Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Ruokolahden Laamalan koulun vaiheet, osa 2.

Laamalan entiselle koululle siintää nykyisin näin idyllinen näkymä.

Tässä jatkoa kirjoitukseeni Laamalan koulun alkuvaiheista:

Laamalan kansakoulun vihkiäiset pidettiin
12.10.1930. Etelä-Saimaa 16.10.1930

Koulurakennuksen valmistuttua vuonna 1930 alkoi sen tonttimaan muokkaaminen viljelyskuntoon. Opettajan palkkaukseenhan kuului tuolloin luontaisetuna kasvimaa ja laidunmaa lehmälle. Yläkoulun opettajalle piti raivata kolme aaria kasvimaatta, alakoulunopettajalle kaksi. Tellanmäen kiviselle ja kallioiselle mäelle sen aikaansaaminen oli haasteellista. Lähes mikä muu paikka tahansa olisi ollut parempi. Seuraavana kesänä äestettiin ja kivettiin nämä pellot. Tähän palkattiin mies hevosineen viiden markan tuntipalkalla valvojanaan Tuomas Tella 2 ½ markan tuntipalkalla ja työhön osallistumisvelvollisuudella. Tammikuussa 1933 pidettiin talkoot viljelysmaan kunnostamiseksi. Talkoissa tarjottiin pullakahvit talkoolaisille ja heinät hevosille. Kasvimaille vedettiin mutaa ja keväällä kynnettiin ja harattiin maa sekä suoritettiin peruslannoitus. Opettaja Hilja Mononen saikin koulun puutarhan kukoistamaan sitkeällä työllä ja uupumattomalla veden kantamisella – sankoilla – Tellanmäen alta Kivisillanjoesta. Koulupaikka aiheutti ongelmia myös kunnollisen kaivon löytymiselle ja niinpä koulun kaivosta saattoi vedentulo loppua kuivina vuosina kuukausiksi.

Syyskuussa vuonna 1932 päätettiin aloittaa koulukeittolan toiminta Laamalassa lokakuun alussa viitenä päivänä viikossa. Tuolloin koulua käytiin lauantaisinkin. Kouluruoan saivat varattomat oppilaat ilmaiseksi ja varakkaampien perheiden lapsilta perittiin 75 penniä täysannoksesta ja 40 penniä puoliannoksesta. Tämä keittolatoiminta jatkui vain yhden lukuvuoden, sillä seuraavana vuonna päätettiin, ettei sitä jatketa. Lukuvuonna 1934 – 1935 varattomien perheiden lapsille jaettiin maitoa ja voileipä. Lukuvuonna 1935 – 1936 koulukeittolan toiminta käynnistettiin uudelleen. Ruokaa valmistettiin neljänä päivänä viikossa. Varakkaiden perheiden lapsilta perittiin nyt markka annokselta tai 50 penniä puoliannokselta. Vanhemmat saattoivat maksaa lapsiensa kouluruokailun erilaisilla kasvattamillaan tuotteilla.

Sotavuodet heijastuivat myös Laamalan koulun toimintaa. Koulun johtokunta päätti 12.10.1939, että opettajat saavat harkintansa mukaan keskeyttää koulutyön. Opettaja Väinö Soveri kuuli Ruotsin radiosta talvisodan syttyneen. Saman tien lapset lähetettiin kotiin, opettaja pakkasi tavaransa vesikelkkaan ja suuntasi Virmujoelle ja edelleen turvallisemmiksi kokemilleen seuduille. Rauhan tultua maaliskuussa 1940 koulutyötä ei aloitettu Laamalassa kevään aikana, sillä koulua käytettiin majoitustilana. Syksyllä 1940 koulutyö käynnistyi ja oppilaina oli muutamia evakkoperheiden lapsia.

Laamalan komea ja korkea koulutalo nykysasussaan

Ilmajärveläisten hanke oman koulupiirin saamiseksi eteni kesällä 1939. Silloin Ilmajärven koulupiiri muodostettiin erottamalla siihen alueita Laamalan ja Pohja-Lankilan piireistä. Sotavuodet pysäyttivät koulun rakentamishankkeen, joka toteutui vuonna 1945.

Laamalan alakansakoulu toimi pitkään 18-viikkoisena. Opettaja, joka asui Laamalassa oli yhteinen Utulan koulupiirin kanssa. Tilanne muuttui vuonna 1953. Ruokolahden kunnanvaltuusto päätti 21.3.1953 muuttaa piirin alakansakoulun 36-viikkoiseksi. Laamalan koulu oppilasmäärä oli 1930-luvulla noin 50 - 60. Enimmillään heitä oli 64.  Ilmajärven koulupiirin muodostuminen ja Poitsilanmaan siirtäminen Sutelan koulupiiriin tiputti oppilasmääriä ja esimerkiksi vuonna 1948 Laamalan koulussa opiskeli enää 37 lasta.

Peruskouluun siirryttiin Laamalassa, kuten muuallakin Ruokolahdella jo 1.8.1972.  Koulun oppilasmäärän väheneminen alkoi huolestuttaa 1970-luvun puolivälissä. Oppilasmäärä laski alle valtionapuedellytysten. Koulun lakkauttamista oli mahdollisuus viivyttää kolmella ns. armovuodella ja ne myös käytettiin. Kouluneuvosto esitti 4.1.1985 koulun lakkauttamista ja Laamalan piirin jakamista Pohja-Lankilan ja Virmutjoen piirien kesken huoltajien tekemien esitysten pohjalta.  Koulun toiminta lakkasi 1.8.1985. Viimeisenä kouluvuonna Laamalassa opiskeli 11 lasta. Koulun viimeiset opettajat Terttu Ruuskanen (Puusniekka) ja Risto Nevalainen siirtyivät opettajiksi Puntalan kouluun. Terttu Ruuskasen (17 vuotta) ohella pitkäaikaisina opettajina Laamalassa toimivat ensimmäinen opettaja Linda Katri Gummerus (Tella) 27 vuotta, Hilja Mononen 16 vuotta,  Väinö Soveri yhdeksän vuotta, Lauri Sarasmaa n. 10 vuotta, Risto Nevalainen kahdeksan vuotta ja Tyyne Vento noin viisi vuotta.

Talon nykyinen omistaja kertoi, että rakennus oli koulutoiminnan päätyttyä joitakin vuosia kyläläisten kokoontumispaikkana. Sen jälkeen se myytiin yksityisomistukseen. Ostajalla oli tarkoituksena avata koulukiinteistössä majoituspalveluja tarjoava yritys. Hanke kuitenkin kaatui ja rakennus ja sitä ympäröivä tontti muuttui kiinteistökaupan jälkeen hevostilaksi. Hevostilan pitäjä möi kiinteistön sen nykyisille omistajille, jotka ovat kunnostaneet rakennuksen erinomaiseen kuntoon.  Sisustuksessa on käytetty mielenkiintoisella tavalla hyödyksi koulukiinteistön viimeistä edellistä vaihetta. Sisäseinien pintamateriaalina ovat nimittäin pinkopahvien alta kaivettujen seinähirsien lisäksi hevosten laitumilla kaluamat aitapuut ja tolpat. Remonttia tehdessä on omistajaille paljastunut, että koulun rakentajat ovat olleet aikoinaan todellisia ammattimiehiä.

Lopuksi poiminta kouluarjesta 1930-luvulta:

Opettaja oli jättänyt koululle poikaoppilaan tekemään laiskanläksyjä. Poika karkasi ulos, kiipesi korkean koulun katolle ja edelleen savupiipun päälle. Tyttöoppilaat riensivät kertomaan pojan tempauksesta opettajalle. Opettaja säikähti, ryntäsi ulos ja vannotti poikaa laskeutumaan heti alas. Poika huusi piipun päältä opettajalle tulevansa alas, "jos lupaat, ettei enää laiskalle".  Opettaja ei luvannut. Silloin poika nousi piipun päältä, kulki pitkin peltikaton harjaa rakennuksen päätyyn, pysähtyi siihen, levitti kätensä kuin lentoon lähtevä ja huikkasi alhaalla sydän kylmänä kauhusta katseleville: "Tästä ois hyvä hypätä!" Nyt oli opettajankin taivuttava ja huimapäinen poika sai laiskanläksynsä anteeksi.
Lähteet:
Lauri Sarasmaa. Koulunkäyntiä Tellanmäellä. Kuusi vuosikymmentä kansanopetusta Ruokolahden Laamalassa 1925 - 1985. 1997.
Lainajyvästöstä euroaikaan. Ruokolahden kylät ja koulupiirit. 2009.

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Ruokolahden Laamalan kansakoulun alkuvaiheet

Laamalan vuonna 1930 valmistunut entinen kansakoulu on korjattu viime vuosina erinomaiseen kuntoon

Lakkautettujen kyläkoulujen "metsästysretkellä " pysähdyin sunnuntaina 13.8. ensimmäiseksi Ruokolahden kunnan keskiosassa sijaitsevalle Tellanmäelle. Tämän korkean mäen päällä seisoo entinen Laamalan koulu, jonka perustamisvaiheet ajoittuvat vuosiin 1923 - 1925. Toukokuun 6. päivä 1923 Laamalan kylässä pidettiin kansakoulun perustamista käsittelevä kokous. Kokous päätti esittää kunnanvaltuustolle, että Laamalaan perustettaisiin jo syksyllä 1924 aloittava kansakoulu. Koulun toiminta oli tarkoitus käynnistää vuokratiloissa. Myöhemmin rakennettavaksi tulevan koulun paikasta keskusteltiin. Koulun paikaksi ehdotettiin joko Lapjärven seutua tai ns. Laamalan kangasta. Kouluhanketta edistämään valittiin Tuomas Tella Laamalasta ja Antti Kostiainen Sikiölästä. He toimittivat kunnavaltuuston puheenjohtajalle  anomuksen jo saman kuun aikana. Anomuksessa vedottiin pitkään matkaan Virmutjoen koululle sekä siihen, että seudulta löytyy 37 kouluikäistä lasta. Anomukseen ei kuitenkaan suostuttu, vaan valtuusto vastusti koulun perustamista.

Kunnanvaltuuston hylkäys ei kuitenkaan lannistanut laamalalaisia. Kylässä pidettiin uusi kokous 24.6.1924, jossa yksimielisesti päätettiin "kyläläisten kesken laittaa koulu Laamalaan". Tälle yksityiselle koululle valittiin johtokunta, Juho Tella lupasi koululle luokkahuoneen ja Tuomas Tella opettajalle asunnon. Perustamiskokouksessa mukana olleet Ilmajärven kylän asukkaat lupasivat myös lähettää lapsensa tähän kouluun. Koulun perustaminen ei tälläkään kertaa johtanut tulokseen. Kunnanvaltuusto käsitteli Laamalan kouluasiaa kokouksessaan syyskuussa, mutta siirsi päätöksen siksi, kunnes Korkein hallinto-oikeus antaa päätöksen kunnan kansakoulujen piirijaosta. Piirijako vahvistettiin 20.12.1924 kunnanvaltuuston kokouksessa. Laamala sai nyt oman koulupiirinsä, ja piirin yläkoulu päätettiin aloittaa vuokrahuoneustossa 1.8.1925. Alakoulun toiminnan käynnistäminen yksiopettajaisena ja 18-viikkoisena siirrettiin vuoden 1931 elokuun alkuun. Alakoulun opettaja olisi päätöksen mukaan yhteinen Vaittilan piirin kanssa. Tällöin astuisi oppivelvollisuus voimaan Laamalan koulupiirissä.

Lukuvuonna 1925 - 1926 opetus tapahtui Tuomas Tellan tuvassa lukuunottamatta käsitöiden opetusta, joka annettiin Juho Tellan tuvassa. Koulun opettajaksi valittiin kylän oma kasvatti. Linda Katri Tella. Hänestä tulikin koulun pitkäaikaisin opettaja. Poikien käsityönopettajana aloitti mylläri Lauri Poutanen.

Sanomalehti Ylävuoksi kertoi 20.4.1929 Ruokolahden
kunnanvaltuuston ratkaisseen Laamalan kansakoulun sijaintipaikan

Lokakuussa 1926 johtokunta esitti kunnalle Tuomas tella Tilan ostamista Laamalan koulun käyttöön. Esitys ei kuitenkaan johtanut mihinkään. Kaksi vuotta myöhemmin koulurakennuksen paikka oli esillä koulupiirin kokouksessa. Ehdolla olivat n.s Luukkosen kangas ja Pitkäjärven pää Kinnin maalla. Kokous valitsi koulun paikaksi Luukkosen kankaan. Maan omistanut Juho Luukkonen lupautui myymään tarvittavam maa-alan 1000 markan hehtaarihintaan. Esitetty paikka ei kuitenkaan tyydyttänyt kaikkia. Kunnanvaltuusto määräsi kunnankirjuri Simo Keltasen pitämään uuden kokouksen Laamalan koulurakennuksen paikasta. Nimttäin ilmajärveläiset ilmoittivat, että mikäli koulu rakennetaan aijotulle paikalle, he haluavat oman koulupiirin. Huhtikuun kokouksessa johtokunta oli kutsunut keskustelmaan koulun paikasta Aleksander Tellan, Ilmajärveltä, Antti Kostiaisen, Iivari Kostiaisen, Juho Kostiaisen ja Johannes Pellisen Sikiölästä, sekä Antti Sikiön, Eenokki Lääperin ja Tuomas Tellan Laamalasta. Johtokunta kävi yhdessä kutsuttujen kylien edustajien kanssa katsomassa koulun paikaksi Tuomas Tellan omistamaa Tellanmäkeä. Tämä paikan sekä johtokunta että kylien edustajat lopulta hyväksyivät. Tuomas Tella lupasi myydä maa-alueen koulua varten samalla 1000 markan hehtaarihinnalla, jonka Juho Luukkonen oli pyytänyt omasta tontistaan. Heinäkuussa 1929 johtokunta esitti koulupaikaksi Tellanmäkeä ja töiden aloittamista samana syksynä. Kunnanvaltuusto teki myönteisen rakentamispäätöksen syyskuussa ja rakennustyöt tulisi aloittaa heti. Päärakennus piti tehdä Kansakoulujen piirustustoimiston valintavihkon mallin mukaan. Sauna- ja talousrakennuksissa käytettiin Sutelan kansakoulun piirustuksia. Koulun tontti erotettiin lokakuussa kantatilasta omaksi Koulumäki-nimiseksi tilakseen. Urakoitsijat valittiin ja ensimmäisenä rakennustoimenpiteenä koulutontille rakennettiin tie.

Etelä-Saimaa 4.1.1930

Ylävuoksi 13.8.1930

Rakentaminen pääsi vauhtiin, kun Kouluhallitus vahvisti vuoden 1929 viimeisenä päivänä rakennuksen piirustukset. Hirsien vetäminen rakennuspaikalle tuotti ongelmia, sillä tammikuussa lumet sulivat pois. Länkiä katkeili, kun hevoset rehkivät sulassa maassa rakennushirsiä korkealle Tellanmäelle. Kellaritiloja louhiessa sattui ylimääräistä työtä aiheuttanut vahinko. Rakennuspiirustuksia luettiin väärin päin ja aluksi kellaritiloja louhittiin väärään paikkaan. Huolimatta edellä kerrotuista vastoinkäymisistä koulurakennus valmistui niin, että uusi lukuvuosi voitiin aloittaa syksyllä 1930 upouudessa koulussa. Komean ja korkean koulurakennuksen hinnaksi tuli valtuuston hyväksymän kustannuslaskelman mukaan 229 740 markkaa.

Laamalan koulun tarina jatkuu täällä

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Jukajärven kansakoulu Ruokolahdella

Jukajärven entinen kansakoulu

Lakkautettujen kyläkoulujen "metsästäjä" suuntasi uskollisen Helkamansa sunnuntaina 13.8. Ruokolahden kunnan pohjoisosiin. Tavoitteena oli vierailla ainakin kolmella entisellä koululla: Laamalassa, Jukajärvellä ja Kemppilässä. Jokaisella koululla vierailu onnistui yli odotusten, sillä omistajat sattuivat olemaan paikalla ja esittelivät ylpeänä omistamiaan rakennuksia. Jukajärven koululla vierailun ajoitus sattui nappiin, sillä siellä oli samaan aikaan vierailulla koulun entinen opettaja Anja Koivuvaara.

Jukajärven koulupiiri sijaitsi Ruokolahden kunnan pohjoisosassa. Koulupiiriin kuului Torsantaan kylä, joka muodostui seuraavista kylänosista: Pellisenkylä, Savonkaita, Kemppilä, Jukajärvi, Kontunen, Marjamäki, Torsansalo, Sarajärvi ja Ryhmä. Koulupiiriin kuului myös alueita Sulkavan ja Säämingin kunnista. Jukajärven koulun nimi oli alkuaan Ihalan koulu ja se sijaitsi Sulkavan kunnan alueella. Vuonna 1931 aloittanut koulu toimi Korholan talossa ja oli Sulkavan kunnan hallinnassa. Kun Imatra irtautui vuonna 1948 Ruokolahdesta, siirrettiin koulu Ruokolahden puolelle. Se toimi aluksi Toivo Lampisen talossa ja seuraavaksi Toivo Raijaksen talossa. Kunnanvaltuusto hyväksyi koulupiirin rajat 6.11.1948. Koulupiirissä oli tällöin 27 oppilasta.

Oma koulu rakennettiin koulupiirille vuonna 1951 Jukajärven rantaan, paikkaan jonka oli määritellyt kunnanvaltuusto. Rakennus nousi erittäin luonnonkaunille paikalle, kirkasvetisen ja kalaisan järven hiekkarannalle laskevalle tontille.  Koulurakennukseen tehtiin kaksi luokkahuonetta, keittola, opettajien ja keittäjän asunnot. Koulun lämpöeristäminen epäonnistui ja ensimmäisinä vuosina koulussa oli talvipakkasilla niin kylmä, että oppilaat istuivat luokissa ulkovaatteet päällä ja lapaset käsissä. Koululle rakennettiin erillinen saunarakennus, ei kuitenkaan rantaan, kuten koulun johtokunta esitti. Nimittäin silloinen kunnanjohtaja oli sitä mieltä, että koska koulun sijainti on niin syrjäinen, opettajiksi sinne ei saada kuin vanhoja naisihmisiä. Näille on kunnan sitten talvella hakattava ja ylläpidettävä avantoa, mikä tulisi kunnalle kalliiksi. Niinpä sauna pystytettiinkin lähelle koulun päätyä kaivon viereen. Saunarakennuksesta tehtiin kaiken lisäksi auttamattoman pieni. Uusi hirsinen saunarakennus nousi järven rantaan vuonna 1963. Se koottiin Pohja-Lankilan puretun vanhan kansakoulun hirsistä.

Koulurakennuksen valmistuttua siitä muodostui harrastustoiminnan keskipiste. Siellä kokoontuivat martat ja maa- ja kotitalousnaiset sekä Ruokolahden Rajun Jukajärven osasto.  Erityisen innokkaasti seudulla harrastettiin suunnistusta. Koulupiirin alueelle muodostettiin suunnistusseura "Kontusen Köntys", joka muutettiin myöhemmin muotoon Ruokolahden Suunnistajat. Seura nousi maankuuluksi suunnistusseuraksi.

Jukajärven koulun nykyinen omistaja Elvi Rita kotiovellaan. Oikealla koulun
viimeinen opettaja Anja Koivuvaara.

Vähitellen oppilasmäärän supistuminen vaikutti myös Jukajärven kouluun  Vuoden 1968 syyslukukauden alusta Kemppilän koulupiirin oppilaat aloittivat koulutiensä Jukajärvellä. Tässä vaiheessa oppilaita oli 45.  Jukajärvellä viimeinen kouluvuosi oli 1970 - 1971. Oppilasmäärän pudotus oli muutamassa vuodessa raju, sillä koulun lopettaessa oppilaita oli enää alle 20. Koulun lopetettua toimintansa, entiset oppilaat hajaantuivat jatkamaan koulutietään Virmutjoen ja Pohja-Lankilan kouluihin Ruokolahdella, Lohikosken kouluun Sulkavalla sekä Särkilahden kouluun Säämingissä.

Koulun opettajat vaihtuivat usein, useimmat viipyivät 1 - 2 vuotta. Ennen viimeisinä opettajina toimineita Anja ja Matti Koivuvaaraa, ehti koululla olla yhteensä 16 opettajaa. Koivuvaarat vastasivat opetuksesta yhdeksän vuotta aina koulun lopettamiseen saakka. Anja Koivuvaara muisteli heidänkin pohtineen aluksi siirtymistä syrjäiseltä kylältä ensimmäisen kouluvuoden jälkeen jonnekin muualle. Mutta kyläläisten lämmin vastaanotto, välitön kanssakäyminen ja osallistuminen monenlaiseen harrastustoimintaan sai heidät jäämään. Yhtenä esimerkkinä kylän asukkaiden ja opettajaperheen lämpimistä väleistä Anja Koivuvaara kertoi mm., että heidän oli ostettava 500 litran pakastin, koska kyläläiset toivat niin runsaasti rotinoita.

Jukajärven koulu oli Ruokolahden kunnan omistuksessa vuoteen 1989 saakka. Silloin sen ostivat Elvi ja Aarre Rita, jotka lopettivat kaupanpidon Lohja-Lankilan kylässä. Elvi Rita muisteli, että koulurakennuksesta jätettiin yhteensä 12 tarjousta. Noin kahden hehtaarin tontti oli päässyt pahasti pusikoituimaan, joten edessä oli raivaustöitä. Ostamisen jälkeen rakennuksessa tehtiin muutostöitä sisätiloissa. Ulkonäkökin hieman muuttui, kun yksi ikkuna siirrettiin päätyseinältä järvenpuoleiselle seinälle. Tontti ja sen rehevä puutarha näkyivät olevan erittäin hyvässä kunnossa.

Lakkautettujen kyläkoulujen "metsästäjällä" vierähti parisen tuntia taroinoidessa Jukajärven entisellä koululla. Lämmin kiitos teille Elvi Rita ja Anja Koivuvaara!

Lähteet:
Sulo V. Siitonen. Ruokolahti. Kotiseutulukemisto II.
Lainajyvästöstä euroaikaan. Ruokolahden kylät ja koulupiirit.
Anja Koivuvaaran haastattelu
Elvi Ritan haastattelu.

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Pohja-Lankilan koulu Ruokolahdella

Pohja-Lankilan entinen koulu toimi pitkään kylätalona. Nyt rakennus on yksityisasuntona

Ruokolahden laajan pitäjän pohjoisosaan perustettiin kansakoulu vuonna 1898. Kunnassa oli aikaisemmin ollut toiminnassa Vaittilan koulu (aloitti vuonna 1875) ja Siitolan koulu (aloitti vuonna

Ruokolahden kunt anoi valtiolta 3 000 markan lainaa Pohja-
Lankilan kansakoulun rakentamiseksi. Uusi Suometar 21.8.1898

1895). Pohja-Lankilan koulun kanssa samana vuonna käynnistyi myös ns. Tehtaan koulu Tainionkoskella. Päätös koulun perustamisesta tehtiin maaliskuun 5. päivä 1898. Tällöin kuntalaiset kokoontuivat pitäjäntuvalle väliaikaiseen kuntakokoukseen, jossa keskusteltiin ”Olisiko ylempi kansakoulu perustettava Kesselilän, eli Pohjalankilan seutuville”. Koulupiirin alueella sen perustaminen nautti yksimielistä kannatusta. Kuntakokouksessa kuului muutama vastustava ääni, mutta hankkeen jarruttajat olivat laajan pitäjän muilta kulmilta. Koulun sijoituspaikaksi ehdotettiin

Pohja-Lankilan ensimmäinen koulurakennus 1920-luvulla

 Pohja-Lankilan ohella myös Kalholampea ja Vertalansalmea, joista tarjottiin koululle ilmaista tonttia. Sijoituspaikaksi tuli kuitenkin Pohja-Lankila, josta talollinen Olli Hupli ilmoitti luovuttavansa hehtaarin maata koulun tarpeisiin. Koulun perustamista varten asetettiin toimikunta, johon kuuluivat kanttori Kalle Nieminen, lautamies Olli Tella, kuntakokouksen esimies Tuomas Peltonen, kunnallislautakunnan esimies Juhana Keltanen ja opettaja Mauno Huhtanen. Se katsoi Olli Huplin tekemän tarjouksen parhaaksi ja sijainniltaan sopivaksi. Tonttia lohkottaessa sen nimeksi tuli Ojanmäki. Koulua perustettaessa sen koulupiirialue oli varsin laaja käsittäen Pohja-Lankilan lisäksi seuraavat myöhemmin perustetut koulupiirit: Ahjärvi, Ilmajärvi, Jukajärvi, Kemppilä, Laamala, Sarajärvi ja Sutela.

Savonlinna-leht uutisoi Pohja-Lankilan koulun
rakentamisesta 18.2.1899.

Huhtikuun 16. päivä 1898 kuntakokous nimesi Pohja-Lankilan perustettavalle koululle johtokunnan, joka toimi samalla rakennustoimikuntana. Siihen kuuluivat kauppias Paavo Rytkönen Pohja-Lankilasta, lautamies Olli Tella Ilmajärveltä, kauppias Pärttyli Kojo Sutelasta, talollinen Antti Rita Kesselistä, talollisenpoika Iivari Lankinen Torsantaasta ja talollisenpoika Tuomas Hiiri Terävälästä. Ensimmäisen kokouksen johtokunta piti 14.5.1898. Puheenjohtajaksi valittiin Pärttyli Kojo. Rakennuksen pystyttämiseksi tehtiin useita urakkasopimuksia. Kuntakokous päätti 24. syyskuuta 1898 aloittaa koulun rakentamisen. Rakennustyön "peräänkatsojaksi valittiin Pietari Keltanen Tarkkalasta.. Savonlinna-lehti kertoi helmikuussa 1899 koulun kivijalan olevan valmis ja hirsiä oli ostettu sekä lahjoitettu rakennusta varten. Tavoitteena oli saada koulu valmiiksi syksyyn mennessä ja siinä onnistuttiinkin. Koulun pulpettien (25) tekemisen urakoi talollinen Martti Lankinen 18 markan kappalehinnasta. Ikkunoiden ja ovien maalausurakasta järjestettiin huutokauppa vuonna 1902. Koulu aloitti toimintansa 28.9.1899 ja oppilaiksi ilmaantui 22 lasta, 11 poikaa ja tyttöä. Oppilaiden keski-ikä oli 11 vuotta. Ensimmäisenä lukuvuonna opettajana toimi Klaus Wilhelm Lidgren. Tytöille opetti käsitöitä leskirouva A. W. Grönfors. Koulun perustamisen edellytyksenä oli ollut vähintään 30 oppilasta. Tätä määrää ei koulussa saavutettu kahteenkymmeneen ensimmäiseen toimintavuoteen. Vuonna 1900 opettajaksi saapui Eero Auvinen, joka oli tehtävässä eläkkeelle siirtymiseen eli vuoteen 1927 saakka. Hänen kerrotaan olleen opettajana erittäin ankaran ja vaativan. Auvisen opetuksen sääntönä oli: ”Minä vaadin ja teidän on osattava.

Urakkahuutokauppailmoitus Wiipuri-lehdessä 21.5.1902

Koulurakennus palveli tehtävässään runsaat 60 vuotta. Koulurakennukseen ei enää sen valmistuttua uhrattu juurikaan varoja. Kun kunnan rakennustarkastaja vieraili kouluissa vuonna 1908, hän jakoi runsaasti haukkuja. Kaikki oli tehty huonosta hutiloimalla, hoidettu sen jälkeen huonosti ja ymmärtämättömästi. Tässä otteita tarkastuspöytäkirjasta:
"Lattiat ovat painuneet keskeltä, riveystappurat riippuvat, opettajan lattian välimatto on  romahtamaisillaan, päärapun runko kaatumaisillaan. Uunit ja savupiippu epäkunnossa, yksi savupiippu on rakennettu aivan virheellisesti... Ulkohuonerakennus on kerrassaan kyhäys ja kuin keskentekoinen, ei rappuja siitäkään huolimatta, vaikka käymälän kynnys on 70 cm ja navetan kynnys metrin korkuinen... Saunarakennus on rappiolla. Kuvaavaa, miten kunnan töitä suorietaaan ja varoja tuhlataan." Tarkastaja totesi lisäksi: ”Kaiken sen jälkeen, mitä on nähnyt Pohja-Lankilan koululla, tulee mieleen, että ovatko koulun hoitajat valistuksen ystäviä vai vihollisia.” Rakennustarkastajan tutkiva silmä kiinnitti huomion myös koulun porteihin: Portit huonot ja riippuvat täydellisenä kurjuuden kuvana”.

K

Pohja-Lankilan kansakoululle haettiin opettajaa tällä
ilmoituksella 9.6.1898

oulun oppilasmäärä nousi reippaasti 1930-luvulla. Ennen sotavuosia koulussa oli eniten oppilaita lukuvuonna 1936 – 1937. Tällöin Pohja-Lankilan koulussa opiskeli 25 oppilasta alaluokilla, 61 yläluokilla ja jatkokoulua kävi 12 oppilasta.  Oppilasmäärän kasvu edellytti tällöin toisen opettajan palkkaamista. Vuonna 1945 Pohja-Lankilan kansakoulussa oli alakoulussa kahdeksan, yläkoulussa 25 ja jatkokoulussa 16 oppilasta. Sodanjälkeiset suuret ikäluokat kasvattivat oppilasmäärää 1950-luvulla, ja 1960-luvulla lähiseudun pienten koulujen lakkauttaminen piti Pohja-Lankilassa oppilasjoukot edelleen suurina. Ilmajärven kansakoululla opetus päättyi 1966, Sarajärvellä 1968, Kemppilässä 1968, Ahjärvellä 1969, Jukajärvellä 1971 ja Sutelassa vuonna 1978. Vuonna 1969 koulussa oli 89 oppilasta ja seuraavina vuosina määrä vielä hieman kasvoi.

Vanhan ja huonokuntoisen koulurakennuksen

Näkymä entisen Pohjal-Lankilan koulun sisäpihalle heinäkuussa 2017

korvaamisesta uudella toivottiin jo vuodeksi 1956. Lopulta se valmistui seitseman vuotta ensimmäisten toiveiden lausumisen jälkeen vuonna 1962. Koulun ja sen viereen valmistuneen opettajien asuntorakennuksen vihkiäisiä vietettiin 28.10.1962. Tilaisuus oli samalla vanhan koulurakennuksen 60-vuotisjuhla. Juhlaa ei oltu voitu pitää vanhassa koulurakennuksessa, koska pelättiin rakennuksen välipohjan romahtavan suuren yleisömäärn takia. Uudelle vuosituhannelle siirryttäessä ole edessä myös Pohja-Lankilan koulun sulkeminen. Se tapahtui vuonna 2006. Tämän jälkeen koulupiirin lapset kuljetettiin joko Virmutjoen koululle tai naapurikunnan Punkaharjun alueella sijaitsevaan Särkilahden kouluun. Pitkäaikaisina opettajina Pohja-Lankilan koululla ovat olleet edellä mainitun Eero Auvisen lisäksi Annikki Ruotsalainen (myöhemmin Eskelinen) vuosina 1930 – 1971 ja Rauno Hasu vuosina 1959 – 1992. Vuonna 2019 entinen koulurakennus myytiin suurperheelle, josta sanomalehti Etelä-Saimaa teki laajan artikkelin (maksumuurin takana).

Lakkautettavien kyläkoulujen kierros. Virmutjoen koulu Ruokolahdella

Virmutjoen koulu elokuussa 2016

Elokuun lopulla tekemälläni polkupyöräretkellä Ruokolahdella pysähdyin kuvaamaan myös Virmutjoen koulua. Nyt, kolmisen viikkoa myöhemmin, tämäkin koulu pääsee kirjoitussarjaani lakkautettavista kouluista. Nimittäin tämän päiväisessä Etelä-Saimaa-lehdessä oli uutinen suunnitelmasta yhdistää kaikki Ruokolahden koulut saman katon alle. Ensi maanantaina kokoontuvalle kunnanhallitukselle esitetään, että se evästäisi sivistyslautakuntaa valmistelemaan Virmutjoen ja Huhtasenkylän kyläkoulujen yhdistämistä kirkonkylän kouluun. Tämä merkitsisi lähtölaskentaa myös kirkonkylän kouluun hallinnollisesti entuudestaan kuuluvalle Vaittilan koululle.  Lehtiuutisen mukaan Kirkonkylän koulussa on tänä lukuvuonna 340 oppilasta, Virmutjoella heitä on 53 ja Huhtasenkylässä 39. Lisäksi esiopetuksessa on päiväkodissa, Vaittilassa, Virmutjoella ja Huhtasenkylässä yhteensä 58.

Kansakoulun perustaminen Virmutjoelle oli ensimmäisen kerran esillä vuonna 1902. Kuntakokous käsitteli asiaa useaan otteeseen, mutta vasta neljä vuotta myöhemmin eli tammikuussa 1906 kuntakokous taipui koulun perustamiseen ehdollisesti. Koulu luvattiin perustaa, mikäli alueelta löytyy kelvollisia oppilaita kolmannen kirkollisen julkikuulutuksen jälkeen. Näitä löytyikin ja niinpä kunnalliskokous valitsi rakennustoimikunnan, johon kuuluivat rakennusmestari V. Einola, sekä Simo Lampinen, Pietari Hellsten ja Tuomas Peltonen. Koulu rakennettiin paikalle, jossa se nykyisinkin seisoo. Rakennusmestari Einola totesi koulun olevan erinomaisen huonosti rakennetun, mutta kylän miehet olivat toista mieltä. Heidän mielestään koulu ei voinut olla hatara, kun tuulisellakaan säällä ei kynttilä sammunut opettajan pöydällä.

Virmutjoen koulu elokuussa 2016

Koulutyö upouudessa koulussa alkoi syyskuussa 1907. Opettajan oli Pirkkalan Nokia kylästä kotoisin ollut Aukusti Ratamo. Lisäksi tyttöjen käsitöiden opetuksesta vastasi ruokolahtelainen Anna Sofia Mustonen. Koulun oppilasmäärä oli alussa 37. Koulurakennus ehti toimia tehtävässään 15 vuotta, kunnes se paloi vuonna 1923. Tuolloin koulussa oli 47 oppilasta. Uuden koulun rakentaminen palaneen tilalle aiheutti kiistaa. Koulun paikka haluttiin siirtää lähemmäs Laamalan kylää. Uusi koulu rakennettiin kuitenkin entiselle paikalle. Se valmistui vuonna 1926.

Koulurakennus on tämän jälkeen käynyt läpi useita korjauksia ja muutoksia. Vesijohdot koululle asennettiin vuonna 1955 ja 1960-luvun puolivälissä koululle saatiin uudet ulkovessat. Samoihin aikoihin palotarkastaja kielsi puu-uunilla lämmittämisen. Kunta asensi kiellon seurauksena koululle keskuslämmityksen. Koulun katto on uusittu ja julkisivu remontoitu. Ruuat tehtiin koululla pitkään puuhellalla, kunnes keittiö saneerattiin 1990-luvulla.

Virmutjoen koulu aloitti toimintansa yhden opettajan kouluna. Myöhemmin opettajamäärä kohosi ensin kahteen, kolmeen ja sitten neljään. Koulun opettajina ovat pitkään olleet mm. Aaro Siitonen (1928 – 1964), Toivo Launiainen (1964 – 2000), Riittä Launiainen (35 vuotta) ja Eeva Siitonen (27 vuotta) Koulun oppilasmäärä oli 1950- ja 1960-luvuilla 120. Kun koulu täytti sata vuotta vuonna 2007, oppilaita oli enää 50. Nämä saapuivat kouluun kolmentoista entisen koulupiirin alueelta. 1960-luvulla kysieisssä koulupiireissä oli vielä 370 koululaista. Maaseudun rakennemuutos näkyy erityisen voimakkaasti Ruokolahden kyläkoulujjen oppilasmäärissä

Historiakatsauksen lähde: Lainajyvästöstä euroaikaan. Ruokolahden kylät ja koulupiirit. Jyväskylä 2009.