Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joutsenkoski. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joutsenkoski. Näytä kaikki tekstit

torstai 25. toukokuuta 2017

Niin hiljainen on kylätie... osa 4. Polkupyöräretki 17.5.2017 välillä Ylämaa - Ylijärvi - Jokimies - Sammalinen - Väkevä - Nurmela - Muurikkala - Tohmonmäki- Joutsenkoski - Hujakkala - Ylämaa


III/JR 24:n kesän 1941 taisteluissa kaatuneiden muistomerkki Tohmonmäen tien varressa
Tämänkertaisen pyöräilyretkeni kohteena olivat Ylämaan eteläisimmät kylät sekä Miehikkälän Muurikkala. Ensimmäisenä kohteena oli Ylijärven entisen koulun rakennukset, jotka halusin kuvata. Ylijärvelle perustettiin kansakoulu jo vuonna 1889. Se oli yhdessä Säämälän kansakoulun kanssa järjestyksessä toinen Säkkijärven kunnan kansakouluista. Ylämaahan kuului tuolloin Säkkijärven kuntaan.
Säkkijärven Ylijärvelle perustettiin kansakoulu vuonna 1889.
Kuvassa entinen, 1950-luvulla rakennettu koulurakennus, joka oli järjestyksessä toinen.
Väkevälän entinen kansakoulu
Jokimiehen kylän aukeiden jälkeen ja Vaalimaantien ylitettyäni edessä oli pitkähkö korpitaival Sammalisen kautta Väkevän kylälle. Väkevän kylä samoin kuin sen eteläpuolella oleva Nurmelan kylä kuuluivat ennen talvisotaa Säkkijärven kuntaa. Säkkijärven kunnan toiminnan lakattua kyseiset kylät samoin kuin pääosin muut Suomen puolella jääneet kunnan alueet liitettiin Ylämaan kuntaan. Sekä Väkevä että Nurmela olivat yhdessä Salajärven kanssa muodostaneet aikoinaan Salajärven koulupiirin. Sen rakennus oli jäänyt alueluovutuksessa rajan väärälle puolella ja niinpä sodan jälkeen oli edessä uuden koulun rakentaminen. Koulun toiminta päättyi vuonna 1967 ja se on päätynyt nykyisille omistajille monien vaiheiden jälkeen. Halusin kuvata tämänkin alkuperäisestä tehtävästä poistuneen koulurakennuksen. Talon nykyinen isäntä Paavo Pitkänen, maailmanmatkaajaksi itseään kehuva, kutsui sisälle taloonsa kahvikupin äärelle.

Portinnotkon taisteluiden muistomerkki
Nurmelantien varressa
Seuraavaksi suuntasin Portinnotkon taisteluiden muistomerkille Nurmelan ja Kavalan kylien välimaastoon, jossa olivat vielä näkyvissä jatkosodan alkuvaiheen taisteluasemat mäenrinteessä. Seisoessani muistomerkin äärellä luontoäiti juhlisti hetkeä näyttämällä jälleen parhaat puolensa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, lukemattomien lintujen laului kaikui ympäröivässä metsässä ja käen kukunta viesti kesän todellakin ottaneen niskalenkin talven vallasta. 
Muurikkalan Myllysen puolen sankarivainajien muistomerkki
Tohmonmäentien varressa
Muurikkalan Myllysenpuolen sankarivainajien kotitalot kartalla
Muistomerkin jälkeen seuraavana etappina oli Muurikkalan kylän eteläpuolella Tohmonmäen maasto. Tälläkin alueella käytiin kiivaita taisteluja jatkosodan alkuvaiheessa. Tohmonmäentien varressa seisoo noin vuosi sitten pystytetty muistomerkki Muurikkalan kylän Myllysen puolen sankarivainajille. Muutaman sadan metrin etäisyydellä toisistaan olleista taloista kaatui yhteensä seitsemän miestä. Muistomerkin kohdalla, mutta tien toisella puolella olevasta Myllysen talosta kaatuneita oli kolme. Lisäksi useat tämän pienen taloryhmän miehistä haavoittuivat sodassa vaikeasti. Juttukaverikseni tien penkalle istuutunut paikallinen asukas totesikin minulle ykskantaan: Tällä mäellä ei ole ryssistä tykätty.  Samainen henkilö kertoi kylällä kuvatun Esa Anttalan (Urpo Lempiäinen) kirjoittaman kirjan Hopeaa rajan takaa elokuvaversiota vuonna 1963. Elokuvan ohjauksesta vastasi Mikko Niskanen. Aikaisempi blogikirjoitukseni Myrän mutkasta sivuaa myös tätä elokuvaa ja sen taustoja
Kuvassa näkyvä keltainen rakennus on entinen Lavosen kauppa, joka paukallisen asukkaan mukaan esiintyy elokuvassa Hopeaa rajan takaa
Lähempänä rajaa, entisen rajavartiorakennuksen kohdalla, mutta sen vastakkaisella puolella, on metsiköisellä mäellä III/JR 24:n muistomerkki. Tästä ruotsinkielisestä joukko-osastosta menehtyi kiivaissa taisteluissa 20 sotilasta. Heidän nimensä on lyöty muistomerkkinä olevaan kivipaasiin. Jälleen sain keskustelukaverikseni paikallisen asukkaan, joka kertoi vielä 10 - 20 vuotta sitten muistomerkillä vierailleen usein ruotsinkielisiä veteraani- ym. ryhmiä, mutta viime vuosina vierailijoiden joukko on harventunut.
Lähikuva III/JR 24:n muistomerkistä
JR24:n muistomerkin jälkeen edessä oli paluumatka Ylämaalle. Pysähdyin toviksi ihastelemaan Urpalanjoen Joutsenkosken kuohuja ja myllyrakennuksia. Lisäksi kävin kuvaamassa entistä Hujakkalan koulua. Se oli pitkään koulutoiminnan lakattua pitopalveluyrtyksen tilana. Nyt tämä kaunis rakennus on myynnissä omistajien siirryttyä eläkkeelle.
Joutsenkosken kuohuja


Joutsenkosken mylly

Hujakkalan entinen koulu

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Joutsenkosken mylly




Joutsenkosken kuohuja maaliskuussa 2015
Maaliskuisena sunnuntai-iltana pysähdyin paluumatkallani Helsingistä valtakunnallisesti merkittävässä ja arvokkaassa kulttuuriympäristössä. Tämä kulttuurimaisema sijaitsee Lappeenranta – Vaalimaa-tien varressa. Kyseessä oli Joutsenkosken mylly Hujakkalan kylässä, edesmenneen Ylämaan kunnan eteläosassa.  Nykyisin Hujakkala kuuluu, kuten muukin Ylämaa, Lappeenrannan kaupunkiin. Joutsenkoski on perinteinen myllynpaikka, jonka historia ulottuu aina 1860-luvulle. Silloin Hujakkalan kylän asukkaat rakensivat muistitiedon mukaan Joutsenkoskelle ns. härkin- eli jalkamyllyn. 1800-luvun lopulla myllyn osti virolahtelainen Anton Mäkelä, joka möi myllyn vuonna 1901 Oy Tirva Ab:lle. Tämä jälkeen mylly muutettiin kimröökitehtaaksi. Tehdas tuotti nokijauhoa, jonka seurauksena mylly on edelleen osittain pinttyneen mustan pölyn peitossa. Kimröökiä tehtiin jauhamalla koivuhiiltä miiluissa. Valmis tuote pakattiin tynnyreihin ja vietiin Venäjälle ruudin ja maalien raaka-aineeksi. Kysyntä oli niin suurta, että tuotanto pyöri kolmessa vuorossa ja kimröökitehtaan ympäristöön muodostui pieni teollisuusyhteisö. Nykyiset rakennukset valmistuivat vuonna 1914 edellisten rakennusten tuhouduttua tulipalossa edellisenä vuonna. Kun kimröökin kysynnässä nousukauden aiheuttanut ensimmäinen maailmansota päättyi, jouduttiin tuotanto lakkauttamaan.


Joutsenkosken myllyn rakennukset näyttävät vielä hyväkuntoisilta


Uusi vaihe myllyn elämässä alkoi vuonna 1929. Silloin Eino Väkevä osti tyhjillään seisoneen myllyn ja aloitti mylly- ja sahaustoiminnan. Sahalla valmistettiin tuumanpaksuista koivulankkua, jota vietiin Amerikkaan Singerin tehtaille ompelukoneiden pöytämateriaaliksi. Lisäksi valmistettiin lankateollisuuden käyttöön tarkoitettua aihioita, joista tehtiin lankarullia.

Tehdas työllisti  parhaimmillaan 140 ihmistä. Sotavuodet katkaisivat toiminnan väliaikaisesti. Sotien loputtua työt käynnistyivät uudelleen ja tehdas pyöri aina vuoteen 1956 asti. Tällöin toiminta oli lopetettava kannattamattomana. 



 
Rakennukset on maalattu punamullalla.
Sen jälkeen mylly jatkoi toimintaansa jauhomyllynä. Joutsenkosken mylly on edelleen käytössä ja siinä on myös sähkövoimala. Myllyn punamullatut rakennukset ovat hyvässä kunnossa ja säilyttäneet alkuperäisen asunsa. Joutsenkoski kuuluu Urpalanjoen vesistöön. Urpalanjokialueen kehittämishankkeesta löytyvät sivut täältä. Yhtenä tavoitteena joen kunnostamisessa on muuttaa Urpalanjoki lohijoeksi. Alla lisää myllyltä ottamiani kuvia.

Yksityiskohta mylly- ja voimalarakennuksesta
Kosken kuohuja


Kosken kuohuja