Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Adam Lindh – monipuolinen kansakoulunopettaja

Opettaja Adam Lindh. Kuva on ilmeisesti otettu hänen täyttäessään 80 vuotta. Kuva: LKA.

”Wanhan ajan” kansakouluopettajat olivat usein todellisia kansankynttilöitä ja moniosaajia, jotka olivat kiinnostuneita lähes kaikesta inhimillisestä toiminnasta. Ei voi myöskään kuin ihailla sitä energisyyttä, joka heissä ilmeni. Lappeenrannan seudulla yksi tällainen henkilö oli vankilanopettaja Adam Lindh.  On suorastaan hengästyttävää lukea, missä kaikessa hän oli mukana ja mitä kaikkea hän pitkän elämänsä aikana sai aikaiseksi.

Adam Lindh oli syntynyt maaliskuun 17. päivänä vuonna 1843 Savitaipaleella. Lindh hankki itseopiskeluna tarvittavat pohjatiedot ja haki vuonna 1864 Jyväskylän seminaariin opiskelemaan kansakoulunopettajaksi. 21-vuotiaalle nuorukaiselle myönnettiin opiskelupaikka ja hän valmistui seminaarista kesällä 1868. Lappeenrantaan Lindh muutti Viipurista vuonna 1882. Tätä ennen hän oli toiminut kansakouluopettajana Sortavalassa 1868 - 1869, Vehkalahdella 1870 ja Viipurin kaupungin kansakoulussa 1872 – 1875. Jo Viipurissa asuessaan Lindh oli aktiivisesti mukana monenlaisessa sivistyksellisessä toiminnassa. Kansakoulun ohella hän opetti sunnuntaikoulussa 1872 – 1873 sekä 1876 - 1877, lääninvankilassa 1870 – 1877, maisteri Elfströmin yksityiskoulussa 1875 – 1876 ja Työväen ja palvelijain koulussa 1876 – 1877. Lindh toimi pitkään (1871 – 1882) Viipurissa myös lukusalin ja kirjaston hoitajana.

Adam Lindhin tutkintotodistuksessa Jyväskylän semionaarista
on kansakoulun "isän", Uno Cygnaeuksen allekirjoitus

Kun Pantsarlahden työ- ja ojennuslaitos siirrettiin Lappeenrantaan vuonna 1882, tuli opettaja Lindh Lappeenrannan työvankilan opettajaksi. Päätyönä hänellä oli vankilan opettajan toimi, mutta sen lisäksi Lindh toimi opetustehtävissä ajoittain myös muissa paikkakunnan oppilaitoksissa. Hän oli opettajana kaupungin kansakoulussa vuosina 1883 ja 1885 - 1886, voimistelunopettajana Lappeenrannan yksityislyseossa ja alkeiskoulussa vuosina 1886 – 1892 ja laulunopettajan samassa laitoksessa vuosina 1884 - 1885. Kaiken tämän lisäksi Lindh oli hankkinut saarnaluvan ja toimi vt. vankilasaarnaajana Viipurin lääninvankilassa vuosina 1875 – 1877 ja vt. saarnaajana Lappeenrannan työvankilassa vuosina 1882 – 1912. Täällä asuessaan hän oli myös mukana lähes kaikessa mahdollisessa kansalais-, sivistys- ja järjestötoiminnassa. Vuonna 1883 hänet valittiin kaupungin kirjaston johtokuntaan, jossa hän toimi aina vuoteen 1908 saakka. Hän toimi myös pitkään kaupungin kirjaston ja lukusalin hoitajana. Kirkollisten tilien tarkastajana Lindh oli Lappeenrannassa vuosina 1885 – 1912 ja terveyslautakunnan jäsenenä 1885 – 1904. Viimeiset neljätoista vuotta hän ole lautakunnan sihteerinä. Hän kuului myös lukuisiin muihin lautakuntiin. Suoritettuaan tutkinnon väkijuomien tarkastajan virkaa varten vuonna 1902 Lindh toimi Lappeenrannassa kyseisessä tehtävässä vuonna 1902.

Adam Lindh ilmoitteli
kirjoittamistaan kirjoista
usein Lappeenrannan
Uutisissa. Tässä ilmoitus
5.10.1886.

Erikoista opettaja Lindhin kohdalla on myös se, että hänellä oli kunnallisia luottamustehtäviä yhtä aikaa sekä Lappeenrannan kaupungissa että Lappeen kunnassa. Hän toimi Lappeen kunnan tilintarkastajana 14 vuotta ja kunnan holhouslautakunnan jäsenenä vuosina 1894 – 1908. Lappeen Taikinamäen kansakoulun johtokunnan jäsen Lindh oli vuodet 1894 – 1905 sekä Haapajärven kansakoulun johtokunnan puheenjohtaja vuodet 1900 – 1907. Vuonna 1883 Lindh ostanut maatilan Haapajärveltä. Tämä selittää, miksi hänet valittiin myös lukuisiin luottamustehtäviin Lappeen kunnassa. Huolimatta lukuisista opettajatoimista, jatko-opiskeluista, sanomalehtityöstä ja monista luottamustoimista, ehti Adam Lindh innostua vielä maanviljelystäkin. Kansanedustaja Elias Tukia muisteli häntä 1940-luvulla näin: ”Ukko Lindh oli niin täynnä maahenkeä, että sitä pihisi joka saumasta”. Hän oli Lappeen maamiesseuran perustajajäsen ja toimi seuran esimiehenä vuodet 1899 – 1923.

Kaiken tämän lisäksi Lindh oli mukana vapaapalokunnan toiminnassa ollen sen esimiehenäkin. Hän oli myös sanomalehtimies. Vuosina 1870 – 1882 Lindh kuului Viipurissa ilmestyneiden Suomenlehden ja Ilmarisen avustajiin. Lappeenrannan Uutisten toimittajana hän oli vuosina 1886 – 1888. Kansanvalitusseuran asiamiehenä Lindh toimi Viipurissa 1875 – 1882 ja Lappeenrannassa 1882 – 1888. Ehtipä hän olemaan Luhangan v.t. kirkkoherrana kesällä 1876 ja Heinävedellä samassa tehtävässä kesällä 1880 ja 1881.

Opettaja Lindh suoritti jatkuvasti työnsä ohella opintoja. Hän harjoitti jatko-opintoja Helsingin yliopistossa ainakin vuosina 1871, 1877 ja 1880 – 1881, 1888 ja hankki sekä laulunopettajan että voimistelunopettajan pätevyyden. Lisäksi hän suoritti vuonna 1891 tutkinnon venäjän kielessä. Vieraat kielet näyttävät kiinnostaneen häntä enemmänkin, sillä Lindh laati romanikielisen aapisen, kokosi sille sanaston ja käänsi kymmenen käskyä Martti Lutherin selityksillä varustettuna romanikielelle. Lisäksi hän laati romanikielelle kieliopin.

Opettaja Lindhin opiskeluhalua erittäin hyvin se, että vielä 77-vuotiaana hän suoritti tutkinnan hebrean kielesssä. Opettaja Lindhillä riitti kiinnostusta lisäksi paikallishistoriaan. Hän julkaisi viisi pientä paikallishistoriaan liittyvää teosta sekä neljä pientä yhdistyshistoriikkia. Adam Lindhin monivaiheinen elämä päättyi Lappeenrannassa 5. päivä toukokuuta 1924. Poliittiselta kannaltaan Lindh oli vanhasuomalainen.[1]

---

[1] LKA. Adam Lindhin kokoelma. Asiakirjajäämistöä; Lappeenranta 2.9.1916. 48 vuotta tuli eilen kuluneeksi; Etelä-Savo 17.3.1923. Opettaja Adam Lindh 80-vuotias; Etelä-Saimaa 8.5.1924. Adam Lindh. Muistosanoja; Kuusisto 2011, 81; Juvonen 2011, 34; Tikka 2011, 128; Talka 20056, 531.

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Vankilanopettaja Adam Lindh, romanikielisen aapisen ja kieliopin laatija

Vankilanopettaja Adam Lindhin laatiman romanikielisen aapisen käsikirjoituksen kansi

Lappeenrannan seudun kansanopetuksena vaiheissa  nousee 1880-luvulta 1910-luvulle esille usein nimi Adam Lindh. Hän oli syntynyt vuonna 1843 Savitaipaleella ja valmistunut kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista kesällä 1868. Lappeenrantaan hän muutti Viipurista vuonna 1882. Täällä asuessaan hän ole mukana lähes kaikessa mahdollisessa kansalais-, sivistys- ja järjestötoiminassa. Päätyönä hänellä oli Lappeenrannan vankilan opettajan toimi, mutta sen lisäksi  Lindh toimi opetustehtävissä ajoittain myös muissa paikkakunnan oppilaitoksissa. Kaiken tämän lisäksi hän oli pari vuotta paikallisen sanomalehden toimittajana ja kirjoitti useita paikallishistoriaa kuvaavia kirjoja. Hän oli myös keskeinen henkilö vapaapalokuntatoiminnassa sekä maanviljelysseurassa. Adam Lindhin monivaiheinen elämä päättyi Lappeenrannassa toukokuussa 1924.

Adam Lindhin anomus saapui Senaattiin 21.6.1900

Erikoisin ja minulle täysin uusi opettaja Lindhin harrastuksen kohde paljastui tutkiessani hänen Lappeenrannan kaupunginarkistoon tallennettuja asiakirjojaan. Tämä monipuolinen ja ilmeisesti lähes kaikesta inhimillisestä kiinnostunut "kansankynttilä" oli laatinut romanikielisen aapisen, koonnut sille sanaston ja kääntänyt kymmenen käskyä Martti Lutherin selityksillä varustettuna romanikielelle. Lisäksi hän oli laatinut romanikielelle kieliopin ja koonnut myös kokoelman sanontoja.  Romanikielinen aapinen oli valmistunut jo 1893. Vuonna 1900 hän anoi Senaatilta kyseisen kokoomateoksen painattamista ja jakamista ilmaiseksi romaniväestolle. Toki hän pyysi myös työstään korvausta. Sitä hän ei kuitenkaan saanut eikä kirjaa ilmeisesti koskaan painettu. Adam Lindh oli huomattavasti aikaansa edellä. Ensimmäinen painettu romanikielinen aapinen saatiin maahamme vasta niinkin myöhään kuin 1982. Täältä löytyy aiheesta lisää.

Alla Adam  Lindhin anomus ja Senaatin vastaus puhtaaksi kirjoitettuna:

Suurivaltaisin Armollisin Keisari ja Suuriruhtinas

Teidän Keisarillinen Majesteettinne alamaisina elää maassamme kuljeksiva mustalaiskielinen kansanheimo, joka ruumiillisesti on hyvin ke[hittynyt]]tä, vaan henkisesti ovat useat heist[ä mel]kein pakanuuden tietämättmyy[den ti]lassa, ja puuttuen  kaikkea siveellistä tukea joutuvat he helposti rikoksiin ja vankihuoneisiin.

Olen yli 30 vuotisella opettaja ajallani ollut aina tilaisuudessa näkemään ja kuulemaan, miten kehittymättömiä he ovat olleet. Harvat heistä ovat osanneet lukea kirjaa sisältä ja vielä harvemmat ovat olleet ne, jotka ovat ymmärtäneet jotain luetun kappaleen sisällöstä.

Useain heistä olen kuullut sanovan, "jos meilläkin olisivat olleet kirjat lapsina ollessamme ja varsinkin omalla kielellämme, niiin tottahan mekin nyt jotain osaisimme". Tällaisia valituksia usein kuultuani rupesin kirjoittelemaan muistiin mustalaiskielisiä sanoja ja lauseita ja huomattuani siinä löytyvän riittävästi sanoja ajatusten ilmoittamiseen, aloin sitä sommitella kirjakieleksi. Tämän työni tuloksena valmistui jo vuonna 1893 mustalaiskielinen aapiskirja eli ”Aapis Liin”. Tämä kirja on sittemmin ollut Helsingin Keisarillisen Aleksanderin Yliopiston kielioppineiden nähtävänä ja tutkittavana. Koska yhä olen ollut siinä varmassa vakaumuksessa, että mustalaisetkin olisivat kirjallisuuden avulla opetettava ja saatettava kunnon kansalaisiksi ja yhteiskunnalle hyödyllisiksi jäseniksi, niin olen yhä edelleenkin jatkanut mustalaiskielen tutkintojani ja käyttänyt kirjoituksessa ainoastaan meidän kirjaimistoa.

Teidän Keisarilliselle Majesteetillenne rohkenen nyt alamaisimmassa nöyryydessä jättää jo edellä mainitun Aapiskirjan ja siihen kuuluvat kaksi sanakirjaa, joissa toisessa on sanat siinä järjestyksessä, missä ne esiintulevat Aapisessa ja toisessa aakkosellisessa Lexikon-muodossa. Jumalan kymmenet käskyt M. Lutheruksen selityksillä, mustalaiskielen kielioppi ja mustalaiskielinen Puheluvarasto eli Parlör.

Teidän Keisarilliselta Majesteetiltanne alamaisimmassa nöyryydessä pyydän, että Teidän Keisarillinen Majesteettinne armossa hyväksi näkisi määrätä, että nämä kirjat ja varsinkin Aapiskirja ja Jumalan kymmenet käskyt yleisillä valtion varoilla painatettaisiin ja mustalaisille maksutta jaettaisiin. Sillä Aapiseen olen sovittanut paljon hyö[dyllisiä] tietoja mustalaislapsille ja Jumala[n kym]menet käskyt ovat heille kaikille aina [tar]peelliset. Jos nämä kirjat tulisivat pain[etta]viksi, niin sitouden pitämään tarpeellista huolta lukemisesta.

Nämä käsikirjoitukset olen lukenut useille mustalaisille ja ovat he hyvin ymmärtäneet ja hartaammasti toivovat niiden ilmestymistä painettuina.

Teidän Keisarilliselta Majesteetiltanne vielä alamaisimmassa nöyryydessä pyydän, että Teidän Keisarillinen Majesteettinne armossa hyväksi näkisi myöntää minulle yleisistä varoista kohtuullisen palkkion tästä pitkällisestä työstäni, kun myöskin valtion apua tutkintojeni jatkamiseen mustalaiskielessä..

Yhä ollen Teidän Keisarillisen Majestettinne nöyrin, kuuliaisin ja uskollisin alamainen

Adam Lindh
Wankilan opettaja Lappeenrannassa

--------

Keisarillisen Majesteetin Suomen Senaatti on tämän alamaisen hakemuksen siihen kuuluvine asiakirjoineen Itselleen esittelyttänyt, mutta ei tahtonut sitä varteen ottaa. Helsingissä, Keisarillisen Suomen Senaatin Siviilitoimikunnassa, Marraskuun 26 päivänä 1900

Käskystä:

Arvid Krogerus

---

[1] Anomusasiakirjan yläreunasta on repeytynyt pala pois. Hakasulkeitten välissä oleva sisältö on päätelty kontekstistä.