Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste miehistöluola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste miehistöluola. Näytä kaikki tekstit

tiistai 16. toukokuuta 2017

Niin hiljainen on kylätie... osa 3. Polkupyöräretki 7.5.2017 välillä Jurvala - Suoanttila - Kirppu - Hermunen - Heikkilä - Luumäen kirkonkylä - Jurvala

Kirpun miehistöluolan suuaukko
Tämänkertaisen kirjoituksen aiheena on jälleen polkupyöräretki Ylämaan ja Luumäen maaseutukylien sorateillä.  Lähtöpisteenä illansuussa 7.5.2017 tehdylle reissulle oli Jurvala, josta suuntasin Suoanttilan kautta kohti Kirpun kylää. Olin kaksi päivää aikaisemmin tekemälläni retkellä epähuomiossa ajanut ohi Salpalinjan linnoitusrakenteisiin kuuluneen Kirpun majoitusluolan sivuitse. Retkeni tavoitteena oli vierailla tuossa luolassa ja kiertää Hermusen, Heikkilän ja Hirvikallion kylien kautta aina Luumäen kirkolle, ja edelleen takaisin Jurvalaan. Matkaa tälle reitille tuli viitisenkymmentä kilometriä.
Multialan kartano

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli monella tavalla kuuluisaksi tullut Multialan kartano. Ensinnäkin kartano oli aikoinaan paikka, jossa pidettiin Luumäen käräjiä. Tämän johdosta rakennuksen lähistöllä oli pystyssä vielä 1950-luvulla piiskuupuita, joihin sidottiin ruumiillisen rangaistuksen saaneet rikolliset ja heille annettu tuomio pantiin käytäntöön. Myöhemmin talo on kokenut värikkäitä vaiheita ja se on noussut jopa valtakunnallisen politiikan polttopisteeseen. Saavuttuani kartanon luokse katselin innokkaasti ympärilleni löytääkseni noita ruumiillisen kurituksen muistopuita, mutta ne on ilmeisesti jo hakattu pois. Itse kartanorakennus, joka oli saanut uuden peltikaton, näytti nukkuvan tyytyväisenä hiljaisuudessa kylpien ilta-auringossa.
Kirpun miehistöluolan opastaulu Ihaksintien
varressa
Ajettuani toistakymmentä kilometriä mutkikasta ja mäkistä soratietä saavuin vihdoin Kirpun majoitusluolalle.  Salpalinjaan rakennettiin aikoinaan 25 kallioon louhittua luolaa. Suurin osa niistä jäi keskeneräiseksi. Pääosa näistä luolista sijaitsee Salpalinjan eteläisimmässä osassa. Lappeenrannassa luolia on neljä. Näistä kaksi rakennettiin Ylämaan alueelle. Tunnelit/luolat olivat majoitustiloja ja niiden yhteyteen saatettiin rakentaa asekammioita konekivääreille tai panssarintorjuntatykeille sekä tulenjohtopaikkoja. Luolaan oli tarkoitus rakentaa lautarakenteinen parakki majoittumista varten. Tunnelien majoituistilat oli suunniteltu 20 - 80 hengen majoitukseen.


Tämä keskeneräiseksi jäänyt majoitustunneli B304/107 sijaitsee Kirpuntien ja Ihaksintien lounaispuolella, jyrkän kallion rinteillä. Mäelle oli tarkoitus sijoittaa kaksi konekivääripesäkettä ja kaksi panssarintorjuntatykin pesäkettä, jotka olisi yhdistetty toisiinsa tunneleilla. Pesäkkeet jäivät kuitenkin rakentamatta ja ainoastaan kalliotunneli on osittain valmistunut. Tunneliin on kaksi sisäänkäyntiä, toinen kallion luoteisrinteen juurella ja toinen viiston kuilun päässä yhdyshaudassa kallion rinteellä. Tunnelissa on 8,5 metriä korkea pystykuilu kallion laelle, jonne oli tarkoitus johtaa tulenjohtopaikka. Kirpun majoitustunneli on suunniteltu 80 hengelle. Sen pituus on 85 metriä, leveimmillään tunneli on 6,8 metriä ja sen korkeus on 3,8 metriä.  Tunneli pohja oli nyt melko paksun jään peitossa, joten en uskaltanut mennä tunneliin kovin syvälle, sillä pelkäsin jään koko ajan murtuvan allani ja putovani polvia tai jopa vytötäröä myöten jääkylmään veteen. Koska luolan tutkiminen ei tällä kertaa kunnolla onnistunut, täytynee tulla käymään paikalla kesällä uudestaan.
Miehistöluolan pohja oli pinnalta jäätyneen
vesikerroksen peitossa

Kirpun miehistöluolan jälkeen jatkoin Ihaksintietä suuntana länsi. Näitä kyläteitä (Ihaksintie - Ihakselantie - Heikkiläntie) polkiessani ei liiallinen liikenne haitannut. Kirpun kylän ja Luumäen kirkonkylän välillä (matkaa noin 30 kilometriä) vastaani ei tullut kuin yksi auto, toinen ohiti minut ja vastaani polki yksi pyörälija. Illan edetessä lämpötila laski lähes nollaan ja niinpä sormeni olivatkin jo umpijäässä. Heikkilän kylällä yritin katseellani hakea entistä kyläkoulua, mutta silmiini ei sattunut yhtään sopivaa rakennusta. Jälleen kerran ei missään näkynyt ketään, jolta olisin sitä kysellyt. Reitin varrelta löytyi kuitenkin vielä yksi kiinostukseni herättänyt rakennus. Hirvikalliontien varressa, muutama sata metriä ennen kirkonmäkeä seisoo korkea entinen Luumäen kirkonkylän koulurakennus. Hyväkuntoisen näköisen koulun toiminta päättyi keväällä 2015. Luumäen kunnanvaltuusto oli tehnyt lakkauttamispäätöksen maaliskuun alussa 2015 äänin 17 - 10. Katsellessani ilta-auringon kajossa seisovaa komeaa koulurakennusta päivittelin jälleen sitä valtavaa virheinvestointien summaa, joka mätänee hiljallee pois
Luumäen vuonna 2015 lakkautettu kirkonkylän koulu
suomalaisissa koulurakennuksissa.

Entinen Luumäen kirkonkylän koulu

torstai 7. toukokuuta 2015

Rutolan muuntaja



Rutolan muuntaja 6.4.2015

Kun saapuu Lappeenrantaan Mikkelin suunnasta, katse kiinnittyy vähän ennen Kuutostien liittymiä paremmat päivät nähneeseen muuntajaan. Tämä maamerkki on tien vasemmalla puolella ja sen takana siintää pieni Myllylampi. Kyseessä on käytöstä poistettu Rutolan muuntajakoppi. Rakennuksen katto on romahtanut ja se seiniä peittävät graffitit. Sen jälkeen, kun uusi Mikkelitien pätkä joitakin vuosia sitten valmistui, on tuosta muuntajasta muodostunut minulle merkki siitä, että olen jälleen saapumassa rakkaaseen kotikaupunkiini.

 Muuntamo sijaitsee Salpalinjan rakenteiden päällä. Nimittäin yksi tuon puolustuslinjan miehistöluolista lymyilee muuntajan alla. Muuntaja kärsi aikoinaan vaurioita luolan louhintatöiden aikana. Niinpä Enso-Gutzeit vaati Linnoitustoimistoa rakentamaan uuden muuntajan maaliskuun alussa 1941. Vaatimuksena oli, että uuden muuntamon olisi oltava käytössä 1.5.1941 uittokauden alkaessa.


Rutolan ylivientilaitos Myllylämmen puolelta kuvattuna joskus 1900-luvun alussa.
Valokuva: Lusto - Suomen metsämuseo

Miksi tuo maamerkki on aikoinaan rakennettu? Paikalla toimi  vuosina 1890 – 1963 uittolaitos. Sen avulla siirrettiin lähes 100 miljoonaa tukkia Saimaan vesistöalueelta Kymijoen vesistöön ja sitä pitkin edelleen Kotkaan W.Gutzeit & Co:n tehtaille sahattavaksi. Tukkien kuljettaminen vesistöstä toiseen toteutettiin Rutolan ylivientilaitoksen avulla. Nimittäin Saimaan ja Jängynjärven välinen maakannas esti tukkien kuljetuksen uittamalla. Ratkaisuksi rakennettiin 260 metriä pitkä höyrykäyttöinen rullarata Myllylammesta Kärjenlampeen. Täältä tukit siirrettiin uittokanavaa pitkin Jängynjärvelle, josta alkoi matka kohti ”savolaisten Amerikkaa” eli Kotkaa. Tämä höyrykäyttöinen rullarata korvattiin vuosina 1908-1909 puisella uittokourulla, johon pumpattiin vettä ylivientilaitoksen kautta. Myöhemmin ylivientilaitos muutettiin sähköllä toimivaksi. Tässä vaiheessa paikalle tarvittiin muuntajaa. Tästä tukinuittoreitistä Saimaan ja Kymijoen vesistön välillä on ansiokkaasti kirjoittanut Hilkka Mattila kirjassaan tukkien matkassa.

Tällä kertaa en hurauttanut autolla muuntajan ohi, vaan kurvasin sinne pyörälläni aurinkoisena huhtikuisena viikonloppuna. Ohessa kuvia tästä, kovia kokeneesta maamerkistä.

Näkymä muuntajalta ylivientilaitoksen konehuonerakennukseen
Muuntajan sisäseinät on "koristeltu" graffiteilla
Sisänäkymää
Katonkorjaajille olisi töitä
Näkymä ylätasanteelta alas

Muuntaja miehistöluolan kohdalta kuvattuna



tiistai 28. lokakuuta 2014

Vierailu Rutolan miehistöluolassa 28.10.2014


Rutolan miehistöluolan kaivajat kuvattuina 25.6.1941. Kuva: SA-kuva

Kello 16.15 starttasin autoni ja suuntasin jälleen Lappeenrannan läntiseen kaupunginosaan, ja siellä Rutolaan. Luvassa on vierailu Rutolan Salpalinjaan kuuluvassa miehistöluolassa. Mukanani on 15 oppilasta sekä pari heidän huoltajistaan. Oppaana meillä on kylässä asuva Juhani Huttunen.

Hän kertoili selkeällä äänellään asiantuntevasti tämän Salpalinjan suurimman miehistöluolan rakentamisesta ja laitteista. Luolan seinillä horroksessa riippuneet lepakot herättivät oppilaissa sekä kauhun että säälin tunteita. Kallion sisään oli Juhanin mukaan varastoituna vielä 1960-luvulla suuret määrät ammuksia ja räjähteitä.

Miehistöluolan jälkeen kävimme vielä vanhan Mikkelintien alapuolella olevissa teräsbetonikorsuissa. Huudoista ja kommenteista päätellen pimeässä illassa suoritettu vierailu teki monen vierailijan muistilevylle ikuisen muistijäljen. Tätä kokemusta on jo vaikea ylittää!!!

Aluksi Juhani Huttunen selvitti autonsa kylkeen kiinnittämän aluekartan avulla paikallisia Salpa-linjan rakenteita ja niiden sijainteja.

Seuraavaksi siirryimme sisälle miehistöluolaan

Luolaan on joskus Lappeenrannan kaupunki (silloin kun sillä vielä oli rahaa) kustantanut valot

Luolan seinämät on kalkittu valkoisiksi. Katonrajassa näkyy ruostunut lämmitysputki

Luolan toisesta päästä veivät portaat ylös tasanteelle, jossa oli mm. lämmitysuuni

Tasanteen sivussa on ovi, joka johtaa ylös kallion kaivettuu pystysuoraan kuiluun. Kuilun huipulla oli teräskannella päällystetty tähystysaukko. Matkaa sinne on yhdeksän metriä. Seinämällä olleet tikkaat on otettu pois.

Lämmityslaitteet ja uuni ovat hieman ruosteessa
Tämä on mäen päällä sijaitseva ulosmenoaukko

Tästä taistelutilateessa pakenemaan joutuneet sotilaat olisivat päässeet kuvaajan takana oleviin juoksuhautoihin