Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Megrijärvi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Megrijärvi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Palanen sukuhistoriaa

Isoisän isäni Carl/Kalle Tahvanainen Liperin Tutjunniemestä ja hänen vaimonsa Helena Maria, os. Lempinen sekä perheen lapsia, miniöitä jne.
Tässä tarinaa isosisäni isästä Kalle Tahvanaisesta, "Tutjun Kallesta". Kalle oli syntynyt Kontiolahden Noljakassa Tahvanaisen perheen noin sata vuotta omistamalla tilalla (Noljakka n:o 18). Tuo tila muodostaa nykyisin Joensuun Noljakan kaupunginosan. Kallen isoisä Johan oli saapunut Kontiolahdelle 1770-luvulla Ilomantsin Megrijärveltä. [Ilmankos viihdyin niin hyvin syyskuun alussa Megrijärven maisemissa :)]. Kallella oli kahdeksan sisarusta, joista Heikki-niminen jäi jatkamaan kotitilaa. Se siirtyi pois Tahvanaisen suvun omistuksesta vuonna 1919, kun tilan osti 160 000 markalla konemestari Tolvanen.

Kalle, joka oli sisaruksista ikäjärjestyksessä kuudes,  tuli kotivävyksi Liperin Tutjunniemen Keinälän tilalle vuonna 1882. Tuolloin jo 30 vuotta täyttänyt poikamies oli kierrellyt pitäjällä tekemässä suutarin töitä ja tälläisellä matkalla hän iski silmänsä Keinälän talon tyttäreen Helena Maria Lempiseen. Kalle oli taitava käsistään, teki maanviljelyksen ohella suutarin ja puusepän töitä sekä valmisti ruumisarkkuja. Helena Marialle ja Kallelle syntyi yhteensä 13 lasta, jotka KAIKKI saavuttivat aikuisiän. On suuri ihme, että 1800-luvun oloissa kaikki näin ison perheen lapset säilyivät hengissä. Lieneekö kiitos tästä langennut Helena Marialle, joka omasi kansanparantajan taitoja. Hän käytti luonnontuotteita ja luonnosta kokoamiin yrttejä mm. lastensa sairauksien hoitoon. Suuperheen elättäminen ei ollut 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmenillä helppoa. Lehmien, lampaiden, kanojen  ja sikojen pitämisen ohella kalastettiin ahkerasti Tutjunniemen molemminpuolisilla vesillä.  Perheen elättämiseksi hakattiin vuosien kuluessa tilan metsät niin tarkkaan, että metsät joutuivat myyntikieltoon. Tila oli lisäksi ainaisessa vekselikierteessä. Tarina kertoo, että koko ajan tilan oli päällä kolme vekseliä. Kun vanhin erääntyi maksettavaksi, otettiin sen maksua varten uusi. Vekselikierteen katkaisi perimätiedon mukaan vasta sotavuodet, jolloin kukoistanut mustanpörssin kauppa ja rahan arvon romahtaminen toivat mahdollisuuden vekselien poismaksuun.

Vuosi 1918 sisällissota heijastui vahvasti perheen elämään. Poliittinen jakolinja meni isoisäni perheen keskeltä. Pojista Pekka taisteli punaisten riveissä ja hänen kaksi nuorempaa veljeänsä valkoisten joukoissa. Nämä veljekset Antti (18 vuotta, seisoo kuvassa Kallen takana) ja Heikki (16 vuotta) osallistuivat myös Viron sotaretkeen.
Sen sijaan Pekka Kallenpoika Tahvanainen menehtyi Tammisaaren vankileirillä 30.8.1918 keuhkokuumeeseen. Pekka oli lähtenyt kotilaltaan Viipuriin töihin vuonna 1916. Punakaartiin hän oli kuitenkin liittynyt perimätiedon mukaan Joensuussa. Perhe oli saanut tiedon sodan päättymisen jälkeen, että Pekka-poika pitäisi hakea pois vankileiriltä Lapista, Tervolasta. Silloisissa oloissa hänen hakemisensa oli ollut kuitenkin mahdotonta. Miten Pekka oli joutunut vankileirille Lappiin ja sieltä myöhemmin Tammisaareen, ei ole jälkipolvien tiedossa. Pekka haudattiin Tammisaaressa 2.9.1918.

torstai 5. lokakuuta 2017

Kokonniemen kalmisto ja runonlaulaja Simana Sissosen hautamuistomerkki Ilomantsissa



Kokonniemen ortodoksisen kalmiston aita ja portti
Syyskuun alussa kiertelin muutamana päivänä Ilomantsin kirkonkylää ja sen ympäristöä. Komeiden maisemien ja ystävällisten asukkaiden lisäksi mieltäni innoittivat vierailut monella mielenkiintoisella paikalla. Yksi niistä oli Kokonniemen ortodoksinen kalmisto. Karjalaiset hautausmaat perustettiin vesistöjen varsille joko niemiin tai saariin. Kokonniemi on tyypillinen vanha luonnonvarainen ortodoksinen kalmisto. Se on perustettu 1790-luvulla ja oli pitkään Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan päähautausmaa. Edesmenneitten puolesta rukoileminen ja haudoilla käynti kuuluvat karjalaiseen ortodoksiseen perinteeseen. Ortodoksisen ajattelun mukaan kaikki maallinen katoaa, myös haudat. Vain sielut jäävät jatkamaan elämäänsä iankaikkisuudessa.

Tunnetuin Kokonniemeen haudatuista henkilöistä on Semen (Simana) Jegorinpoika Sissonen (1786 – 1848). Hän ooli yksi tunnetuimmista runonlaulajistamme. Kokonniemen metsähautausmaan erottaa muusta alueesta paikoin jo romahtanut riukuaita. Hautausmaalla ei ole rivisuoria käytäviä hautojen välissä, eikä valtavien kivipaasien muodostamia monumentteja. Suurimmalla osalla haudoista on joko puuristi tai grobu eli grobnitsa. Simana Sissosen grobu sijaitsee Kokonniemen kalmiston sisääntuloportin oikealla puolella, niemen kärkeen vievän polun välittömässä läheisyydessä. Portista on grobulle matkaa arvioni mukaan parikymmentä metriä. Kun Ilomantsin järvellä puhaltaa koillistuuli, se tuo tuoksut ja äänet vainajan kotikýlältä 10 kilometrin päästä Megrijärven ja Ilomantsinjoen pintoja pitkin Simanan grobulle. Mitähän Simana miettii?

Runonlaulaja Simana Sissosen grobu eli
hautamuistomerkki
Loiheeko hän lausumaan:

Mehiläinen, hiien lintu,
lennä tuonne, kunne käsken:
yheksän meren ylitse,
yli puolen kymmenettä,
saarehen selällisehen,
luotohon merellisehen,
jossa voi’etta tehään,
missä mettä keitetään.
Tuopas tuolta voitehia,
kasta siipesi simahan,
toinen siipesi metehen,
 sulkasi sulahan voihen,
kanna Jesuksen etehen.[1]



[1] Ote Simana Sissosen D.E.D. Europaeukselle vuonna 1845 laulamasta raudan syntyloitsusta.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

"Kulttuuriteko" vuodelta 1956. Runonlaulaja Petri Shemeikan mökki hävitetään.

Etelä-Saimaa 6.5.1956.
Lehtiartikkelin vuosiluvuissa on virhe.
Hänen runojaan ja laulujaan kerättiin
talteen mm. vuosina 1845 - 1848.
Oheinen "kulttuuriteko" löytyi Etelä-Saimaa-lehdestä 6.5.1956. Se kertoo mielestäni häpeämättömästä  kulttuurin ja historian väheksymisestä. Olihan Pedri Shemeikka yksi maamme tunnetuimmista runonlaulajista.  Onneksi toisen tunnetun runonlaulajan, Simana Sissosen Sissolan rakennukset Ilomantsin Megrijärvellä ovat turvassa - ainakin toistaiseksi - ovathan rakennukset ja pihapiiri siirtyneet Sissosten sukuseuralle.