Lappeenrannan vanha ortodoksinen hautausmaa Pallossa

Pallon kaupunginosassa , Rakuunamäen kupeessa, sijaitsee Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan wanha hautausmaa, jonka toiminta päättyi vuonna 1890. Edessä Lappeenrannassa pitkään toimineen Wolkoffin kauppiassuvun hautoja.

Itsenäisyyspäivän aamuna 6.12. koukkasin pyörälläni Rakuunamäen kautta vanhalle ortodoksiselle hautausmaalle. En ollut koskaan käynyt siellä aikaisemmin. Uutisia siellä tehdystä kaivauksista ja muutenkin kyseisestä hautausmaasta olin toki lukenut paikallisista lehdistä. Hautausmaa sijaitsee Taipalsaarentien ja Kasarminkadun välissä. Taipalsaarentie jää ainakin kymmenkunta metriä hautausmaan alapuolelle.

Hautausmaa on perustettu virallisesti vuonna 1787 ns. Kustaan sodan alla. Tietoja on kuitenkin siitä, että paikkaa olisi käytetty hautaamiseen heti vuoden 1741 Lappeenrannan taistelun jälkeen. Kyseisessä taistelussa kuoli ja haavoittui noin 2400 venäläistä sotilasta. Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan jäsenet  olivat pitkälle 1800-luvulle asti sotilaita tai heidän perheenjäseniään. Vähitellen kaupunkiin muutti myös kauppiaita, tavaranhankkijoita, virkamiehiä, kanslisteja y.m.  Vuonna 1785 seurakunnassa oli 385 jäsentä. Enimmillään seurakuntalaisten määrä oli  1800-luvun alussa, jolloin jäsenmäärä oli, lähteestä riippuen 1600 - 2000 henkeä. Vuonna 1815 se oli suurimmillaan eli 2129 henkilöä. Näistä vain 54 oli siviilejä. 1860-luvun alun jälkeen ortodoksien määrä laski reilusti ja vuonna 1870 seurakuntalaisia oli enää 130. Tässä vaiheessa siviiliväestö muodosti pääosan seurakuntalaisista. Tällaisena tilanne jatkuikin koko Venäjän vallan loppuajan.

Lappeenrannan kartta vuodelta 1894. Vanha ortodoksinen hautausmaa oli tuolloin jo lakkautettu. Kartassa se on selvästi merkittynä Rakuunarykmentin kasarmien pohjoispuolella. Sen sijaan ortodoksien uutta hautausmaata ei  näy vielä luterilaisen uuden hautausmaan kupeessa Viipuriin vievän tien varrella.

Hautausmaa-alue on ollut nykyistä hautausmaa-aluetta huomattavasti suurempi. Kun Taipalsaarentietä rakennettiin vuonna 1938, paikalta oli löytynyt luita, joita oli myös kuvattu. Kuvista hahmottuu ainakin yhdentoista vainajan jäänteitä ja kuuden vainajan kallot. Kun hautausmaan viereen rakennettiin vuonna 2000 paritaloa, työmaalta löytyi kahdeksan tai yhdeksän hautaa, irtoluita, todennäköisesti arkuista peräisin ollutta maatunutta puuta ja taottu arkunnaula. Vuonna 2007  hautausmaan vieressä, sen koillispuolella, tehtiin koekaivaus, jossa tavattiin 22 hautaa. Suurin osa haudatuista oli aikuisia, sillä sieltä löydettiin vain yksi, noin seitsemänvuotiaan lapsen hauta.

Pallon vanha hautausmaa suljettiin vuonna 1890. Ortodoksinen seurakunta osti uuden hautausmaa-alueen luterilaisen hautausmaan kupeesta leskirouva Agneta Juvakalta.

Näkymää vanhalle ortodoksiselle hautausmaalle.

Leirikirkon muistoristi (Päivitetty 14.9.2015)

Leirikirkon muistoristi Leirikadun päässä vanhan urheilukentän ja Helsingintien välissä

Lappeenrannan vanhan urheilukentän viereen on pystytetty puinen ortodoksinen risti muistuttamaan paikasta, jossa sijaitsi aikoinaan ns. Leirikirkko. 1890-luvulta lähtien suomenmaalaisen tarkka-ampujaprikaatin  kesäleirit päätettiin pitää Lappeenrannassa. Näitä joukkoja varten rakennettiin vuonna 1901 pieni, vaatimaton puukirkko leirikentän ja kasarmialueen väliin. Sen  vaatimaton olemus ei kuitenkaan tyydyttänyt silloista Suomen kenraalikuvernööriä Nikolai Bobrikovia (1839-1904). Hän katsoi sen alentavan Venäjän imperiumin arvoa ja määräsi tarkastusmatkallaan  vuonna 1903 rakennettavaksi uuden ja näyttävämmän kirkon lähelle rautatieasemaa. Entinen, varuskunnan sairaalan läheisyydessä ollut leirikirkko, purettiin ja uusi rakennettiin välittömästi saman vuoden aikana. Uuden kirkon peruskivi laskettiin toukokuun 11. päivänä 1903.  Käyttöön kirkko vihittiin 17.6.1904.

Leirikirkko valmistuttuaan. Taustalla näkyvät Lappeen Marian kirkon tornit ja kellotapuli, kuvan keskellä rautatieasema.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Komea Leirikirkko kukoistuksensa päivinä.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Rakennuksen suunnitteli sotilasinsinööri M. Redjko. Paikallinen kauppias Ivan Wolkoff lahjoitti kirkkoon kullatut sipulikupolit. Kirkkosaliin mahtui noin 400 henkilöä. Leirikirkko oli Pyhän Nikolaoksen nimikkokirkko. Venäläiset pitivät Pyhä Nikolaosta valtakunnan suojelijana ja armeijan suojeluspyhimyksenä. Hänet tunnetaan maailmalla kuitenkin enemmän joulupukin esikuvana.
 

Leirikirkko ratsuväen harjoituskentän itäpäässä. Huomaa kuvassa näkyvä rautatie.
Kuva: Lappeenrannan Kaupunginarkisto

Suomen itsenäistymisen jälkeen kirkko jäi valtiolle. Ikoneista osa siirrettiin ortodoksiseen kirkkoon Linnoitukseen. Tyhjilleen jäänyt kirkko joutui "ryssänkirkkona" vandalismin kohteeksi ja rappeutui. Edustihan tämä venäläisen sotaväen kirkko kaikkea sitä, mistä juuri oli päästy irti ja mitä oli inhottu ja vihattu. Se haluttiin pois silmistä. Sanomalehti Etelä-Savo nosti kirkon purkamisen julkiseen keskusteluun artikkelissaan elokuussa 1919. Kirkko myytiin julkisella huutokaupalla kesällä 1921. Myyntiehtoihin kuului kirkon purku. Korkeimman tarjouksen teki kenkätehtailija Pekka Kinnunen. 

 

Ilmoitus Etelä-Savossa (3.5.1921) Leirikirkon purkamisesta

 

Ilmoitus Leirikirkon julkisesta huutokaupasta (Etelä-Savo 23.6.1921)

 

Etelä-Savon uutisen (12.7.1921) mukaan Leirikirkosta huusi korkeimman tarjouksen (7050 markkaa) tehtailija Pekka Kinnunen

 

Etelä-Saimaan uutisen (14.7.1921) mukaan tehtailija Pekka Kinnunen maksoi leirikirkosta vain 5050 markkaa eli 2000 markkaa vähemmän kuin Etelä-Savon mukaan.

Ylimmässä kuvassa näkyvän puisen muistomerkin pystytti Lappeenrannan ortodoksinen seurakunta vuonna 1978.