Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Köyhäinkoulu, kansakoulun edeltäjä 1854 - 1865

Emma Savander, yksi koyhäinkoulun "puuhanaisista".

Maassamme ryhdyttiin 1840-luvulta lähtien perustamaan filantrooppisessa hengessä köyhäinkouluja. Päämääränä oli tarjota kaupunkien orvoille ja köyhien perheiden lapsille perustiedot ja -taidot uskonnossa, lukemisessa, kirjoittamisessa ja laskennossa. Täkäläinen Rouvasväenyhdistys perusti myös Lappeenrantaan vuonna 1854 köyhäinkoulun. Koulun perustamisajatuksen esitti postimestari Fredrik Jaenischin Helsingissä asunut tytär Sofie Lappeenrannassa asuneelle sisarpuolelleen Maria Arppelle. Tämä epäili, ettei yksikään miespuolinen henkilö täällä ole kiinnostunut asiasta. Niinpä hän päätti kutsua vain rouvasväkeä koolle. Puuhanaisiksi ryhtyivät Maria Arppen lisäksi Emma Savander, Elisabet (Liliana) Merlin ja Sofie Stråhlman. Kun Rouvasväenyhdistys järjesti koulun hyväksi arpajaisia, tanssiaisia ja teatteri-iltoja, saatiin kaupungin miehetkin innostumaan asiasta. Miesten pelihimokin valjastettiin kouluasian hyväksi, kun iltamasalin viereisiin huoneisiin järjestettiin vuokrattavaksi pieniä pöytiä kortinpeluuseen. Arpajaiset, tanssiaiset ja muut illanvietot tuottivat hyvin, sillä kaupungin seuraelämässä elettiin vilkasta aikaa Krimin sodan ja Saimaan kanavan rakentamisen vuoksi.

Kehruuhuoneen saarnaaja ja poikien köyhäinkoulun "primus motor"
ja opettaja August Magnus Tolpo vaimoineen.

Koulun toiminta käynnistyi 1.10.1854. Sitä pidettiin pääasiassa Koulukadulla ” Müllerin mamselleilta”, eli Maria ja Carolina Müllerilta vuokratussa piharakennuksessa olleessa kolmessa pienessä kamarissa. Vuokraa maksettiin koulutalosta alkuvuosina 18 ruplaa, mutta se kohosi vähitellen 33 ruplaan vuodessa. Ensimmäisenä opettajana oli vuonna 1825 Sumiaisissa syntynyt papintytär Johanna Sofia Calonius, jonka leskeksi jäänyt äiti työskenteli kehruuhuoneella mestarina. Johanna oli osallistunut jo koulun perustamistoimiin ja perimätiedon mukaan hän olisi hoitanut opetustyötään palkatta. Koulun tilit kuitenkin osoittavat, että opettajalle maksettiin jo vuonna 1855 40 ruplan vuosipalkka, joten vain ensimmäiset kuukaudet toimittiin täysin vapaaehtoisin voimin. Vuonna 1858 opettajaksi tuli kirjuri Jeremias Piispasen tytär Pauliina Piispanen. Piispasen palkka oli alussa 40, myöhemmin 50 hopearuplaa vuodessa. Myös Rouvasväenyhdistyksen jäsenet osallistuivat opettamiseen. Kirjoittamista harjoiteltiin aluksi ajan tavan mukaan luupuikolla erillisessä laatikossa olevaan hiekkaan. Kirjoittaessa seisottiin laatikon vieressä ja väillä laatikon hiekkapinta tasattiin tarkoitusta varten valmistetulla jyrällä. Laskennon opetuksessa käytettiin kivitauluja. Uskontoa opetti ilmaiseksi joku seurakunnan papeista, aluksi pastori G. Monell. Tytöille opetettiin myös käsitöitä, lähinnä kehruuta ja kankaankudontaa. Oppilaita koulussa oli keskimäärin 14 vuodessa. Oppilaiksi otettiin yksinomaan köyhiä tyttöjä, jotka sekä ikänsä että kehityksensä puolesta olivat hyvin eri tasolla. Koulua käynyt oppilas muistellut oppitunteja myöhemmin, että siellä välistä opetuksenkin kestäessä kävi korvia huumaava melu ja meteli, puheen porina ja äänen pärinä.

August Magnus Tolpon muistokirjoitus
Suomi no 78, 28.9.1892

Poikien köyhäinkoulu perustettiin Lappeenrantaan vuonna 1861 kehruuhuoneen saarnaajan, pastori August Magnus Tolpon (1819 - 1892) aloitteesta. Kaupungissa oli ollut aikaisemmin käsityöläisten oppipojille tarkoitettu sunnuntaikoulu ja poikien ala-alkeiskoulu. Silti kaupungissa oli Tolpon sanojen mukaan alaikäisiä poikia, jotka surullisina nähtiin harhailevan kaupungin kujilla ja kaduilla ollen vailla kodin kasvatusta hyveisiin ja Jumalanpelkoon ". Varat koulua varten kerättiin Tolpon järjestämällä keräyksellä, jonka tuotto oli 35 ruplaa ja 85 kopeekkaa. Tämän lisäksi pyydettiin avustusta kaupungin porvaristolta. Raastuvankokous myönsikin verovaroista koululle veroäyreihin sidotun vuosittaisen avustuksen (5 kopeekkaa äyriltä) kokouksessaan 6.11.1861. Samalla koulun johtokuntaan valittiin kaupungin edustajaksi ja puheenjohtajaksi kauppias Carl Savander. Poikien köyhäinkoulu toimi tyttökoulun tiloissa iltaisin kaksi tuntia kerrallaan. Oppilaiksi otettiin 7-13-vuotiaita poikia. Koulun ilmoittautui sen aloittaessa toimintansa 20 poikaa. Vuonna 1865 koulun yhteinen oppilasmäärä oli 41. Tyttöjen ja poikien köyhäinkouluilla oli yhteinen taloudenpito. Poikien köyhäinkoulun opettajaksi valittiin edellä mainittu pastori Tolpo. Hänelle maksettiin palkkana 100 hopearuplaa 12 viikkotunnista. Näistä kaksi uskontotuntia oli tyttöjen kanssa yhteisiä.

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Ei-suomenkieliset kansakoulut (Päivitetty 15.6.2016)

Edessä näkyvässä rakennuksessa Aleksanterinkadun (nykyisin Valtakatu) ja Kauppakadun kulmauksessa sijaitsi aikoinaan Lappeenrannan venäläinen kansakoulu. Rakennuksessa toimi myös venäläinen kirjasto ja lukusali-
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Samoihin aikoihin kun kaupungin suomenkielinen väestö ajoi innolla kouluolojen parantamista, ryhtyivät myös kaupungissa asuvat muunkieliset asukkaat vaatimaan omakielistä opetusta. Niinpä teki kruununvouti J. Holm valtuustossa syyskuussa vuonna 1877 esityksen, jossa ehdotettiin kaupungin kansakouluun perustettavaksi myös ruotsinkielisen opettajan toimi. Holmin ehdotus  kuitenkin hylättiin äänestyksessä sillä perusteella, ettei kaupungilla ole siihen tarvittavia varoja.

Lappeenrannan Uutiset 3.8.1895

Mahdollisesti jo vuonna 1870, mutta viimeistään syksyllä 1878 olivat kaupungin venäläiset asukkaat myös täällä avanneet jonkunlaisen kansakoulun tapaisen lastenkoulun, joka sijaitsi kreikkalaiskatolisen seurakunnan omistamassa talossa Kauppa- ja Aleksanterinkatujen kulmassa. Koulusta vastasi johtokunta, jonka puheenjohtajana oli useimmiten korkein paikkakunnalla toiminut sotilashenkilö. Opinahjo sai toimintavaroja venäläisen hyväntekeväisyysjärjestön Suomen osastolta ja ilmeisesti myös Venäjän valtiolta. Sen hyväksi pidettiin raatihuoneella tanssiaisia, joihin esimerkiksi vuonna 1897 osallistui Lappeenrannan Uutisten mukaan jopa 2 000 henkeä. Koulun tukemiseksi järjestettiin myös seuranäytelmiä, arpajaisia ja kesäjuhlia. Tälle koululleen Lappeenrannassa asuvat venäläiset anoivat vuonna 1880 kaupungin avustusta. Anomuksessaan he kertoivat koulunsa toimivan Suomen kansakouluasetuksen pohjalla ja siinä olevan yhteensä 27 oppilasta. Kirjelmä oli ruotsinkielinen ja sen oli allekirjoittanut koulun johtokunnan esimies majuri Theodor Klemm. Tähänkin anomukseen valtuusto antoi kielteisen vastauksen. Tukea ei myönnetty, koska oltiin sitä mieltä, että lapset olisivat voineet tulla kaupungin omaan kansakouluunkin. Toisena kielteisen päätöksen  perusteluna oli, että koulu oli perustettu valtuustoa kuulematta. Lisäksi todettiin, ettei kaupungilla ole sellaisia varoja, joita se voisi luovuttaa sen ylläpitoon.Venäläinen kansakoulu oli vahvasti sidoksissa sekä paikalliseen venäläiseen varuskuntaa että kreikkalaiskatoliseen seurakuntaa. Vuonna 1880 sen johtokuntaa kuuluivat paikallisen komendantin majuri Klemmin lisäksi kauppiaat Abramoff, Wolkoff ja Jakovleff sekä Obolensky.

Myöhemmin kaupunki kyllä osallistui venäläisen koulun tukemiseen anniskeluyhtiön voittovaroista. 1910-luvulla alkoi myös kenraalikuvernöörin virasto avustaa sen toimintaa. Venäläisessä kansakoulussa vuonna 1880 opiskelleesta 27 lapsesta osa oli suomenkielisiä vuonna 1880. Kun koulu vietti 25-vuotisjuhliaa siinä oli 34 oppilaasta, joista yhdeksän oli suomalaisia. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että vuonna 1886 joka viides tuolloin Lappeenrannassa koulua käyneistä lapsista (30 venäläisessä ja 114 suomalaisessa kansakoulussa) kävi venäläistä kansakoulua. Kaupunkilaiset ja myös esikaupunkilaiset laittoivat lapsensa usein mielellään venäläiseen kouluun, koska vuosisadan vaihteessa esikaupunkialueen kouluahtauden takia suomenkielisen koulupaikan saaminen oli kiven takana. Sen sijaan venäläiseen kansakouluun mahtui oppilaaksi. Lisäksi venäjän kielen osaaminen nähtiin myös hyödyllisenä keisarikunnassa. Lappeenranta-lehti kiinnitti vuonna 1915 huomionsa koulussa oleviin suomalaisiin oppilaisiin ja väitti, että jopa puolet koulun oppilaista oli äidinkieleltään suomalaisia. Venäläisen koulun opettajana toimi koko kauden leskirouva Aleksandra Sergejevna Abramova. Siitä, milloin koulun toiminta lakkasi, en löytänyt mistään tietoa. Toimintaa on ollut ilmeisesti ainakin vuoteen 1922 saakka, sillä siihen asti yllämainittu opettaja Aleksandra Abramova hoiti tehtäväänsä.

Uutinen onnistuneista arpajaisista ja kansanjuhlista
Lappeenrannan venäläisen kansakoulun hyväksi
elokuun alussa vuonna 1897. Tyysterniemellä
oli paikalla jopa 2000 henkeä ja kaikki 6000
arpaa myytiin. Arpajaisten tuotto oli 3840 markkaa.
. Ohjelmassa oli sotilassoittokuntien musiikkia,
lauluesityksiä ja ilotulitus.
Lähde: Lappeenrannan Uutiset 10.8.1897

Kun Kaukaalle perustettiin kansakoulu vuonna 1896, se oli aluksi kaksikielinen, mutta muuttui vuonna 1910 ainoastaan suomenkieliseksi. Ruotsinkielinen opetus käynnistyi uudelleen vuonna 1919. Tällöin Kaukaan tehtaiden isännöitsijä Henrik Cronströmin pojat saavuttivat kouluiän ja heille palkattiin kotiopettajaksi Märta Korström. Lukuvuonna 1919 – 1920 opetti ainoastaan Cronströmin vanhempaa poikaa. Muutaman vuoden kuluessa oppilasluku nousi kolmeen ja laajeni Cronströmin perheen ulkopuolelle. 1920-luvulla tässä Märta-tädin kouluksi kutsutussa oppilaitoksessa oli kymmenkunta oppilasta. Seuraavalla vuosikymmenellä koulun nimeksi vakiintui ”Kaukas Svenska Skola ja vuonna 1958 viralliseksi nimeksi tuli ”Lauritsala svenska folkskola”. Kotiopetuksesta kouluksi muuttuneelle opetukselle antoi tehdas ensin isännöitsijän Männikkö-nimisestä huvilasta luokkahuoneen. Näissä tiloissa valtionapua nauttinut ruotsinkielinen kansakoulu toimi vuoteen 1930 saakka. Tämän jälkeen siirryttiin insinööri von Hertzeinin huvilaan ja sieltä tehtaan konttorin yläkertaan. Vuonna 1937 koulu siirtyi konttoripäällikkö Ardus Engblomin huvilalle. Vuonna 1944 seurasi muutto tehtaan vanhaan konttorirakennukseen, jossa se toimi vuoteen 1960 saakka. Koulun toiminta lakkasi vuonna 1964 oppilaiden vähyyden vuoksi. Viimeisenä lukuvuonna oppilaita oli enää seitsemän. Korkeimmillaan koulun oppilasluku oli vuonna 1958, jolloin oppilaita oli 42.  Koulun oppilaat tulivat pääosin Kaukaalta, mutta heitä saapui myös Lauritsalasta, Joutsenosta ja Lappeenrannasta. Valtionavun lisäksi (noin 80% kuluista) koulu tukivat Kaukas, Hackman & Co ja Paraisten Kalkkitehdas Oy. Pääsyehtona kouluun oli kielen lisäksi kuuluminen ylempään sosiaaliluokkaan. Kaukaalla, Lauritsalassa ja Lappeenrannassa asui jonkin verran työväenluokkaan ja alempaan keskiluokkaan kuuluvia ruotsinkielisiä perheitä. Heidän lapsillaan ei kuitenkaan ollut asiaa omakieliseen kansakouluun Kaukaalla.

Lappeenrannan seudulle muutti 1920- ja 1930-luvuilla joitakin tataariperheitä. Suomen tataariyhteisö alkoi vuonna 1933 puuhata omaa kansakoulua, jossa olisi opiskeltu turkin kieltä ja kulttuuria ja jossa uskonnonopetus olisi ollut islamin opetusta. Kaavailuissa oli tällaisen koulun perustaminen ensiksi Helsinkiin, sitten myös Turkuun ja Tampereelle. Lisäksi tataarikoulun haaraosastoja kaavailtiin Terijoelle, Lappeenrantaan sekä Hyvinkäälle. Näissä ”haarakouluissa” opetusta olisi annettu kaksi kuukautta vuodessa, joten opetus olisi ilmeisesti tapahtunut kesäaikana. Sanomalehti Etelä-Savon haastatteleman tataariyhteisön edustajan mukaan Lappeenrannan seudulla asui silloin 24 kansakouluikäistä tataarilasta. Tataarien omasta kansakoulusta tuli totta vasta sotien jälkeen, jolloin Helsingissä toimi tataarien kansakoulu.

---