Simolan pommituksista vaikeneminen

Simolan pommitusten uhrien muistomerkki Lepolan hautausmaalla Lappeenrannassa.
Tähän joukkohautaan on siunattu 42 uhria.

Helmikuussa 1944 Helsinkiin suoritetun toisen suurpommituksen (16.-17.2.1944) jälkeen Päämajan ilmasuojelukomentaja Kenraalililuutnanti A. Sihvo antoi käskyn, jonka mukaan ilmasuojelun johtoelimiä kiellettiin antamasta pommituksista mitään tietoja muille kuin ylemmille johtoportaille ja ilmavalvonta-aluekeskuksille. Julkisuuteen annettavista tiedoista päättäisi Päämajan ilmasuojeluosasto. Tätä vielä täsmennettiin 26.2.1944 siten, että sanomalehdille kiellettiin antamasta tietoja pommitusten uhrien lukumääristä ja sekä kuolleiden ja haavoittuneiden nimiä. Tällä tiukalla sensuurilla haluttiin estää tappiomielialan ja pakokauhun leviämistä niin kotirintamalla kuin rintamajoukoissakin. Aikalaiskertomusten mukaan samana päivänä 20.6.1944 tapahtuneesta vielä tuhoisammasta Elisenvaaran pommituksesta selvinneille sotapoliisit teroittivat, ettei pommitustuhoista saanut kertoa.

Lotta Helvi Maria Lasosen kuolinilmoitus
Etelä-Savo-lehdessä 1.7.1944.

Niinpä sanomalehdissä ei ollut minkäänlaisia uutisia Lappeen Simolan pommituksista, jotka tapahtuivat 19. - 20.6.1944. Ensimmäinen pommituksia sivuava ilmoitus oli Etelä-Saimaa lehdessä 27.6.1944 ollut lotta Sylvia Vätön kuolinilmoitus.  Siinä kerrotaan hänen kuolleen ilmapommituksen uhrina 19.6., mutta kuolinpaikkaa ei mainita. Etelä-Savo-lehdessä oli 1.7.1944 lotta Helvi Lasosen kuolinilmoitus, jos samoin mainitaan menehtyminen ilmapommituksessa, mutta kuolinpaikkaa ei kerrota.  Lotta Hellin Pullin kuolinilmoitus oli lehdessä vasta 28.10.1944 edellä kuvattujen ilmoitusten kaltaisilla tiedoilla.

Simolan ratapihan eteläpuolella oli kauppias Kotosen talo,
jonka kellarista haki turvaa 43 henkilöä. Kellariin tuli täysosuma,
ja kaikki siellä olleet menehtyivät. Kuvassa samalle paikalle
sodan jälkeen rakennettu varasto ja sen päädyssä oleva
betonitasanne. Kuvan vasemmassa reunassa pilkottaa notkossa
toinen varasto. Samalla paikalla oli mökintapainen ennen
pommitusta. Sieltä lotat jakoivat ruokaa asemalla kuljetusta
odottaville evakoille,sotilaille ja työvelvollisille. Myös tuo
rakennus tuhoutui pommituksessaja sen tilalle rakennettiin uusi.

Lappeenrannassa ja Luumäellä järjestettiin 29.10.1944 karjalaisen siirtoväen ja sankarivainajien  yhteisiä siunaustilaisuuksia. Näitä uutisoitiin laajasti 26.-31.10 sanomalehdissä. Tilaisuudet myös radioitiin. Näihin siunaustilaisuuteen liittyvässä uutisessa 31.10.1944 mainitaan Simolan pommitus ensimmäisen kerran. Siinä kerrotaan tässä yhteydessä siunatun myös yksi tuntemattomaksi jäänyt Simolan pommituksen uhri. Seuraava Simolan pommituksia sivuava uutinen löytyy päivämäärällä 4.11.1944. Osuusliike Yhtymän talousasioita käsitelleessä syyskokouksessa kerrotaan osuusliikkeen Simolan myymälän ja sen talousrakennuksen tuhoutumisesta ilmapommituksessa. Seuraava Simolan pommituksiin liittyvä uutinen löytyy päivämäärällä 21.11.1944. Siinä kerrotaan Lappeen (= Lappeenrannan) sankarihautausmaalla siunatun 50 sankarivainajaa, heidän joukossaan lotat Helvi Lasonen ja Hellin Pulli. Simolan pommituksia alettiin käsitellä laajemmin lehdistössä ja muissa tiedotusvälineissä vasta 1990-luvulla.

Lähteet:
Heikki Kauranne & Jukka Vesen: Simolan pommitukset (2006)
Etelä-Saimaa 1944
Etelä-Savo 1944

Kun "Tuntematon sotilas" hävisi taistelun. Näin Edvin Laineen elokuva pyyhittiin Cannesin elokuvajuhlilta 1956

Sanomalehtiotsikoita kädenväännöstä Cannesin elokuvajuhlilla

Kun Edvin Laineen ohjaamaa Tuntematonta sotilasta aiottiin esittää toukokuussa 1956 Cannesin elokuvajuhlilla, ilmeni yllättäen ongelmia. Suomalainen elokuvaväki oli lähtenyt Cannesiin suurin odotuksin. Olihan Väinö Linnan romaanin pohjalta tehty elokuva osoittautunut suureksi menestykseksi.  Cannesin elokuvajuhlien johto vaati 27.4.1956 kuitenkin ehtona elokuvan esittämiselle joidenkin sen kohtausten poistamista. Nämä kohdat olivat filmijuhlien johdon mielestä liian raakoja. Koska vaatimukset kohdistuivat elokuvan sellaisiin kohtiin, jotka olivat sotakuvauksen oleellisia osia, eivät suomalaiset siihen suostuneet. Lisäksi elokuva esittämisajankohtaa oli muutettu alkuperäisestä iltapäivästä aamuun, jonka ajankohdan suomalaiset kokivat ajanhukaksi. Suomalaisten mielestä kyse ei ollut sellaisesta toimenpiteestä, jota filmijuhlien säännöt edellyttäisivät, jonka takia elokuva yksityiskohtien sensurointi herätti suomalaisten vastarinnan.

Vaikka elokuvan sensuroinnin taustalla kiistettiin olevan Neuvostoliiton poliittisen painostuksen, sen uumoiltiin olevan esitysongelmien syynä. Tuottaja Toivo Särkän mukaan ei kuitenkaan ”mitään virallista vastalausetta ei ole esitetty sen paremmin venäläisten kuin festivaalikomiteankaan taholta”. Toisaalta suomalaiset väittivät esityskiellon johtuvat siitä, että elokuvan sävy oli venäläisiä kohtaan epäsuopea. Tämän elokuvajuhlien komitea kielsi. Jatkoneuvotteluissa elokuvajuhlien johto väitti Tuntemattoman sotilaan repliikkien olevan liian karkeita. Elokuvajuhlien johto ei kuitenkaan halunnut ottaa vastuuta Tuntemattoman sotilaan kieltämisestä, vaan yritti kaataa sen suomalaisten niskaan edellyttämällä, että elokuva vedetään vapaaehtoisesti Cannesista pois. Lopulta suomalaiset taipuivatkin. Suomen valtuuskunta ilmoitti antamassaan lausunnossa, että ottaen huomioon ne vaikeudet, jotka tuntemattoman sotilaan esittäminen Cannesin 9. kansainvälisillä filmijuhlilla tuottaisi, Suomen valtuuskunta katsoo olevansa pakotettu vetämään filminsä pois sanotuilta juhlilta. Muita lausuntoja suomalaiset eivät antaneet. Puolitoista viikkoa kestänyt taistelu oli hävitty ja "harmaat eminenssit" kohottelivat jossakin takakabineteissa maljojaan.

Suomalaisvaltuuskunta matkusti Cannesista pois 8.5.1956 ja elokuva Tuntematon sotilas jäi esittämättä. Uskoo, ken tahtoo, esityskiellon taustalla todella olleen karkean kielenkäytön.

Tämän koosteen lähteenä ovat olleet sanomalehtiartkkelit 28.4.1956 - 9.5.1956