Kiihtelysvaaran kirkko

Kiihtelysvaaran kirkko syyskesällä 2017

Allekirjoittanut vieraili miltei vuosi sitten Kiihtelysvaaran kirkolla palatessani Ilomantsista. Perimmäinen syy vierailulle oli käynti nälkävuosina kuolleiden muistomerkillä, joka sijaitsee kirkkotarhassa. Kuvasin silloin myös komeaa kirkkorakennusta, sankarihautoja ja kellotapulia. Kirkon kuvaus ei oikein onnistunut, sillä kyseisenä päivänä oli vuoden 2017 kesälle harvinainen sää. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, enkä saanut kelvollisesti koko kirkkoa kuvaan kuin yhdestä suunnasta.

Kiihtelysvaaran kirkko oli puinen ristikirkko, jolla oli ikää – silloin – 247 vuotta. Kirkko oli rakennettu Heikki Hägerin johdolla vuosina 1769–1770. Kirkkoa oli korjattu useaan otteeseen, 1830-luvulla, vuosina 1855–1856 ja 1931. Istumapaikkoja oli kirkossa 452 hengelle. Kiihtelysvaaran kirkko oli vanhimmista Pohjois-Karjalassa säilyneistä luterilaisista kirkoista. Kirkon kellotapuli on vuodelta 1856.

Kirkkorakennuksen kohtaloksi muodostui aamuyöllä 23.9.218 syttynyt tulipalo. Kyseessä oli ilmeisesti tuhopoltto. Päivällä kirkosta oli jäljellä enää savuavat rauniot. Palosta onnistuttiin pelastamaan alttaritaulu, ehtoollishopeat ja osa alttarivaatteista. Kirkkotarhassa sijainnut kellotapuli saatiin suojattua.

Aina kun pysähtyy satoja vuosia vanhojen komeiden puurakennusten luona, miettii miten ne saisi säilymään aikakausiensa muistomerkkeinä vielä tuleville polville. Tänään noita kansallisia aarteita on jälleen yksi vähemmän. Surullinen päivä Kiihtelysvaaralle ja koko Pohjois-Karjalalle!

Kiihtelysvaaran kellotapuli säilyi 23.9.2018 tulipalossa

Uukuniemen sankarihaudat ja muistomerkki

Uukuniemen sankarihautausmaa

Uukuniemen suuren ja komean kirkon vieressä, kirkkotarhan sisällä, on 1500 neliömetriä käsittävä sankarihautausmaa-alue. Sinne on haudattu Uukuniemen pitäjän 206 talvi- ja jatkosodan sankarivainajaa. Runsaan kuudentuhannen asukkaan pitäjän väestöstä veivät mainitut sodat ennenaikaiseen hautaan siis runsaat kolme prosenttia eli reilusti enemmän kuin maassamme keskimäärin. Sankarihautausmaan muistomerkki on puhuttelevan yksinkertainen risti, joka seisoo graniittijalustalla. Jalustasta löytyvät sanat "Rauha teille". Muistomerkin on valmistanut Lauritsalan kiviveistämö. Sen kustannukset olivat 1 500 000 markkaa. Varat sankaripatsaaseen kokosivat seurakunnan lisäksi manttaalikunta, Uukuniemen kunta ja Uukuniemen entinen sähköyhtiö.

Taustalla talvi- ja jatkosodan, edessä
vapaussodan sankarivainajien muistomerkki

Lyhensin oheen artikkelin sankaripatsaan paljastusjuhlista (Etelä-Saimaa 13.9.1950);

Sankaripatsaan paljastusjuhlat pidettiin syyskuun 10. päivä 1950. Silloin Uukuniemen suuri kirkko oli ääriään myöten täynnä juhlakansaa. Paikkakuntalaisten lisäksi kirkkoon oli saapunut runsaasti myös entisiä uukuniemeläisiä, naapurikuntiin, Pohjanmaalle ja Uudellemaalle evakoiksi siirtyneitä. Juhlat alkoivat kirkossa jumalanpalveluksella. Varsinainen paljastusjuhlakin oli siirrettävä kirkkoon runsaan sateen takia. Sankaripatsaan luovutti seurakunnalle sankaripatsastoimikunnan puolesta maanviljelijä Aimo Siitonen. Seurakunnan puolesta patsaan otti vastaan kirkkoherra Ilmari Saukkonen ja juhlapuheen piti opettaja Toivo Heikkinen. Musiikki- ja runoesitysten jälkeen tilaisuus päättyi seppelten laskuun. Tilaisuuden jälkeen oli seurakunnan järjestämä kahvitarjoilu sekä yleisölle että kutsuvieraille. Lopuksi kirkossa järjestettiin vielä yhteinen hartaushetki.

Uukuniemen kellotapuli

Uukuniemen kellotapuli

Uutinen Uukuniemen kellotapulin palosta 3.6.1849.
Borgå Tidning 13.6.1849.

Morgonbladet kertoo 10.4.1854 , että uusi kirkko (tosiasiassa
peruskorjattu kirkko) valmistuu tulevan kesän aikana.
Kellotapulin arvioidaan valmistuvan vuoden loppuun mennssä.
Lisäksi kerrotaan, että pitäjässä oli syntynyt edellisenä vuonna
104 lasta, joista ei yksikään ollut avioton.

Uukuniemen kirkon läheisyydessä, Pyhäjärven rantaan vievän tien toisella puolella, seisoo seurakunnan kellotapuli. Se on rakennettu 1850-luvulla samassa yhteydessä, kun seurakunnan kirkossa tehtiin perinpohjaiset korjaustyöt. Seurakunnan laatima esite kirkosta ja kellotapulista kertoo jälkimmäisen valmistuneen vuonna 1853. Aikakauden sanomalehdet toteavat kuitenkin kellotapulin valmistuvan vasta vuoden 1854 lopulla. Kirkon peruskorjaus toteutui rakennusmestari Juho Theodor Tolpon johdolla. Lieneekö kellotapuli hanen kynänjälkensä tuotoksia?

Edellinen kellotapuli oli palanut täydellisesti kesäkuun 3. päivä 1849 salamaniskun sytyttämässä tulipalossa. Tulipalossa tuhoutuivat myös kellotapulin kellot. Nykyiset kellot 26 metriä korkeassa tapulissa ovat vuodelta 1860 ja 1875. Talvisodan rauhanteon jälkeen rajalinja kulki aluksi kellotapulin ja kirkon välissä. Neuvostoliittolaiset valitsivat silloin esikuntansa tukikohdaksi kellotapulin. Mikäli rajalinja oli jäänyt kyseiselle paikalle, kellotapulirakennus ei luultavasti olisi saanut jäädä paikalleen, vaan se olisi purettu nopeasti. Onneksi rajalinja siirtyi parisen kilometriä idemmäksi ja kellotapulikin säästyi.

Uukuniemen kirkonkylän hautausmaa

Uukuniemen vanhan hautausmaan portti, kiviaitaa ja sen takana kalmistoa

Uukuniemelle tekemälläni kotiseuturetkellä kohteina olivat myös hautausmaat. Tässä entisessä suurpitäjässä on kaksi hautausmaata, joista vanhempi sijaitsee kirkonkylän maastossa. Tämä "Uukuniemen vanha hautausmaa"  on iältään runsaat kolmesataa vuotta vanha. Kun vuonna 1691 päätettiin Uukuniemelle rakentaa uusi kirkko (aikaisempi sijaitsi Kesälahdella), sen paikaksi määrättiin pitäjässä keskeisemmällä paikalla sijaitseva Pyhämäki. Kirkko valmistui ja sen vihkimisen suoritti Käkisalmen rovasti Johan Serlachius 11.3.1694. Kirkosta ei tullut kuitenkaan pitkäikäistä, sillä salamaniskusta syttynyt tulipalo tuhosi sen jo saman vuoden heinäkuussa. Seurtakunnalla oli edessään jälleen uuden kirkon rakentaminen. Pyhämäelle kirkkoa ei kuitenkaan enää pystytetty, koska mäki oli kovaa ja kivistä maata. Sen sijaan melko lähellä sijainnut Ertonmäki oli kirkon ja kirkkotarhan paikkana parempi, koska ympäristössä oli hautausmaaksi sopivampaa hiekkamaata. Uusi, järjestyksessä kolmas kirkko, vihittiin 24.2.1700 ja samalla vihittiin myös hautausmaa. Hautausmaan ja mäellä sen yläpuolella seisovan kellotapulin erottaa nykyisin kirkosta Pyhäjärven rantaan vievä tie. Hautausmaan ja kirkon erosta meinasi vuonna 1940 tulla lopullinen, kun Moskovan rauhan jälkeen Suomen ja Neuvostoliiton rajalinja määriteltiin aluksi kulkemaan kirkon ja kellotapulin välistä

Uukuniemen vanhan hautausmaan muistopaasi.

Kirkonkylän hautausmaalle suoritettiin hautauksia vuoteen 1914 saakka. Viimeinen hautaus on tapahtunut 27.7.1914. Uusi hautausmaa Paakasalmella oli vihitty käyttöön vuonna 1891 ja vanha hautausmaa jäi vähitellen pois käytöstä. Pinta-alaa tällä vainajien viimeisellä leposijalla on 7 000 neliömetriä. Nykyisin tätä hautausmaata ylläpidetään luonnonvaraisena metsähautausmaana. Hyvin hoidetun näköisessä kalmistossa on säilynyt jonkin verran hautakiviä ja puisia tai metallisia hautaristejä. Hautausmaata kiertävä kiviaitakin näytti olevan hyvässä kunnossa.

Kirkko rakenteille Savoon

Apostolic Lutheran Church in Savo, South Dakota

Joitakin vuosia sitten kokosin artikkelin Pieni kirkko preerialla, jossa kertoilin  Etelä-Dakotassa sijaitsevasta pienestä suomalaissiirtolaisten rakentamasta kirkosta Savo townshipissa, Frederickin kaupungin lähellä. Amerikan Suomalaisesta Lehdestä löytyi helmikuulta 1884 pieni kirje, jossa kerrotaan tuon kirkon rakentamispäätöksestä. Kirjoitin sen halukkaille luettavaksi.

Amerikan Suomalainen Lehti 7/1884

Kirjeitä
Frederick, Brown Co. Dakota
Helmik. 5 p.
Hiljakkoin pidetyssä A[postolis]l[uterilaisen] seurakunnan valtuusmiesten kokouksessa tässä siirtokunnassa, päätettiin rakentaa kirkko ensi kesänä, joka päätös yksimielisesti hyväksyttiin 27 p. tammikuuta tänä vuonna. Ensin päätettiin pyyntökirjeillä kerätä varoja vanhemmista suomalaisten pesäpaikoista, sillä ilma keräystä emme voi saada tarkoitustamme perille, kun olemme kaikki alkavia uutisasukkaita.
Kirkko tulee noin noin 9 mailia Fredrickista pohjoiseen, jolle eräs hyväntahtinen jäsen seurakunnassa Matts Hanhela antoi yhden acren maatta homesteadinsa nurkasta, ja vielä on lahjoittanut seurakunnalle hautausmaaksi 3 acren alan läheltä kirkon sijaa, joitten lahjain edestä emme voi olla häntä kiitollisuudella mainisematta. Hautausmaassamme lepää jo kuusi ruumista, joista ei ole kun 2 täysi-ikäistä.
Ilmat ovat olleet kylämät aina joulukuun lopusta alkaen. On ollut välistä semmoistakin nujua, ettei ole haluttanut naapuriin kyläilemään. Naimapuuhat lienevät jääneet tuonnemmaksi paremman pottuvuoden nojaan. Onnea toivotan kaikille kansalaisille ja myös A[merikan] S[uomalaiselle] Lehdelle.
-e-s-i

Matt and Liisa Hanhela

----
 

Kokosin lisäksi yllä mainitun lahjoittajan Matti Hanhelan lyhyen elämäkerran:
Kirkon ja hautausmaan lahjoittaja Matti Hanhela oli syntynyt Pudasjärvellä 15.10.1855. Hän saapui Michiganiin vuonna 1880 ja edelleen Frederickiin vuonna 1882. Hanhelan vaimo Valborg kuoli seuraavana vuonna 22.7.1883. Hän oli siirtokunnassa menehtynyt suomalainen. Valborg Hanhelan hautasi yhdessä hänen vastasyntyneen lapsensa kanssa saarnaaja Johan Takkinen kaksi päivää myöhemmin. Vuonna 1889 Matt Hanhela vihittiin toisen avioliittoon vuonna 1867 Ylikiimingissä syntyneen Liisa Koretin kanssa. Hän oli saapunut Dakotaan vuotta aikaisemmin. Kun useampivuotinen kuivuus koetteli seutua, muuttivat Hanhelat James Riverin alueelle ja sieltä edelleen vuonna 1901 maatilalle Straubvillen lähelle, Sargeant kauntiin Pohjois-Dakotasta. Täällä he harjoittivat maataloutta aina vuoteen 1916, jolloin perhe muutti Menahgaan Minnesotassa. Tällä he asuivat aina kuolemaansa saakka. Liisa Hanhela kuoli vuonna 1925 ja Matt Hanhela vuonna 1929. Perheen lapsista kuusi eli aikuisikään asti.