Valkoisten sankaripatsas Suomenniemellä (Päivitetty 22.11.2015)

Valkoisten sankaripatsas Suomenniemen hautausmaalla

Sankaripatsas pystytettiin vuonna 1929

Suomenniemelle 15.11.2015 tekemäni retken yhtenä kohteena oli paikallinen hautausmaa ja sen vieressä oleva kirkko. Suomenniemen kirkonkylää ei ole liiallinen edistysvimma päässyt pilaamaan, vaan tienoo teki edelleen kirkonkylämäisen vaikutuksen. Kylän raitilla seisoo hyväkuntoinen, vuonna 1896 perustetun nuorisoseuran talo, ja kylän peltoaukeiden keskellä näkyy vielä vanhoja maalaistalojen pihapiirejä. Ainoan poikkeuksen 1950-luvun Suomi-filmi-maisemasta tekee peltojen keskelle pystytetty Sale-myymälä.

Hautausmaalla kuvasin vuonna 1929 pystytetyn valkoisten sankarivainajien patsaan. Muistomerkki näkyy olevan erittäin hyvässä kunnossa. Sen kiveen hakatut nimet ja päivämäärät on entisöity ilmeisesti aivan äskettäin. Keväällä 1918 Suomenniemi oli koko sisällissodan ajan valkoisten hallussa. Vaikka rintamalinjat jäivät pitäjän eteläpuolelle, ei Suomenniemi säästynyt sodan kiroilta. Yhteensä 18 Suomenniemellä kirjoilla ollut sai surmansa sodassa tai siihen liittyneissä tapahtumissa. Heistä 17 on punaisten rivissä taistellutta. Valkoisista sankarihautaan haudatuista talollisenpoika Matti Solla kaatui Savitaipaleella 23.4.1918.  Kakonkylän Jussilasta kotoisin ollut Eemil Saalasti oli palaamassa kotiinsa Otavan opistosta, kun punaiset ampuivat hänet rekeen Mäntyharjun rajalla 5.3.1918. Muut Suomenniemen sankarihautaan haudatut ovat savitaipalelaisia. Taipalsaarella 15.3. kaatui torpparinpoika Eevert Mustapää, veljekset Antti Suutari, Iivari Suutari ja Robert Suutari murhattiin 2.3. Savitaipaleella, talollisenpoika Eevert Suutari kaatui kotipitäjässään 4.3. ja talollisenpoika Joonas Tiainen, joka myös kaatui kotipitäjässään 25.3.1918. Arvoitukseksi jäi minulle Bernhard Brandstack, jonka nimeä en löytänyt aluksi Sotasurmat 1918-tiedostosta. Hän löytyi sieltä lopulta nimellä Bernhard Brandstacka. Brandstack kaatui 23.3.1918 Taipalsaarella ja hänen kotikuntansa oli Lemi.

Marraskuussa 2015, kun yli 97 vuotta on kulunut sisällissodan verisistä päivistä, meidän on vaikea käsittää sitä vihan, katkeruuden ja tuskan määrää, jotka nuo tapahtumat ovat aikaansaaneet. Sanotaan, että aika parantaa haavat. Se on varmasti totta, mutta ennenkaikkea olemme onnistuneet tapahtumien jälkihoidossa suhteellisen hyvin. Maailmassa on lukematon määrä esimerkkejä  vastaavantyyppisistä sisällissodista, jotka ovat jääneet mätivinä haavoina kansakuntien sisällä ja puhkeavat uudestaan ja yhä uudestaan väkivaltaisina esille.

Jääkäri ”Kitusen” muistokivi (Päivitetty 6.8.2015)

Ensimmäisen sisällissodassa kuolleen jääkärin Lauri Pelkosen muistokivi on pystytetty Pelkosen kuolinpaikalle Luumäen Taavetissa tammikuussa vuonna 1933

Kun pyöräilin 2.8.2015 Taavetin Linnoitukselta Taavetin asemalle huomasin tienvieressä Marttilantien ja Jääkärintien kulmassa jälleen uuden muistomerkin. Kyseessä on muistokivi, joka on pystytetty ensimmäisen Suomen sisällissodassa kuolleen jääkärin muistoksi.

Peitenimeä Kitunen käyttänyt Lauri Arvid Pelkonen oli syntynyt toinen päivä syyskuuta vuonna 1894 Viipurin läänin Pyhäjärvellä. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Jaakko Pelkonen ja Amanda Karoliina Lindroos. Lauri Pelkonen kirjoitti ylioppilaaksi Käkisalmen yhteiskoulusta vuonna 1913 ja liittyi Helsingin yliopistossa Karjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän suoritti Kauppakorkeakoulussa vuosina 1913 ja 1914. Tämän jälkeen hän oli opettajana Räisälän Särkisalon kansakoulussa vuonna 1914 ja kirjurina Hiitolan - Raasulin rautatietyömailla vuonna 1915, ennen kuin siirtyi Saksaan ja liittyi vapaaehtoisena jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 30. tammikuuta 1916. Hän sai myös taistelukokemusta Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Kun pataljoona palasi rintamalta, siirrettiin Pelkonen 2. konekiväärikomppaniaan 10. heinäkuuta 1917. Hän osallistui vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille  eli ns. pommarikurssille.

Lauri Pelkonen palasi Suomeen aselaiva S/S Equityllä Merikarvialle 3. komennuskunnan mukana. Laiva oli lähtenyt Saksasta 2. joulukuuta 1917. Kotimaahan palattuaan Pelkonen (peitenimellä Kitunen) komennettiin "Uuden metsätoimiston määräyksestä" Lappeenrantaan suojeluskuntakouluttajaksi ja suojeluskunnan johtajaksi Taavettiin. Pelkonen toimi Lappeenrannan suojeluskuntapiirissä sisällissodan alkuun saakka perustaen suojeluskuntia ja kouluttaen niihin miehiä. Koulutustehtäviä hän suoritti muun muassa Lappeella, Savitaipaleella, Luumäellä ja Joutsenossa.

Lauri Pelkosen muistomerkki alkuperäisessä asussaan.
Lähde: Rakas on meille tämä pitäjä. Kuvia ja tarinoita Luumäeltä. Sivu 62.

Tammikuun 17. päivänä 1918 ennen sisällissodan varsinaista syttymistä suorittivat Taavetin suojeluskuntalaiset punaisille tarkoitetun aselastin kaappaamisen Somerin pysäkillä. Molemmat alkavan sodan osapuolet kärsivät ase- ja ammuspulasta. Luumäen suojeluskunta lähetti ylioppilas Väinö Riihelän aseiden ostoon Viipurista. Valkoisten tiedustelijat olivat seuranneet punaisten aselähetyksiä rautateitse. Heidän tietoonsa tuli, että Viipurista oli 17.1. lähdössä punaisten aselasti Mikkeliin. Lasti yritettiin tuhota jo matkalla Simolassa, mutta aie epäonnistui. Väinö Riihelä kiiruhti Viipurista Taavettiin. Tavoitteena oli kaapata juna Taavetissa, jonne se oli pysäytetty. Riihelän johtama kahdeksan miehen ryhmä sai 19.1. asemapäällikön myötävaikutuksella asevaunun irroitetuksi junasta ja siirretyksi Somerharjun hiekanottosivuraiteelle. Somerharjussa ryhmällä oli käytettävissään vain kaksi hevosta rekineen. Niihin saatiin mahtumaan 70 japanilaista kivääriä ja noin 10 000 patruunaa.

Kun aselastin kaappaus tuli punaisten tietoon, teki Viktor Ripatin johtama Lappeenrannan työväenkaarti  noin 200 - 250 miehen vahvuisena junalla Taavettiin rangaistusretken 20. - 21.1.1918. Punakaartilaisten junan saavuttua aamuyöllä klo 4 tienoilla Taavettiin syntyi kaartilaisten ja jääkäri "Kitusen" johtamien joukkojen eli noin 50 - 70 suojeluskuntalaisen välillä tulitaistelu Taavetin yläkylällä apteekin lähellä. Kahakassa kaatui jääkäri "Kitunen" rinnan lävistäneeseen luotiin ja yksi suojeluskuntalainen haavoittui. Jääkäri Lauri Pelkosesta tuli näin ensimmäinen kansalaissodassa kaatunut jääkäri. Ripatin johtaman punakaartin miehistä kaatui yksi ja viisi kaartilaista haavoittui. Pelkonen oli kuollessaan naimaton ja oli edelleen kirjoilla Viipurin läänin Pyhäjärvellä. Hänet haudattiin yksityishautaan Pyhäjärven hautausmaalle. Taavetin yhteenoton sekavistakin vaiheista löytyy tarkempi kuvaus Willimiehen blogista.

Pelkosen kuolinpaikalle Taavetissa pystytettiin muistomerkki vuonna 1933. Muistomerkin tilasi suojeluskunta. Muistomerkin paljastustilaisuus oli kaatumisen 15-vuotispäivänä 20.1.1933. Paikalle oli saapunut 248 suojeluskuntalaista kunnioittamaan edesmenneen päällikkönsä muistoa. Muistomerkkiä on alkuaan ympäröinyt rauta-aita, jonka oviaukossa oli Karjalan vaakunatunnus ja vuosiluku 1918.  Rauta-aita poistettiin 1980-luvulla.

Valkoisten sankaripatsas Lemillä, osa 1

Valkoisten sankaripatsas Lemin kirkon vieressä toukokuun alussa 2015

Etelä-Saimaa 23.3.1920

Vapunpäivän kunniaksi vierailin ”ulkomailla” eli kiertelin Lemillä. Yhtenä pysähdyspaikkana oli Lemin kaunis kirkko ja hautausmaa. Myös Lemin kirkon vieressä olevalla hautausmaalla kohoaa muistopatsas, joka kertoo maamme historian pimeimmistä hetkistä. Lemin asukkaista sisällissodassa menetti henkensä 31 henkilöä. Raakuudesta kertoo se, että peräti 18 heista murhattiin.  Kyseessä on muistomerkki vapaussodassa kaatuneille ja sodan aikana surmatuille valkoisille. Lemin kunnanvaltuusto teki päätöksen patsaan pystyttämisestä kokouksessaan 15.3.1920. Sodan voittanut osapuoli pystytti sankareilleen patsaita Etelä-Karjalassa juuri vuosina 1920 – 1921.

Lemillä asiaa hoitamaan aikaisemmin valitun hautapatsasrahastotoimikunnan lisäksi suojeluskunnan piiripäällikkö Arvi Parkkola. Patsaan hintakatoksi määritteli kunnanvaltuusto 15 000 markkaa. Tuossa vaiheessa rahoista oli kasassa 5000 markkaa. Kunnanvaltuusto lupasi täydentävänsä kunnan muistopatsaaseen tarvittavat varat. Patsaan paljastustilaisuutta juhlittiin 30.8.1920. Palaan paljastustilaisuuteen  seuraavassakirjoituksessani.

Sisällissodassa 1918 kaatuneiden ja murhattujen
valkoisten nimet on kirjattu muistopatsaan alaosaan