Kun Lappeenrannalta vietiin napa

Valtakadun ja Kauppakadun kulma kesällä 1955. Kaupungin napa pilkistää puiden
välistä oikealla. Kuva: Lappeenrannan museot/ Esko Juhola

Etelä-Saimaa 3.1.1957

Syksyllä 1956 Lappeenrannan keskusta oli monien muutosten kourissa. Yksi näistä oli kaupungin torin ja kauppahallin siirtyminen Satamatorilta entiselle Kisakentälle. Toinen muutos oli vanhan pyöreän Keskuskioskin korvaaminen uudella.  Vanha keskuskioski, kaupungin navaksikin nimetty, purettiin tammikuun alussa 1957. Sen vieressä seisoi jo uusi kioskirakennus, joka herätti monenlaisia mielipiteitä. Keräsin sanomalehdistä joitakin niistä tähän pieneen blogimerkintääni.

Purkutyöstä laajempi näkymä. Vasemmalla uusi kioskirakennus
Kuva. Lappeenrannan museot/Kuvapaja

Uuteen kioskirakennukseen oli koottu saman katon alle erilaisia myyntikojuja ja matkatoimisto. Jo suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa rakennus oli herättänyt kaupunkilaisten keskuudessa koviakin laineita nostattaneen mielipiteenvaihdon. Olihan jokaisella lappeenrantalaisella oikeus siitä sanoa mielipiteensä, sillä yhteisiä verovaroja oli rakennukseen upotettu yli viisi silloista miljoonaa. Valtuusto oli kuitenkin nuijinut, arvostelusta välittämättä, rakentamispäätöksen yksimielisesti.

Kuparipäällysteisenä uutuuttaan kiiltelevä kioskirakennus oli odotettua matalampi. Arvostelua se sai hintansa lisäksi sijoituspaikasta. Rakennusta pidettiin arkkitehtonisesti heikkona. Hyvänä puolena nähtiin se, että aikaisemmin Keskuspuiston reunalla olleet pikkukojut poistuivat ja puiston ympäristö näin siistiytyi.  Aikaisemmin oli paikalla ollut punainen jäätelökioski, vihreä kukkakioski, nakinmyyntikärrit ja sen lisäksi pyöreä kioskirakennus. Lentoliikennettäkin (sic!) kioskin matkatoimiston arveltiin palvelevan mainiosti Ja lättähatutkaan eivät nyt kuulemma parveilleet yhtä tiiviinä rintamana enää kioskin edessä.

Voimakkaimman kritiikkinsä rakennus sai Lappeenrannan Killan puheenjohtajalta Uuno Ruotzilta, joka totesi yksioikoisesti ”Makkirakennusta se muistuttaa". Ruotzin näkemyksen mukaan kioski oli pitänyt sijoittaa Keskuspuiston Oksasenkadun puoleiseen kulmaa. Häntä harmitti vielä se, että vuoden 1918 sisällissodan sankaripatsas jäi pahasti kioskirakennuksen katveeseen. Ruotzi ei uskonut rakennuksen näkevän 20-vuotispäiviään. Siinä hän oli kuitenkin väärässä.

Lappeenrannan uusi kauppatori ja -halli avajaispäivänä 29.9.1956

Tuhannet lappeenrantalaiset riensivät sateisena syyskuisena maanantaiaamuna tutustumaan uuteen
kauppatoriin ja -halliin. Kuva: Lappeenrannan museot/Kuvapaja

Lappeenrannan alati muuttuvan kaupunkikuvan historiassa valkeni eilen jälleen uusi aamu, uusi alku. Yhden jos toisenkin kaupunkilaisen askeleet suuntautuivat lokakuun (sic!) hiljaisessa tihkusateessa entiselle Kisakentälle, jolla nyt oli vilinää ja vilskettä. Uudella torilla tehtiin ensimmäisen kerran kauppaa, keskusteltiin ja pohdittiin, moitittiin ja kiiteltiin, kukin makunsa ja mielensä mukaan

Näillä sanoilla aloitti Etelä-Saimaa-lehdessä nimimerkki ”Ratte” artikkelinsa juuri avatun Lappeenrannan kauppatorin ja kauppahallin tunnelmista 30.9.1956.  Kisakentällä oli kaupankäynti alkanut edellisenä päivänä.  Kokosin lehden puolen sivun mittaisen artikkelin pohjalta koostetta avajaispäivästä.

Kauppahallin käytävällä oli avajaispäivänä suunnaton tungos.
Kuva: Lappeenrannan museot/Kuvapaja

Vaikka avajaispäivä oli sään puolesta huono ja maanantai oli yleensä viikon heikoin toripäivä, nyt tori kuhisi elämää. Useimmat eivät kuitenkaan ostaneet juuri mitään, vaan tyytyvät katselemaan ja kiertelemään.  Torilla kaupunkilaiset totesivat yksimielisesti, että sen uusi asfalttipohjainen torikenttä oli ehdottomasti siistimpi kuin entinen satamatorin kenttä. Torimyyjät antoivat sen sijaan kritiikkiä tilanahtaudesta. Kullekin myyjälle annettu tila oli pienempi kuin entisellä torilla. Niinpä ei saanut niin hyvin esille kuin aikaisemmin. Kauppahallin tiloissa oli suunnaton tungos. Jälleen tuli arvostelua liian ahtaista tiloista: ”Liian kapea, kerrassaan kapea”, kuultiin käytävillä.  Myös hallin tekstiilikauppiaat valittivat myyntipaikkojensa pienuutta. Lisäksi heitä vaivasi varastotilojen puute. Halliin ei oltu rakennettu minkäänlaista varastoa heitä varten  ja monet hallipaikat jäivätkin tämän takia varaamatta tilojen vuokrausta varten pidetyssä huutokaupassa. Myyntipöytien pienuus askarrutti lisäksi varsinkin vihannesten myyjiä.

 

Torivalvoja Artturi Kola risti ahtaan hallikäytävän "purnausten kujaksi".
Kuva: Lappeenrannan museot/Kuvapaja

Sen sijaan kalakauppiaat olivat tyytyväisiä. Entisessä hallissa heille ei ollut varattu lainkaan tiloja. Lihakauppa kävi hallissa kuin siimaa avajaispäivänä ja toimittaja arveli kauppahallin muodostuvan pahaksi kilpailijaksi lihakaupoille hyvän sijaintinsa ansiosta. Lihakauppiaita varten oli hallissa kylmävarastot, joten lihatuotteiden säilyminen ei ollut enää ongelma.

Lehti kyseli kiireisen avajaispäivän tunnelmia myös torivalvoja Artturi Kolalta. Hän oli jo ristinyt hallin käytävän ”purnausten kujaksi” kuunneltuaan koko aamun kaupunkilaisten valituksia.

Omana arvionaan ”Ratte” toteaa lopuksi:

Uusi tuntuu ainakin aluksi jollakin tavoin kylmemmältä, liikemiesmäisemmältä, mutta elämänmeno on sellaista, että menneitten asioitten muistelussa on ruusunhohtoinen väri – ne huonot puolet unohtuvat pian.

Maailmanpolitiikan järkyttämä yritti kuristaa kirkkoherran

Etelä-Saimaa 24.11.1956

Eilinen silmiini sattunut Talouselämä-lehden lehtiotsikko Kutsumustyölläkin on rajansa, papit haluavat järkeä työaikoihinsa sai allekirjoittaneen kaivaamaan lehtileikearkistoani. Papin ammatti ei varmasti ole niitä helpoimpia työtehtäviä ja se voi olla joskus myös vaarallista. Lisäksi sen hoitaminen niin, että on sinut itsensä kanssa, edellyttää kyllä  ehdottomasti kutsumusta/vakaumusta. Papin työssä voi joutua myös traagisten ja dramaattisten tapahtumien kohteeksi. Olen aikaisemmin kirjoittanut sotavuosina tapahtuneesta vankilapastorin murhasta.

Marraskuussa 1956  joutui Kuusamon kirkkoherra Antti Poukkula oheisen lehtiartikkelin kuvaamaan tilanteeseen. Mielenhäiriöön joutunut seurakuntalainen yritti kuristaa hänet hengiltä nahkavyöllä. Liiallinen annos maailmanpoliittisia uutisia oli saanut hänet tolaltaan.

Muistot vain jäljelle jäivät... Lappeenrannan vanha Satamatori in memoriam

Etelä-Saimaa 2.10.1956

Etelä-Saimaa 2.10.1956

Syksyllä 1956 tapahtui Lappeenranna keskustassa näkyvä mullistus. Silloin valmistui "yläkaupunkiin" Lappeenrannan uusi kauppatori ja kauppahalli. Toiminta käynnistyi uudenkarhean asfaltin peittämällä torilla ja uutuuttaan hohtavassa kauppahallissa 1.10.1956. Etelä-Saimaa haastatteli vanhoja, pitkään Satamatorilla kauppaa käyneitä kauppiaita haikealla lähtöhetkellä. Osa torikauppiaista ei siirtynyt enää uudelle torille, vaan pisti "pillit pussiin". Kaipa tämäkin nostalgian täyttämä hetki oli sen verran historiallinen, että sen dokumentointi on tarpeellista. Niinpä leikkasin talteen oheisen pienen lehtijutun, jonka Etelä-Saimaa oli kerännyt lähtötunnelmista Satamatorilla.

Lopullisesti Satamatorin rakennukset poistuivat "ajan rajan tuolle puolelle" seuraavana keväänä. Tarpeettomaksi jäänyt vanha kauppahalli myytiin purettavaksi yhdessä ns. Jaakkolan kirkon ja vaakahuoneen kanssa toukokuussa 1957. Kaupunki sai vanhasta kauppahallista huutokaupassa 24 000 markkaa.

Finnish Pioneer Monument near Rolla, ND / Suomalaisten uudisraivaajien muistomerkki Rollan lähellä Pohjois-Dakotassa

Finnish Pioneer Monument, 7,5 miles east of Rolla, ND

On my trip to North Dakota, Manitoba, Saskatchewan, Alberta, British Colombia, Idaho, Montana and Wyoming, a couple of years ago, I stopped at this site near Rolla, North Dakota. It is located on Highway 5, Towner County, 7,5 miles east of Rolla. This statue was erected by North Dakota Finnish Historical Society, which began it's function in 1954. It was organized by Dr. K. Koski, who came from Iron River, Michigan, to practice in Rolla. Dr. Koski was interested in establishing a historical society among the Finnish settlers in the area. He gained support from the local residents.

At first there were only a few who actively participated. Their objective was to collect historical facts and information dating back to 1896, when the first Finnish settlers arrived. The founding meeting was held on July 30, 1954, at the Towner County's Mount View School. At this meeting officers were elected and 30 new members joined. By-laws were drafted, and the group took the official name.

The Society decided to build a memorial monument for Finnish pioneers as a part of the 60th anniversary of the Finnish settlement in the area.  Discussion came up as to where the monument would be located. The Society’s board of directors went to confer with Theodore Leonard and Amelia Johnson, who were descendants of Riter A. Johnson, as he had promised to give an acre of land for that purpose. The land that the Johnsons donated is on the north side of Highway #5, seven and a half miles east of Rolla.

Founders
We dedicate this monument to the memory of the Finnish Pioneers who came here in 1896 nad after. They tilled this soil with oxen and horses and lived in houses of earth sod. Through their early efforts we have achieved our present living standard
North Dakota Finnish Historical Society

Perustajat
Me pyhitämme tämän patsaan suomalaisten esiraivaajien muistolle jotka tulivat tänne 1896 ja sen jälkeen. Härillä ja hevosilla he raivasivat nämä maat. Heidän työnsä on laskenut perustuksen tämänpäivän hyvinvoinille.

Pohjois-Dakotan Suomalainen Historia Seura

The preparation of the land for erecting the monument had started earlier. The land was worked and grass was sown. Men planted pine trees, American Elm and Box elder, on the acre of land. One of the money raising projects was a dinner held at the Rolla City hall, with proceeds of $135.

The Society ordered the $400 granite monument which was delivered on June 18th, 1956 to the site chosen by the Society members. The unveiling and dedication of the monument took place on Sunday, July 8th, 1956. The people of the area arrived en masse to celebrate those pioneers who founded and helped a better life for themselves and their descendants.

At that time the Society had 80 members. Since then, the society membership declined, and the society ceased to exist in the 1960 - 70's


Today the Finnish Monument has a picnic shelter and rest rooms, and it is a very nice quiet placed to stop at, to have a picnic, or just to stop and look at the historical monument.
 

Finnish Pioneer Monumet was erected by North Dakota Finnish Historical Society in 1956