Venäläinen sotavanki surmasi vankilapastorin (Päivitetty 16.5.2016)

Kahlasin viime viikolla läpi paikallisen sanomalehden Etelä-Savon vuoden 1941 ja 1942 numeroita. Kyseinen lehti, nimestään huolimatta, ilmestyi Etelä-Karjalan Lappeenrannassa vuosina 1917 - 1945. Muun materiaalin ohella etsin uutisia Kivijärven kirkkoherran, kansanedustaja Väinö Havaksen kuolemasta Suojärvellä jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana 21.8.1941. Lehdessä oli uutisia korkea-arvosten sotilaiden, kenraalien ja everstien kaatumisesta kesällä ja syksyllä 1941, mutta lehti vaikeni täysin Havaksen kuolemasta rintamalla. Näin siitäkin huolimatta, että Etelä-Savo oli Havaksen puolueen, Kokoomuksen äänenkannattaja. Lisäksi Havas oli sotilaspastorina Lappeenrannassa papiksi vihkimisensä jälkeen vuonna 1921. Ilmeisesti uutista kaatumisesta pidettiin niin suurena kielteisenä uutisena, että asiasta vaiettiin.

Etelä-Savo 10.2.1942

Sen sijaan oli lehdessä helmikuun alussa (10.2.) 1942 toinen Kivijärveen liittyvä kielteinen uutinen. Kivijärveläissyntyinen Turun vankilapastori Johannes Kunila oli menehtynyt neuvostoliittolaisen sotavangin puukottamana 9.2.1942.  Kunila oli toiminut muun muassa vankilasaarnaajana Helsingin ja Turun lääninvankiloissa sekä merimiespastorina Saksassa. Papiksi hänet oli vihitty vuonna 1914 Savonlinnassa. Toimiessaan sisällissodan jälkeen Helsingin lääninvankilan pastorina Kunila laati 1410 nimeä käsittävän luettelon  Helsingin vankileireillä kuolleista punavangeista. Kunila muutti 1920-luvulla Hampuriin, jossa hän työskenteli kymmenen vuoden ajan Merimieskirkon pappina. 1930-luvun lopulta alkaen hän oli Turussa vankilapappina.

Atso Haapasen kirjassa "Viholliset keskellämme. Desantit Suomessa 1939 - 1944" kerrotaan sivuilla 127 - 129 vankilapastori Kunilan surmanneen desantin vaiheista. Surmaaja ei ollut venäläinen, kuten lehtiuutisessa väitetään, vaan virolainen. Heinäkuun 10.-11. päivien välisenä yönä 1941 käveli 18 desanttia heitä kuljettavaan puna-armeijan koneeseen, joka pudotti miehet itäiselle Uudellemaalle. Heidän joukossaan oli Viron Narvassa 7.8.1917 syntynyt kehruutehtaan työntekijä Meinard Johannes Kirs. Kirs pidätettiin melkein heti eli 12.7.1941 Ruotsinpyhtään Ruotsinkylässä ja sai 17.9.1941 kuolemantuomion. Hänet teloitettiin 14.2.1942. Kirs surmasi pastori Kunilan, 9.2.1942, kun tämä oli valmistamassa desanttia kohtamaan teloitustuomionsa.

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros, osa 21: Kotalahden kansakoulu, Lemi (Päivitetty 20.3.2016)

Kotalahden entinen kansakoulu Kivijärven rannalla on loistavassa kunnossa

Savitaipaleella ja Lemillä 6.9.2015 tekemälläni pyöräretkellä kävin kuvaamassa myös Lemin Kotalahden entisen kansakoulun. Kun saavuin paikalle, viikonloppuna siellä pidetyistä häistä lähdössä oleva porukka teki vielä viimeisiä siivouksiaan. Hienolla paikalla Kivijärven rannalla, osoitteessa Kotalahdentie 136 A, sijaitseva koulu näytti olevan erittäin hyvässä kunnossa. Kokosin koulun vaiheista alle koosteen.

Koulurakennus valmistui vuonna 1939

Keväällä 1898 valtion antamassa piirijakoasetuksessa määrättiin, että kuntien oli jaettava kolmen vuoden kuluessa alueensa koulupiireihin siten, että koulumatka ei ollut oppilailla viittä kilometriä pitempi. Poikkeuksena tästä olivat harvaan asutut kunnat. Lemillä kunta jaettiin vuoden 1899 lopulla Ruomin, Uiminniemen, Sairalan, Huttulan ja Juvolan koulupiireihin. Viimeisenä ensimmäisen koulupiirijaon mukaisista kouluista perustettiin helmikuussa 1911 Uimin piirin kansakoulu. Sen paikasta kiisteltiin kuitenkin pitkää. Lopulta koulu aloitti toimintansa vuokratiloissa syksyllä 1919 ja omaan koulutaloonsa se pääsi neljä vuotta myöhemmin.

Uusi Lemin kunnan koulupiirijako ja oppivelvollisuuden täytäntöönpanosuunnitelma vahvistettiin vuonna 1926. Tällöin Uimistä erotettiin Kotalahden piiri. Koulupiirissä aloitti syksyllä 1927 vuokratiloissa alakansakoulu ja vuonna 1934 vuokratiloissa yläkansakoulu. Oma koulurakennus Kotalahteen valmistui vuonna 1939. Koulun rakensivat Elias Vilhu,, Antti Hiiva, Gabriel Buuri, Aatu Peuhkuri, Aatu Kouvo ja Antti Haiko. Poikkeuksellisten olojen vuoksi koulun vihkiäisiä vietettiin vasta 18.5.1941. Juhlapuheen piti kansakouluntarkastaja Taavi G. Murto. Esitelmän Lemin kouluoloista esitti maanviljelijä Taavetti Kiiski. Ensimmäisinä opettajina alakansakoulussa olivat toimineet Vendla Saikko, Anna Siintola ja Hilma Tuuliainen. Yläkoulun ensimmäisinä opettajina olivat olleet Eino Koli, Aimo Huhtanen ja Artturi Pyykkönen. Oppilaita koulussa kävi kolmen kunnan eli Lemin, Luumäen ja Savitaipaleen alueelta. Talvisodan aikana kansakoulujen toiminta keskeytyi ja koulutiloja käytettiin sotilaiden majoitukseen. Välirauhan aikana vuonna 1940 Kotalahden koulun tilat olivat 1. Divisioonan 3. Prikaatin majoitus- ja harjoituspaikkana.  Jatkosodassa yksikkö tunnettiin Jalkaväkirykmentti 1:nä (JR 1) .

Kotalahden koulun on vuokrannut Lemin kunnalta Uimin seudun kyläyhdistys ry.
Koulun tiloja voi vuokrata juhlia, leirejä ym. tilaisuuksia varten.

Kun oppilasmäärät alkoivat maaseudun kyläkouluissa 1960-luvulla vähentyä, myös Lemillä jouduttiin kouluja sulkemaan. Vuonna 1965 lakkautettiin Uimin, Vetjan ja Ruomin koulut. Opetus Pöllölän koulussa lakkasi vuonna 1968, Huttulassa ja Kotalahdessa vuonna 1972.

Koulun lakkauttamisen jälkeen sen tiloja käyttivät Uimin alueen yhdistykset. Nämä myös huolehtivat tilojen lämmityksestä yhteisvoimin talven aikaan. 1980-luvulla kunta alkoi kehittämään Kotalahden toimintaa leirikeskuksena. Rantaan rakennettiin uusi tilava hirsisauna ja tiloja vuokrattiin pääasiassa leirikäyttöön.
2000-luvun lopulla kunta tarjosi toiminnan pyörittämistä ulkopuoliselle tahoille ja niinpä parin vuoden ajan yksityinen pitopalveluyritys toimi Kotalahdessa. Vuoden 2010 alussa vetovastuun Kotalahdesta otti Uimin seudun kyläyhdistys ry ja vuokrasi Kotalahden Lemin kunnalta viideksi vuodeksi.

Lähteet:
Pitäjä ison kiven takana. Lemin historia.
http://www.kotalahti.fi/
Etelä-Savo 22.5.1941

Tauvin mylly (päivitetty 26.8.2015)

Tauvin mylly vähävetisen Tauvinjoen koskessa elokuussa 2015

Tämänviikkoisen pyöräilykierrokseni ensimmäinen pysähdyspaikka oli Tauvin mylly Savitaipaleen ja Lemin rajalla, Kaamaniementien ja Lemintien risteyksessä. Kyseessä ei olekaan mikä tahansa mylly, sillä se on perustettu jo vuonna 1793. Silloin nimittäin talollinen Tuomas Tauti rakensi Lemin pitäjän toisen myllyn Tauvinkoskeen. Tauvinkoski on Tauvinjoessa, joka laskee Kaitajärvestä Kivijärven Urolanlahteen. Tauvin myllyn hinnaksi arvioitiin noihin aikoihin 202 ruplaa ja 50 kopeekkaa ja bruttotuotoksi 60 ruplaa. Rupla oli tuolloin vielä arvossaan ja myllylaitos oli ajan mittapuun mukaan hyvin arvokas. Tauvin myllyn toiminnan hiipumiseen vaikutti Kaitajärven pinnan lasku. Siitä alettiin neuvotella vuonna 1919 ja päätös järvenpinnan laskusta tehtiin vuonna 1929. Laskua alettiin valmistella 1930-luvulla. Myllärit, kuten Aatami Lavikka, olivat tietysti laskuhanketta vastaan. Merkitsihän järvenpinnan lasku myös myllyn tehon lasku.

Mylly toimi aina 1900-luvun puoliväliin saakka, joidenkin tietojen mukaan

Tauvin myllyn tienoo noin sata vuotta sitten.
Kuva: Pitäjä ison kiven takana. Lemin historia, sivu 92.

siellä jauhettiin vielä 1960-luvulla. Nykyisen myllyrakennuksen iäksi on minulle arvioitu noin sata vuotta. Tauvin mylly palveli paikallisia asukkaita, jotka toivat sinne jyvänsä jauhatettavaksi. Oletan sen olleen aikoinaan lähiseudun sosiaalisen elämän keskuksi. Liekkö ukot kertoneet siellä illasta toiseen tarinoita, kuten aikoinaan Karjalan kannaksella. Tuota "kulttuuriahan" on mainiosti kuvannut kirjailija Unto Seppänen kirjassaan Myllytuvan tarinoita. Kerrotaan, etteivät isäntien kohtaamiset olleet aina kovinkaan rauhanomaisia, vaan myllyllä myös tapeltiin. Myllyn sijainti Savitaipaleen ja Lemin rajalla teki siitä eräänlaisen maaottelupaikana lemiläisten ja savitaipalelaisten kahinoille. Välillä aseina käytettiin jopa heinäseipäitä, joten tappeluista oli leikki kaukana.

Kävin kuvaamassa myllyrakennuksen ulkoapäin. Sisälle en nyt enää päässyt, kuten joitakin vuosia sitten talvella pakkasten paukkuessa myllyn nurkissa. Osa myllyn hirsistä alkaa olla varsin heikossa kunnossa. Vettä ei joessa nyt ollut kovinkaan paljon, joten keväinen kosken pauhina, joka kuuluu silloin satojen metrien päähän, oli vaihtunut hiljaisen rauhoittavaksi solinaksi. Alla muutamia tänään ottamiani kuvia sekä kymmenen vuotta sitten talvella nappaamiani kuvia.

Tauvin mylly Lemin puolelta kuvattuna

Täältä löytyy lisäksi noin neljä vuotta sitten myllyn sisältä otettu hyvä valokuvakooste. Noin kuuden kilometrin päässä Tauvin myllystä sijaitsi aikoinaan Mankin mylly. Tuokin myllyrakennus seisoo edelleen paikallaan varsin hyväkuntoisen uhmaamassa ajan hammasta. Täältä löytyy kuvaus Mankin myllyn vaiheista ja joitakin valokuvia rakennuksesta ja sen sisällä olevasta esineistöstä.

Talvinen kuva Tauvin myllystä noin kymmenen vuotta sitten

Tauvin mylly Kaamaniementieltä kuvattuna noin kymmenen vuotta sitten

Sisäkuvaa Tauvin myllystä noin kymmenen vuotta sitten

Sisäkuvaa Tauvin myllystä noin kymmenen vuotta sitten

Kärmeniemen tykkipatteri, Lemi

Kärmeniemen patterin opastaulu

Poikkesin 20.10.2014 mökillä käydessäni Salpalinjan rakenteisiin kuuluneen Kärmeniemen tykkipatterilla. Patteri sijaitsee muutamia kilometrejä Lemin taajaman pohjoispuolella. 

Patterin miehistö- ja varastotiloihin johtava aukko

Ajo-ohje:
Lemin kirkonkylän risteyksessä kannattaa kääntyä vasemmalle Uimintielle. Sitä tietä pari kilometriä ja käännyt oikealle Vuolteentielle. Tulet Lemin taajaman länsipuolella aukeavan Lahnajärven  ja siitä länteen sijatsevan Kivijärven Kuuksenenselän erottavalle kapealle, harjuiselle Vuolteenkannakselle, jossa mutkittelee mainittu Vuolteentie. Kannaksen päätyttyä maasto nousee ja Vuolteentien oikealle puolelle erkanee huomaamaton ajouran pätkä- Sieltä löytyy Kärmeniemen tykkipatteri.

Näkymä miehistö- ja ammusvarastotiloista tykkipatterin asemaan

Patterin vaiheita:
Talvisodan jälkeen Neuvostoliitolle luovutettavalta alueelta evakuoitiin kaikki aseistus sekä muu omaisuus. Käkisalmen kaupungista n. 5 km pohjoiseen sijainneesta Vahtiniemen patterista siirrettiin tykit Lemille, minne kevään 1940 aikana aloitettiin Salpalinjan rakentaminen. Tykit ( 2 kpl 152/45-C) sijoitettiin Kärmeniemen linnoitettuihin tykkiasemiin. Näistä tykeistä muodostettiin Linnoitustykistöpatteristo 1:n 3. Patteri (3./LTPSTO 1). Jatkosodan alettua tykit irrotettiin 11.7.1941 Kärmeniemestä ja siirrettiin 16.7. mennessä rajan läheisyyteen Antamoisiin, missä 22.7. ammuttiin koelaukaukset (2/tykki). Elokuun lopulla 26.8. tykit lastattiin Lappeenrannasta junaan ja kuljetettiin entisiin tuliasemiinsa Laatokan rannalle Vahtiniemeen, missä ne olivat ampumavalmiina 9.9.1941. Patterista muodostettiin 32. Raskas Patteri ja se liitettiin Rannikkotykistörykmentti 3:n II Linnakkeistoon (32./II/ RTR3) 

Näkymä tykkipatterin aukkoon

Täälläkin on betonirakenteet hyvässä kunnossa

Jatkosodan päätyttyä Lemin alueelle vetäytyi II/RTR 3. Kärmeniemen linnakkeen otti haltuunsa 32. RASK PTRI, jolla oli vain yksi tykki, sillä toinen oli loppuun ammuttuna lähetetty korjattavaksi. Rannikkojoukkojen oleskelu Lemillä jäi lyhyeksi, sillä joukot kotiutettiin marraskuun loppuun mennessä. Tykit irrotettiin tuliasemista ja lähetettiin huollettaviksi Parolaan.

Tykkipatterin "musta aukko"