Kun uudisasukkaaksi Amerikkaan muuttaneen suurperheen isä kuoli kaivo-onnettomuudessa

Woodlandin hautausmaa New York Millsissa, jonne tarinassa mainittu Jaako Hepokoski on haudattu

Olen tähän mennessä poiminut blogiini runsaasti juttuja vuosina 1879 - 1894 Kuparisaarella Michiganissa ilmestyneestä Amerikan Suomalaisesta Lehdestä. Päivästä toiseen löytyy näköjään yhä uusia, mielenkiintoisia juttuja. Tänä aamuna, käydessäni läpi vuoden 1882 vuosikertaa, silmiini sattui oheiset traagiset uutiset. Siinä New York Millsin seudulla Minnesotassa asuneen perheen lapsen menehtymisestä tulipalossa sekä ison perheen isän kuolemasta hänen pudottuaan kaivoon. Tuon aikakauden lehdet ovat täynnä uutisia traagisista onnettomuuksista, joita sattui varsinkin kaivoksissa, mutta usein myös maatiloilla, metsätöissä ja kotiaskareissa.Työturvallisuudesta ei tuolloin paljon välitetty ja loukkaantuneiden hoito oli lähes olematonta, mikä johti usein uhrin kuolemaan. Tässä uutisessa minun huomioni herätti Jaako Hepokosken useat avioliitot ja lasten suuri määrä.

Ensimmäisen siirtolaispolven perheissä lapsiluku oli usein suuri, usein tilanne oli sama myös seuraavassakin polvessa. Tämän jälkeen suomalaisten siirtolaisten lapsiluku lienee ollut samaa tasoa kuin muunkin paikallisen väestön. Suurperheet eivät suinkaan ole harvinaisuus amerikasuomalaisten keskuudessa tänäkään päivänä. Olen tavannut aikaisemmilla amerikanmatkoillani parikin kertaa Minnesotassa nyt jo edesmenneen avioparin, jolla oli kahdeksantoista lasta. Kuulin tarinoita kahdesta muustakin perheestä joissa lapsiluku oli yhtä suuri, toinen näistä oli edesmennyt, toisessa perheessä molemmat vanhemmat olivat edelleen elossa. Kaikkia näitä tapauksia yhdistää uskonnollinen tausta, joka on lestadiolaisuus tai apostolisluterilaisuus, kuten sitä Amerikassa useimmiten nimitetään. Ilmeisesti artikkelissa mainittu Hepokosken perhekin kuului paikalliseen apostolisluterilaiseen seurakuntaan. Suomessa tiettävästi suurin määrä lapsia samassa perheessä on ollut taivakoskelaisella Tynin perheellä, jossa on ollut 24 lasta. Perheestä on tehty lukuisa määrä lehtiartikkeleita, tv- ja radiodokumentteja. Myös Tynin tapauksessa taustalla löytyy sama uskonvakaumus.

Amerikan Suomalainen Lehti 13.1.1882

Kirjeitä

New York Mills, tammik 16 p. 1882

Tässä annan tietää yleisölle tämän paikkakunnan tapahtumista. Viime joulukuun 30 p. oli jätetty Hendrik Niskan talossa lapset huoneeseen, jolloin luultavasti palikka lensi uunista lapseen sillä seurauksella, että vaatteet syttyivät palamaan, ja ennen kuin äiti ennätti huoneeseen, niin lapsi paloi niin pahaksi, että kuoli jo vuorokauden perästä.

Toinen tapaus tapahtui t.k. 3:na päivänä. Kun Matti Bimperi (Bimberg) ja Jaako Hepokoski kaivoivat kaivoa, niin Hepokoski putoisi kaivoon sillä seurauksella, että kun hän otettiin ylös, niin hänellä ei ollut enää puhetta ja 12 tiiman perästä kuoli. Hän oli kotoisin Iin pitäjästä ja oli ollut avioliitossa neljän aviokumppanin kanssa, joista ensimmäinen teki hänelle 7 lasta, toinen viisi lasta, kolmas 10 lasta ja neljäs, joka vielä luultavasti on elossa, on tehnyt 2 lasta, joka täten ilmoitetaan hänen omaisillensa ja tuttavillensa, sekä Amerikassa että Suomessa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ps. Yritin jäljittää, kuka tämä Jaakko Hepokoski oikein oli. New

Jaako Hepokosken hautakivi Woodlandin hautausmaalla

York Millsin paikallishistoria,  New York Mills Minnesota Centennial (1984), tuntee Jacob Hepokosken, joka oli syntynyt 29.9.1846 Suomessa ja muuttanut vuonna 1882 Otto Towshipiin New York Millsissä. Hän avioitui kahdesti ja sai yhteensä 14 lasta. Tämä Jacob Hepokoski kuoli vasta 23.6.1935. Samat tiedot löytyvät myös Siirtokansan  Kalenterista vuodelta 1936. Siinä todetaan Jacob Hepokosken saapuneen Amerikkaan vasta heinäkuussa 1882, joten tämä kaivoon pudonnut ja sen seurauksena menehtynyt Jaako on eri henkilö. Iin kirkonkirjat vahvistavat Jacob Hepokosken syntyneen Iin Tannilan kylässä 29.9.1846 Jacob ja Greta Hepokosken perheeseen. Iin kirkonkirjat vuosilta 1870 - 1879, sivu 418,  kertovat, että Iin Tannilan kylän tilalla Hepokoski 10 asui Jakob Henrikinpoika Koppelo/Hepokoski, joka oli syntynyt 23.6.1823. Samaisen kirkokonkirjan sivun mukaan Jakob Koppelo/Hepokoski oli kolmatta kertaa naimisissa, ja yksi hänen lapsistaan oli kuollut 13.10.1881 Pohjois-Amerikassa. New York Millsin paikallishistoriassa ja Siirtokansan Kalenterissa mainittu Jacob Hepokoski löytyy myös samalta kirkokirjan lehdeltä ja on siis vuonna 1823 syntyneen Jacob Hepokosken poika. Oletankin tuon kaivo-onnettomuudessa kuolleen Jacob Hepokosken ja Iissa asuneeen, vuonna 1823 syntyneen Jakob Hepokosken olevan yksi ja sama henkilö. Vanhempi Jacob Hepokoski on käynyt Iissä ehtoollisella vielä 25.3.1879, joten sitä ennen hän ei ainakaan ollut saapunut Amerikkaan.  Lopullinen vahvistsu Jaako Hepokosken henkilöllisyydestä löytyy Woodlandin hautausmaalta New York Millsissa. Siellä on hänen hautakivensä, jossa syntymävuodeksi on hakattu 1823 ja kuolinvuodeksi 1882. Tuliko nuorempi Jakob Hepokoski kesällä 1882 Amerikkaan saatuaan tiedon isänsä kuolemasta ja ottamaan vastuun isänsä jättämästä uudistasutustilasta? Juuri uusiin ja vieraisiin olosuhteisin uudisasukkaaksi muuttaneelle perheelle isän kuolema olisi ollut täydellinen katastrofi, ellei tilalle olis löytynyt jatkajaa. ja

 

Matkakertomus amerikansuomalaisten asuinpaikoilta Minnesotassa syksyllä 1879

 Alla oleva kertomus julkaistiin Amerikan Suomalaisessa Lehdessä joulukuussa 1879. Siinä Calumetin suomalaisen apostolisluterilaisen seurakunnan silloin papinviranhoitaja, entinen katekeetta Johan Takkinen kuvaa matkaansa Minnesotaan. Hän vieraili osavaltion suomalaisissa siirtokunnissa käynnistämässä ja ohjaamassa alkutaipaleella olevaa seurakunnallista toimintaa. Tuossa vaiheessa siirtokuntien asukkaiden selkeä enemmistö kuului apostolisluterilaisiin. Vaikka oheisen artikkelin pääpaino on uskonnollisen toiminnan  kuvauksessa, se sisältää myös merkittävää tietoa kyseisten siirtokuntien alkuvaiheista laajemminkin. Samaisessa lehdessä julkaistiin jo aikaisemmin laaja, päätoimittaja Aleksander Leinosen kirjoittama artikkelisarja Tietoja suomalaisten pesäpaikoilta Pohjois-Amerikassa. Aikomuksenani on tuoda myös tuo artikkeli jossakin vaiheessa kevään mittaan tänne luettavaksi. Kieli on artikkelissa vanhahtavaa ja oikeinkirjoitus horjuvaa, mutta silti, olkaa hyvä:

Kertomus matkoista ja toimista Suomalaisten asuinpaikoilla Minnesotan valtiossa (ASL 5.12.1879).

Saatuani useoita kutsumuskirjeitä monilta sisarilta ja veljiltä, jotka asuvat hajallansa Minnesotan valtiossa, että käydä heidän asuinpaikoillansa, heitä Jumalan sanalla lohduttamassa, kuin myöskin seurakunnallisia asioita järjestämässä, niin lähdin syyskuun 30 p. Calumetistä, erään Alouezissa asuvan maanmieheni A. Mällisen kanssa, matkalle Minnesotan valtioon.

Calumetin asemahuoneella astuimme höyryjunaan, joka vei meidät 14 engl. peninkulmaa Hancockin kaupunkiin. Tässä kaupungissa ja sen ympäristöillä löytyvissä kaivannoissa työskentelevien uskovaisten luona oleskeltuani mitään erinomaista toimittamatta ja höyryalusta odotellen, lähdimme keskiviikkona, lokakuun ensimmäisen päivän aamuna, viiltämään Superior-järven selkää Duluthin kaupunkia kohden. Ilma näytti olevan vastaan aloitettua matkaani, sillä se soti niin ankarasti vastaan, että vasta lauvantaiaamuna saavuimme Duluthiin, joka vesimatka, 200 engl. peninkulmaa, hyvillä ilmoilla tavallisesti kuljetaan yhdessä vuorokaudessa.

Niin pian kun olin ehtinyt siirtää laivasta kapineeni höyryjunaan, lähdin taas eteenpäin, ja mainittuna lauvantai-iltana, 150 engl. peninkulmaa kuljettua, saavuin jo Minneapolis kaupunkiin. Täällä kohtaisin ensiksi muutamia kymmeniä Suomalasia, joista useimmat olivat uskovaisia, ja heidän kanssansa vietin p. Mikkelin juhlan saarnaamisella ja p. ehtoollisen jakamisella. Mikkelin päivän iltana lähdin jo höyryjunassa Cokaton siirtokuntaan, jota on väliä 51 engl. peninkulmaa; ja oli niin odottamatoin onni, että löysin vielä Cokaton suomalaisessa kirkossa iltakokouksessa suurimman osan uskuvaisia. Ei voi sanoilla kertoa kristittyjen ihastusta astuttuani kokoushuoneeseen, kuin näkivät, että heidän pyyntönsä oli tulollani toteentunut. Koska olivat Minnesotassakin vaatineet minua seurakunnallisten asioidensa ohjaajaksi, niin kohta ryhdyin täällä seurakunnallisiin toimiin. Ensimmäinen toimeni oli pitää nuorisolle rippikoulua päivillä ja illoin saarnaella, jota pitkitin aina lokakuun 17 päivään.

Cokaton ensimmäinen apostolisluterilainen kirkko, joka oli käytössä vuoteen 1913 saakka

Mainittuna päivänä lähdin, jättäen sattuneista syistä rippikoulun keskitiehen, erään uskollisen veljeen Jaako Wuolteen kanssa matkustamaan Fort Ridgelyn seuduilla, Renville countissa, löytyvien Suomalaisten asuinpaikoille. Noin 65 engl. peninkulmaa Cokatosta aukeoita aavikoita hevoiskyydillä ajettuamme, me saavuimme jo mainitun päivän ehtoolla Fort Ridgelyn siirtokuntaan. Tässä paikassa löytyy 22 varsinaista Suomalaista asukasta, sekä muutamia itsellisiä. Lokakuun 20 p. toimitettiin henkikirjoitus, joka osoittaa siirtokunnassa löytyvän 135 henkeä. Samana päivänä toimitettiin myöskin kinkeriluku, sekä laadittiin ensimmäinen kirkonkirja. Tämän paikan Suomalaiset ovat melkein kaikki uskovaisia, ja heillä on täydellisesti järjestetty seurakunnan hallinto, kirkkoraati, lasten koulu y.m. seurakunnan säilyttämiseksi tarpeelliset laitokset. Kuten kokouksessa tehty pöytäkirja osoittaa, tässä seurakunnassa on valittu kirkkoraatin esimieheksi Johan Sikanen, kirjuriksi Wilhelm Gabrielson, kassanhoitajaksi Abram Jussila, lasten kouluttajaksi Johan Sikanen, sekä kolme muuta jäsentä. Seurakunnan esimieheksi papillisiin toimiin – Jumalanpalvelusta johtamaan, kastamaan, hautaamaan, ehtoollista jakamaan y.m. – valittiin Sakari Törmä. Seurakunnan tila kristillisellä alalla oli tyydyttävä usko, rauha ja rakkaus vallitsi kaikissa. Lukutaito oli hyvä, kuten kinkerikuulusteluissa ilmaantui. Saatuamme tärkeimmät asiat järjestetyiksi, me käänsimme jo lokakuun 24 p. matkamme takaisin Cokaton siirtokuntaan.

Franklinin eli Fort Ridgelyn apostolisluterilainen kirkko kuvattuna kesällä 2007.

Viipymättä ryhdyin jatkamaan keskoiseksi jäänyttä rippikoulua, ja lasten lukutaitoa sekä kristillisyyden ymmärrystä tarkemmin koeteltuani, katsoin soveliaaksi laskea seuraavat rippilapset ensikerrn H. P. Ehtoolliselle sunnuntaina lokakuun 26 päivänä, nimittäin poikia: Oskar Lahti, Karl Fredrik Lahti, Johan Ulrik Teining, Frans Herman Pudas, Erik Laakso, Abram Slung, Johan Petter Commes, Petter Anton Törngren, Karl Jakob Snabb, Karl Gustaf Keksi. Magnus Edvard Björkman; tyttäriä: Johanna Vitikkohuhta, Greta Johanna Rovanen, Johan Lovisa Kunnari, Eugenia, Efina Vanha, Emma Kristina Teining ja Brita Fredrika Maikko – yhteensä 17 lasta. – Jo seuraavana päivänä ryhdyttiin toimittamaan lukukinkeriä, jossa löydettiin seurakunnan lukutaito olevan ylimalkaan hyvällä kannalla. Siirtokunnan väestö on melkein kaikki uskovaisia, ja heidän kristillisyytensä taito löydettiin myöskin olevan kiitettävä. Seurakunnassa sanottiin ahkerasti pidettävän yhteisiä kokouksia, jotka vietetään Jumalan sanan tutkimisella ja rukouksella. Lokakuun 27 p. toimitettiin henkikirjoitus, joka osoittaa seurakunnassa löytyvän 80 varsinaista taloa, muutamia itsellisiä, sekä 464 henkeä. Täällä löytyy myöskin täydellinen seurakunnallinen hallitus, nim. kirkkoraati (samat kunnan valtuusmiehinä), seurakunnan kassa, jolla on varsinainen hoitaja, kunnan kirjuri, lasten koulu yhdellä opettajalla, papin viran toimittaja, lukkari y.m. Tämä Cokaton siirtokunta, Wright countissa, on rikas luonnollista eduista, kuin myöskin erinomaisen luonnon ihana paikka. Se on ainoastaan neljä engl. peninkulmaa lähimmästä rautatiestä ja asemapaikasta, kauniin Cokatojärven ympäristöillä. Avara tila, laveat pellot ja niityt tekevät tämän paikan erinomaisen viehättäväksi.

Cokatosta lähdin lokakuun 28 päivänä, edellisen matkatoverini veljen Kaleb Wuolteen kanssa, matkalle Holmes Cityn suomalaiseen uutispaikkaan, Douglas Countissa. Matkattuamme 96 engl. peninkulmaa rautatietä ja 26 penk. kärryillä aukeoita aavikoita myöten länsipohjoista kohden, me saavuimme Holmes Cityn kylään. Täällä löytyy 17 taloa Suomalaisia, ja väkiluku oli marraskuun 3 p. tehdyn henkikirjoituksen mukaan 67 henkeä, melkein kaikki uskovaisia. Ensimmäiset asukaat asettuivat tänne jo melkein samaan aikaan kun Cokatoonkin, mutta väkiluku ei ole täällä ehtinyt vielä sen suuremmaksi karttua. Kuitenkin on jo tämäkin siirtokunta astunut monessa asiassa suuren askeleen eteenpäin, ja paikan edullisuus antaa syytä toivoa, että se on tästedes nopeasti kansoittuva. Täälläkin löytyy täydellinen seurakunnallisen hallitus, jonka he ovat jo vuonna 1877 laillistuttaneen paikkakunnan asianomaisessa virastossa. Papin edustana on Johan Luukkonen, seurakunnan esimiehenä Petter Erik Julin (sama kunnan kirjurina), kassanhoitajana Johan Uusitalo ja lasten kouluttajana Johan Luukkonen. Tässäkin paikassa viivyin viisi päivää, järjestellen monia seurakunnan asioita, pitäen henkikirjoituksen, lukukinkerin y.m. Kinkeriluvussa oli kansan lukutaito tyydyttävä, ja tämänkin uutispaikan asukkaat ovat ahkeroita Jumalan sanan harjoituksessa, ja viettävät kristillistä ja rauhallista elämätä.

Holmes Cityn apostolisluterilainen kirkko kuvattuna kesällä 2007

Saatuani mielestäni tärkeimmät seurakunnalliset asiat järjestetyiksi, lähdimme jo marraskuun 4 päivänä matkustamaan aukeoita aavikoita 60 engl. peninkulman päässä olevaan New York Mills-nimiseen suomalaiseen siirtokuntaan. Täällä löysimme taas koko kylän Suomalaisia – 42 taloa kaikkiansa. Tämä on aivan uusi Suomalainen uutispaikka metsätienoossa, mutta väkiluku nousi jo pidetyssä henkikirjoituksessa vähän yli kahden sadan hengen uskovaisiakin. Tässäkin paikassa viivyin seitsemän päivää, sillä täällä oli seurakunnallinen hallinto kokonaan järjestettävä ja toimeen pantava, henkikirjoitus pidettävä. Varsinaisessa seurakunnan kokouksessa valittiin papin viran edustajaksi Herman Karjalainen, lukkariksi Gustaf Hyry, kassan hoitajaksi Israel Hagell ja kirjuriksi Jakob Santapakka. Lasten koulu perustettiin kahdella opettajalla , johon opettajiksi valittiin Matti Ronkainen ja Johan Fräki. Myöskin valittiin kirkkoraadin jäsenet y.m., samaan tapaan kuin muissakin uskovaisten seurakunnissa on Amerikassa tavallista. Kinkeriluvussa osotti kansa osaavansa hyvin lukea, ja mitään kristilliselle elämälle sopimatointa menetystä ei kuulunut. Tyytyväisellä mielellä otin tämän uuden suomalaiskylän veljiltä ja sisarilta jäähyvästit, ja lähdin marraskuun 12 p. kotimatkalle. Ensin neljä peninkulmaa kärryillä rautatien asemapaikalle kuljettua, me astuimme höyryjunaan, ja kiidätimme ensin 60 engl. peninkulmaa Renald-nimiseen [=Brainerd) kaupunkiin. Täällä oli minun nyt eroaminen uskollisesta toveristani Kaleb Wuolteesta, joka erkani täältä kotiinsa Cokatoon, ja minä jatkoin matkaani Michiganiin päin.

New York Millsin apostolisluterilainen kirkko 1900-luvun alkuvuosikymmenillä

Kuljettuani höyryjunassa vielä 92  engl. peninkulmaa saavuin Thompsonin (Thomson) asemapaikkaan, jossa oli minua vastaan ottamassa Calumetistä lähtenyt matkatoverini A. Mällinen, joka oli Cokatosta toista tietä tänne saapunut. Poikettuamme muutaman virstan mainitusta asemapaikasta. täällä löytyi taas synkän metsän sisässä uusi Suomalainen kylä, jossa löytyi 10 taloa ja 36 henkeä uskovaisia. Toivo paikan pikaisesta kansoittumisesta on rohvaissut nämätkin kansalaisemme perustamaan itsenäisen seurakunnan ja kokouksessa valittiin papin viran edustajaksi Johan Junkkonen, seurakunnan esimieheksi Karl Kytömäki, (sama kirjuriksi) ja kassan hoitajaksi Lassi Moilanen. Kansan lukutaito oli tydyttävä ja kristillisyys kukoistavassa vaikutuksessa. Täällä viivyin kolme päivää, ja saatuani kaikki tärkeimmät asiat tydyttävälle kannalle, lähdin taas 23 engl. peninkulman päässä olevaan Duluthin kaupunkiin.

Odotellessani Duluthissa pari päivää höyryalusta, kohtaisin täällä muutamia suomalaisia perheitä, ja vaikka he olivat jumalattomia ihmisiä, niin suvaitsivat he kuitenkin minun puhella nämät päivät autuaaksi tulemisesta. Marraskuun 19 p.  astuin toverini kanssa höyryalukseen, ja matkustimme kotia Calumetiin, Michiganissa, johon saavuimme mainitun kuun 21 päivänä.

Tästä, mitä olen kertonut, näkyy että kristillisyys on kantanut runsaita hedelmiä kansalaisistamme Minnesotan valtiossa, ja että se lakkaamatta lisääntyy ja vahvistuu. Uskovaiset ovat suurena enemmistönä Minnesotassa, samoin kuin Michiganin kuparikaivannoissakin, ja heidän kristilliset harrastuksensa kaikissa seurakunnissa ovat sangen kiitettävät ja mieltä ilahuttavat.

Viime vuosina olen saanut monia kirjeitä usko[n]veljiltäni kotimaasta, joissa he ovat tiedustelleet täällä etäällä asuvien veljiensä sekä hengellistä että ruumiillista tilaa. Nyt on ilmestynyt minulle parempi tilaisuus kuin ennen vastatakseni näihin kysymyksiin, ja tällä kertomuksellani olen koettanut tydyttää heidän kaikkien uteliaisuuttansa. Lähempiä tietoja täällä asuvien veljiensä taloudellisesta tilasta voivat he vielä ennen pitkää saada A. S. Lehden palstoista.

Johan Takkinen