Kohtalokas sunnuntai Uukuniemen Pyhäjärvellä 115 vuotta sitten

Pyhäjärven laivaonnettomuuden muistomerkki Paakasalmen hautausmaalla

Vieraillessani Uukuniemen Paakasalmen hautausmaalla kunnostamassa sukuhautoja huomioni kiinnittyy usein muistomerkkiin, jonka nimilaatassa on yhteensä 18 nimeä.  Nuo nimet viestivät omaa karua kieltään siitä, miten 1900-luvun alussa turvamääräysten noudattaminen vesiliikenteessä oli vielä lapsenkengissä. Kokosin tarinan traagisen onnettomuuden kulusta ja seurauksista yhteen useista lehtiartkkeleista.

Mitä tapahtui?

Höyryvene Ainon ilmoitus/mainos
Laatokka 30.5.1903

Sunnuntaina 16.8.1903 lähti höyryvene Aino kuljettamaan Uukuniemen Ristirannan laiturista kirkkoväkeä Pyhäjärven yli Ännikänniemeen jumalanpalveluksen jälkeen. Koska oli rippipyhä, oli kirkolle saapunut väkeä tavallista runsaammin. Laivan hinauksessa kulki noin 25 metriä pitkä proomu, jonne osa matkustajista siirtyi. Matkustajien määrästä Ristirannan laiturista lähdettäessä esiintyi ristiriitaista tietoa. Höyryveneessä oli noin 75 henkeä ja proomussa olevien määrästä arviot liikkuivat 250 – 400 hengen välillä.

Proomuun oli rakennettu rautatolppien päälle katto, joka jakaantui kahteen osaan.  Proomun ollessa, kuten 16.8.1903, tungokseen asti täynnä, oli varsinkin nuorilla matkustajilla tapana kiivetä tuolle katolle. Katolle oli kielletty menemästä, mutta siitä huolimatta sinne noustiin. Aluksi siellä oli kymmenkunta henkeä, mutta lopulta katolla olevien määrä nousi useaan kymmeneen. Herman Pesonen-niminen hanuristi soitteli katolla harmonikkaansa, mikä houkutteli väkeä sinne.

Laiva oli tuulen vaikutuksesta painunut kohti Höy/Höijsaaren rantaa, jolloin joku huomautti perämiehelle, ettei tämä laske alusta liian lähelle saaren rantaa. Tämä seurauksena perämies käänsi äkkiä laivan suuntaa. Proomun perämies Taneli Pöllänen ei sitä nähnyt katolla olevan väenpaljouden vuoksi. Hinausköysi antoi ensin löysää, jonka jälkeen se nykäisi voimakkaasti proomua. Proomu heilahti ja kallistui. Sekä katolla olevien painosta että voimakkaan nykäyksen seurauksena proomun katto luhistui. Tuuman paksuiset rautatolpat kaatuivat ja toinen puoli katosta putosi katolla olleiden kanssa alas ruumaan. Toinen puoli katosta kaatui sen sijaan noin 40 matkustajan kanssa veteen.

Taistelua henkiinjäämisestä

Yksityiskohta tapahtuma-alueen kartasta. Nykyinen Suomen ja
Venäjän raja kulkee Ristselkää pitkin ja Höysaari kuuluu Venäjälle.
Ristiranta on rajavyöhykkeellä.

Veden varaan joutuneilla alkoi armoton taistelu hengestään. Samalla yritettiin auttaa myös toisia. Sisar piti kiinni veljestään, veli sisarestaan, mies vaimostaan. Kaksi nuorta tyttöä takertui hyvänä uimarina tunnettuun Juhana Härkäseen ja kaikki kolme vaipuivat lopulta Pyhäjärven aaltoihin. Proomussa olleista loukkaantui katon putoamisen seurauksena toistakymmentä henkeä. Kukaan ei kuitenkaan jäänyt pahasti kasaan painuneen katon alle.  Loukkaantuneiden veri valui pitkin proomun reunoja ja sydäntä särkevät huudot kiirivät pitkin Pyhäjärven pintaa. Tapahtui myös ihmepelastuminen. Leskirouva Maria Toivonen suistui katolta veteen ja hukkui, mutta hänen mukanaan ollut vuoden ikäinen lapsi jäi jostakin syystä kellumaan veden pinnalle ja hänet onnistuttiin pelastamaan.

Pelastustoimet

Helsingin Kaiussa (1-2/1903) ollut piirros onnettomuudesta

Onnettomuuden tapahduttua syntyi proomussa ja höyryveneessä valtava sekasorto. Lisäksi tilannetta pahensi laivaväen ja matkustajien neuvottomuus ja hämmennys tilanteessa ja kesti tovin, ennen kuin pelastustoimiin ryhdyttiin. Lopulta höyryveneen koneet sammutettiin ja kapteeni saapui veneellään ensimmäisenä pelastuspuuhiin. Paikalle saapui myös muita kirkkomatkalta saapuneita veneitä. Ne olivat jo muutenkin täynnä, joten niihin ei voitu pelastaa kuin yksittäisiä veden varaan joutuneita. Proomusta heiteltiin ja ojennettiin veteen laudan- ja köydenpätkiä. Niiden avulla proomuun saatiin nostettua melkoinen osa veteen joutuneista. Osa pelastautui itse uimalla Höijsaaren rantaan, jonne oli matkaa noin 300 metriä. Höyryvene kävi välillä keventämässä lastiaan matkustajista läheisen saaren rantaan. Laivan saapuessa takaisin onnettomuuspaikalle tilanne oli jo ohi. Osa matkustajista oli painunut jo veden alle ja pelastuneet saatu ylös. Proomu otettiin uudestaan hinaukseen ja vedettiin Ristirantaan. Siellä lääkäri G. Walle antoi loukkaantuneille ensiavun. Kolme pahiten loukkaantunut lähetettiin Sortavalan kaupungin sairashuoneelle.

Tapahtuma ei jäänyt ilman jälkiseurauksia. Oikeusistuimen käsittelyssä onnettomuus oli tammikuussa 1904. Useiden päivien ajan tapahtumista liikkui mitä villeimpiä huhuja sekä Uukuniemellä että sen lähiseuduilla. Fake news ei siis suinkaan ole 2010-luvun keksintö. Niiden levittäjänä oli runsas sata vuotta sitten, ei STT tai lehdistö (kuten ei nykyisinkään) vaan hevosmiesten tietotoimisto. Sanomalehtien raportointi tapahtumasta alkoi kahden päivän kuluttua eli 18.6.1903. Useat lehdet kertoivat onnettomuudesta vasta 20.8. Tässä sanomalehti Laatokan toimittajan kuvaus matkastaan onnettomuushuhun jäljille.

Mitä tuo traaginen onnettomuus merkitsi sitten yksilöille, perheille ja suvuille? Palaan siihen, samoin kuin onnettomuuden muihin seurauksiin seuraavassa blogikirjoituksessani.