Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Calumet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Calumet. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Astoria - The Capital of the Finns on the West Coast

 

Astoria scenery


In the 1910s and 1930s, the Finnish American pastor Salomon Ilmonen (1871–1940) published several books in which he had compiled the history of the American Finns. In several books, he tells when a Finnish settlement was born in the locality in question and who were the first Finnish settlers in the locality. In his book "History of American Finns II and Biographies", he writes on pages 248-259 the stages of the birth of the Finnish community in Astoria and its pioneers. Astoria developed into a significant Finnish American center at the end of the 19th century. It was hailed as the capital of the Finns on the West Coast.

I have translated first part of Ilmonen's text. The second part includes biographies of the Astoria Finns. I will publish that part later and try to find extra information to the biographies.

Suomi Hall in Astoria


Finns in Astoria

Finnish settlement in Astoria began around 1870. Our first citizens have come from San Francisco, being mainly sailors who settled down to fish. It is not possible to say for sure which of the Finns from California was the the first having home in Astoria, but the first ones to be mentioned may be: Jakob Poikajoki from Saloinen, Abram E. Efraimson from Kustavi, Erik Peterson (Seppälä) from Muhos, Johan Hendrickson from Pattijoki, Charles Newman from Liminga, Johan Pakanen from Ii, Gabriel Karvonen from Saloinen.

A considerable increase was received by the Finnish settlement of Astoria in 1873, when a group of Finns of about thirty arrived from Erie, Penn. The leader of this group was Aksel Seaborg, a foreman from Ohio Railways who spoke Finnish, Swedish and English. This group included: Josep Kippo, Johan Koski, Johan Lakso, Johan Maunumäki, Emanuel Maunula, Erik Melin, Frans Penttilä, Janne Penttilä, Jakob Riippa, Johan Tuomaala and Jakob Uusitalo from Kälviä, Jakob Kaski, Herman Perttilä, Herman Purtilo from Isokyrö, Antti Kari from Kalajoki, Tuomas Tunkelo from Pyhäjoki and others In 1877. A new era began for the Finnish settlement of Astoria in 1877, when the people from Kuparisaari (Copper Country, Mich) began to come here.

These pioneers of Calumet's Finns included Antti Eskola and Augusta Eskola from Siikajoki, Johan Kallunki and Augusta Mursu from Kuusamo, Karl Mäkitalo from Matarengi, Johan Vilmi from Simo and others. More and more Finns come from Kuparisaari, some for fishing in Astoria, others to get a homestead from a suitable area near the Columbia River. A smaller group, a dozen people, arrived from Asthabula Harbor, Ohio in 1877, but that was the end of the arrival of Finns from Ohio.

When, through correspondence, the excellent fishing waters of Astoria were known in Finland, immigrants began to arrive directly from there, albeit in even smaller numbers in the 1870s, but quite numerous in the following decade. Immigrants from Central Ostrobothnia and around the Kalajoki River in particular came to Astoria: from Kälviä, Kaustinen, Lohtaja and Kalajoki. In the 1880s, quite a number of our citizens arrived in Astoria from Kuusamo and elsewhere in Perä-Pohjola (Northern part of Finland).

When the year 1879 ended, a few hundred Finns lived in Astoria, but they did not yet have any joint efforts, except for the keeping ofreligious services in private homes, when a traveling preacher happened to visit the locality and these were also rarities. In the 1880s, the number of Finns in Astoria grew to a thousand and larger. Joint efforts were waking up, the congregations were starting their activities, temperance societies were established, etc.

perjantai 4. kesäkuuta 2021

Sukuhistoriaa 3, osa 4

 

Tässä kuvassa on mahdollisesti Anna Surakka Huru (1885-1950)

John Alfred ja Anna (Surakka) Huru asuivat siis lopun elämänsä Astoriassa. John Alfred ilmoittaa vuoden 1920 väestölaskentakaavakkeessa saapuneensa maahan vuonna 1909. Anna saapumisvuodeksi on merkitty 1911, mikä itse asiassa on hänen saapumisvuotensa Kanadaan, ei Yhdysvaltoihin. Perheen lapsista kahden vanhimman syntymäpaikaksi on merkitty Michiganin osavaltio ja isän kerrotaan työskentelevän puunjalostuslaitoksessa (lumber mill).

Bertha Huru Jurvakainen 1918-1993

Lapsia Hurun perheeseen syntyi viisi. Vanhin heistä oli Hubert (16.3.1917 Calumet, Michigan – 1.8.1975 Longview, Washington), lempinimeltään Hoobie (who-be). Oliko Hubert, joka ei koskaan avioitunut, mahdollisesti Johan Alfredin ensimmäisestä avioliitosta? Avioituivathan Johan Alfred ja Anna vasta 5.10.1917? Hubertin jälkeen perheeseen syntyi Bertha -tytär (25.9.1918 Calumet Michigan – 9.11.1993 Longview, Washington), josta tuli suurperheen äiti. Muistokirjoituksen mukaan Berthalla oli yhdeksän lasta, neljä tytärtä ja viisi poikaa, sekä 52 lastenlasta. Vasta Astoriaan muuttaneeseen perheeseen syntyi 24.10.1919 Edward-niminen poika, joka kuoli varsin nuorena eli 45-vuotiaana 11.1.1965 Interlachenissa, Oregonissa. Myös Edward oli avioitunut ja hänellä oli muistokirjoituksen mukaan kolme lasta. Vuonna 1921 Hurun perheessä iloittiin Helen-tyttären syntymisestä. Hänen elämänvaiheitaan minulla on erittäin vähän tietoja.  Vuonna 1950 hänen mainitaan olevan Oregonin Portlandissa asuvana Mrs Clayton Crow. Vuonna 1975 hänet tunnettiin rouva Helen Reynoldsina, joka asui Long Beachin kaupungissa Kaliforniassa. Nuorin perheen lapsista oli Hilda, joka syntyi 9.1.1925. Hilda asui pitkään Etelä-Kaliforniassa ja Phoenixissa Arizonassa. 25 viimeistä elinvuottaan hän asui jälleen Columbia-joen varrella Longviewin kaupungissa. Hilda avioitui 16.4.1971 pikkupoikana vanhempiensa kanssa Ruotsista Yhdysvaltoihin muuttaneen Thor Jacob Johnsonin kanssa (1912-1997). Avioliitto oli lapseton. Hilda Huru Johson kuoli 25.10.2007 Longviewin kaupungissa Washingtonissa.

Hilda Huru  Johnson 1925-2007
Vuoden 1940 väestönlaskentatiedot kertovat, että John Alfred työskenteli satamatyöläisenä. Hänen vuosiansionsa olivat 2163 dollaria (nykyrahassa 41557 dollaria). Kotona asuivat lapsista vielä 20-vuotias kuorma-autonkuljettaja Edward ja 15-vuotias koululainen Hilda. Naapurissa saman (Columbia Avenue) kadun varrella asui perheen 21-vuotias Bertha-tytär, joka oli avioitunut puuseppä Arne Jurvakaisen kanssa. Koko tienoo näyttää olevan vahvasti suomalaisperäisen väestön asuttamaa. Naapurissa asuivat muun muassa Mäen, Silverin, Blomqvistin, Niemen, Huhtalan ja Reinikan perheet sekä yksinäiset Hilja Sorvari ja Jacob Merilä. Olipa suomalaisten keskelle asettunut yksi saksalaistaustainenkin perheenisä, mutta hän oli hoksannut avioitua suomalaisen Eevan kanssa. Lieneekö siinäkin perheessä kaikunut suomi kotikielenä? Näin entisenä opetusalan ihmisenä huomioni kiinnittyi siihen, että opettajana paikallisessa koulussa työskennellyt Silverin perheen Elsie-tytär tienasi vuodessa vain 1260 dollaria. Olivatko opettajat jo silloin selkeästi alipalkattuja?

Anna Surakka Hurun (1885-1950) muistokirjoitus
Hurun perheessä koettiin syksyllä 1941 suuri suru, kun perheen isä menehtyi 49-vuotiaana. John Alfred Huru oli syntynyt Norjan Vesisaaressa 27.2.1892 ja hän kuoli Astoriassa 23.9.1941. Myöskään Annan elämäntaival ei osoittautunut enää pitkäksi. Hän sairastui vakavasti 1940-luvun lopulla vatsasyöpään. Huolimatta sitä, että hänet leikattiin, Anna menehtyi 11.12.1950. John Alfred ja Anna on haudattu Lewis and Clarkin hautausmaalle, Miles Crossing, Clatsop County, Oregon. Vaikka Anna on levännyt jo 70 vuotta Columbia-joen vehreissä rantamaisemissa, hänen perillisiään elää edelleen Yhdysvalloista ainakin kymmenittäin jollei sadoittain.

Sarja jatkuu vielä tarinalla Annan sisaresta Mariasta.

lauantai 22. toukokuuta 2021

Sukuhistoriaa 3, osa 3


Tiedot Anna Surakan ja John Alfred Hurun avioliiton solmimisesta. Vihkimisen suoritti 6.10.1917 pastori A. L. Heideman, todistajian olivat (pastori) Paul Heideman ja Jemina Korpi. Aviolitto oli Annan ensimmäinen ja John Alfredin toinen.
 
Anna Surakan ja John Alfred Hurun vihki avioliittoon (6.10.1917) Calumetin apostolisluterilaisen seurakunnan pastori Arthur Leopold Heideman. Kirkkokunnan vaihtuminen ortodoksisesta luterilaiseen lienee tapahtunut joko Annan asuessa Torontossa tai hänen avioitumisensa aikoihin. John Alfred Huru oli syntynyt 27.2.1892 Vesisaaressa Norjassa. Hänen vanhempansa olivat suomalaistaustaiset Henrik Huru ja Brita Halonen. Kotikielenä oli oletettavasti suomi, mutta paikallinen norjankielinen koululaitos piti huolen siitä, että hän oli myös norjankielen taitoinen. Niinpä hän ilmoittaa Yhdysvaltain väestölaskennoissa olevansa norjankielinen. Johan Alfred työskenteli Calumet & Hecla kaivosyhtiöllä kirvesmiehenä, joidenkin asiakirjojen mukaan myös mainarina. Vuonna 1918 perhe asui osoitteessa 118 1st Street, Centennial Heights, Calumet (Nykyisen katunäkymän tienoosta löydät täältä).

John Alfred Huru (1892-1941). Kuva on yksityiskohta
suuresta ryhmäkuvasta ja siksi epätarkka.

Johan Alfredin avioliitto Anna Surakan kanssa oli hänen toinen avioitumisensa. Nimittäin 1.9.1915 vihittiin Calumetissa Alfred Huru-niminen henkilö avioliittoon Eva H. Mansikan kanssa. Asiakirjoista ilmenee, että Alfred oli syntynyt vuonna 1892 Norjassa ja hänen vanhempansa olivat täsmälleen samat kuin John Alfredin eli Henrik Huru ja Briita Halonen. Oletankin molemmissa tapauksissa olevan saman henkilön, sillä asiakirjat kertovat, että avioliitto Anna Surakan kanssa oli Johnille toinen. En ole vielä löytänyt vastausta siihen, päättyikö avioliitto eroon vai kuolemaan. Avioliitosta syntyi ilmeisesti kuitenkin lapsi. Löysin viitteen lapsen olemassaolosta kutsunta-asiakirjoista. Nimittäin huhtikuussa 1917 Yhdysvallat liittyi mukaan 1. maailmansotaan ja maa aloitti yleiset kutsunnat. Kesäkuussa 1917 myös John Alfred joutui kutsuntoihin siitä huolimatta, että hän ei tässä vaiheessa ollut maan kansalainen. Häntä ei kuitenkaan kutsuttu asepalvelukseen, mutta kutsunta-asiakirjan mukaan hänellä oli tuolloin huollettavanaan yksi lapsi.

Anna Surakka Hurun muistokirjoituksen mukaan perhe asui jonkin aikaa Calumetissa, kunnes muutti länsirannikolle Pohjois-Kaliforniaan Fort Braggiin, toiseen suomalaissiirtolaisten suosikkikohteeseen. Perhe asui Fort Braggissa parisen vuotta, mutta siirtyi vuonna 1919 kolmanteen suomalaissiirtolaisten pesäpaikkaan Oregoniin Astorian kaupunkiin. Tästä Columbia-joen suulla sijaitsevasta lohenkalastuksella eläneestä kaupungista tuli Anna ja John Alfred Hurun lopullinen kotipaikka. Vuoden 1920 väestölaskennan mukaan perhe asui silloin osoittessa 1247 Franklin Avenue. Siihen, millaiselta tuossa ympäristössä näyttää nykyisin, pääsee kurkkaamaan tämä linkin kautta. Osa alueen taloista näyttäisi olleen pystyssä jo 1920-luvun alussa. Perheen vaiheista Columbia-joen suulla kerron seuraavassa postauksessani.

maanantai 3. toukokuuta 2021

Sukuhistoriaa 3, osa 2

 

Taipaleen vanha ortodoksinen kirkko


Annan elämä jatkui kotiseudulla Taipaleen kylässä ilmeisesti noin vuoteen 1910 saakka. Taipaleen ortodoksisen seurakunnan pääkirjassa (1895-1915) on merkintä hänen muutostaan Joensuun ortodoksisen seurakunnan jäseneksi 31.12 (muuttokirjan numero 92), mutta merkinnästä puuttuu vuosiluku. Hänen sisarensa Marian kohdalla on samanlainen merkintä Joensuuhun muutosta 8.2.1911 (muuttokirjan numero 111). Muuttokirjojen numeroinnista olen päätellyt, että Anna muuttovuosi voisi olla 1910.

Mutta täyttä varmuutta muuton ajankohdasta ei voi antaa, sillä varmuuttani jäytää tieto, että Anna Surakka-niminen henkilö matkusti 26.5.1909 Hangosta Titania-laivalla Englantiin päämääränään Amerikka. Hänen matkansa jatkui Englannista 4.6. ja sen päätepisteenä oli Kanadan Ontariossa Toronton kaupunki. Siirtolaisinstituutin passiluettelot eivät kuitenkaan anna haulla yhtään Anna Surakkaa, joka olisi hakenut passia ennen vuotta 1911. Ensimmäinen Surakan Annalle myönnetty ja Siirtolaisinstituutin arkistoista löytyvä passi on myönnetty Amerikkaan muutto varten 20.5.1911 ja kyseessä oli nimenomaan tarinamme Anna. Pari kuukautta myöhemmin myönnettiin passi eräälle toiselle Anna Surakalle, mutta hän ei ole Taipaleen tilalla no 28 lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Annamme, vaan pari vuotta vanhempi Polvijärvellä asunut kaimansa. Passissa Annan kotipaikka on Joensuun kaupunki ja passi myönnettiin viideksi vuodeksi.

Matka Atlantin yli, joka muuten maksoi 261 markkaa (= 1025€) alkoi Helsingistä Titania-aluksella 27.9.1911 ja jatkui Englannista 6.10. Empress of Ireland-aluksella. Alus saapui Quebeckin satamaan lokakuun 14. päivä ja Anna jatkoi matkaansa päämääräänsä Toronton kaupunkiin. Tämän jälkeen Anna vaiheet katoavat useaksi vuodeksi. Seuraavan kerran pääsen hänen jäljilleen sisarensa Marian maahanmuuttoselvityksen perusteella. Kun Maria Surakka saapuu maaliskuun 7. päivä 1916 Porth Huronissa Michiganissa Yhdysvaltoihin, hän ilmoittaa päämääräkseen sisarensa Anna Surakan asunnon. Annan osoitteeksi hän kirjoittaa maahantulokaavakkeeseen Box 21, Demmon, Houghton, Michigan. Maria oli tätä aikaisemmin asunut jo useamman vuoden Kanadan Torontossa. Milloin Anna oli siirtynyt Kanadasta Yhdysvaltoihin, on minulle vielä tässä vaiheessa mysteeri.

Seuraavan kerran Annan liikkeistä jää merkintä rekistereihin 19.7.1917 Kanadan rajan ylittämisestä Sault St. Mariessa. Tuliko hän Kanadan puolelta vai menikö hän sinne? Seuraava merkintä Kanadan ja USA:n rajan ylittämisestä on 24.2.1918 Vermontin St Albansissa. Viimeiseksi asuinpaikakseen hän merkitsee maahanmuuttokaavakkeeseen Toronton. Päämääränä oli Calumetin kaupunki Michiganissa, jossa hänen vasta avioitunut Maria -sisarensa nyt asui ja jonka osoitteen hän ilmoittaa kaavakkeeseen. Annalla oli mukanaan 100 dollarin käteisvarat. Erikoiseksi päämäärän tekee se, että Anna oli avioitunut Calumetissa 6.10.1917 eli siis runsas neljä kuukautta aikaisemmin John Alfred Hurun kanssa…

Jatkuu