Kirkko rakenteille Savoon

Apostolic Lutheran Church in Savo, South Dakota

Joitakin vuosia sitten kokosin artikkelin Pieni kirkko preerialla, jossa kertoilin  Etelä-Dakotassa sijaitsevasta pienestä suomalaissiirtolaisten rakentamasta kirkosta Savo townshipissa, Frederickin kaupungin lähellä. Amerikan Suomalaisesta Lehdestä löytyi helmikuulta 1884 pieni kirje, jossa kerrotaan tuon kirkon rakentamispäätöksestä. Kirjoitin sen halukkaille luettavaksi.

Amerikan Suomalainen Lehti 7/1884

Kirjeitä
Frederick, Brown Co. Dakota
Helmik. 5 p.
Hiljakkoin pidetyssä A[postolis]l[uterilaisen] seurakunnan valtuusmiesten kokouksessa tässä siirtokunnassa, päätettiin rakentaa kirkko ensi kesänä, joka päätös yksimielisesti hyväksyttiin 27 p. tammikuuta tänä vuonna. Ensin päätettiin pyyntökirjeillä kerätä varoja vanhemmista suomalaisten pesäpaikoista, sillä ilma keräystä emme voi saada tarkoitustamme perille, kun olemme kaikki alkavia uutisasukkaita.
Kirkko tulee noin noin 9 mailia Fredrickista pohjoiseen, jolle eräs hyväntahtinen jäsen seurakunnassa Matts Hanhela antoi yhden acren maatta homesteadinsa nurkasta, ja vielä on lahjoittanut seurakunnalle hautausmaaksi 3 acren alan läheltä kirkon sijaa, joitten lahjain edestä emme voi olla häntä kiitollisuudella mainisematta. Hautausmaassamme lepää jo kuusi ruumista, joista ei ole kun 2 täysi-ikäistä.
Ilmat ovat olleet kylämät aina joulukuun lopusta alkaen. On ollut välistä semmoistakin nujua, ettei ole haluttanut naapuriin kyläilemään. Naimapuuhat lienevät jääneet tuonnemmaksi paremman pottuvuoden nojaan. Onnea toivotan kaikille kansalaisille ja myös A[merikan] S[uomalaiselle] Lehdelle.
-e-s-i

Matt and Liisa Hanhela

----
 

Kokosin lisäksi yllä mainitun lahjoittajan Matti Hanhelan lyhyen elämäkerran:
Kirkon ja hautausmaan lahjoittaja Matti Hanhela oli syntynyt Pudasjärvellä 15.10.1855. Hän saapui Michiganiin vuonna 1880 ja edelleen Frederickiin vuonna 1882. Hanhelan vaimo Valborg kuoli seuraavana vuonna 22.7.1883. Hän oli siirtokunnassa menehtynyt suomalainen. Valborg Hanhelan hautasi yhdessä hänen vastasyntyneen lapsensa kanssa saarnaaja Johan Takkinen kaksi päivää myöhemmin. Vuonna 1889 Matt Hanhela vihittiin toisen avioliittoon vuonna 1867 Ylikiimingissä syntyneen Liisa Koretin kanssa. Hän oli saapunut Dakotaan vuotta aikaisemmin. Kun useampivuotinen kuivuus koetteli seutua, muuttivat Hanhelat James Riverin alueelle ja sieltä edelleen vuonna 1901 maatilalle Straubvillen lähelle, Sargeant kauntiin Pohjois-Dakotasta. Täällä he harjoittivat maataloutta aina vuoteen 1916, jolloin perhe muutti Menahgaan Minnesotassa. Tällä he asuivat aina kuolemaansa saakka. Liisa Hanhela kuoli vuonna 1925 ja Matt Hanhela vuonna 1929. Perheen lapsista kuusi eli aikuisikään asti.

Suomenniemi 15.11.2015: "Maitotie" ja Irja Hannosen polku

Irja Hannosen polun infotaulu

Marraskuisena viikonloppuna (15.11.2015) suuntasin matkani Suomenniemelle. Yön aikana oli satanut räntää, jota tuli vielä hieman aamullakin, mutta päivän aikana sade muuttui vähitellen pelkäksi vedeksi. Kohteina olivat ”Maitotie” sekä Irja Hannosen luontopolku.

Tikan talon pihapiiri nykyasussaan. Sähkötkin talossa näkyy jo olevan.

”Maitotie” on vanha suomenniemeläinen kulkuväylä, Etelä-Karjalan kauneimmaksi valittu, viralliselta nimeltään Karkauksentie. Tie (numero 14696) kääntyy valtie 13:lta Kauriansalmelta  ja seurailee Halisen kautta kymmenkunta kilometriä Kuolimon rantaa päättyen Karkauksen kylään. Se on erittäin mutkainen, mäkinen ja kaunis, todella ”wanhan hywän ajan” kylätie. Marraskuussa maisemat eivät tosin päässeet oikeuksiinsa. Etelä-Karjalan kauneimmaksi valittu Karkauksen maitotie lähtee Kauriansalmelta ja kulkee Halisen kautta Karkauksen kylään. Maitotie yhdistää valtatiet 13 ja 15 toisiinsa.

Teija Sopasen kokoama tietopaketti Irja Hannosesta

Irja Hannosen polku lähtee Karkauksenlahden pohjukasta, jonka etelärannalle on rakennettu parkkipaikka ja polusta kertovat informaatiotaulut. Polku on vajaat neljä kilometriä pitkä luontopolku, ja kulkee lähes koko matkan Kuituranniemen luonnonsuojelualueella (37 hehtaaria), jonka Irja Hannonen testamenttasi Suomenniemen kunnalle. Alueen puustossa ei ole tehty metsänhoitotoimenpiteitä yli 40 vuoteen. Maasto on paikoin vaativaa, mutta koska kulkua on helpotettu pitkospuilla, luokittelisin reitin helpoksi. Reitti on oiva esimerkki Suomenniemen luonnosta. Siihen kuuluvat vanha Tikan tilan pihapiiri ympärillä olevine metsittyvine peltoineen ja niittyineen, sekä vastakohtana karun kaunis Kuolimo louhikkoisine rantoineen ja Kuituran vähitellen pystyyn lahoavat metsät.  Reitillä on Kuituran taukopaikka laavuineen ja tulentekopaikkoineen.

Reitin opastusta

Irja Hannosen luontopolku avattiin Suomenniemi-päivien yhteydessä 2.7.2005. Luontopolun avasi Savitaipaleella asuva tunnettu kasvitieteilijä ja toimittaja Seppo Vuokko. Irja Hannosen luontopolun syntymisen mahdollisti Hannosen tekemä testamentti. Hän lahjoitti mittavan omaisuutensa, lähes 1,5 miljoonaa euroa, Suomenniemen kunnalle. Yhtenä ehtona oli, että kunta huolehtii suvun haudoista. Toisena toiveena oli, että Suomenniemen kunta säilyisi itsenäisenä. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kunta liitettiin Mikkelin kaupunkiin vuoden 2013 alussa. Samalla vaihtui maakunta. Suomenniemi oli satoja vuosia kuulunut Karjalaan. Kuntamuutoksen jälkeen suomenniemeläiset siirtyivät savolaisiksi. Suomenniemen kunnan lopettaminen päätti myös miljoonalahjoittajan suvun haudan hoitamisen. Irja Hannonen samoin kuin hänen Eino.veljensä, olivat hyvin erikoisia ihmisiä. Oheinen Teija Sopasen laatima kooste kertoo Irjasta ja Hannosen perheestä. Lisäksi täältä löytyy Irja Hannosen tunteneen kirjoittajan kuvaus Hannosen sisaruksista.

Marraskuinen suolampi on upea!

Vaikka marraskuinen päivä ei näyttänyt parhaita puoliaan matalilla riippuvine pilvineen ja ajoittaisine sadekuuroineen, ei tuloni polulle kaduttanut yhtään. Myös loppusyksyn luonto voi olla kaunis. Reitille rakennetut pitkospuut, joita oli runsaasti, olivat erittäin liukkaita. Ainoa turvallinen tapa liikkua niitä pitkin oli ”hiihtäminen”. Vaelluskengät luistivat erittäin hyvin märillä, osittain lehtien peittämillä pitkospuilla. Kävin Hannosen polun jälkeen useassa muussakin kohteessa Suomennimellä, mutta kerron niistä toisessa yhteydessä. Päätin kuitenkin palata uudestaan ensi kesänä. Aikomukseni on silloin ajaa ”Maitotie” polkupyörällä ja patikoida sekä Irja Hannosen polku, että lähellä sijaitseva Saarajärven polku ja käydä lisäksi tutustumassa läheiseen Ripatin/Karkauksen myllyyn.

Kuituran taukopaikka

Pitkospuita louhikossa

Näkymä Kuolimon rannalta

Marraskuisen kauniita Kuolimon rantoja