Tyttöni, tyttöni mun, o-o-olethan sinä mun…Markkinahumua uudella kauppatorilla lokakuussa 1956

Lappeenrannan uudella kauppatorilla oltiin kyynärpäätuntumassa syysmarkkinoilla 1956.
Kuva: Lappeenrannan museot / Y. Sironen.

Monipolvinen koosteeni Lappeenrannan kauppatorin vaiheista saa nyt viimeisen silauksen, ainakin toistaiseksi. Kirjoitin aikaisemmin lähtötunnelmista satamatorilla, ns. Jaaakkolan kirkon ja muiden satamatorin rakenteiden "tuomioperjantaista", uuden kauppatorin ja -hallin valmistumisesta ja niiden toiminnan alkamisesta uudella paikalla Kisakentällä. Viimeisenä tarinana on kuvaus ensimmäistä markkinoista uudella torilla lokakuussa 1956. Koosteeni perustuu nimimerkki "Ratten" artikkeliin. Se kuvaa erittäin hyvin lapsuuteni aikaista, jo lähes tyystin kadonnutta markkinatunnelmaa, joka eli vielä vahvana 1960- ja 1970-luvuillakin. Olen sitä yrittänyt löytää viime vuosina torilta markkinoiden aikana, mutta olen ollut koko ajan kadonneen jäljillä. Poissa ovat helppo-Heikit, huviteltat, pelipöydät ja haitarinsoittajat. Markkinaväkikin on huomattavasti harvemmassa parveilemassa myyntikojujen ympärillä. Rinkelinmyyjien määrä on enää murto-osa entisestään. Poliisin "pahnoillakaan" ei enää ole markkinapäivinä tungosta, tai jos on, lehdet eivät siitä kerro. Oi ja voi!

Etelä-Saimaa 26.10.1956

Ensimmäiset syysmarkkinansa uusi tori koki 25-26.10.1956. Etelä-Saimaa kuvasi markkinatunnelmia 26.10. artikkelissa ”Saas nähdä, putoaako tyttö”. Markkinavieraita oli Etelä-Saimaan mukaan sadesäästä huolimatta runsaasti, joten torilla oltiin tiiviissä kyynärpäätuntumassa. Asiakkaita houkuttelemassa oli lukuisa määrä helppo-Heikkejä, rinkelikauppiaita ja monenlaisen rihkaman myyjää. Markkinoilla oli myös huvitelttoja, joissa oli mahdollisuus tiputtaa ”tyttö ahaventen valtakuntaan” ja seurata taikurien näytöksiä. Markkinakentällä huutelivat pelipöytien hoitajat ”kymmenen markan miljonäärejä” voittamaan kahvia ja muuta tarpeellista tavaraa. Jokaisen pöydän ympärillä oli paksu ihmismuuri, joka muodostui pääosin uteliaista pikkupojista. Tämän tästä porukasta kuului naurunremakka pelipöydän hoitajan sutkauttaessa jotakin onnistunutta. Varsinkin Helppo-Heikit olivat yleisön suosiossa. Myynnissä on yhtä paria, kahta paria, kolmea paria, milloin mitäkin. Eräs Helppo-Heikeistä lupasi neljän perlon-vahvisteisen villasukkaparin päälle ”vielä ehta pariisilaiset savunharmaat navettanailonit. Ja tämän kaiken sai tonnilla". Toimittajan lähemmässä tarkastelussa myytävät tuotteet eivät tosin osoittautuneet kovinkaan kehuttaviksi.  Syksyisen kostea sää oli saanut monen helppo-Heikin äänen käheäksi. Sen verran kuitenkin kurkusta lähti pihinää, että yleisöä oli muurina pöydän ympärillä.

Ryijyjen ja muiden tekstiilien kauppakojuja kierrellessä toimittaja toteaa: "Nuo iänikuiset ”Tuhkimot” ja muut ”Joutsenet” saivat kyllä torilla kävelijän taas kerran huokaisemaan sitä pimeyttä, mikä kaikesta valistuksesta huolimatta vielä vallitsee kodinsisutuksen alalla." Kyyrölän pottien myyjiä löytyi torilta vain pari kappaletta, Kylmäkoskelle siirtyneitä (Allekirjoittaneen kommentti: Yllättävää, ettei paikallisia, Pulsan – Tanin seudun pottien /kukkopillien tekijöitä olisi tämän mukaan ollut torilla lainkaan). Heillä oli kauppa kuulemma käynyt erittäin hyvin. Viipurin rinkelin kauppiaita oli torilla vaikka millä mitalla. Niiden myyntikojuja oli rivissä kahden puolen toria ja useimmat markkinavieraat poistuivatkin torilta markkinarinkeli tai pari kainalossaan. Markkinahulinan keskellä kaikui vielä kaiken kruununa sokean haitarinsoittajan sävelet:

Tyttöni, tyttöni mun, o-o-olethan sinä mun…

Ps
 Kävin päivällä kauppahallissa ja totesin toiminnan siellä vaipuneen lähes "ruususen uneen". Paljon oli tyhjää tilaa tarjolla.

Lyhykäinen kertomus Lappeenrannasta 1885

Ensimmäinen Lappeenrannan historiasta kertova kirjanen ilmestyi vuonna 1885. Se oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa Helsingissä painettu Lyhykäinen kertomus Lappeenrannasta sommitellut A. Lindh. Kirjan koonnut savitaipalelaissyntyinen vankilanopettaja Adam Lindh oli muuttanut Viipurista kolme vuotta aikaisemmin Lappeenrantaan. Opettaja Lindhillä oli jo aikaisempaa kokemusta vastaavanlaisen teoksen kirjoittamisesta, sillä vuonna 1879 hän oli julkaissut Viipurissa kirjan nimeltä Lyhykäinen historiallinen ja maantieteellinen kertomus Savitaipaleen pitäjästä.

Lindhin ”Lyhykäisessä kertomuksessa Lappeenrannasta” on yhteensä 43 sivua, jotka on jaettu seuraaviin päälukuihin:
Kaupungin nimi
Kaupungin asema ja ala
Historiallista vaiheista
Kirkollisista vaiheista
Kaupungin nykyisyys
Saimaan kanawa
Lappeenrannan rautatie
Kirjan lopussa on lisäksi luettelo maamme hallitsijoista. Kirjanen on kokonaisuudessa ladattavissa Digicarelican kokoelmasta.

Poimin kirjasta joitakin mielestäni mielenkiintoisia kohtia:

Lappeenrannan nimestä
Lappeenranta on syntynyt sanasta ”Lappveden ranta”. Luultavasti on näillä seuduilla suomalaisten tänne siirtyessä asunut lappalaisia, joista rantavesistökin on saanut nimensä ”Lappvesi”.  Lappalaisten täältä muuttaessa sanotaan tänne jääneen erään vanhan erakon, jota suomalaiset pitivät villinä eli metsäläisenä, niin kuin ruotsalainen nimikin Wildmanstrand, Willmanstrand = villin miehen ranta, todistaa. Arvattavasti on se tämän miehen muistoksi, kun kaupungin vaakunaan on kuvattu parrakas villimies sotanuija kädessä. Luultavasti oli lappalaisten ja suomalaisten välillä kiivaita taisteluja maan omistuksesta, joissa suomalaiset lopulla pääsivät voitolle ja lappalaisten täytyi siirtyä pohjan perille, jättäen ainoastaan nimen entisestä asuinpaikastaan muistoksi tuleville sukupolville.

Adam Lindhin hautakivi Lappeenrannan vanhalla hautausmaalla

Työvankila
Entisissä sotaväen hevoistalleissa, linnoituksen länsipohjaisella mäellä, sijaitsee työvankila, jossa 1881 vuoden loppuun pidettiin murhasta y.m. pahasta elämästä tuomittuja naisia, vaan sanotun vuoden lopulla muutettiin naiset Hämeenlinnaan ja syyskuun 23. päivänä 1882 saapuivat Viipurissa olevan Pantsarlahden työvankilan miehet viidellä masinan vetämällä kannellisella lotjalla kaupungin rantaan ja sijoitettiin entiseen kehruuhuoneeseen, johon oli kesällä 1882 uusi, 10 kyynärää korkea hirsiaita rakennettu vanhan lauta-aitauksen siaan.

Wirstantolppa
Kaupungin ja linnoituksen välisen tien kalteessa seisoo vielä kivijalalla tuettuna vanha Ruotsin vallan aikuinen virstantolppa, johon tappelussa 1741 oli sattunut useampia kuulia, joista vieläkin näyttää jälkiä lahoutuneessa pinnassa.

Kaupungin nykyisyys
Suorat ja leveät kadut sekä säännölliset, maalatut kartanot todistava ensi silmäyksellä kaupungin nykyaikana rakennetuiksi. Ne pienet hökkelit, joita viimeisen hävityksen jälkeen 1741 rakennettiin, ovat vähitellen vaihtuneet ajanmukaisempiin uusiin puurakennuksiin. Särentö-puista tehdyt seiväsaidat ovat muuttuneet maalatuksi lankkuaidoiksi.

…..
Sähkölanka vedettiin tästä kautta Helsingistä Pietariin itämaisen sodan aikana ja kohta sen jälkeen laitettiin tänne sähkökonttori.
…..
Kaupungin 1324 asujamesta on suomea puhuvia 1041 ja ruotsia puhuvia 74. Yleisissä seuroissa kuulee 3 kieltä rinnakkain käytettävän.
…
Kaupungissa on oma lääkäri, kirjakauppa ja 15 muuta kauppapuotia, leipä- ja juomamyömälät, kaikki tarpeelliset käsityöläiset, viskaali ja poliisit, ja oikeuden ilmoittajina 2 raatimiestä ja pormestari, jotka määrättyinä päivinä kokoontuvat kellotornilla varustettuun raatihuoneeseen, oikeutta tekemään rikkaille ja köyhille, muotoon katsomatta.
…..
 Telefoni-laitos ei myöskään ole täällä tuntematoin. Kauppias Haikalan kartanon ja virstan päässä olevan myllyn välillä on jo pari vuotta käytetty tätä kaukopuhujaa.
…..
Kansakoululle sioitetuista lainakirjastoissa löytyy suomalaisia sekä ruotsalaisia kirjoja. Suomalaisessa kirjastossa on nykyjään lähes 600 eri nidettä uudempaa kirjallisuutta ja lainaajia on ollut aivan lukuisasti meidän oloissa katsoen, noin 50 viikossa. Ruotsalaista kirjastoa pidetään aukai kaksi kertaa viikossa ja suomalaista 1 kerran viikossa.

Markkinat
Markkinoita pidetään täällä kahdesti vuodessa, maalis- ja syyskuussa. Silloin Saimaanrannan Savon ukot tuovat tänne kaikenlaista maankasvullisuutta kaupaksi: juvalaiset viljaa ja voita, puumalaiset tuoretta lihaa ja villoja, ristiinalaiset ja suomenniemeläiset palvattua lihaa, savitaipalelaiset hiehoja, varsoja ja sikoja, lemiläiset potaattia, taipalsaarelaiset maitoa ja voita ja lappveteläiset kananmunia ja rinkeliä, säkkijärveläiset puuastioita ja kurkijokelaiset pitkiä piiskoja ja luokkeja. Nuori kansa ja palvelusväki lähipitäjistä käyvät paljon ainoastaan huvin vuoksi markkinoilla. Silloinhan he saavat ajaa noilla kauniilla puuhevosilla ilopillien, viulujen ja rumpujen soidessa, ja istua armaansa rinnalla rinkelirihma kaulassa ja 7:mällä kiiltolasilla varustettu hopeinen sormus sormessa. Silloin on myös hyvä tilaisuus onnenlehtien ostamiseen, josta yhdellä silmäyksellä voipi nähdä koko elämänsä. Venäjän puolen miehet, kureselkäiset paltot tahi turkit yllä, käyvät täällä ostelemassa hevosia ja lehmiä