Luumäen rautatieasema. (Päivitetty 25.1.2016)

Luumäen asemarakennuksen seutu on elokuun alussa 2015

Kuutostien liikenteen pullonkaulaksi muodostuneen Jurvalan taajaman eteläpuolella nuokkuu lähes unohduksiin vaipunut rautatieasema, joka on ollut silminnäkijänä ja kokijana moneen otteeseen maamme historian dramaattisimmissa hetkissä. Kyseessä on Luumäen rautatieasema. Tammikuussa 2016 rakennus näkyi olevan myynnissä, joten ei muuta kuin ostamaan ikioma, rapistuvan kaunis asema. Samaan hintaan saa kiskojen kitinää, Pendolinojen suhinaa ja maiseman vastapäiselle huolintaliikkeen laajalle lastaus- ja purkualueelle.

Tämä rautatieliikennepaikka avattiin ensin pysäkkinä Helsinki - Pietarin radan varteen vuoden 1885 lopulla. Kolme vuotta myöhemmin se korotettiin V luokan rautatieasemaksi. Luumäen asemarakennusta laajennettiin vuonna 1907 arkkitehti Bruno Granholmin suunnitelmien mukaisesti. Tämän jälkeenkin sen ulkoasua on muunneltu useaan otteeseen.

Uutinen Luumäelle valmistuneesta asemahuoneesta.
Suomalainen Wirallinen Lehti 5.10, 1885

Sotavuosien aikana sekä Luumäen että Taavetin rautatieasemat olivat usein pommituskohteina. Talvisodan aikana pommituksia oli miltei päivittäin. Ennätys oli 52 konetta yhtenä päivänä. Luumäen asemalla kaikki ratakiskot menivät tulloin poikki. Välirauhan aikana, Salpalinjan rakentamisen takia, toiminta oli asemalla erittäin vilkasta. Heti jatkosodan alussa punakoneet ilmestyivät jälleen Luumäen taivaalle, mutta pysyivät sen jälkeen poissa aina sodan loppuvaiheisiin asti. 

Luumäen asemaa suunniteltiin 1930-luvulla risteysasemaksi Lappeenrannasta päin tulevalle liikenteelle, kun Lappeenrannasta Imatralle johtavaa rataa rakennettiin. Tuossa vaiheessa kuitenkin tyydyttiin siihen, ettei rataa oikaista, vaan liikenne jäi kulkemaan edelleen Simolan kautta. Oikorata Luumäeltä Lappeenrantaan valmistui lopulta vuonna 1962.

Luumäen asema 1800-luvun lopulla

Henkilöliikenteen junien pysähtyminen Luumäen asemalla lakkasi 29.5.1988. Nykyisin liikennepaikka on lähinnä tavaraliikenteen käytössä. Asemalla on suuri Nurminen Logisticsin terminaali. Kouvolasta alkava kaksoisraideosuus päättyy Luumäen aseman jälkeen, noin kilometrin verran Lappeenrannan suuntaan, Lappeenrantaan vievän ratahaaran ja Vainikkalan jatkuvan haaran risteyskohdassa. Asemalla on nykyisin neljä lisäraidetta. Ulommaisin raide on miltei kiinni asemarakennuksessa. Ahtauden tunnetta lisää lisäksi rakennuksen ja raiteitten väliin pystytetty korkea verkkoaita. 

Luumäen asemanseutu kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin, mutta asemarakennus ei sen sijaan kuulu valtakunnallisesti merkittävien rautatieasema-alueiden sopimukseen. Rakennukset ovat osittain aika huonossa kunnossa ja ympäristön kasvillisuus hoitamatonta. Aseman rakennukset siirtyivät Senaatti-kiinteistöjen omistukseen vuonna 2014 ja oletettavasti ne on tarkoitus jollakin tapaa ”pistää lihoiksi”. Asemarakennuksen takana on kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen veistämä Oikeustaistelun muistomerkki.  Se pystytettiin Luumäen asemalle vuonna 1937.

Uutinen junien yhteentörmäyksestä Luumäen asemalla
Turun Sanomat 29.10.1907

Luumäen asemamiljöötä

Millä tavalla asema sitten on liittynyt Suomen historian dramaattisiin vaiheisiin? Kun 1990-luvulla tein sotavuosiin liittyviä haastatteluja, nousi Luumäen aseman nimi esille Ylämaan ja Säkkijärven väestön ja karjan evakuoinnissa. Ylämaalaiset evakuoitiin sotavuosina kolmeenkin otteeseen sisemmälle Suomeen. Kertojieni mukaan sekä lähtö että paluu tapahtui tältä  asemalta.  Luumäen asema sijaitsee melko lähellä presidentti P. E. Svinhufvudin Kotkaniemeä, joten oletettavasti presidentin käytössä ollut salonkivaunu A 30 on seisonut usein asemalla. Svinhufvudin karkotus Siperiaan alkoi autokyydityksellä ja junaan hän nousi Viipurin asemalla. Yritin selvittää, palasiko hän Siperian karkotuksestaan suoraan Luumäen asemalle, mutta käytössäni ollut materiaali ei antanut siihen vastausta.

Asemamiljööseen kuuluu myös tämä "punainen tupa".

Luumäen asema oli kansakunnan valokeilassa marraskuun lopulla vuonna 1961. Jälleen kerran oli edessä matka Siperiaan. Presidentti Urho Kekkonen nousi Luumäellä junaan, joka vei hänet Novosibirskin kaupunkiin tapaamaan Neuvostoliiton pääministeri Hrushtsevia. Elettiin ns. noottikriisin aikaa ja Novosibirskin tapaaminen koski Neuvostoliiton uhkavaatimuksen luonteista noottia (30.10.1961), jossa haluttiin käydä YYA-sopimuksen 2. artiklan [Korkeat Sopimuspuolet tulevat neuvottelemaan keskenään siinä tapauksessa, että 1 artiklassa tarkoitetun sotilaallisen hyökkäyksen uhka on todettu] mukaisia konsultaatioita. 

Juna Moskovaan lähti Helsingin asemalta 22.11.1961 klo 9:40, mutta presidentti, sekä ulkoministeri Ahti Karjalainen astuivat siihen vasta Luumäellä. Presidentti Kekkonen puolisoineen, ulkoministeri Karjalainen

Asemarakennuksen pääty

sekä adjutantti everstiluutnantti Urpo Levo olivat ajaneet autolla Loviisaan tervehtimään presidentin veljeä, majuri Jussi Kekkosta. Sieltä he jatkoivat matkaansa ensin Svinhufvudin taloon Luumäen Kotkaniemeen, jossa isäntänä oli presidentti Svinhufvudin poika, maalaisliiton kansanedustaja Veikko Svinhufvud. Täältä Kekkonen siirtyi Luumäen asemalle, jossa asemalle kertynyt yleisö viritti Maamme-laulun.

Aseman laskusilta ja portaat päättyvät verkkoaitaan

Henkilökunnan asuinrakennus kuvattuna ratapihan toiselta puolelta

Asuinrakennuksen päädyn terassi

Aseman henkilökunnan asuinrakennuksen sisäpiha

 

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros, osa 17: Rikkilän kansakoulu

Rikkilän entinen kansakoulu heinäkuun alussa 2015

Lakkautettujen kyläkoulujen kierrokseen liittyvät kirjoitukseni ovat olleet pitkään jäissä. Syynä ei suinkaan ole se, etteikö seudullamme olisi enää koulukäytöstä poistettuja kyläkouluja. Niitä on jäljellä vielä kymmenittäin. Syynä ei ole sekään, ettenkö olisi niitä käynyt kuvaamassa ja olisi penkonut kouluihin liittyvää historiaa. Yksinkertaisesti on löytynyt myös muuta kiinostavaa aineistoa. Nyt lupaan kuitenkin parantaa tapojani, ja siirryn uudestaan aktiivisempaan kyläkoulujen historioista kirjoittamiseen. Luvassa on kymmeniä kirjoituksia lisää. Tällä kertaa jatkan sarjaani kertomalla Rikkilän kansakoulun vaiheista. 
 

Rikkilän kansakoulu vuonna 1957
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Sunnuntaina 5.7.2015 kiertelin polkupyörälläni Lappeen entisen pitäjän eteläisiä kyliä. Yhtenä pysähdyspisteenä oli Rikkilän entinen kansakoulu. Talon nykyiset omistajat Hannele ja Pekka Lyijynen esittelivät ystävällisesti taloaan ja kertoilivat rakennuksen vaiheista. Lisäksi sain jälkikäteen Hannele Lyijyseltä kuvia koulutalosta, sekä siellä vietetystä entisten oppilaiden tapaamisesta heinäkuussa 2014. Sain häneltä myös Anja Hytti-Oikkosen edellä mainittuun tapaamiseen laatiman "Rikkilän koulun tarinan". Hytti-Oikkosen kirjoituksen, Hannele ja Pekka Lyijyseltä kuulemieni tarinoiden ja Lappeenrannan kaupunginarkistosta löytyvien asiakirjojen avulla kokosin alla olevan blogimerkinnän Rikkilän kansakoulun vaiheista. 

Kutsu Simolan kansakoulupiirin kokoukseen Kansan Ääni-lehdessä
31.5.1910. Aiheena mm. Rikkilän kansakoulun rakentaminen.

Rikkilän kansakoulun alkuvaiheet ovat tuolle ajalle hyvin tyypilliset. Tarvittiin valveutuneita kyläläisiä, jotka olivat paitsi aloitteeellisia, myös valmiita taloudellisesti tukemaan kansakouluhanketta. Aikakauden sanomalehtiuutiset kertovat varsinkin talollisen Elias Rikkisen olleen asiassa aloitteellinen. Kylän valveutuneet miehet ehdottivat vuonna 1910 Lappeen kunnanvaltuustolle oman koulun rakentamista, koska Simolan koulu oli aivan täynnä oppilaita. Niinpä syksyllä 1910 koulu aloittikin aloitti vuokrahuoneissa toimintansa. Vuonna 1898 laaditussa kunnan koulupiirijaossa Rikkilää ei oltu vielä mainittu omana koulupiirinään. Rikkilä muodostettiin sitten virallisesti omaksi koulupiirikseen vasta vuonna 1912 , siis koulun ollessa jo pystyssä ja käynnissä.

Ilmoitus pientenlasten koulun Rikkilässä alkamisesta
Lappeenranta-lehdessä 25.8.1910

Rikkilän entinen kansakoulu
Kuva: Hannele Lyijynen

Koululle myi 1,6 hehtaarin suuruisen tontin Herstenin tilan silloinen isäntä Jooseppi Lyijynen. Kauppaa voidaan pitää lahjoituksena, sillä kunta maksoi tontista vain vaivaiset 2 markkaa. Koulu pystytettiin Helsinki - Pietari-radan radan varressa olevalle mäelle ja se tontti nimettiin Valistusmäeksi. Koulurakennus koostui kahdesta eteisestä, kahdesta luokkahuoneesta, keittolasta ja aika kookkaasta opettajan asunnosta. Ulkorakennukseen sijoitettiin kaikki siihen aikaan tarvitut lisätilat.

Talvinen kuva Rikkilän entisestä kansakoulusta
Kuva: Hannele Lyijynen

Syksyllä 1911 uudessa kansakoulussa aloitti opiskelun yhteensä 37 oppilasta. Heistä poikia oli 22 ja tyttöjä15.  Ensimmäisenä opettajana koulussa oli Hilja Laurinmäki, joka toimi tehtävässä vuodet 1910 - 1916. Pitkäaikaisena opettajana oli Eeva Nikulainen (vuodesta 1946 Leppänen), jonka opetustyö Rikkilän kansakoulussa alkoi vuonna 1924 ja päättyi hänen eläköityessään vuonna 1960.

Mielenkiintoinen vaihe Rikkilän kansakoulun, kuten kaikkien rajakuntien kansakoulujen, historiassa olivat sotavuodet. Koulutyö keskeytyi silloiselta 32 oppilaalta. Kesällä 1944 Rikkilän kansakouIusssa oli sotasairaala, jossa lääkäreinä työskentelivät Janne Klemola ja Risto Aalto. Lyijysen riihessä oli ruumishuone ja esikunta piti majaa Lyijysen talossa.

 

Rikkilän koulun oppilaita pihalla vuonna 1965
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Koulun tilat olivat ahkerasti käytössä monenlaiseen harrastustoimintaa iltaisin ja viikonloppuisin. Näitä olivat mm. tyttöjen ja poikien voimisteluharjoitukset, laulukuorot, marttojen illanvietot, Lappeen seurakunnan maakirkot, nuorisoseura, lausuntakerho, tyttöjen käsityökerho, seurakunnan kerhot ja eri yhdistysten ja seurojen kokoukset.

Rikkilän kansakoulun itäinen pääty
kuva: Hannele Lyijynen

Koulun oppilasmäärä näyttää vuosikymmeniä pyörineen kolmenkymmenen oppilaan molemmin puolin. Kouluvuonna 1956 - 1957 Rikkilän kansakoulussa oli 28 oppilasta. Vajaa kymmenen vuotta myöhemmin 33 oppilasta. Kun 1960-luvun puolivälissä oli selkeästi näkyvissä kyläkoulujen oppilasmäärän väheneminen, käynnistettiin Lappeen kunnassa selvitys kouluverkoston supistamisesta. Rikkilän kansakoulu päätettiin tuon selvityksen tuloksena lakkauttaa. Lukuvuosi 1966 - 1967 oli koulun viimeinen.  Keväällä 1967 opettajat Harri Aartelo ja Maija Moisio jakoivat päättötodistukset koulun 23 oppilaalle. Samana vuonna myös Lappeen kunta oli siirtynyt historian lehdille, kun se liitettiin Lappeennan kaupunkiin. Liitoksen myötä Lappeenrannan kaupungista tuli tontin ja sillä sijainneen tyhjäksi jääneen koulurakennuksen uusi omistaja.

 

Yksityiskohta Rikkilan entisestä kansakoulusta:
Kuva: Hannele Lyijynen

 

Lappeenrannan kaupunki yritti hyödyntää tyhjäksi jäänyttä kiintestöä vuokraamalla sitä asuntoina. Tästä seurasi kuitenkin lähiympäristön asukkaille harmeja. Lopulta  tontin "lahjoittajan" pojanpoika Erkki Lyijynen marssi silloisen kaupunginjohtajan Jarmo Kölhin puheille ja tarjoitui ostamaan koko kiinteistön. Kaupat syntyivätkin 10 000 markalla vuonna 1972. Tämän jälkeen rakennus toimi mm. jyvävarastona,. Jossakin vaiheessa oli ollut puhetta myös koulun prkamisesta ja hirsien käyttämisestä polttopuuna. Onneksi tämä puhe ei koskaan muuttunut teoiksi. Lyijysen tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 1998 ja tällöin myös Valistusmäen kiinteistö siirtyi Pekka Lyijysen omistukseen. Pekka ja Hannele Lyijynen kaivoivat vanhat hirret kahdeksankertaisen tapetin alta esille ja kunnostivat entisen opettajan asunnon asunnokseen. Muut tilat ovat varastotiloina sekä Hannele Lyijysen työskentelytilana hänen tekstiilitöilleen. Aluksi Lyijyset  pitivät koulua kesäasuntonaan. Pysyvästi he muuttivat koululle asumaan vuonna 2002.
Lämpimät kiitokset Pekalle ja Hannelelle vieraanvaraisuudesta, jutteluhetkestä ja kuvamateriaalista!

Rikkiläläisten kylätapaamisen näyttämönä koulu oli heinäkuun 8. päivänä vuonna  2014. Alla muutamia kuvia tilaisuudesta:

Kuvia kylätapaamisesta heinäkuussa 2014
Kuvat: Hannele Lyijynen

Pyöräretki Simolan, Rikkilän ja Vainikkalan kylissä 5.7.2015

Terijoelta siirretty komea huvilarakennus

Tein aurinkoisena sunnuntaina 5.7.2015 pyöräretken Simolan, Monolan, Kälvelän, Rikkilän ja Vainikkalan kylissä. Keli oli mitä mainioin, lämpötila pyöri 18 - 20 asteen välillä, taivas oli miltei pilvetön, reippaasti puhaltanut tuuli piti huolen siitä, ettei hiki noussut pahemmin pintaan, vaikka reitillä on muutamia pitkiä nousujakin. Laajana kukkivat kedot ja pientareet, niistä leviävät huumaavat tuoksut ja  silmiä hivelevä värikylläisyys saivat kaltaiseni kyynikonkin herkistymään. Pisteenä i:n päälle olivat ne lukuisat mukavat kohtaamiset, lämmin ystävällisyys ja avuliaisuus, joita sain kokea retkeni aikana. Jopa rajavartioston "pojat" olivat ystävällisesti huolehtivaisia kolutessani rajavyöhykkeen reunoja.

Pommituksen jäljet näkyvät edelleen Simolan vesitornin ulkoseinässä

Kuvasin reitille sattuvat koulut, joista kaksi (Rikkilä ja Vainikkala) on lakkautettu, yksi (Simola) on vielä koulukäytössä. Rikkilän koulun omistaa nykyisin aviopari, jonka miehen isovanhemmat antoivat aikoinaan tontin koulua varten. Vainikkalan koulun omistaa ilmeisesti edelleen Lappeenrannan kaupunki.

Simolan entinen asemarakennus on vuodelta 1869

Kävin myös Simolan asemalla. Ensiksi pysähdyin pommien ja kranaatien iskemiä julkisivussaan kantavalla vesitornilla. Simolan asemalla kuoli 19. - 20.6.1944 puna-armeijan lentokoneiden pommituksissa vähintään 130 ihmistä. Suurin osa Kannakselta pakenevia evakoita. Lopullista uhrimäärää ei tiedä kukaan. Vesitornin lähellä asuva Jarno Helo laski ystävällisesti vesitorniin sisälle ja kertoi tornin historiasta ja ylläpidosta. Kävin myös entisellä Simolan asemalla, joka pystytettiin vuonna 1869, kun Helsinki - Pietari-rataa rakennettiin ja joka nykyisin on yksityisasuntona. Upeaa rakennusta, sen ja kyläseudun historiaa esitteli perusteellisesti talon omistaja Anne Soini.

Mielenkiintoinen oli myös pysähdys upealla, Terijoelta siirretyllä huvilalla.
Palaan myöhemmin edellä mainittujen koulujen vaiheisiin, samoin Simolan vesitorniin ja ehkä myös Simolan aseman historiaan.

Jälleen kerran voin todeta:
- Upea on Etelä-Karjalan luonto, upeita ovat sen asukkaat, rikas ja mielenkiintoinen on kotiseutumme historia.

Simolan koulu

Rikkilän entinen kansakoulu

Vainikkalan lakkautettu kyläkoulu