Joensuun Liha Oy

Joensuun Lihan henkilökuntaa ilmeisesti 1950-luvun lopulla. Takana keskellä seisoo Martti Kaasinen

Pohjois-Karjalassa käydessäni nappasin mukaani vanhempieni autotallista vanhat sanomalehdet. Palattuani kotiini, kävin ne kaikki läpi runsaan kahden kuukauden ajalta. Outokummun Seutu, Karjalan Heili ja Karjalainen vaativat parin viikon ajan merkittävän osan vapaa-ajastani. Sanomalehti Karjalainen on näin historiasta kiinnostuneen vinkkelistä laadukas. Lehdessä on runsaasti paikallisuutisia sekä historiasta kertovia juttuja. Karjalan Heilissa on loistava Heikki Tarman artikkelisarja Joensuun vanhojen talojen historiasta. Tarman artikkeleita löytyy myös Karjalaisesta. Varsinkin artikkeli Liha-alan kolme veljestä  (Karjalainen 3.4.2015) herätti muistoja.

Artikkelissa kerrotaan Liperin Kiiessalosta kotoisin olleesta Kaasisen veljessarjasta. Tarman mukaan 15-vuotias Erkki Kaasinen marssi vuonna 1924 Joensuun poliisilaitokselle hakeakseen aseenkatolupaa taskuaseelle. Poliisimestarin tiedustellessa, mihin poika asetta tarvitsee, vastaukseksi kuului: "Sikojen ampumista varten". Hän kertoi ampuvansa sikoja Liperin Kiiessalossa Heikki Monosen tilalla ja aikovansa itsekin liha-alalle. Perustelut olivat riittävät ja Erkki sai luvan. Lopulta Erkin veljeksistä myös Yrjö ja Martti, kuten myös Juho-isä sekä edellä mainittu karjankasvattaja Heikki Mononen olivat liha-alan liiketoiminnassa mukana.

Veljekset välillä luopuivat omasta liiketoiminnasta, mutta vuonna 1947 Yrjö ja Erkki Kaasinen perustivat liha- ja sekatavarakaupan. Liike sijaitsi Yrjö Kaasisen talon alakerrassa Tiaisenkadulla. Kaksi vuotta myöhemmin veljekset perustivat Joensuun Liha OY:n, johon mukaan tuli lisäksi veljeksistä Martti. Toiminta jatkui Tiaisenkadun tiloissa vuoteen 1963 saakka. Tuossa vaiheessa isäni siirtyi töihin Halosen makkaratehtaalle. Erkki Kaasisen poika Kari ja Yrjö Kaasisen poika Mauri jatkoivat alalla vielä pitkään.

Joensuun Lihan perustamisvaiheessa oman sukuni historia astuu myös mukaan kuvaan. Isäni muutti noihin aikoihin Outokummusta Joensuuhun ja Kaasisen veljekset houkuttelivat hänet töihin perustamaansa makkaratehtaaseen. Kytkentä Kaasisen veljesten ja isäni välillä oli syntynyt vanhoillislestadiolaisten paikallisyhdistyksen ( Joensuun Rauhanyhdistys) piirissä. Veljessarja oli liittynyt vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen ilmeisesti 1930-luvun lopulla tai 1940-luvun alussa, omat vanhempani 1940-luvun lopulla. Muistan koko veljessarjan lapsuudestani, kun kokoonnuttiin seuroihin ja ompeluseuroihin rauhanyhdistyksen rukoushuoneella. Se sijaitsi silloin (vuosina 1957 - 1978) Kalevankatu 29:ssä. Rauhanyhdistys oli ostanut talon Joensun Kauppaoppilaitokselta. Kaikki kolme veljestä oli mukana Joensuun Rauhanyhdistyksen aktiivisessa toiminnassa. Heistä Yrjö toimi pitkään yhdistyksen puheenjohtajana ja hän kuului myös herätysliikkeen keskusorganisaation (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen = SRK) johtokuntaan.

Kesäkuun lopulla vuonna 1964 järjestettiin herätysliikkeen perinteiset suuret seurat (Suviseurat) Joensuussa luterilaisen kirkon takana olevalla puistoalueella. Siinä vaiheessa minäkin tutustuin Joensuun Lihan Tiaisenkadun tiloihin erittäin perusteellisesti. Koko alkuviikon ennen seurojen alkua vietimme talkootöissä. Minä, veljeni Tapani, serkkuni Sakari, sekä kolme muuta ikäistämme vekaraa kuorimme aamusta iltaan perunoita Joensuun Lihan kellaritiloissa. Kolmantena päivänä saavutti kyllästyminen ja tuskastuminen yksitoikkoiseen työskentelyyn kellaritiloissa. Ulkona oli kaunis auringonpaiste, ja me istuimme kellarissa kuorimassa tuhansia ja tuhansia perunoita. Lopulta aloitimme perunasodan. Heittelimme toisimme kuorimillamme perunoilla ja lopulta pelkästään liiskasimme niitä heittämällä seinään. Niinpä neljäntenä päivänä ei enää kutsu kuulunut perunateatteriin. Pääsimme siisteistä sisähommista pölyisiin ulkotöihin.

Liperi

Tervetulotoivotus Liperin keskustan liikenneympyrän vieressä

Kesäkuun ensimmäisen viikon kotiseutumatkallani poikkesin joka päivä johonkin kolkkaan esivanhempieni kotipitäjässä Liperissä. Juureni ulottuvat sekä äitini että isäni puolelta ainakin 1600-luvun lopulta asti tämän pohjoiskarjalaisen leipäpitäjän multamaahan. Selasin matkani jälkeen mukaani ottamiani vanhoja sanomalehti Karjalaisen numeroita. Lehdessä oli 8.5.2015 Karita Hentusen artikkeli: Saamea, karjalaa ja suomea. Kuntien nimet: Tuleeko Liperi lipevästä miehestä ja Rääkkylä väärin kirjoi[te]tusta Peräkylästä? Kyseinen artikkeli laukaisi tämän postauksen:

Liperin kirkko kylpee kesäkuisessa auringonpaisteessa

Liperi –nimen alkuperä

Hentusen mukaan Liperi-nimelle on olemassa useita teorioita. Ruotsinkielisissä asiakirjoissa on käytetty nimeä Libelits by. Tämän on tulkittu viittaavan venäjänkieliseen lehmusta merkitsevään sanaan. Liperissä on aikoinaan kasvanut runsaasti metsälehmuksia ja Liperinsalon kylän toinen nimi on Niinikkosaari. Niinipuu on lehmuksen synonyymi. Yhdessä teoriassa Liperi-nimen etymologia eli alkuperä on lisänimi henkilölle joka on lipero, lipevä ja liukaskielinen. [Siitäkö siis johtuu, että suvussa on ollut  menestyviä liikemiehiäkin?] Kolmas teoria lähtee siitä alueella asui karjalainen kansanmies, jolla oli sama nimi kuin nykyisellä kunnalla eli Liperi.

Kunnan viralliset sivut kertovat Liperi-nimen alkuperästä seuraavasti:

Liperin nimen alkuperästä on vain erilaisia teorioita, mutta mitään varmaa ei niiden perusteella voida sanoa. Marja-Liisa Tuomen kirjassa Suur-Liperin historia annetaan luotettavin selitys Liperi –nimen mahdollisesta alkuperästä.
Liperissä on ollut runsaasti lehmuksia, esimerkiksi Liperinsalon toinen nimi on Niinikkosaari. Liperinsalossa on myös Niinikkolampi (niinipuu eli lehmus).
Venäläiset verottajat eli virkamiehet lienevät kiinnittäneet huomion lehmusten suureen määrään. Arvellaan, että verokirjassa vuodelta 1544 mainitut Libelitsa ja Libelitskaja-kylät ovat saaneet nimensä lehmus-sanasta. Lehmus on venäjäksi lipa ja metsä on les.
Libelitskaja-kyliä eli liperiläisiä kyliä ovat olleet: Libelitsa (nykyinen Liperin kirkonkylä), Sotkuma, Lamminniemi, Taipale ja Kiiessalo, joissa kaikissa on ollut vain muutama talo. Ruotsin vallan aikana on käytetty Liperin kylien yhteisnimenä Libelits.