Tolpankankaan luontopolku 20.9.2015

Tolpankankaan luontopolun opastaulu

Lähes kahden kuukauden paussi, joka allekirjoittaneella on ollut jalkaisin tehtyjen vaellusten suhteen, katkesi tänään 20.9.2015. Viime aikoina suorittamani polkupyöräretket ovat olleet todella mielenkiintoisia, mutta hitaasti etenemineen on kuitenkin usein vielä nautinnollisempaa. Tänään valitsin molemmat valellusvaihtoehdot. Kiersin ensin Luumäellä Tolpankaankaan luontopolun, jonka jälkeen hyppäsin pyörän selkään ja ajoin Kannuskoskelle ja takaisin.

Ja edessä oli laaja hakkuuaukea

Tolpankankaan luontopolun lähtöpiste sijaitsee noin kolme kilometriä Kannuskosken kylästä itään. Luontopolun on rakentanut Kannuskosken kylätoimikunta. Luontopolun on rakentanut Kannuskosken kylätoimikunta. Opasvihoksen asiantuntijana on ollut Seppo Vuokko. Polun lähtöpisteen osoite on Lakkalantie 346. Tuossa kohdassa hiekkapohjaiseen kangasmetsään erkanee metsäautotie. Tieltä noin 150 metrin päässä on opastaulu. Kankaalla on runsaasti parkkitilaa, joten suurehkonkin ryhmän saapuminen sinne ei ole mikään ongelma. Lähtöpisteellä olevasta laatikosta ei löytynyt suomenkielistä opaslehtistä, ainoastaan englanninkieliset ja venäjänkieliset. Otin mukaani englanninkielisen, mutta matkan varrella selvisi minulle, että sen sivuista puuttui osa. Jälkikäteen huomasin, että opaslehtinen löytyi myös verkosta

Tolpankaan maisemaa, hyvin hoidettua talousmetsää

Pääosin kuivassa kangasmaastossa kiertävällä noin viiden kilometrin pituisella polulla voi perehtyä jääkauden mahtavaan voimaan maaston muokkaajana. Tuo puuttuva opaslehtinen olisi hyvin avannut polun varrella olevan maiseman menneisyyttä. Nyt polulla yksitoikkosessa mäntymetsässä kulkeminen jäi pääosin syvästä hiljaisuudesta nauttimiseksi. Tosin luontopolku kulkee noin kolmasosan matkasta paikallistiellä, niin ikään noin kolmasosan metsäautotiella ja loput metsäkoneitten jäljiltä syntyneillä urilla. Polulta erkanee sivupolku alueen keskellä syvähkössä notkossa olevalle laavulle. Laavu sijaitsee pienen Karhulammen rannalla. Aikomukseni oli käydä katsomassa, missä kunnossa laavu on ja ottaa kuvia sen ympäristöstä. Kun olin laskeutumassa sinne viimeistä jyrkkää mäkeä alas, huomasin häiritseväni  - en suinkaan karhua - vaan sinne aikaisemmin saapunutta lemmenparia. Päätinkin kääntyä takaisin ja suoda heille onnellisten hetkien jatkumisen.

Osa polusta kulki kahden suon välistä nousevalla harjulla,
jonka päälle oli tehty metsäautotie

Poikkesin hieman polulta syrjään ihailemaan suolammen rauhaa

Pisteellä neljä eli soranottokuopalla voi tutustua
hiekkaharjun muodostumiseen

Tolpankangas on yli neliökilometrin laajuinen sora- ja hiekkaselänne, joka on jääkauden aikaansaama luomus. Tolpankaankaan korkeimmat kohdat ovat noin 115 metriä merenpinnan yläpuolella. Jääkauden "viskomina" siellä on myös runsaasti siirtolaohkareita. Yksi sellainen on Pöljon tien varressa oleva kiikkuva kivi. Se on noin kymmenen kuutiometrin kokoinen ja sen saa heilumaan lihasvoimin. Kivi on rauhoitettu.

1930-luvulla miltei koko Tolpankangas paloi, kun marjastajan nuotiosta pääsi tuli irti. Sormi ei kuitenkaan silloinkaa jäänyt suuhun, vaan pinnaltaan palaneet puut kaadettiin ja veistettiin egyptinparruiksi. Ja tilalle istutettiin mäntyä. Tolpankangas näyttää edelleen olevan mitä oivallisin marjastupaikka. Muutamin paikoin kypsän punaisina hehkuneet runsaat puolukantertut saivat minutkin ryhtymään kerääjäksi. Paikoin näytti notkoissa olevan vieläkin runsaasti myös mustikkaa.

Tolpankaan luontopolku on varsin helppokulkuinen ja hieman yksitoikkoinen reitti. Siltä puuttuvat henkeäsalpaavat maisemat, mielenkiintoiset pienet yksityiskohdat, ikiaikaiset metsät ja dramaattisen vetiset suonylitykset.  Esimerkiksi Ylämaan kirkonkylän ympäristössä kulkeva luontopolku on huomattavasti monipuolisempi ja myös vaativampi.

Silti ei kaduta tippaakaan, että tuli kierrettyä!

Luontopolun erikoisuuksia:Reitin varrella ei ollut laavua lukuunottamatta yhtään rakennusta, ei edes latoja.
Koko vaelluksen aika en kuullut kertaakaan moottorisahan tai perämoottorin ääntä enkä minkään muunkaan työkoneen ääniä.

Parannusehdotus:
Opastaulut luontopolun 15 pisteelle. 

Vielä yksi kuva Tolpankaankaalta

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros, osa 7: Vilkjärvi

Vilkjärven koulu näyttää ulkoapäin erittäin hyväkuntoiselta.

Lauantaiaamuna 15.11. kierrokseni jatkui Kauskilan koululta ja Kappelinmäeltä etelään Vaalimaantietä, kunnes saavuin Moisiontien risteykseen. Käännyin Moisiontielle, jota pitkin poljin Korkeahontielle saakka. Risteyksessä käännyin pohjoiseen, kävin välillä Korkea-ahon koulua ihailemassa ja jatkoin Korkea-ahontietä aina Heiskantien risteykseen asti. Käännyin Heiskantielle, sitten Pajamäentielle ja sen jälkeen Toikkalantielle. Pesun kylällä käännyin Toikkalantieltä Mestonmäentielle, jota jatkoin Lensulaan asti. Lensulassa otin suunnan pohjoiseen Lensulantietä Ylämaantien risteykseen asti. [Kansa kutsuu kyseistä tietä edelleen kuitenkin Pulsantieksi.] Tätä Pulsaan vievä tietä jatkoinkin aina Vilkjärvelle tienhaaraan, jossa lukee Salmelantie. Sen varressa mäentapaisella seisoo Vilkjärven koulurakennus.

Näkymä marraskuun puolivälissä anno domini 2014 Vilkjärven koululle

Vilkjärven vireä kylä sijaitsee noin 17 kilometriä lounaaseen Lappeenrannan keskustasta. Kylässä on runsaat 300 asukasta, joista suuri osa saa elantonsa maa- ja metsätaloudesta. Lisäksi kylällä tehdään mm. viipurinrinkeleitä. Kylä on myös tunnettu aktiivisesta yhdistystoiminnasta. Näitä ovat mm. kylätoimikunta, kalastus- ja metsästysseura, marttakerho ja urheiluseura. Kylätoimikunta on ostanut vuonna 2010  kaupungilta kuvauskohteeni, Vilkjärven entisen koulun. Kauppahinta oli vaivaiset 5 000 euroa. Kauppaan sisältyi kuitenkin ehto, jonka mukaan kaupungilla on oikeus ostaa koulurakennus takaisin samalla summalla, mikäli kylätoimikunta aikoo myydä sen. Koulurakennuksessa on mahdollista harrastaa kudontaa, kerhotoimintaa ja ohjattua liikuntaa. Koululla voi myös pitää erilaisia tilaisuuksia, kokouksia, kursseja ja juhlia.

Kesäinen näkymä Vilkjärven koululle anno domini 1957
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Talvinen näkymä Vilkjärven koululle anno domini1964 - 1965
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Vilkjärven koulun kiikut talvisessa kuvassa 1ukuvuonna 1964 - 1965
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Vilkjärvelle rakennettiin vuonna 1929 komea koulu, jonka vihkiäisiä vietettiin marraskuussa 1929. Näihin aikoihin Lappeen kunnan kansakoulupiirijakoa uudistettiin ja samalla muodostettiin uusia koulupiirejä. Näitä olivat Vilkjärven lisäksi Parkkarila, Hurtanmaa, Tani, Keskisaari ja Ilottula. Keskisaaren koulusta on täällä erillinen artikkelinsa. Rakennuksen suunnitteli viipurilainen rakennusmestari Y.A. Hagberg, jonka kynänjälki näkyi aikoinaan monessa muussa tuon ajan julkisessa rakennuksessa.

Vilkjärven koulun sisäpihaa. Koulusta pitää huolta kyläyhdistys.

Lukuvuonna 1956 - 1957 Vilkjärven koulussa oli  vielä 38 oppilasta. Koulun oppilasmäärä putosi 1960-luvulla vähitellen, niin että lukuvuonna 1962 - 1963 koulussa oli 33 oppilasta, mutta kaksi vuotta  myöhemmin siellä oli enää 14 oppilasta. Näin ollen 25:n oppilaan raja oli alitettu.  Tuo 25 oppilasta oli tuolloin maaginen raja, sillä kyseinen oppilasmäärä vaadittiin koululta, että se sai valtionapua kahdelle opettajalle. Niinpä Lappeen kunta päätti lakkauttaa Vilkjärven koulun yhdessä Puralan koulun kanssa 1.8.1966. Vilkjärven koulupiiri liitettiin sellaisenaan Siparin koulupiiriin, jonne siis siirtyivät myös koulun entiset oppilaat. Hyvin ovat vilkjärveläiset pitäneet huolta koulustaan, mikä käy ilmi myös oheisista kuvista.

Vilkjärven koulun sisäpihaa