 |
| Lähtopisteenä oli Hostikan luola Ylämaalla |
Viime sunnuntaina (21.5.2017) kuljin
Salpapolun pohjoisosan polkupyörän selässä välillä Hostikka - Miehikkälä. Sää oli hieno, aurinko paistoi koko päivän ja lämpötila oli ihanteellinen pyöräretkelle, sillä mittarilukemat nousivat korkeimmillaan vain seitsemääntoista asteeseen. Tälläkin kerralla sain liikkua maastossa lähes yksin. Vastaantulijoita ei nytkään ollut liikaa, vain kaksi kappaletta. Heistäkin toinen sattui olemaan läheinen sukulainen eli oma poikani. Hän oli opiskelukaverinsa kanssa aloittanut vaelluksen perjantai-iltana rannikolta ja tuli yllättäen vastaani Muhikon torpan luona. Olen aikaisemmin kulkenut jalkaisin välin
Hostikka - Takamaan laavu. Silloinkin sain vaeltaa ypöyksin seuranani vain lintujen laulua ja tuulen huminaa.
 |
Naamioitu tähystyskupu, joka löytyi parin sadan metrin päässä
Salpapolulta |
Salpapolku kulkee lähes koko matkan Hostikan ja Miehikkälän välillä sorapintaisilla kylä- ja metsäteillä, joten se soveltuu erinomaisesti pyöräilyretkikohteeksi. Vain kolmessa kohdassa on syytä miettiä, poikkeaako reitiltä vai ottaako pyörän kannettavaksi/talutettavaksi. Ensimmäinen tällainen on Syvä Valkjärven länsipäässä, kun polku poikkeaa kyläteiltä maastoon. Metsäosuuden alkupään voi vielä ajaa, mutta loppupäässä on ollut laajoja hakkuita, jotka ovat tehneet polun ajokelvottomaksi. Metsätraktorit/puunkorjuukoneet ovat myllänneet maastoa ja myös hakkuutähteet hankaloittavat liikkumista. Mutta tuon noin puolen kilometrin osuuden voi toki pyörää taluttaa.
 |
| Kivimäen louhokselle ei kannata pyörää hilata |
Seuraava hankala kohta pyöräilijälle on Kivimäen louhoksen kohta, jossa
polku poikkeaa kivikoiseen ja louhikkoisen maastoon. Koko maasto-osuus
Muhikon torpalle saakka on ajokelvotonta, ja paikoin pyörän
taluttaminenkin panssariesteiden välistä hankalaa. Mutta toki reitistä
selvittiin. Tässä vaiheessa kannattaa jättää pyörä tien varteen, ja
käydä tutustumassa louhintapaikkaan jalkaisin. Jos palaa tielle
takaisin ja edelleen pyörän kanssa soratietä muutamia satoja metrejä
taaksepäin, tulee vasemmalle kääntyvään risteykseen, josta alkaa Muhikon
torpalle johtava tie. Muhikon torppa ympäristöineen onkin tämän osuuden
miellyttävin pysähdyspaikka, jossa kannattaa viipyä pitempään. Maisema
on sykähdyttävän kaunis.
 |
| Idylli Muhikon torpan rannassa |
Kolmas pyöräilijälle hankala kohta on runsas kilometri ennen Miehikkälän
Salpamuseota. Tällöin Salpapolku erkanee Hauhiantieltä ja siirtyy
kallioiseen ja mäkiseen maastoon, jossa pyörää on talutettava. Tämänkin
kohdan voi kiertää ajamalla Hauhiantietä ja Esterannantien risteykseen ja
kääntymällä siinä oikealle. Muutaman sadan metrin päässä, Korsutien
risteyksessä, polku yhtyy jälleen tiehen. Tämäkään metsäosuus ei ole
kuitenkaan polkupyöräilijälle mahdoton, sillä osan siitä voi liikkua
pyörän selässä.
 |
Välillä Salpapolku kulkee panssariesteiden
välissä |
|
Miehikkälän Salpamuseo maastossa olevinen opastauluineen on erillisen vierailun arvoinen, joten palaan siihen
myöhemmin. Tällä kertaa tyydyin vain kuvaamaan muutamia kohteita ja
kiertämään alueen.
Alla lisää kuvia tekemältäni retkeltä, johon kului yhteensä viitisen tuntia.
 |
| Konekivääripesäke Hostikalla |
 |
| Hostikan luolan lattialla oli reilusti vettä, joten suunnitelmani vierailusta sen sisällä piti hylätä |
|
 |
| Sotavankien joukkohaudan muistomerkki |
 |
| Toinen sotavankien joukkohaudan muistomerkki. Näiden kahden välillä on vain joitakin satoja metrejä |
 |
| Takamaan laavu |
 |
| Muhikon torpan idylliä |
 |
| Muhikon torppa |
 |
| Muhikon torppa |
 |
| Muhikon torppa |
 |
| Urpalanjokea Muhikon torpan luona |
