Pikkuvihan muistokivi Miettilässä

Pikkuvihan muistokivi Miettilässä

Niskapietilän museotien varressa Rautjärven Miettilän kylässä  seisoo suuri kivi, jonka kylkeen on hakattu sanat:
1741
PIKKUVIHA
MIETTILÄN KYLÄ
TUHOTTIIN

Kivi on Variksenkylälle vievät tien risteyksessä. Se, milloin kylän asukkaat ovat nuo vainon ajoista muistuttavat sanat hakanneet muistokiveen, ei ole tiedossani.

Lähikuva muistokiven tekstistä

Taustaksi kokosin hieman yhteenvetoa pikkuvihan aikaisista tapahtumista Rautjärvellä. Rautjärven alue jakautui kahtia Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721. Vanha pitäjän keskus Miettilä jäi Ruotsin puolelle. Rajalinja kulki järvilinjalla Ylimmäinen – Pitkäjärvi – Luorikko. Pajarin kylä jäi Ruotsin puolelle, Metsäkylä ja pitäjän pohjoisosa Venäjän alueelle.

Uusi sota Ruotsin ja Venäjän välille syttyi 1741. Tätä myös pikkuvihaksi kutsuttua ns. Hattujen sotaa kesti vuoteen 1743 saakka. Tämä aikakausi koettiin Rautjärvellä ja muualla Etelä-Karjalassa isovihaa huomattavasti raaempana aikakautena. Etelä-Karjalassa Jääsken ja Kirvun kylistä poltettiin 90 %, Joutsenossa 80%, Ruokolahdella ja Rautjärvellä tuhoprosentti jäi kuitenkin alle 50:n.  Mutta kunnan keskiosan kylissä tuhot olivat suuria. Monissa kylissä lähes kaikki talot poltettiin ja ryöstettiin Muutamista taloista kasakat veivät asukkaat tai osan heistä mukanaan.

Tässä luetteloa pikkuvihan aikana kasakoiden tekemistä ryöstö- ja tuhoretkistä:

Muistokivi peittyy sen ympärille kasvaneiden puiden ja pensaiden
taakse.

Vuonna 1741 kasakat polttivat 1667 rakennetun Rautjärven kirkon.  Haakanala: kylän yksi talo säilynyt, mutta ryöstetty; Hallilanmäki: kaksi taloa poltettu, kaikki omaisuus ryöstetty; Hynnilä: kaksi taloa poltettu, kasakat ryöstäneet omaisuuden; Jurvala: kaksi taloa ryöstetty perin pohjin; Kopsala: neljä taloa poltettu ja ryöstetty; Korjala: yksi talo ryöstetty, yksi säilynyt; Korpijärvi: neljä taloa säilynyt, mutta ryöstetty; Latvajärvi: kolme taloa poltettu ja ryöstetty; Miettilä 15 taloa poltettu, yksi säilynyt, ryöstetty ja hävitetty,; Niskapietilä: yksi talo säilynyt; Pirhola: viisi taloa poltettu ja ryöstetty; Purnujärvi: neljä taloa poltettu ja ryöstetty; Rautjärvi: neljä taloa poltettu ja ryöstetty, yhden isäntä tapettu, toiselta viety vaimo ja kolme lasta; Siisiälä: kaksi taloa poltettu ja ryöstetty, yksi säilynyt; Uimola: kolme taloa poltettu ja perinpohjin ryöstetty; Untamo: kolme taloa poltettu ja ryöstetty, kahdesta isäntä viety; Vähikkälä: kolme taloa säilynyt; Ilmee: kaksi taloa poltettu ja omaisuus perin pohjin ryöstetty, kolme henkilöä viety. Tuhot kohdistuivat Ruotsin puolelle jääneeseen pitäjän osaan, sen sijaan Venäjän puolella sijainneet alueet säästyivät niiltä.

Ruokolahden Lassilan Linnavuori

Näkymä Lassilan Linnavuorelta Latvajärvelle

 Sunnuntai-iltaisena vaelluskohteena oli 12.7.2015 Ruokolahden Lassilan Linnavuori. Se sijaitsee Niskapietilän museotieltä poikkeavan Lassilan tien kupeessa, lähellä nykyistä valtakunnan rajaa.

Niskapietilän tie on osa vanhaa Savonlinna - Viipuri –maantietä. Tiehallinto on valinnut sen yhdeksi niistä museoteistä, joiden on tarkoitus kertoa tienpidon historiasta Suomessa. Tie kulkee Imatran, Ruokolahden ja Rautjärven alueella ja on 19,5 kilometriä pitkä. Niskapietilän tie oli muotoutunut jo ennen Uudenkaupungin rauhaa 1721. Tällöin raja katkaisi liikenneyhteydet Saimaalta Pietariin, kunnes Turun rauhassa 1743 Kaakkois-Suomen alue liitettiin kokonaisuudessaan Venäjään. Toisen maailmansodan jälkeinen rajansiirto katkaisi jälleen yhteydet Viipuriin. Niskapietilän tie toimi valtatie 6:n osana vuoteen 1957 asti, jonka jälkeen se jäi syrjään valtaliikenteeltä. Tien historiasta löytyy lisätietoa täältä.

Luolan suuaukko pystysuorassa vuorenseinämässä

Lassilan Linnavuori kohoaa Latvajärven rannalla. Vuoren laelle kannattaa kiivetä vuoren jyrkkää seinämää sieltä avautuvien upeiden näkymien vuoksi. Linnavuoren kupeessa, korkeassa pystysuorassa graniittikalliossa olevalle rakoluolalle kiipeäminen ei oleylivoimainen suoritus. Luolaan pääsyn helpottamiseksi joku on ystävällisesti väsännyt loppumetreille tikkaat. Luola kulkee kallion läpi ja näyttää jatkuvan pitkälle ylöspäin, mutta kiipeäminen vaatii taitoa, apuvälineitä ja varsinkin uskallusta. Nimittäin paikoitellen vaikuttavat lohkareet, joiden päälle pitäisi kiivetä, ainakin meikäläisestä varsin epävakailta.

"Luolamies" vartiossa

Sulo V. Siitonen kertoo Ruokolahden kotiseutulukemistossaan (osa 2, sivu 109) lyhyesti vuoreen liittyvästä perimätiedosta.  Sen mukaan vuori sai nimensä sen sisällä olevasta onkalosta. Vainovuosina kyläläiset olivat paenneet vihollista luolaan ja linnoittautuneet sen sisälle. Isonvihan aikana vuoren onkaloissa oli ollut piilossa 40 kyläläistä. Aseistetut vartiomiehet olivat valvoneet luolan molempia suuaukkoja. Kun venäläiset eivät saaneet suomalaisia ajettua ulos luolista, olivat he kaataneet kallionrakosista kiehuvaa vettä luolassa olevien päälle. Keino ei ollut kuitenkaan tepsinyt, sillä kylmä kallio jäähdytti veden ennen kuin se satoi luolassa olevien niskaan.

Näkymää luolan sisältä

Linnavuoren reissua ei kannata jättää vain käynniksi luolassa. Kiersimme vuoren nousten vähitellen sen kaakkoista seinustaa  pitkin vuoren laelle. Vuoren laelta avautuvat komeat näkymät Latvajärvelle ja ympäristöön. Tuulen ja tuiskun pieksämät ikimännyt kruunasivat maiseman. Juuri kypsymässä oleva runsas mustikkasato sai matkalla suun makiaks. Edellisenä päivänä rakennustelineiden pystyttämisessä kipeytynyt oikea polvi vihoitteli vuorelta alas laskeutuessa ja lannisti hieman muuten mukavia fiiliksiä.

Näkymä Linnavuoren laelta. Edessä vuoressa oleva pystyhalkeama, josta rakoluola on muodostunut

Vuoren laella oli rehevässä kukinnassa runsaasti näitä kasveja

Näkymä Linnavuoren laelta

Näkymä Linnavuoren laelta