Amerikansuomalaisen sanomalehtipioneerin kirje Minnesotasta 10.2.1870

"Hurtin" suomalainen hautausmaa Renvillen piirikunnassa Minnesotassa. "Hurtin" siirtokunta oli yksi ensimmäisitä suomalaisista siirtokunnista osavaltiossa

Amerikan suomalaisen sanomalehdistön pioneeri Aleksander Leinonen lähetti Oulun Wiikko Sanomille  ensimmäisen kirjoituksensa Minnesotasta kevättalvella 1870. Se julkaistiin 2.4.1870.  Tämän jälkeen hän kirjoitteli nimimerkillä -der-nen- kyseiseen lehteen aina vuoteen 1876 saakka. Kirjoitin tämän kirjeen puhtaaksi, joten ollos hyvä:

Sand Creek, Scott County, Minn, helmikuun 10:pnä 1870
Herra kirjailija!

Jumalan sallimuksesta olen tullut onnellisesti Amerikaan ja retkeillyt täällä usiammassa valtiossa, oleskellen työmiehenä rautateillä kaupungeissa ja farmareilla. Asutuimman osan Minnesotan valtiota olen kuljeskellut ristiin rastiin, joten, etenkin työmiesten tilan, joka on täällä luullakseni paras maan päällä, olen tullut hyvinkin tuntemaan. Vuoden alussa tulin tähän maakuntaan ja olen lueskellut engelskaa eräässä koulussa. Tulevaksi kesäksi olen saanut maanmittarin työtä tietoon eräältä rautatieyhtiöltä.

Muistelmia matkoiltani Ruotsissa ja palasen kuvaelmia käynnistäni suomalaisessa siirtokunnassa Mooers Prairiessa, saan tässä lähettää julkaistavaksenne, jos näette ne soveliaiksi ja sen arvoisiksi. Samassa mielessä lähetän myös tässä muutamia tietoja siirtolais-seikoista. Jos olisin siinä puhunut jossakin kohden liian kovaa europalaisille korville, niin pyydän nöyrimmästi teidän karsimaan semmoisia pois, jos muutoin näette kirjoituksen ansaitsevan julkisuutta. – Vasta kun olen enemmän vakiutunut olentoani, toivon voivani lähettää isomman joukon tietoja Amerikasta.

Amerikassa on paljon enemmän suomalaisia, kun mitä luullaan kotomaassamme, mutta ovat hajallansa ympäri Yhdysvaltoja. Mooers Prairiessa[1], Cokatojärven seudussa, on maata kahdellatoista suomalaisella, Homes Cityn tienoossa, toista sataa peninkulmaa länteen Mooers Prairiesta, sanotaan olevan niitä melkein yhtä monta. Kolmannessa, Hort-nimisessä[2] tienoossa Minnesotassa, olen kuullut myös asuvan useampia maanmiehiämme. Harvat ovat tulleet tänne suorastansa Suomesta. Useammat ovat ensin muuttaneet Ruijaan ja sieltä tänne. Myöskin monta ruotsalaista, Wermlannin muinaisesta suomalaisesta siirtokunnasta, jotka vieläkin puhuvat ihmeellisen selvää suomea, ovat asettuneet suomalaisten läheisyyteen. Sama luonne maamiehillämme, jota olemme kuulleet Ruijassakin, että pitävät kiinni äitinkielestänsä, näytäksen täälläkin. Skandinavialaiset pitävät paljon suomalaisista naapureistansa ja yankien seassa ovat maamiehemme erinomaisen hyvässä maineessa.- Ensi kesänä odotetaan tänne paljon suomalaisia Ruijasta, jossa elinkeinot sanotaan huononevan huononemistansa.

Mitä Amerikaan tulee, niin Europassa tiedetään paljon oikeata näistä oloista, mutta vielä enemmän väärää. Minä puolestani olen täällä löytänyt paljon enemmän vapautta kun uskalsin toivoakaan ja täkäläiset olot olen nähnyt paljon paremmiksi, kun mitä uskalsin ajatella. – Kuta enemmin olen tullut tuntemaan näitä oloja, sitä enemmän olen vakiutunut siinä luulossa, että Europassa on kyllin kauan oltu olevinansa huomaamatta järjellisen valtiolaitoksen etuja ja vapaan uskonnon vaikutusta kansoille.

Ikää, onnea ja terveyttä!

Kunnioituksella jne.
-der-nen

---

[1] Mooers Prairie oli 1862-1878 postiaseman nimi. Vuonna 1878 postiasema järjestäytyi kaupungiksi joka adoptoi nimekseen Cokaton. Ks. Minnesota Place Names: A Geographical Encyclopedia By Warren Upham, page 639.

[2] Suomalaiset kutsuivat tätä uudisasutusta Hurtiksi. Se sijaitsi Franklinin lähellä Renvillen piirikunnassa.

Kuvaus matkalta Ruijan suomalaisten keskuudessa vuonna 1933

En ole viime aikoja juurikaan penkonut uskonnollisuuteen liittyviä aiheita, mutta aika ajoin niitä pullahtaa esiin muita tietoja etsiessäni. Etelä-Savo-lehdessä oli 15.7.1933 artikkeli, jossa vapaakirkollinen lähetti Väinö Välkiö kertoi kokemuksistaan Ruijan-matkalta. Välkiö kuvaa kielellisiä, uskonnollisia ja myös taloudellisia oloja. Elettiinhän tuolloin pulavuosia. Ruijassa uskonnollista elämää sävytti sekä suomalaisten kveenien että saamelaisten keskuudessa vahvasti lestadiolaisuus. Sitä on pidetty voimakkaasti eksklusiivisena uskontona, joka sulkee pois muut kristinuskon haarat. Välkiön haastattelusta muodostuu toisenlainen, sterotypiat kumoava kuva. Tässä otteita hänen haastattelustaan:

Suomalaiskyliä, joissa suomalaisten lisäksi on vain muuan norjalainen, joku opettaja ja kauppias ovat Annijoki, Pykeia, Näätämö, Kallijoki sekä osittain Taana ja Alattio. Näissä on suomen kielen taito parhaiten säilynyt. Vesisaaren kaupungissa on suurin suomalaisasutus eli noin 2000 asukkaasta yli puolet suomalaisia. Vesisaaressa on mm. suomalainen kirjasto, saarnamies Möllerin perustama, ja on sillä varsin huomattava määrä arvokkaita teoksia.

Kirjallisuuteen nähden harrastetaan etupäässä vain hengellistä kirjallisuutta. Laestadiuksen ja Lutherin postillat ovat enin levinneitä. Monin paikoin näkee myös Samuli Paulaharjun kirjaa Ruijan suomalaiset, jonka asiallisuutta kiitellään. Suomalaisia sanomalehtiä leviää nykyisin vain muuan, mutta sen sijaan uskonnollisia, varsinkin laestadiolaisten lehtiä leviää runsaasti.

Väestön uskonnollinen harrastus on erikoisen huomattava. Nimenomaan laestadiolaisuus on levinnyt runsaasti näille seuduille ja heillä on – samoin kuin jossakin määrin kirkollisella sisälähetysseuralla – omia rukoushuoneita. Saarnamiestä tullaan kuulemaan peninkulmienkin päästä. Sain useissa tapauksissa vapaasti käyttää sekä laestadiolaisten rukoushuoneita että kansakoulutaloja hartaustilaisuuksiini, ja yleensä laestadiolaiset suhtautuivat myötämieleisesti järjestämiini kokoustilaisuuksiin.

Norjan Lapin lähetysseura tekee näillä seuduilla huomattavaa valistustyötään. Seuralla, joka äsken täytti 45 vuotta, on useita vanhainkoteja, sairashuoneita ja sairaanhoitajattaria, jotka toimivat lappalaisten keskuudessa.
Pääasiallisesti Tornionjokilaaksosta siirtyneet asukkaat ovat yleensä siistejä, ja vieraanvaraisia. Kun väestö tiesi minun liikkuvan saarnamatkoilla, sain maksutonta avustusta kaikkialla. Mitä kansallisuustietouteen tulee, on käsitys Suomesta heikkoa, joskin suurella mielenkiinnolla ja lämmöllä muistellaan kotimaan oloja