Mooses Putro ja Toivo Kuulan Häämarssi

Säveltäjä Toivo Kuulaa ja säveltäjä, kulttuurivaikuttaja Mooses Putroa yhdisti kesäisten Saimaan rantojen ohella tämä tarina:

Yksi tunnetuimpia suomalaisissa häätilaisuuksissa käytettyjä häämarsseja on säveltäjä Toivo Kuulan Häämarssi. Toivo Kuula sävelsi häämarssin tulevan vaimonsa Alma Silventoisen sisaren Emmin ja Yrjö Putkisen häihin keväällä 1908. Toivo Kuulan tuleva appi oli varakas pietarilainen hopeaseppä Pekka Silventoinen. Hän rakennutti perheelleen Lappeen Skinnarilanniemeen kesäasunnon, joka tunnettiin nimellä Skinnarilan hovi. Häämarssi esitettiin ensimmäisen kerran – ei suinkaan Suomessa - vaan vihkitilaisuudessa Pietarin Pyhän Marian kirkossa 6.5.1908. Sitä ei soittanut säveltäjä vaan seurakunnan kanttori Mooses Putro. 

Alma Silventoinen kirjoitti päiväkirjassaan Kuulan Häämarssista seuraavasti:

Olet säveltänyt häämarssin Emmin häihin. Se on äärettömän originelli ja kaunis. Itkin sitä ensi kerran kuullessani.

Vihkimisen jälkeen hääjuhlaa vietettiin Terehovin palatsin peilisalissa ja talvipuutarhassa. Toivo Kuula soitti myöhemmin hääjuhlassa itse flyygelillä häämarssinsa hyvän yön toivotuksena ”hiljaa ja tunteikkaasti” hääparin poistuessa hääjuhlasta.

Aiheesta lisää mm. täällä.
Alla esimerkki Mooses Putron oman luomistyön tuloksesta:

Inkerin Joulu 1911

Mooses Putron kotimuseo Taipalsaaren Karhunpäässä

Putronniemen kesäasuntoa ympäröivät hiekkarannat

Eilisen (5.8.2017) pyöräretkeni kohteena oli inkeriläisen kulttuurihahmon Mooses Putron (1848 – 1919) kotimuseo Taipalsaaren Karhunpäässä, jonne matkaa kotipihastani kertyi 32 kilometriä. Tämä

Alunperin kauppias Viktor Abramoffin kalamajaksi rakennettu
rakennus siirtyi vuonna 1896 Mooses Putron omistukseen

entinen Putron perheen kesäasunto sijaitsee upealla paikalla Saimaaseen pistävän hiekkarantaisen niemen kärjessä. Sain siellä Helena Miettisen antamana erittäin asiantuntevan opastuksen ja kävimme myös pitkiä keskusteluja siitä, mitä elämä kahden kulttuurin ja valtakunnan rajalla on sukujemme vaiheissa merkinnyt. Inkeriläisten kohdalla se on sisältänyt järkyttäviä sukukohtaloita ja toiseuden tunnetta sekä Venäjällä/Neuvostoliitossa että Suomessa. Olivathan he vainottu ja epäluotettavana pidetty kansanosa Neuvostoliitossa ja palautusten pelossa taustansa piilottava vähemmistö sotien jälkeen Suomessa. Mooses Putron kesäasunnon säilyminen ja kotimuseon perustaminen on sitkeän ja uutteran työn tulosta. Kotiseutupyöräilijä nostaa korkealle hattua ja kiittää kaikkia teitä, jotka olette tätä työtä tehneet. Samalla toivoisin, että tätä samaa tarmokkuutta, sitkeyttä ja kotiseuturakkautta löytyisi moniin muihin historiallisiin kohteisiin täällä Etelä-Karjalassa.

Tämän työpöydän ääressä Mooses Putro lienee istunut
ja inspiroitunut hienosta näkymästä Saimaalle.

Tässä koostetta Putronniemen historiasta:

Putron perhe hankki Kesäasunnon vuonna 1896 Taipalsaaren Karhunpään kylästä, Saimaan rannalta. Tämän, Hiekkaniemessä sijaitsevan kalamajan omistaja oli lappeenrantalainen kauppias Viktor Abramoff. Alueella oli myös muita pietarinsuomalaisten hallussa olleita huviloita. Kallionimessä oli räätäli Ferdinand Åbergin 1890-luvun puolivälissä pärekattoinen, kolme huonetta käsittänyt huvila kuistteineen, jonka omistajana oli Pietarin suomalaisen tavara-aseman päällikkö Lindholm.

Putrojen ostama kesäasunto sijaitsi Ferdinand Åbergin omistamalla vuokratontilla. Vuokraoikeuden siirtosopimuksessa 1.9.1896 todetaan tontin olevan 90 syltä pitkän ja 49 syltä leveän. Maanvuokrasopimus oli perunkirjan mukaan voimassa vuoteen 1943 saakka. Vuokraoikeuden vakuudeksi tehty kiinnitys jäi uusimatta. Maapohjan omistaja ei ollut halukas enää uusimaan vuokrasopimusta, joten Putronniemeksi muuttuneen kesäasunnon säilyminen Putron perheen hallussa oli pitkään epävarmaa. Putrot saivat Putronniemen maanpohjan lopullisesti omistukseensa 1960-luvulla, jolloin sen omistaja Matti Rinne suostui myymään 3 760 neliömetrin maa-alan kesäasunnon ympäriltä.

Sisänäkymä Mooses Putron kotimuseosta

Mooses Putron kuoleman (1919) jälkeen ongelmaksi muodostuivat Putronniemen asiakirjat. Ne olivat jääneet Pietariin.  Helsingissä asunut Sulo-poika kuoli jo vuonna 1929, jonka jälkeen kesäasunto jäi Sulon vaimon Hiljan ja tyttärien Maijan, Eevan ja Hilkan omistukseen. Suvun omistuksessa Putronniemi oli vuoteen 2010 saakka, jolloin se siirtyi testamentin kautta Inkerin kulttuuriseuralle. Vuonna 2012 muodostettiin Mooses Putron muistosäätiö, joka rekisteröitiin tammikuussa 2012. Säätiötä johtaa kolmihenkinen hallitus apunaan hoitokunta. Mooses Putron muistosäätiö tekee tunnetuksi Mooses Putron musiikkia ja sävellystyötä. Lisäksi se järjestää Inkerin kulttuuria edistäviä tapahtumia ja projekteja.

Lähde:

Helena Miettinen; Mooses Putro. Mestari auran kurjesta. 2015