Suomen vanhin yhä opetuskäytössä oleva kansakoulurakennus

Vuonna 1837 valmistunut koulurakennus

Syyskuun alussa minulla, vanhoihin kouluihin hurahtaneella, oli mahdollisuus vierailla maamme vanhimmassa yhä perusopetuskäytössä olevassa koulurakennuksessa. Se sijaitsee Vantaalla, entisen Helsingin pitäjän (ruotsiksi Helsinge) kirkonkylässä. Koulu on nimeltään Kyrkoby skola. Tässä ruotsinkielisessä alakoulussa toimii kolme yhdysluokkaa sekä esikoulu. Vanhan 1830-luvulla valmistuneen punamullanvärisen koulurakennuksen lisäksi koulupihan toisella puolella on uudehko rakennus, jossa sijaitsevat ruokala ja juhlasali.

Oppilaiden rientäessä välitunnilla koulun pihalle, ulkoilmassa kaikui kuitenkin enemmän suomi kuin ruotsi. Lähes kaikki koulun oppilaat tulevatkin muutamaa perhettä lukuun ottamatta kaksikielisistä perheistä, kertoi koulun johtajana vuodesta 1991 toiminut Ann-Britt Sandbacka. Tämä ydyllisessä puistomaisessa miljöössä "herran kukkarossa" oleva koulu on ollut muutaman kerran ”lahtipenkin äärellä”, mutta onneksi se on säästynyt. 1990-luvulla sinne kaavailtiin Vantaan valtuustossa esimerkiksi koulumuseota. Oppilaiden lukumäärä on viime vuosina liikkunut 50 – 60:n välillä, mutta oli laskenut välillä niinkin pieneksi kuin 28. Kun katselin rauhallista välituntielämää ja seurasin kodikasta ilmapiiriä luokissa, tuli mieleen muutamat työvuodet joutsenolaisissa kyläkouluissa.  Vaikka olin yllätysvieras, sain erittäin lämpimän vastaanoton ja perusteellisen selvityksen koulun vaiheista. Henkilökunnasta heijastui ylpeys sekä koulun kunniakkaasta historiasta että sen nykytilasta. Totesin jälkikäteen muutamille, että jos

1.       asuisimme Vantaan eteläosassa,

2.       ja meillä olisi juuri esikouluiän saavuttavia lapsia

pohtisin vakavasti, miten saisin heidät Helsinge Kyrkoby Skolanin oppilaiksi.

Koostetta koulun vaiheista

Koulupihaa ja -rakennuksia ympäröi puistomainen idylli vanhoine
rakennuksineen

Koulun historia juontaa vuoteen 1825. Silloin elokuun 28. päivä pidetyssä pitäjänkokouksessakirkkoherra E. A. Crohns antoi määräyksen pitäjänkoulun perustamisesta Helsingin pitäjään. Pitäjänkokouksen puheenjohtaja sai kokouksen osanottajat ymmärtämään, että heidän lapsensa tulisi opettaa lukemaan ja kirjoittamaan. Osa pitäjän asukkaista halusi, että katselmuskirjurin poika Johan Erland Dyselius valittaisiin tehtävään. Hän oli aikaisemmin yksityisesti opettanut joitakin rahvaan ja herrasväen lapsia lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan.

Kelvottomia koulumestareita

Dyseliuksen ura koulumestarin ei kuitenkaan ollut pitkä. Vuonna 1827 ilmoittautui huomattavasti pienempi määrä oppilaita kouluun, koska pitäjän asukkaat olivat menettäneet luottamuksensa Dyseliukseen. Lokakuun 28. päivä 1827 kirkkoherra Crohns ilmoitti, että hän oli löytänyt uuden koulumestarin, entisen tarkastajan Bengt Logrenin. Komissaario Löfman oli huutanut Dyseliuksen talon itselleen 276 ruplalla ja tarjosi sitä seurakunnalle. Kesäkuun 1. päivänä 1828 pitäjänkokous päätti myydä pitäjänmakasiinista niin paljon ruista, että talo voitaisin ostaa. Rakennuksesta tuli sekä pitäjän ensimmäinen koulu että koulumestarin asunto. Bengt Logren osoittautui kuitenkin yhtä kykenemättömäksi tehtäväänsä kuin edeltäjänsä. Koulumestarin pesti oli pitäjänkokouksessa esillä toukokuussa 1831. Kirkkoherra Crohns ehdotti tehtävään opiskelija David Johan Lydéniä. Kuntalaiset olivat epäileväisiä ja olivat sitä mieltä, ettei Lydéniä tulisi valita ennen kuin pitäjäläiset oppivat hänet tuntemaan.

Pitäjänkokouksesssa 30.  kesäkuuta 1833 kirkkoherra Crohns ehdotti siirtymistä kiertokouluun, jotta kaikki lapset jokaisessa kylässä saisivat opetusta. Tämä ehdotus hyväksyttiin. Vuonna 1836 päätettiin, että opetus tapahtuisi yhteisessä koyhäin- ja koulutalossa, joka oli valmistumassa. Tämä rakennus on nykyisin yhä käytössä oleva Kyrkoby skola. Lydén erotettiin virastaan vuonna 1840, koska katsottiin, ettei hän ole tehtävässään riittävän hyvä. Uudeksi koulumestariksi valittiin Adolf Fredrik Carenius, josta tuli hyvin suosittu opettaja. Carenius kuoli vuonna 1857 ja 30.8. samana vuonna hänen seuraajakseen tuli lukkarinoppilas Alexander Helenius. Hänet erotettiin jo elokuussa 1859 ja pastori Hultinin ehdotuksesta seuraajaksi valittiin lukiolainen Wilhelm Mellin. Hänessä pitäjä sai vihdoin opettajan, josta kaikki pitivät ja hän pysyikin tehtävässään aina kuolemaansa saakka.

Toukokuun pitäjänkokouksessa vuonna 1865 ehdotti pastori Hultin, että kirkonkylään perustetaan paikallaan oleva kansakoulu, jossa voitaisiin antaa etevimmille lapsille opetusta uskonnossa, laskennossa, kirjoituksessa, ruotsin kieliopissa, luonnontiedossa, Suomen ja yleisessä historiassa, maantiedossa, kun taas vähemmän eteviä opettaisi kiertokoulun opettaja. Kun kansakoululaitos perustettiin Suomeen vuonna 1866, oli Helsingin pitäjän kirkonkylässä koulu toiminut jo 41 vuotta. Vuodesta 1895 vuoteen 1926 koulun opettajana toimi insinöörinrouva Ingeborg Wigren. Alakansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1904 ja sen ensimmäisenä opettajana oli Elin Rehell. Häntä seurasi neljän vuoden jälkeen Maria Johansson, joka toimi koulussa opettajana vuoteen 1943. Yläkansakoulun opettajaksi valittiin vuonna 1925 Edit Jansson, joka hoitikin pestiä vuoteen 1961 saakka. Alakansakoulun opettajana oli vuodet 1945 – 1951 Edla Träskman, vuosina 1951 – 1953 Maj-Lis Lindbom

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Joutsenon Aholan koulu

Aholan lakkautetun kyläkoulun rakennukset. Etualalla vuonna 1925 valmistunut
ensimmäinen koulurakennus. Taustalla näkyy myös vuonna 1957 valmistunut
uudempi koulurakennus.

Viime sunnuntaina (23.4.2017) suuntasin pyöräretkeni Joutsenon kankaitten metsäautoteiden ja polkujen jälkeen Aholan kylään. Tavoitteenani oli kuvata vuonna 2012 lakkautettu Aholan kyläkoulu. Entinen koulukiinteistö, joita on itsea asiassa kaksi, näkyi olevan asumis- ja yrityskäytössä, joten tyydyin ottamaan kaukaa muutaman valokuvan. Sen sijaan vierailin lähistöllä olevassa talossa, jossa isäntäväki kertoili mielellään koulun ja kylän vaiheista. Talon isäntä oli ollut aikoinaan rakentamassa 1950-luvun puolivälissä uudempaa koulurakennusta. Hänen isosisänsä oli kuulunut koulun ensimmäiseen johtokuntaan. Olipa koulu toiminut kolme vuotta isovanhempien tuvassa ennnen kansakoulurakennuksen valmistumista vuonna 1925. Kylällä on pirteä nuorisoseura, jolla on oma komea talo, ja joka kesä valmistuu näytelmä komeassa kesäteatterissa esitettäväksi sadoille katsojille. Harvapa kylä Etelä-Karjalassa enää moiseen pystyy.

Aholan koulu 1922 - 2012

Korvenkannan "salopuolen" asukkaiden anomus omasta kansakoulusta ei
saanut tukea Joutsenon kuntakokouksessa 27.2.1915. Wiipuri 6.3.1915

Kun Joutsenon ensimmäinen koulupiirijako tehtiin vuonna 1901 kuuluivat Korvenkannan ja Meltolan kylät Korvenkylän koulupiiriin. 1800-luvun lopulla oli Joutsenon alapitäjän ja yläpitäjän välissä suurelta osalta asumaton Joutsenon salo. Pohjoisin osa tästä salomaasta oli Korvenkylän salo. Tämä seutu alkoi saada asutusta vähitellen ylisen Vuoksenlaakson teollistumisen vaikutuksesta. Tällä kyläyhteisöllä ei ollut edes nimeä, vaan puhuttiin salolaisista, salonpuoleisista tai Korvenkannan Salokylästä. Korvenkylään oli jopa 10 kilometrin matka tietöntä taivalta, joten oli ymmärrettävää, ettei monetkaan vanhemmat laittaneet lapsiaan sinne kouluun. Seudun asukkaat tekivät vuonna 1906 kuntakokoukselle anomuksen oman koulun saamiseksi. Se määräsikin vuonna 1907 koulun rakennettavaksi. Korvenkylän kansakoululle oli kuitenkin samanaikaisesti haettu päätöstä koulun laajentamiseksi. Molempia kouluja ei varojen puutteessa voitu rakentaa ja niin Salopuoli jäi tässä vaiheessa ilman koulua. Vuonna 1915 oli kuntakokouksessa jälleen esillä "salolaisten" kouluasia, mutta taas ilman tulosta.

Tammikuussa 1921 kunnanvaltuusto keskusteli Salopuolen koulusta kylän vanhempien aloitteesta. Kouluikäisiä lapsia oli alueella 50 ja Korvenkylään matkaa 8—12 km. Kansakoulujen piirijakosuunnitelma oli silloin vielä kesken, joten koulun perustaminen kylälle sai jäädä odottamaan. Kuitenkin jo vuoden kuluttua päätti valtuusto kuitenkin aloittaa koulun vuokrahuoneissa. Seudun asukkaiden itseluottamusta oli samoihin aikoihin lisäämässä kylän "ristiäiset", sillä kevättalvella vuonna 1922 oli kokoonnuttu tuumimaan kylälle nimeä. Eri ehdotuksista hyväksyttiin nimeksi Ahola.

Tässä näkymä vuonna 1925 valmistuneesta vanhemmasta koulusta

Näin syntyneen Aholan kylän kansakoulun ensimmäiseen johtokuntaan valitsi kunnanvaltuusto Paavo Miettisen, August Miettisen, Antti Pirhosen, Antti Pellisen, Aleks Vaittisen ja Tahvo Kankkusen. Koulun luokkahuoneeksi vuokrattiin Antti Pirhosen iso tupa ja opettajalle saatiin asunto vuokrattua Paavo Miettiseltä. Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Olga Vauhkonen, jonka luotsaamana tupakoulua pidettiin kolme vuotta. Syksyllä 1922 koulutyö alkoi 32:n oppilaan voimalla. Osa koulun vanhimmista oppilaista oli jo ”koulukonkareita”, sillä he olivat aloittaneet koulutyönsä ennen kylän oman koulun käynnistymistä Korvenkylän, Leppälän ja Jääsken Penttilän kansakouluissa.

Oma koulutalo valmistui vuonna 1925 ja syksyllä voitiin aloittaa opiskelu uudessa koulutalossa. Koulupiirissä oli kyseisenä vuonna yhteensä 53 oppivelvollisuusikäistä lasta. Heistä kymmenen oli alakouluikäisiä eli 7 -9-vuotiaita ja 43 lasta oli 9-16-vuotiaita. Alakansakoulu käynnistyi yhdessä Jänhiälän koulun kanssa vuonna 1927. Opettaja toimi vuorotellen lukukauden (18 viikkoa) kummassakin koulussa vuoteen 1935 saakka. Alakoululuokkana toimi koulun käsityöluokka.

Sotien jälkeen Aholan koulussakin kärsittiin tila-ahtaudesta. Koululle saatiin vuonna 1948 keittolatilat, joihin kuitenkin pian oli sijoitettava yksi luokka opiskelemaan. Keittäjä erotettiin oppilaista ja opettajasta verholla. Niinpä ei nälkäisten oppilaiden tarvinnut tuntien aikana arvuutella, mitä ruokaa saataisiin vatsantäytteeksi.

Yksi kuvakulma vuonna 1957 valmistuneesta uudemmasta koulusta

Joutsenon kunnanvaltuusto teki vuonna 1955 päätöksen, jolla oli tarkoitus helpottaa tilaongelmaa.  Aikomuksena oli rakentaa voimistelu-veistosali koulurakennuksen ullakolle. Hanke näytti kuitenkin tulevan niin kalliiksi, että katsottiin lopulta tarkoituksenmukaisemmaksi rakentaa kokonaan uusi rakennus. Tähän saataisiin myös opettajille asunnot. Uuden koulurakennuksen valmistuttua päästiin syksyllä 1957 opiskelu aloittamaan upouusissa tiloissa. Mainittakoon tässä yhteydessä, että koulurakennuksen urakoinut rakennusliike teki konkurssin

Maaltapako alkoi vähentää oppilasmääriä Aholassakin. Helpotusta toi Kuurmanpohjan koulun lakkauttaminen vuonna 1978. Tällöin kuurmanpohjalaiset siirtyivät opiskelemaan Aholassa ja sen koulupiiri liitettiin Aholan koulupiiriin. Lopulliset kuolinkellot Aholan koululle löivät 2010-luvulla. Kun Joutseno liittyi Lappeenrantaan vuoden 2009 alussa, Aholan koulussa oli vielä 27 oppilasta. Kuntaliitossopimuksen mukaan Aholan koulu voitiin sulkea, jos sen oppilasmäärä jää kahtena peräkkäisenä vuonna alle 25:n. Lukuvuonna 2010-2011 oppilaiden määrä oli pudonnut juuri tuolle rajalle, eli Aholassa opiskeli 25 oppilasta. Seuraavana lukuvuonna oppilasmäärä (24) oli jo alle tuon rajan, ja ennusteen mukaan niin tulisi käymään tulevanakin lukuvuonna. Tällä perusteella Lappeenrannan kaupunki teki lakkauttamispäätöksen kevättalvella 2012. Aholan koulun oppilaat jatkoivat opiskeluaaan tämän jälkeen Korvenkylän koulussa. Kaupunki laittoi koulukiinteistön myyntiin jo kesäkuussa 2012. Vanhassa koulurakennuksessa oli myynti-ilmoituksen mukaan huoneistoalaa 220 neliömetriä ja vuonna 1957 valmistuneessa uudemmassa koulurakennuksessa noin 670 neliömetriä. Rakennukset siirtyivätki tämän jälkeen yksitysiomistukseen. Näin päättyi 90 vuotta kestänyt opetustyö Aholan kylässä.

Lähteet:
Etelä-Saimaa 1925, 2011 – 2012
Wiipuri 1915
Lappeenrannan Kasvatus- ja opetustoimi. Oppilasmäärätilastot 2009 – 2012.
Joutsenon koululaitoksen historia. Toivo Laivo & Pertti Vuori/1984