 |
Hanhijärven kansakoulun urakkatarjousilmoitus paikallisessa
sanomalehdessä, Itä-Suomen Sanomat 27.8.1901 |
Piirikokous, joka tämän johdosta sitten pidettiin, päätti äänestyksen jälkeen hyväksyä toimikunnan ostaman tontin sillä ehdolla että tonttia laajennetaan hehtaarin suuruiseksi. Tällaisenaan tämän päätöksen mentyä taas kuntakokoukseen joulukuun 22 p:nä olivat siellä taas häviölle joutuneet runsaasti edustettuin, saaden aikaan sen, että kuntakokous päätti valita kanttori Ketosen, urkujenpolkia Suikan ja kiertokoulunopettaja J. Pusan tarkastamaan paikkaa. Näiden tarkastusmiesten päätökseksi tuli, että ostettu tonttimaa ei ole sopiva koulupaikaksi, vaan että siitä vähän länteen Wille Kaipian, nykyään Onni Haikalan maalla olisi tarkoitukseen varsin sopiva maa saatavissa 300 markan maksusta hehtaarin alalta, ja tekivät he tästä maanomistajan kanssa valmiit kauppakirjat kuntakokouksen hyväksyttäväksi.
Mutta, ennenkuin näistä kahdesta paikasta ehdittiin kuntakokouksessa päättää, sukeltaa tähän rinnalle vielä kolmaskin tonttipaikkatarjous. Nimittäin talollisen Wille Pullin perilliset tarjouduivat luovuttamaan ilmaisen tontin koulua varten, jota myöskin oli eräs kolmimiehinen toimikunta käynyt kunnan puolesta katsomassa, sekä hyväksynyt sen puolestaan ehdolle pantavaksi. Täten joutuivat nuo kolme paikkaa kiistelemään kuntakokouksessa keskenään.
Seuraavassa kuntakokouksessa sitten tuli Wille Pullin perillisten maatarjous hylätyksi yksimielisesti syystä, ettei paikka olisi talviseen aikaan tien varressa, eikä myöskään keskellä koulupiiriä. Johtokunnan ostaman ja kunnan tarkastusmiesten valitseman tonttipaikan välillä sitävastoin oli toimitettava äänestys, jossa Antti Sokuran ilmoitettua, että hän haluaa luovuttaa lisämaata ennen myymänsä maan lisäksi niin paljon, että tonttimaa tule yhden hehtaarin suuriseksi, voitti johtokunnan Sokuralta ostama maa-ala 221 äänellä 170 vastaan.
 |
Hanhijärven kansakoulun kivitöiden ja ulkohuoneiden teon
urakkatarjouspyyntö, Itä-Suomen Sanomat 25.10.1900 |
Onko tästä päätöksestä valitettu, ei ole allekirjoittaneen tiedossa, mutta jotain sentapaista lienee ollut estämässä johtokuntaa toimimasta, koska seuraava toimenpide asian hyväksi on vasta elokuun 31 päivältä 1901, jolloin on pidetty huutokauppa koulurakennuksien teosta. Tässä huutokaupassa oli rakennusten teko jäänyt maksamaan yhteensä 2410 Smk, ikkuna ja ovitarpeet tekiän omista ja muut koulun tarpeista tehtynä. kivityöt oli annettu mm. kivimies Mikko Lipiäisen tehtäväksi 320 Smk, ja olikin hän särkenyt vähän kiviä, kaivanut pohjakuntia y.m., kun kesken kaiken tämän Wihtolan ja Tukialan kyläkuntalaiset alkoivat vastustaa koulun rakentamista, sekä pyytää kuntakokoukselta itselleen eroa Hanhijärven piiristä. Samaten tekivät myös Karkkolan kyläläiset, joten kun koulun rakennustoimikunta olisi alkanut tarvita koulurakennusta varten myönnettyjä rakennusrahoja kunnalta, ei niitä enää tästä syystä annettukaan rahastonhoitajalle, joten rakennushomma tästä syystä pysähtyi.
Wihtolan, Tukialan ja Karkkolan kyläläiset, jotka varsin sitkeästi ajoivat erohankettansa, onnistuivatkin siinä viimein ja täten jäivät ainoastaan Hanhijärvi, Hanhikemppi ja Rantala jäljelle tähän koulupiiriin, joten ei jäänyt enää mahdollisuutta saada koulua kunnan varoilla tähän jäännöspiiriin, kun ei ollut enää lain määräämää lapsilukua kouluun saatavissa.
 |
Vielä tässä vaiheessa Hanhijärven kansakoulu näytti toteutuvan.
Kouluhankkeeseen liittyviä ilmoituksia. Itä-Suomen Sanomat 12.11.1901. |
Eräässä helmikuun 22 p:nä 1902 pidetyssä kuntakokouksessa teki sitten maanviljeliä Lauri Nevalainen Karkkolasta ehdotuksen uudeksi koulupiiriksi koulupaikkana Myllymäki, johon piiriin tulisi kuullumaan loput Hanhijärven piiriä, osa Taikinamäen ja osa Puralan koulupiiriä. Tämä ehdotus sai kokouksen enemmistön kannatuksen ja tuli täten myöskin päätökseksi.
Täten siis pitkäksi aikaa nukahti tämä kolmisen vuotta vireillä ollut Hanhijärven koulun rakennuskysymys astuakseen taas esille yhdeksän vuoden päästä, siis 1911. Silloin maaliskuun 26 p:nä pidetyssä Hanhijärven, Hanhikempin ja Rantalan kyläkuntien kokouksessa päätettiin ryhtyä hommaamaan koulua Hanhijärvelle ja valittiin toimikunta, johon tulivat valituiksi talolliset Wille Pulli, Jooseppi Karhu, Isakki Hermunen, Wille Rantanen ja Esa Lipiäinen.
Tämä toimikunta ryhtyikin asiassa toimenpideisiin, mutta kun entinen koulupiiri oli hajonnut, eikä toimikunta puuhannut uutta tilalle, vaan pyysi suorastaan kunnalta koulua entiselle tonttipaikalle Rantalaan, raukesi tämäkin hanke hyvin lyhyeen kunnan vastustuksen tähden..
Kun mainittu tontti ei vielä tähän mennessä ollut laillisesti emätilasta lohkaistu, toimitutti tämä toimikunta maan eroittamisen, josta kuvernöörin päätös on annettu 19 p:nä lokakuuta 1911, ja jolle palstatilalle oli annettu nimeksi "Mäkelä".
 |
| Hanhijärven kansakoulun rakentamisen hautautuminen viime hetkillä. Ote Lappeen kuntakouksen pöytäkirjasta 14.12.1901. Itä-Suomen Sanomat 17.12.1901 |
Näin kouluhankkeen tällakin kertaa rauettua, kului aika vuodeen 1919 saakka, nennekuin se taas eräästä syystä otettiin esille. Juvakan koulu, jossa lapset osaksi kävivät, oli muutettu kahdessa vuorossa toimivaksi, joten iltapäivävuorolla käyvien lasten oli kuljettava koulusta kotiin aina syksyisin pimeällä ja talvella vielä tuiskussa ja pakkasessa. Tämä herätti varsin vakavaa hulta lasten vanhemmissa, joten kun sanotusta koulusta kesällä 1918 paloi opettaja rakennukset ja tämän vuoksi pidettiin piirikokous koululla seuraavana vuotena aikomuksella rakentaa uusi opettajarakennus, lähti Hanhijärveltä muutamia miehiä tähän kokoukseen lausuakseen mielipiteensä asiassa. Kokous muodostuikin varsin vilkkaaksi, sillä toiset piiriläisistä vaativat, että opettaja rakennukset kiireellisesti rakennettaisiin uudestaan, kun taas hanhijärveläiset rakentamista vastustivat ehdottaen sen siaan koulun perustamista Hanhijärvelle.
Kun näytti siltä, että hanhijärveläisten ehtotus äänestyksessä häviää, teki allekirjoittanut puolestaan ehtotuksen, että asia jätetään kunnan valtuuston ratkaistavaksi sillä huomauduksella, että hanhijärveläiset tulevat vaatimaan koulupiirin jakoa ja eri koulua Hanhijärvelle. Tämä ehdotus saikin sitten kokouksen yksimielsien hyväksymisen osakseen, joten se tuli päätökseksi.
Kun nyt siis päätös tuli valtuuston käsiteltäväksi, oli ilmeistä, ettei valtuusto voinut asiaa ratkaista ennenkuin Hanhijärven koulupiirikysymyksestä tulisi selvä. Täten jäi siis hanhijärveläisille aikaa toimia asian hyväksi. Heti kuulutettiinkin kokous Manu Toikan taloon Hanhikempille 30 p:nä 1919 asiasta päättämään. Tässä kokouksessa sitten suunniteltiin uusi koulupiiri ja valittiin tälle myöskin uusi koulutontti agronoomi Elias Sinkon maalle Pyssymäenaho nimiselle paikalle, johon tarvittaissa liitettäisiin lisämaata Wille Pullin omistamasta ahon laidassa olevasta pellosta. Koulupiiriin suunniteltiin kuuluvaksi Hanhijärven, Hanhikempin, Rantalan, Wihtolan ja Tukialan kylät kokonaisuudessaan sekä osa Ihalaisen ja osa Puralan kylää. Asiaa eteenpäin ajamaan valittiin kaksi henkilöä, nimittäin Manu Toikka ja allekirjoittanut.
Tätä ennen olivat Wihtolan ja Tukialan kylät itsekohdastaan liittyneet tekeillä olevaan uudeen Kauskilan koulupiiriin, joten kun allekirjoittanut viitaten viimeksimainitun kokouksen päätökseen tiedusteli heidän kantaansa tässä asiassa, tuli vastaus heidän taholtansa kielteinen.
Tästä huolimatta laati allekirjoittanut Lappeen kunnan kansakoulupiirijakokomitealle osoitetun ehdotuksen Hanhijärven kansakoulupiirikis, nojautuen ennenmainitun kokouksen päätöksiin ja esitti tämän ehdotuksen eräässä kyläkuntalaisten kokouksessa, jossa ehdotus hyväksyttiin ja miesmiehestä allekirjoitettiin. Piirijakokomitea tätä ehtotusta vähän karsittua hyväksyi valtuusto perustettavaksi Hanhijärven koulupiirin, johon tulisivat kuulumaan Hanhijärven, Hanhikempin ja Rantalan kylät kokonaan, osa Ihalaisen ja osa Puralan kylästä, koulupaikkana edellämainittu Pyssymäenaho.
Päätöksen saatua lainvoimaisuuden, kutsui maanviljelijä K. E. Mäkelä, joka siihen aikaan oli kunnan valtuustossa, piiri kokouksen koolle, joka pidettiin Hanhijärvellä maanviljelijä Wille Pullin talossa toukokuun 8 p:nä 1921 ja jossa päätettiin anoa kansakoulun perustamista Hanhijärven piiriin, sekä vuokrata Wille Pullilta Kankaanmäen talon rakennukset kouluhuoniksi 1600 Smk vuotuista vuokraa vastaan. Mutta kun johtokunta, johon tällä kertaa tulivat valittua rouva Irene Haikala, emäntä Maria Hillo ja talolliset K. E. Mäkelä, Juhana Penttilä, J. A. Lipiäinen ja allekirjoittanut, kutsui tarkastaja Murron suunnittelemaan niitä korjauksia, joita rakennuksessa oli ollut tehtävä kelvatakseen kouluhuoneustoksi, tulikin näissä korjauksissa erimielisyyttä asianomaisten kesken, joten sopimus jäi täytäntöönpanematta. Sitävastoin vuokrattiin maanviljelijä Antti Kempiltä kouluhuoneusto samoin 1600 markan vuotuista vuokraa vastaan kolmen vuoden ajaksi sekä samalla ostettiin talosta polttopuut, joista maksettiin 1900 markkaa vuodessa.
Kun nämä toimenpiteet esitettiin kunnanvaltuuston hyväksyttviksi, niin valtuusto hyväksyi ne sellaisinaan täytäntöönpantavaksi. Täten tämä jo yli kaksikymmentä vuotta vireillä ollut koulukysymys ensimmäisen onnellisen ratkaisun vilpittömäksi iloksi koulun puuhaajille ja ystäville
Mutta vielä oli yksi tärkeä askel otettava asian hyväksi. Oli nimittäin saatava koululle oma huoneusto, jossa se voisi rauhallisesti ryhtyä työskentelemään.
Ensimmäinen anomus kouluhuoneiden rakentamiseksi mainitulle Pyssymäenaholle päätettiin kunnan valtuustolle 3 p:nä syyskuuta 1922 pidetyssä piirikokouksessa. Anomus, joka tehtiinkin, ei saanut valtuuston hyväksymistä, vaan jätti se sen piirijakovaliokuntaan. Wielä tehtiin pari muutakin anomusta, mutta aina samalla tuloksella.
Tällöin oli uuden oppivelvollisuuslain astuttua voimaan 1 p:nä elokuuta 1921, lain mukaan kunta järjestettävä koulupiireihin ja laadittava oppivelvollisuuden täytäntöönpanosuunnitelma, joten valtuusto ei voinut päättää rakentamisesta ennekuin piirijakokomitea oli saanut työnsä valmiiksi. Tämä kuitenkin viipyi niin, että valtuus[to] voi vasta kesällä 1923 hyväksyä komitean laatiman piirijako ja oppivelvollisuuden täytäntöönpanosuunnitelman. Tässä oli Hanhijärven koulu ehdotettu rakennettavaksi vuotena 1924.
Mutta kun toinen maanomistajista ei ryhtynyt vapaaehtoisesti myymään maata koulutontiksi, ei rakentamisesta tullut mitään silläkertaa. Kun sitten Kouluhallitus ei hyväksynyt valtuuston päättämää piirijako- ja oppivelvollisuuden täytäntöönpanosuunnitelmaa sellaisenaan, päättikin valtuusto muutetussa suunnitelmassa siirtää Hanhijärven koulun rakentamisen vuoteen 1926, ja ottaa Suomalaisten koulun rakentamisen v. 1924 osalle. Täällä taas oli kinaa piirijaosta ja koulupaikasta niin, ettei tänä viimeksimainittuna vuotena voitu
rakentaa kumpaakaan mainituista kouluista.
Koska tonttimaakysymys oli täten saanut aikaan sen rakennusasian siirtymisen, ryhtyi johtokunta, kun oli saatu kuulla mahdollisesta lastenkodin rakentamisesta Lappeen kuntaan, puuhaan kokonaisen tilan ostamiseksi tarkoituksia varten. Kunnalle tarjottiinkin tiloja sitten useampiakin, ken johtokunnan kehoituksesta, ken omasta aloitteestaan, vaan kunta hylkäsi kaikki nämä tarjoukset kalleudensa vuoksi.
Kun näinkään ei tullut maansaannista mitään, koetti johtokunta vielä sovitella kysymyksessä olevan tonttimaan omistajien kanssa, vaan ei nytkään päästy asiassa yhteiseen sopimukseen. Agronoomi Sinkko tarjosi sitten kunnalle maata sen osan, joka häneltä oli ajateltu otettavaksi, mutta kun hinta oli kunnan mielestä liian kallis, eikä maa-ala olisi kuitenkaan koulutontiksi riittänyt, hylkäsi valtuusto tarjouksen
Koska johtokunta täten oli tullut selville siitä, ettei tonttia ollut sovinnollista tietä saatavissa, päätti se ehdottaa valtuustolle, että tämä valitsee kolmimiehisen pakkolunastutoimikunnan tonttimaan hankkimista varten ja nimesi siihen puolestaan tarkastaja T.G. Murron, maanviljelijä Lauri Nevalaisen ja Juho Penttilän. Tämän ehdotuksen valtuusto sitten hyväksyikin, valiten tarkastaja Murron tilalle hänen siitä toimesta asiallisilla syillä kieltäytyessä maanviljelijä Antton Peetmanin.
Pakkolunastutoimikunta ryhtyi asiassa kiireellisiin toimenpideisiin hankkimalla kartat asianomaisten maanomistajien tiloista, ja maanmittarin kartoittamaan lohkaistavaksi aijottua tonttia. Tässä mittaustilaisuudessa kuitenkin ilmeni, että oli saatavissa vapaaehtoisella kaupalla kokonainen tila tästä Hanhikempiltä ja kun agronoomi Sinkko ja maanviljelijä Wille Pulli lahjoittivat kunnalle, edellinen kaksi - jälkimmäinen viisituhatta markkaa, tietysti korvaukseksi siitä, ettei tältä ostettavaksi aijotulta tilalta ollut saatavissa jokasuhteessa niin sopivaa koulutonttia kuin heiltä mitattu alue, niin hylkäsi mainittu pakkolunastustoimikunta tämän tontin ja osti sensiaan maanviljelijä August Penttilältä tilan, jonka alueella nämä koulurakennukset nyt seisovat
Täten tuli siis maakysymys ratkaistuksi, josta jo yhkasi tulla vielöä kerran jarru tässä kouluasian kehityksessä, ja johtokunta pääsi, kun Suomalaisten koulua ei voitu rakentaa ja rahat yhtä koulua varten oli otettu kunnan menoarvioon, alottamaan koulurakennushommansa.
Ensiksi valitsi siis johtokunta piirustukset, joiksi tulivat Wiipurin läänin maanviljelysseuran rakennusmestari Hagbergin laatima luokka- ja opettajarakennus ja Kouluhallituksen mallipiirustus n:o 7 ulko- ja saunarakennuksiksi. Kustannusarvion, työ- ja aineselityksen laati samoin edellämainittu rakennusmestari Hagberg ja päättyi kustannusarvio summaan 300 000 Suomen markkaa. Nämät valtuusto sitten puolestaan hyväksyi mutta Kouluhallitus vähensi kustannusarviota 20 000 markalla.
Näiden piirustuksien ja työselityksien mukaan päätti valtuusto sitten johtokunnan esityksestä rakentaa tämän koulun ja valitsi rakennusvalvojaksi Wille Karjalaisen, joka on täällä ollut sitten vakituisena peräänkatsojana, josta varsinaista rakennustyötä koskevista asioista hän tulee itse tekemään selvää tässä tilaisuudessa.
Kun nyt perästäpäin katselee noin vaan enempää asiaan syventymättä tämän Hanhijärven kansakoulukysymyksen vaiheita, kiintyy tässä epäilemättä huomio siihen pitkään 26 vuotiseen aikajaksoon, jonka tämä on saanut taistella, ennenkuin se on saanut lopullisen ratkaisunsa. Tulee varmastikin ajatelleksi: mikähän on ollut syynä tämän asian näin hitaaseen kehitykseen. Syitä, niinkuin tästä edllisestä on käynyt selville, näyttää olleen useampiakin, joista tällaisissa kysymyksissä tavallisesti liian pitkälle menevä erimielisyys, on tässäkin ollut huomattavimpia heikkouksia. Osaksi on ollut syynä ehkä kansakouluasian vähäinen tuntemus, mutta kuitenkin kaikkein suurimpana syynä on ollut heikko kulkuyhteys naapurikyläkuntien kanssa, niin ettei ole saatu muodostumaan asian alkuvaiheissa kiinteää, yksimielistä piiriä koulun ympärille, vaan on siitä naapurikylät yksi toisensa jälkeen riistäytyneet irti, eikä taas jälellä olevista kylistä ole riittänyt tarpeellista lapsimäärää koulun perustamista varten. Nykyisessä muodossaan tulee piiri kuitenkin olemaan siksi suuri, että lain määräämä lapsiluku tulee koulussa pysymään, niinkuin nämä muutamat vuodet ovat jo osoittaneet. Suurempaa kasvua voi ehkä aiheutua etukaupunkien kaupunkiin liittäminen, syystä että Ihalaisten kylään voi tämän jodosta alkaa muodostumaan tiheämpi asutuskeskus, josta lapset ainakin aluksi tähän koulupiiriin kuuluvana tietysti tulevat saamaan opetuksensa tässä koulussa.
Lopuksi pyytää allekirjoittanut johtokunnan puolesta lausua vilpittömät kiitoksensa kaikille niille, jotka ovat tavalla tai toisella tätä kouluhanketta edistäneet.
