Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1914. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1914. Näytä kaikki tekstit

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Paakasalmen hautausmaa Uukuniemellä



Paakasalmen hautausmaan portti
Uukuniemen uudempi hautausmaa sijaitsee noin 2,5 km Uukuniemen kirkonkylältä Niukkalan taajaman suuntaan vievän tien varressa osoitteessa Uukuniementie 777. Hautausmaan vanhempi osa, nimeltään Lepola, vihittiin käyttöön vuonna 1891. Rauhala-niminen uudempi osa vihittiin puolestaan vuonna 1937. Lepolan pinta-ala on 1,53 hehtaaria ja Rauhalan 2,48 hehtaaria. Kun hautausmaa perustettiin vuonna 1891, pitäjän asukkailta kerättiin sitä varten veroa seuraavasti: talollismiehiltä yksi markka, talollisnaisilta 50 penniä, loismiehiltä 75 penniä ja loisnaisilta 50 penniä henkilöä kohden. Vuoden 1914 jälkeen siellä ovat saaneet leposijansa kaikki Uukuniemelle haudatut, kun vanhalle hautausmaalle hautaaminen päättyi.

Ilmoitus Paakasalmen hautausmaan kiviaidan
urakkahuutokaupasta. Laatokka 22.4.1891.


Paakasalmen hautausmaa on seurakunnan jäsenmäärään nähden verrattain suuri. Se suunniteltiin aikoinaan noin 6 000 jäsentä käsittäneen seurakunnan tarpeisiin, mutta talvisodan jälkeen pitäjästä jäi jäljelle vain 1/5. Paakasalmelle on haudattu lukuisa joukko sotien jälkeen muualle Suomeen asettuneita siirtolaisia, jotka ovat halunneet tulla haudatuksi kotiseutunsa multaan. Tunnetumpia Paakasalmelle haudattuja lienevät uukuniemeläisen herätysliikkeen ”äiti”, Helena Konttinen sekä sätkäkoneen keksijä Jalmari Ahokas. Nykyisin hautauksia on vuodessa noin kymmenkunta.

Hautausmaa-alue on jaettu kuuteen osastoon, joista vanhalla Lepolan puolella on neljä ja uudella Rauhalan puolella kaksi. Käytävät rajaavat osastot toisiinsa. Hautausmaa on aidattu ympäriinsä kiviaidalla, joka pystytettiin heti hautausmaan perustamisen jälkeen. Alueella on myös ruumishuone, jossa on leposija kahdelle vainajalle. Tällä hetkellä alueella on menossa hautausmaan kartoitus sekä haudattujen ja heidän hautapaikkojensa siirtäminen tietojärjestelmään. 

Tällä hautausmaalla ei tilanahtaus vaivaa. Koivujen ja mäntyjen katveessa on vainajien rauhallista levätä viimeisissä leposijoissaan. Ehkä kerran puolessa tunnissa hurahtaa ohi auto kirkonkylälle vievää tietä pitkin häiriten kalmistossa nukkuvien unta. Lintujen iloinen laulu, tuulen humina ja perhosten kirmailu auringonpaisteessa viestivät siitä, että luonto jatkaa loputonta kulkuaan. Me ihmiset olemme osa tuota kiertokulkua, vaikka joskus "suuruutemme päivinä" luulemme olevamme jotain muuta.
Paakasalmen hautausmaan kiviaitaa.

Paakasalmen hautausmaan ruumishuone
Paakasalmen hautausmaata

Paakasalmen hautausmaata
Paakasalmen hautausmaata
Sätkäkoneen keksijän Jalmari Ahokkaan perhehauta

Uukuniemeläisen herätysliikkeen "äidin" Helena Konttisen hauta

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Uukuniemen kirkonkylän hautausmaa

Uukuniemen vanhan hautausmaan portti, kiviaitaa ja sen takana kalmistoa
Uukuniemelle tekemälläni kotiseuturetkellä kohteina olivat myös hautausmaat. Tässä entisessä suurpitäjässä on kaksi hautausmaata, joista vanhempi sijaitsee kirkonkylän maastossa. Tämä "Uukuniemen vanha hautausmaa"  on iältään runsaat kolmesataa vuotta vanha. Kun vuonna 1691 päätettiin Uukuniemelle rakentaa uusi kirkko (aikaisempi sijaitsi Kesälahdella), sen paikaksi määrättiin pitäjässä keskeisemmällä paikalla sijaitseva Pyhämäki. Kirkko valmistui ja sen vihkimisen suoritti Käkisalmen rovasti Johan Serlachius 11.3.1694. Kirkosta ei tullut kuitenkaan pitkäikäistä, sillä salamaniskusta syttynyt tulipalo tuhosi sen jo saman vuoden heinäkuussa. Seurtakunnalla oli edessään jälleen uuden kirkon rakentaminen. Pyhämäelle kirkkoa ei kuitenkaan enää pystytetty, koska mäki oli kovaa ja kivistä maata. Sen sijaan melko lähellä sijainnut Ertonmäki oli kirkon ja kirkkotarhan paikkana parempi, koska ympäristössä oli hautausmaaksi sopivampaa hiekkamaata. Uusi, järjestyksessä kolmas kirkko, vihittiin 24.2.1700 ja samalla vihittiin myös hautausmaa. Hautausmaan ja mäellä sen yläpuolella seisovan kellotapulin erottaa nykyisin kirkosta Pyhäjärven rantaan vievä tie. Hautausmaan ja kirkon erosta meinasi vuonna 1940 tulla lopullinen, kun Moskovan rauhan jälkeen Suomen ja Neuvostoliiton rajalinja määriteltiin aluksi kulkemaan kirkon ja kellotapulin välistä
Uukuniemen vanhan hautausmaan muistopaasi.

Kirkonkylän hautausmaalle suoritettiin hautauksia vuoteen 1914 saakka. Viimeinen hautaus on tapahtunut 27.7.1914. Uusi hautausmaa Paakasalmella oli vihitty käyttöön vuonna 1891 ja vanha hautausmaa jäi vähitellen pois käytöstä. Pinta-alaa tällä vainajien viimeisellä leposijalla on 7 000 neliömetriä. Nykyisin tätä hautausmaata ylläpidetään luonnonvaraisena metsähautausmaana. Hyvin hoidetun näköisessä kalmistossa on säilynyt jonkin verran hautakiviä ja puisia tai metallisia hautaristejä. Hautausmaata kiertävä kiviaitakin näytti olevan hyvässä kunnossa.