Pätärin talomuseo Ylämaalla

Pätärin talomuseo Ulämaan Ylijärven kylässä

Kesäkuun 10. päivä pysähdyin Ylämaalle ja Miehikkälään tekemälläni retkellä toviksi Pätärin talomuseolla. Edellisessä risteyksessä opastekyltti oli kuuluttanut kutsua museolle, mutta nyt se näytti kieriskelevän hyljätyn morsiamen/sulhasen itsesäälissä ylhäisessä yksinäisyydessään. Talomuseo sijaitsee Ylämaan Ylijärvellä, osoitteessa Mätöntie 36. Tämän Kankaisen museotilan rakennukset ovat 1870 – 1880-luvulta. Talon ensimmäiset asukkaat ovat muistitiedon mukaan olleet Antti Mikonpoika Pätäri (1861 – 1936) ja hänen vuonna 1867 syntynyt vaimonsa Valpuri Mikontytär Seppä. Talon tupa on siirretty paikalle Säkkijärveltä ja kamarit rakennettu paikan päällä.  Antti Pätärin elinaikana tila oli kylän vauraimpia. Anttille ja Valpurille syntyi viisi lasta, Eerik (1889), Iivar (1892), Hilja (1895), Matti (1900) ja Toivo (1905). Perheen pojista ei yksikään avioitunut. Hilja-tyttärellä oli avioliitosta kaksi lasta, joista tytär kuoli lapsena ja poika jatkosodan viimeisenä päivänä. Tila siirtyi jo Antin ja Valpurin eläessä Matti Pätärin omistukseen. Hän hoiti kaikki tilan työt hevosvetoisesti. Kun hän kuoli vuonna 1976, tila joutui ensin valtiolle. Ylämaan kunta anoi tilaa museokäyttöön irtaimistoineen, jota taloon oli kertynyt runsaan sadan vuoden aikana.

Pätärin rakennukset Mätöntieltä kuvattuna

Pätärin talon ympäristö on paikoin pahasti pusikoitunut

Pätärin talo siirtyi kunnan omistukseen vuonna 1978. Tilan päärakennukseen sijoitettiin talomuseo. Sen kaikki museoesineet ovat Pätärin taloon kuuluvaa esineistöä, vain lääkekaappi ja esittelyvitriinit on tuotu muualta. Maalaistalon jokapäiväisessä elämässä käytetyt esineet ja työkalut ovat 1800-luvulta lähtien nähtävissä yhtenäisenä kokoelmana nähtävissä. Talomuseo avattiin vuonna 1980.

Museon pihapiirissä on viisi aittaa. Näistä suutarinaitassa on nähtävissä suutarin työvälineitä, kuten vanhoja lestejä. Vilja-aitta on peräisin 1600-luvulta. Näiden lisäksi pihapiirissä on maito-, liha- ja vaateaitat. Pihapiirissä on lisäksi sauna, riihi, puukatos eli liiteri sekä 1950-luvun navetta. Navettaan kunnostettiin 1980-luvun alussa tilat kotiseutumuseolle ja se avattiin vuonna 1983.

Kun Ylämaalla kuvattiin helmikuussa 2011 kahden viikon ajan Hiljaisuus-elokuvaan sotatalvesta 1944 kertovia tapahtumia, kuvauspaikka on Pätärin talomuseo ja sen pihapiiri. Sinne lavastettiin kaatuneiden kokoamispaikka. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Metsäpirtin pitäjässä sijainneelle kaatuneiden kokoamispaikalle. Myös Pätärin tilan riihi oli ollut kaatuneiden sotilaiden ruumiiden kokoamispaikkana jatkosodan aikana. Tehtävässä Elokuvaa kuvattiin Pätärin talomuseolla myös vuoden 2011 kevätkesällä. Kuvaukset jatkuvat Pätärin talomuseolla loppukuusta Kuvauksissa käytettiin myös paikallisia avustajia. Elokuvan arvostelu löytyy täältä.

Näkymä pihapiiriin

Vuoden 2013 lopulla Lappeenrannan kaupunki pyrki eroon kaikista paikallismuseoistaan. Yhtenä joukossa oli Pätärin talomuseo. Kesäkuussa seuraavana vuonna salama iski Pätärin talomuseoon.  Pihakoivuun iskenyt salama kynti pihaan metrin levyisen railon ja iski sitten museorakennukseen. Museorakennuksen välikatto putosi, ikkunat menivät rikki ja sähköpääkeskus tuhoutui täysin.  Salaman paineaalto oli siirtänyt taloa pituussuunnassa.

Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta kulttuurihistoriallisesti merkittävää omaisuutta vaurioitui. Ylämaalla heräsi huoli museon tulevaisuudesta, sillä korjauksesta olisi edessä iso lasku, ja jo valmiiksi talousvaikeuksissa olevalle museon tulevaisuus oli epävarma jo ennen tuhoja. Se oli onnettomuushetkellä Lappeenrannan kaupungin omistuksessa, joka oli siirtämässä talousvaikeuksiensa sitä Ylämaan kotiseutuyhdistyksen hoitoon.

Näkymä pihapiiristä

Talomuseon katto uusittiin pian salamavahinkojen syntymisen jälkeen eli heinäkuun alussa. Ennen kattotyötä paikoiltaan siirtynyt talo jouduttiin palauttamaan kaivinkoneen avulla alkuperäisille sijoilleen. Lappeenrannan kaupunki oli hankkinut katontekotarpeet jo edellisenä vuonna. Museon luvalla pärekatto vaihdettiin peltikatoksi. Kyläyhdistyksen järjestämissä kattotalkoissa oli mukana 4—7 miestä. Myös talomuseon navetan puinen yläosa oli salaman voimasta siirtynyt paikoiltaan ja oli jopa vaarassa romahtaa. Myös museoesineistöä oli tuhoutunut. Talomuseossa oli ollut yli 2600 luetteloitua museoesinettä. Kyläyhdistyksen puheenjohtajan Erkki Mäkisen mukaan ”Ei näillä esineillä missään muualla ole arvoa kuin tässä talossa. Kyse on kulttuurihistoriallisesta menetyksestä”.

Vuoden 2016 kesäkuun lopussa Etelä-Saimaa kertoi, että Pätärin talomuseon kohtalo oli edelleen auki. Ylämaan kotiseutuyhdistys olisi ollut halukas sen ostamaan. Museo oli suljettuna jo toista kesää peräkkäin. Ylämaan Kotiseutuyhdistys oli tehnyt siitä tarjouksen, mutta sen tarjous ja kaupungin pyyntö eivät kohdanneet. Kesällä 2017 museon kohtalo oli ilmeisesti edelleen avoin.

Uukuniemen kellotapuli

Uukuniemen kellotapuli

Uutinen Uukuniemen kellotapulin palosta 3.6.1849.
Borgå Tidning 13.6.1849.

Morgonbladet kertoo 10.4.1854 , että uusi kirkko (tosiasiassa
peruskorjattu kirkko) valmistuu tulevan kesän aikana.
Kellotapulin arvioidaan valmistuvan vuoden loppuun mennssä.
Lisäksi kerrotaan, että pitäjässä oli syntynyt edellisenä vuonna
104 lasta, joista ei yksikään ollut avioton.

Uukuniemen kirkon läheisyydessä, Pyhäjärven rantaan vievän tien toisella puolella, seisoo seurakunnan kellotapuli. Se on rakennettu 1850-luvulla samassa yhteydessä, kun seurakunnan kirkossa tehtiin perinpohjaiset korjaustyöt. Seurakunnan laatima esite kirkosta ja kellotapulista kertoo jälkimmäisen valmistuneen vuonna 1853. Aikakauden sanomalehdet toteavat kuitenkin kellotapulin valmistuvan vasta vuoden 1854 lopulla. Kirkon peruskorjaus toteutui rakennusmestari Juho Theodor Tolpon johdolla. Lieneekö kellotapuli hanen kynänjälkensä tuotoksia?

Edellinen kellotapuli oli palanut täydellisesti kesäkuun 3. päivä 1849 salamaniskun sytyttämässä tulipalossa. Tulipalossa tuhoutuivat myös kellotapulin kellot. Nykyiset kellot 26 metriä korkeassa tapulissa ovat vuodelta 1860 ja 1875. Talvisodan rauhanteon jälkeen rajalinja kulki aluksi kellotapulin ja kirkon välissä. Neuvostoliittolaiset valitsivat silloin esikuntansa tukikohdaksi kellotapulin. Mikäli rajalinja oli jäänyt kyseiselle paikalle, kellotapulirakennus ei luultavasti olisi saanut jäädä paikalleen, vaan se olisi purettu nopeasti. Onneksi rajalinja siirtyi parisen kilometriä idemmäksi ja kellotapulikin säästyi.

Kun Savitaipaleen kellotapuli syttyi salamaniskusta tuleen

Savitaipaleen kellotapuli

Vanhin Savitaipaleella nykyisin pystyssä oleva rakennus on kellotapuli, jossa sijaitsee nykyisin kirkonrakentajien museo. Se on Juhana Salosen suunnittelema ja rakentama vuonna 1779. Yksi Rahikaisen kirkkonrakentajasuvun edustajista, Taavetti Rahikainen suunnitteli ja toteutti tapulin laajennuksen nykyiseen asuunsa vuonna 1846. Elokuun lopulla 1891 Savitaipaleella oli ankara ukonilma, joka sytytti kellotapuliin tuleen ja tappoi tapulin portaille olleen naisen. Onni onnettomuudessa oli se, että salamanisku tapahtui kirkonmenojen aikaan, joten sammutusväkeä oli runsaasti paikalla. Niinpä tapuli säästyi, ja seisooo edelleen paikallaan. Alla puhtaaksi kirjoittamani uutinen ukonilman riehumisesta ja salamaniskusta tapuliin (Lappeenrannan uutiset 3.9.1891):

Lappeenrannan Uutiset 3.9.1891

Hirveä ukkosenilma Savitaipaleessa raivosi viime sunnuntaina, elokuun 30 päivänä, juuri kirkonmenon aikana kirkon luona sekä muuallakin seurakunnassa. Salaman isku sattui sekä itse kirkkoon, että kellotapuliin. Kirkon katolta johtui sen voima kuitenkin ukkosen syöttiä eli johdinta myöten alas ulkopuolelle maahan, vaan tapulissa osoitti se hirmuista voimaansa sitä julmemmin. Emme tiedä onko tapulissa ollenkaan ukkosen johdatinta, vai oliko se tätä nykyä jotenkin vialla, koska ukkosen voimalla siellä oli aivan esteetön valta raivota. Ukkonen iski luonnollisesti ensin tapulin kattoon, joka ei kuitenkaan aivan pahoin vikautunut, sytytti sitten tapulin kellojen luota palamamaan, kulki siitä sitten alaspäin läpi koko tapulin sisuksen pirstoen siellä pelkkoja, parruja, niskapuita, rappuja y.m. ristikkopuita kuin koria vaan, tullen lopuksi alhaalla seinän saumasta ulos, jossa jyryssä pirstoi vielä oven vuorilaudatkin säpäleiksi. Kamalimmaksi muistoksi löi ukkonen vielä tapulista tullessaan tapulin rappusilla erään vaimoihmisen saman pitäjän Kilpiän saarelta kuoliaaksi sekä kaksi hevosta lähellä tapulia kumoon, joista toinen kuoli paikalla, vaan toinen lienee hengissä, vaikka hyvin vähillä toipumisen toiveilla

Näkymä Savitaipaleen kirkon portailta kellotapulille

Tuli tapulissa saatiin tosina kirkkoväen paikalla ollessa sammutetuksi, vaan kun pappi, joka ensiksi vaaran huomasi, ilmoitti tulen olevan tapulissa valloillaan, niin syntyi kirkossa taitamattomassa väkijoukossa sellainen hälinä, meteli ja rynnäkkö, että siinä hälyssä sullottiin, rutistettiin ja polettiin monta ihmistä pahanpäiväiseksi. Onneksi sattui kuitenkin, kuten kerrotaan, eräs lääkäri paikalle, joka neuvokkaisuudella paljon lievitti hätää ja loukkaantuneita. Malttia ja järjestystä pitäisi siis jo tämän maailman aikoina ihmisillä edes kirkossa oleman, kumminkin niin paljon, että vähän säännöllisemmästi ulos pyrkivät.