developed into a significant Finnish American center at the end of the 19th century. It was hailed as the capital of the Finns on the West Coast.

I have translated first part of Ilmonen's text. The second part includes biographies of the Astoria Finns. I will publish that part later and try to find extra information to the biographies.

Suomi Hall in Astoria

Finns in Astoria

Finnish settlement in Astoria began around 1870. Our first citizens have come from San Francisco, being mainly sailors who settled down to fish. It is not possible to say for sure which of the Finns from California was the the first having home in Astoria, but the first ones to be mentioned may be: Jakob Poikajoki from Saloinen, Abram E. Efraimson from Kustavi, Erik Peterson (Seppälä) from Muhos, Johan Hendrickson from Pattijoki, Charles Newman from Liminga, Johan Pakanen from Ii, Gabriel Karvonen from Saloinen.

A considerable increase was received by the Finnish settlement of Astoria in 1873, when a group of Finns of about thirty arrived from Erie, Penn. The leader of this group was Aksel Seaborg, a foreman from Ohio Railways who spoke Finnish, Swedish and English. This group included: Josep Kippo, Johan Koski, Johan Lakso, Johan Maunumäki, Emanuel Maunula, Erik Melin, Frans Penttilä, Janne Penttilä, Jakob Riippa, Johan Tuomaala and Jakob Uusitalo from Kälviä, Jakob Kaski, Herman Perttilä, Herman Purtilo from Isokyrö, Antti Kari from Kalajoki, Tuomas Tunkelo from Pyhäjoki and others In 1877. A new era began for the Finnish settlement of Astoria in 1877, when the people from Kuparisaari (Copper Country, Mich) began to come here.

These pioneers of Calumet's Finns included Antti Eskola and Augusta Eskola from Siikajoki, Johan Kallunki and Augusta Mursu from Kuusamo, Karl Mäkitalo from Matarengi, Johan Vilmi from Simo and others. More and more Finns come from Kuparisaari, some for fishing in Astoria, others to get a homestead from a suitable area near the Columbia River. A smaller group, a dozen people, arrived from Asthabula Harbor, Ohio in 1877, but that was the end of the arrival of Finns from Ohio.

When, through correspondence, the excellent fishing waters of Astoria were known in Finland, immigrants began to arrive directly from there, albeit in even smaller numbers in the 1870s, but quite numerous in the following decade. Immigrants from Central Ostrobothnia and around the Kalajoki River in particular came to Astoria: from Kälviä, Kaustinen, Lohtaja and Kalajoki. In the 1880s, quite a number of our citizens arrived in Astoria from Kuusamo and elsewhere in Perä-Pohjola (Northern part of Finland).

When the year 1879 ended, a few hundred Finns lived in Astoria, but they did not yet have any joint efforts, except for the keeping ofreligious services in private homes, when a traveling preacher happened to visit the locality and these were also rarities. In the 1880s, the number of Finns in Astoria grew to a thousand and larger. Joint efforts were waking up, the congregations were starting their activities, temperance societies were established, etc.

Sukuhistoriaa 3, osa 2

 

Taipaleen vanha ortodoksinen kirkko

Annan elämä jatkui kotiseudulla Taipaleen kylässä ilmeisesti noin vuoteen 1910 saakka. Taipaleen ortodoksisen seurakunnan pääkirjassa (1895-1915) on merkintä hänen muutostaan Joensuun ortodoksisen seurakunnan jäseneksi 31.12 (muuttokirjan numero 92), mutta merkinnästä puuttuu vuosiluku. Hänen sisarensa Marian kohdalla on samanlainen merkintä Joensuuhun muutosta 8.2.1911 (muuttokirjan numero 111). Muuttokirjojen numeroinnista olen päätellyt, että Anna muuttovuosi voisi olla 1910.

Mutta täyttä varmuutta muuton ajankohdasta ei voi antaa, sillä varmuuttani jäytää tieto, että Anna Surakka-niminen henkilö matkusti 26.5.1909 Hangosta Titania-laivalla Englantiin päämääränään Amerikka. Hänen matkansa jatkui Englannista 4.6. ja sen päätepisteenä oli Kanadan Ontariossa Toronton kaupunki. Siirtolaisinstituutin passiluettelot eivät kuitenkaan anna haulla yhtään Anna Surakkaa, joka olisi hakenut passia ennen vuotta 1911. Ensimmäinen Surakan Annalle myönnetty ja Siirtolaisinstituutin arkistoista löytyvä passi on myönnetty Amerikkaan muutto varten 20.5.1911 ja kyseessä oli nimenomaan tarinamme Anna. Pari kuukautta myöhemmin myönnettiin passi eräälle toiselle Anna Surakalle, mutta hän ei ole Taipaleen tilalla no 28 lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Annamme, vaan pari vuotta vanhempi Polvijärvellä asunut kaimansa. Passissa Annan kotipaikka on Joensuun kaupunki ja passi myönnettiin viideksi vuodeksi.

Matka Atlantin yli, joka muuten maksoi 261 markkaa (= 1025€) alkoi Helsingistä Titania-aluksella 27.9.1911 ja jatkui Englannista 6.10. Empress of Ireland-aluksella. Alus saapui Quebeckin satamaan lokakuun 14. päivä ja Anna jatkoi matkaansa päämääräänsä Toronton kaupunkiin. Tämän jälkeen Anna vaiheet katoavat useaksi vuodeksi. Seuraavan kerran pääsen hänen jäljilleen sisarensa Marian maahanmuuttoselvityksen perusteella. Kun Maria Surakka saapuu maaliskuun 7. päivä 1916 Porth Huronissa Michiganissa Yhdysvaltoihin, hän ilmoittaa päämääräkseen sisarensa Anna Surakan asunnon. Annan osoitteeksi hän kirjoittaa maahantulokaavakkeeseen Box 21, Demmon, Houghton, Michigan. Maria oli tätä aikaisemmin asunut jo useamman vuoden Kanadan Torontossa. Milloin Anna oli siirtynyt Kanadasta Yhdysvaltoihin, on minulle vielä tässä vaiheessa mysteeri.

Seuraavan kerran Annan liikkeistä jää merkintä rekistereihin 19.7.1917 Kanadan rajan ylittämisestä Sault St. Mariessa. Tuliko hän Kanadan puolelta vai menikö hän sinne? Seuraava merkintä Kanadan ja USA:n rajan ylittämisestä on 24.2.1918 Vermontin St Albansissa. Viimeiseksi asuinpaikakseen hän merkitsee maahanmuuttokaavakkeeseen Toronton. Päämääränä oli Calumetin kaupunki Michiganissa, jossa hänen vasta avioitunut Maria -sisarensa nyt asui ja jonka osoitteen hän ilmoittaa kaavakkeeseen. Annalla oli mukanaan 100 dollarin käteisvarat. Erikoiseksi päämäärän tekee se, että Anna oli avioitunut Calumetissa 6.10.1917 eli siis runsas neljä kuukautta aikaisemmin John Alfred Hurun kanssa…

Jatkuu

Amerikan Suomalainen Almanakka 1881

Syksyllä 1879 käynnistivät Kuparisaaren alueen suomalaiset siirtolaiset Michiganissa hankkeen, jonka tavoitteena oli suomenkielisen kirjallisuuden julkaiseminen Yhdysvalloissa. Tätä varten perustettiin vuoden lopulla Amerikan Suomalainen Kirjallisuuden Seura. Sen perustava kokous oli 27.12.1879. Alkuperäisena tarkoituksena oli luoda kaikki suomalaisia yhdistävä hanke, mutta jo ennen perustavaa kokousta evankelisluterilaisen seurakunnan edustajat jättäytyivät siitä erilleen ja perustettu seura jäi lopulta ainoastaan apostolisluterilaisten  tai heihin myönteisesti suhtautuvien puuhaksi.

Seura julkaisi vuoden vaihteessa 1880/1881 Amerikan Suomalaisen Almanakan. Tämä oli ensimmäinen suomenkielinen Yhdyvalloissa julkaistu almanakka. Seuraavana vuonna seura ei enää painattunut kyseisen vuoden almanakkaa. Syytä lopettamiseen ei löydy aikalaislähteistä. Myöhemmin  kyllä lukuisat amerikansuomalaiset järjestöt ja kirjapainot julkaisivat suomenkielisiä almanakkoja ja kalentereita.

Vuoden 1881 almanakasta tekee mielenkiintoisen sen yhteydessä julkaistu katsaus amerikansuomalaisista siirtokunnista Yhdysvalloissa. Niinpä päätin julkaista sen asiasta kiinnostuneiden iloksi ja kirjoitin siltä osalta almanakan tekstin puhtaaksi.

Amerikan Suomalaisen Almanakan ensimmäiset sivut.  Kalenterista löytyy lukuisa määrä etunimiä, jotka eivät koskaan saaneet jalansijaa suomalaisessa etunimistössä

Kalenterin parilla viimeisellä sivulla
esitellään suomalaisten siirtolaisten
asuinpaikat 1880-luvun alussa USA.ssa.

Suomalaisten asuinpaikat Amerikassa

Calumet, suomalaisten pesäpaikka Amerikassa, on Houghton Countyssa, Michiganin valtiossa. Täällä on enimmän suomalaisia yhdessä paikassa, joista suurin osa työskentelevät tuossa suuressa, maailman rikkaimmassa Calumet-Heclan kuparikaivannossa. Tämä on todella suomalaisten uutis-asutuksen keskus Amerikassa, sillä täällä ovat ensimmäiset kirkota ja seurakunnat, joista on alkanut jo levitä uusia seurakuntia muihinkin tienoihin. Apostolis-lutherilaiset perustivat täällä ensimmäisen seurakunnan, ja rakensivat ensimmäisen kirkon Amerikassa. Evankelis-lutherilaisilla on täällä yhteinen kirkko skandinavialaisten kanssa. Ensimmäinen omankielinen kansakoulu toivotaan piakkoin toimeensaatavan apostolislutherilaisen seurakunnan toimella. Täällä ovat kaikki muutkin kielemme ja kansallisuutemme säilyttämistä tarkoittavat yhteiset laitokset

Allouez on kuparikaivanto 4 englantilaisen peninkulman päässä Calumetistä, jonka luona asuu melkoinen kylä suomalaista työväkeä. Apostolis-lutherilaisilla on täällä pienoinen kirkko.

Delaware on myöskin kuparikaivanto 27 englantilaisen mailin päässä Calumestistä, jossa asuu tähän aikaan toista sataa suomalaista

Quincy on vanhimpia kuparikaivannoita, Hancockin kaupungin lähellä, jossa työskentelee satoja suomalaisia. Apostolis-lutherilaisilla on täällä pienoinen kirkko, ja evankelis-lutherilaiset pitävät kirkonmenoja sikäläisessä kouluhuoneessa.

Marquette countissa työskentelee Negauneen, Republicin, Ishpemingin y.m. rautakaivannoissa melkoinen joukko suomalaisia. Suomalaisten luku näissä mainituissa kaivantopaikoissa nousee vähintäänkin 2 000 henkeen.

Cokato, Wright countissa, Minnesotassa, on ensimmäinen ja suurin suomalainen siirtokunta maanviljelystienoissa, jossa löytyy nykyään noin 80 taloa suomalaisia asukkaita. Apostolis-lutherilaisilla on täällä kirkko ja säännöllinen seurakunta.

New York Mills, Otter Tail countissa, on tämän jälkeen suurin, ehkä nuorin, suomalainen siirtokunta Minnesotan valtiossa, jossa löytyy viidettäkymmentä taloa suomalaisia asukkaita. Kirkkoa ei ole vielä täällä, mutta järjestetty on jo apostolis-lutherilainen seurakunta.

Holmes Cityn seuduilla, Douglas countissa, on parikymmentä suomalaista asukasta, joilla on myöskin säännöllinen apostolis-lutherilainen seurakunta. Fort Ridgelyn seuduilla, Renville countissa, löytyy kolmattakymmentä suomalaista asukasta, joista moni on hyvällä varallisuuden kannalla. Tämä on yhtä vanha suomalaisten asuinpaikka, kun kaksi edellä mainittua, ja heilläkin on jo järjestetty  apostolis-lutherilainen seurakunta. Siirtokuntaa ovat suomalaiset koettaneet perustaa myöskin Fond Du Lacin seuduilla, Carlton countissa, mutta huonommalla menestyksellä kuin muualla.

Poinsett, Hamlin countissa, on mainittavin suomalaisten asuinpaikka Dakotassa.

Tyynenmeren rannikolla asuu hajallansa noin kaksi tuhatta suomalaista, joidenka varsinaisista asuinpaikoista ovat mainittavimmat:
Noyo, Mendocino county, Kalifornia; Astorian kalastuskaupunki Columbia-virran suulla, Oregonissa; Pendleton, Umatilla county, Oregonissa; ja Klickitat, Washington territorio.

Suomalaisten nykyinen lukumäärä Amerikassa lasketaan nousevan toistakymmentä tuhatta henkeä.

Siirtolaispappi Arthur Leopold Heideman

Harvinainen valokuva pastori Arthur Leopold Heidemanista, otettu melko pian hänen saavuttuaan Amerikkaan

Tutustuin aikoinaan väitöskirjamateriaalia kerätessäni lyhyen aikaa Lappeenrannan seudulla vaikuttaneen pastori Arthur Leopold Heidemanin elämänvaiheisiin. Tämä originelli, tulisieluinen ja vakaumuksessaan tinkimätön pappi toimi suurimman osan pappisurastaan kuitenkin Pohjois-Amerikassa. Hän oli vuodesta 1890 lähtien aina kuolemaansa saakka Calumetin apostolisluterilaisen kirkon pappina. Tämän lisäksi hänen vastuullaan olivat papilliset toimet myös Hanckockin apostolisluterilaisessa seurakunnassa ja monessa muussa, usein varsin pienessä apostolisluterilaisessa seurakunnassa Kuparisaaren alueen. Apostolisluterilaisten seurakuntien ohella Arthur Leopol Heideman huolehti vuosikausia myös paikallisesta suomalaisesta kansalliskirkon seurakunnasta. Olen aikaisemmassa blogikirjoituksessa kertonut Heidemanin elämänvaiheista pääosin ennen hänen muuttoaan Yhdysvaltoihin. Kansan Henki-nimisessä amerikansuomalaisten kansallis- ja raittiusmielisten juhlajulkaisussa vuonna 1918 oli lyhyt kuvaus pastori Heidemanin elämänvaiheista. Sen oli koonnut Pohjois-Michiganin suomalaisten siirtolaisten historiaan perehtynyt Juuso Hirvonen. Hirvonen kertoo artikkelissaan Heidemanin elämänvaiheiden lisäksi myös apostolisluterilaisen seurakunnan alkutaipaleesta. Alla oheinen Juuso Hirvosen artikkeli.

Pastori Arthur Leopold Heideman

Amerikan suomalaisten keskuudessa on kirkollinen toiminta ollut jo vuosikymmeniä vaikuttamassa Kohta sen jälkeen kun suomalainen kansallisuus asettui asumaan täällä, ryhtyivät he huolehtimaan isiltä perityn uskonnon ja kristillisen maailmankatsomuksen säilyttämisestä. Vanhimmat, nykyisen siirtolaisuuden kantajoukko, osaksi Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisimman maakunnan kansalaisiamme, asettuivat asumaan Kuparisaarelle, Hancockiin ja Calumetiin, joissa paikoissa vähää ennen niitä aikoja olivat kuparikaivannot alkaneet toimimaan. Sen ajan siirtolaiset alkoivat kirkollisen toimintansa kaikki yhtenä, samana joukkona, joilla ei ollut aluksi eroavaisuutta uskonnollisissa käsitteissänsä. Jonkun aikaa toimittuansa yhtenä, erosivat he eri kirkkokunnaisiin ryhmiin, joista niin kutsuttu Apostolis-luteerilaiseen opinsuuntaan kuuluva joukko perusti seurakunnan ja rakensi kirkon Quincyn mäelle, Hancockiin, ja jonkun ajan kuluttua myös Calumetiin. Apostolis-luteerilaisia saapui vuosi vuodelta edellä mainituista maista, joten seurakunnallinen joukko kasvoi yhä suuremmaksi. Heillä oli kotimaasta saapuneita saarnaajia, jotka osaksi täällä käyden ja toiset tänne asumaan asettuneina hoitivat saarnaajan tehtäviä ja pitivät hartausseuroja Kuparisaarella ja muualla missä kansalaisia asusteli. Kun sitten Calumetissa silloisen Apostolis-luteerilaisen joukon keskuudessa syntyi jonkunlaista erimielisyyttä, jakaantuivat he aluksi kahteen pääjoukkoon eli seurakuntaan, joista toinen, suurempi, kutsui kotimaasta varsinaisen papin, pastori Arthur Leopold Heidemanin, joka saapuikin tänne ja on siitä asti hoitanut Calumetin ja Hancockin Apostolis-luteerilaisia seurakuntia, sekä toiminut pappina samaan kirkkokuntaan kuuluvien kansalaisten keskuudessa laajalti yli Yhdysvaltojen, käyden useammissa valtioissa.

Pastori Arthur Leopold Heideman on syntynyt Oulun kaupungissa, Suomessa, v. 1862. Hänen isänsä oli ammatiltaan värjärimestari, jota tointa siihen aikaan harjoitettiin suurteollisuutena, sillä kangastehtaat eivät vielä silloin olleet Suomessa värjäysalaan kehittyneet. Koulua kävi pastori pienestä poikasesta alkaen, ensin lastenkoulua ja sen jälkeen Oulun ruotsalaista lyseota, josta hän tuli ylioppilaaksi v. 1880, siis 18 vuoden ikäisenä. Ylioppilaaksi päästyään kirjoittautui hän Helsingin yliopistoon teologiseen tiedekuntaan ja opiskeli jumaluusoppia, kunnes, suoritettuaan täydellisen erotutkinnon, villittiin papiksi Porvoossa v. 1885, ja määrättiin hoitamaan papin virkaa Hollolassa. Oltuaan sen jälkeen pappina Lappeenrannassa, Loviisassa, litissä, Sörnäisten kuritushuonevankilan saarnaajana Helsingissä, Porvoossa, Sysmässä ja Kivijärvellä, vuoteen 1890 asti, tuli hän tänne Amerikaan Calumetiin, edellä mainittujen seurakuntien kutsumana, jossa toimessa ja samassa paikassa on hän yhtämittaa ollut tuon pitkän ajan, 27 vuotta.

Tällä ajalla on hän käynyt kolme eri kertaa kotimaassa, viipyen siellä vaan lyhyen ajan kerrallaan.

Ollessansa pappina Kivijärvellä, meni hän avioliittoon silloisen Kivijärven kirkkoherran, rovasti Krankin tyttären Lempin kanssa, josta avioliitosta on syntynyt 15 lasta, joista neljä on kuollut ja yksitoista elää.

Vanhin pojista, pastori Paul A. Heideman, on tullut papiksi Suomessa, kuuluen Helsingin yliopiston jumaluusopilliseen tiedekuntaan ja suoritettuaan täydellisen erotutkinnon, vihittiin hänet papiksi Porvoossa v. 1916, jonka jälkeen hän, Porvoon tuomiokapitulin virallisella määräyksellä, isänsä ja täkäläisten seurakuntien kutsumana, saapui tähän maahan toimimaan pappina edellä mainituissa sekä monissa muissa samaan kirkkokuntaan kuuluvissa seurakunnissa.

Toisia pastoin Heidemanin poikia ja tyttäriä on parhaillaan lukujaan jatkamassa Michiganin valtion yliopistossa ja nuorempia muissa kouluissa, joissa he ovat osoittaneet erittäin ripeää edistymistä opinnoissaan.

Pitkä ja monipuolinen on pastori Heidemanin työpäivä ollut kirkon ja seurakuntien palveluksessa. Paljon on siinä kysytty sitkeyttä, ruumiillisia työvoimia ja henkistä kykyä hoitaessa laajalti hajalla olevien Ap.-lut. seurakuntien papillisia tehtäviä. Työ on ollut varsinkin alkuaikoina lähetyssaarnaajan vaivaloista työtä. Tehdä pitkiä matkoja, pitää seuroja perheissä ahtaissa huoneissa, kun ei alkuaikoina vielä ollut kirkkoja eikä muita kokoushuoneita. Pastori Heidemanilta on vaadittu apostoli Paavalin matkakykyä, Pietarin nöyryyttä ja Johanneksen rakkautta hoitaessaan tehtäväänsä. Hän on omannut harvinaisen sitkeyden, tahdonlujuuden ja luonteen tyyneyden, joiden avulla hän aina onkin ollut valmis palvelemaan kaikkia samalla nöyryydellä. Näillä ominaisuuksillaan on pastori Heideman saavuttanut Ap.-lut. kirkkokuntaan kuuluvien kansalaisten suurimman osan suosion ja kunnioituksen. Hänen kotinsa on todellinen savolaisen pappilan perikuva, jossa ei seurakuntalaisten eikä kenenkään vieraan käydessänsä tarvitse orjailla, vaan saavat jokainen ihmisellistä kohtelua ja rehellistä ystävyyttä pastorilta ja hänen puolisoltaan.

Laajan seurakuntansa hoitaminen ja hajalla, pitkien matkojen päässä toimitettavat papilliset tehtävät kuluttavat ajan niin tarkoin, ettei siitä jouda paljon muihin tehtäviin. Pastori Heideman onkin tämän pitkällisen päivätyönsä ohella pannut enemmän painoa seurakuntansa sisäiselle jäsenkohtaiselle toiminnalle.

Seurakunnallinen ulkonainen hoito, kirjanpito y. m. ovat saaneet jäädä toiselle tilalle, eikä semmoiseen ole aikaakaan riittänyt. Huomattavana ja erityisesti harvinaisena voidaan pitää sitä onnistunutta toimintaa, jolla pastori Heideman on saanut pidetyksi koossa niin laajan ja monenlaisista aineksista kootun seurakunnan. Siinä on hänellä ollut luontainen tahto ja kehittynyt kärsivällisyys apunaan.

Pastori Heideman on hyvissä ruumiin ja sielun voimissa, joten hän kykenee vielä kauan hoitamaan tehtäväänsä, johon hän nyt sai poikansa avukseen. Näin ollen on Ap.-lut. kirkkokuntaan kuuluvilla kansalaisiltamme ei ainoastaan Kuparialueella, vaan muuallakin, tilaisuus saada järjestetyksi seurakunnalliset ja papilliset toimet paljon paremmalle kannalle, jos haluavat käyttää tietopuolisesti ja käytännöllisesti kykeneviä pappeja, joita nyt on kaksi.

Ihmisenä on pastori Heideman ystävällinen ja aulis puheella sekä neuvoillaan palvelemaan kaikkia kansalaisia.

Juuso Hirvonen.