Ruokolahden Kemppilän Myllykoski

Kemppilän Myllykoski Ruokolahdella

Eilen löysin sattumalta pyöräretkelläni eteläisessä Suomessa harvinaisen vesiputouksen. Se sijaitsee Ruokolahden Kemppilän Myllykoskella. Putouksessa on korkeuseroa peräti 17.1 metriä. Ihalanjärvestä (98,1 metriä) laskevan Myllyjoen vedet syöksyvät alas Jukajärveen (81,1 metriä. Jukajärvi on saanut nimensä kyseisestä koskesta, sillä sen nimi on alkuaan ollut Juvajärvi. Sana juvahan tarkoittaa loivaa, aaltoilevaa koskea. Tosin Kemppilän Myllykoski ei ole loiva.
 

Myllyjoen vesi syöksyy Jukajärveen kahden vanhan patoaukon
välistä.

Koski on seudun suurin ja on keväisten tulvavesien aikana ja runsaiden kesä- ja syyssateiden jälkeen mahtava, kauas kohiseva nähtävyys. Tämänkesäiset runsaat sateet ovat pitäneet huolta siitä, että näin elokuun alussakin koskessa riitti vettä ja kosken kohina kiiri järven toiseen päähän. Jälleen kerran kotimaakunnastani löytyi minulle uusi, luonnonkaunis paikka, jonka tulisi ehdottomasti saada laajempaa huomiota.
 
Kosken yläosassa on sijainnut Kemppilän mylly, joka oli vielä 1900-luvun alkupuolella oli kuuluisa tuotantolaitos ja veromylly. Kosken partaalta löytyy vielä myllyn ja siihen liittyneiden rakennusten raunioita ja kivijalkoja. Myllyn verotusarvoksi laskettiin 1900-lun alussa 8/100 manttaalia. Kun tieyhteydet olivat tuolloin vielä erittäin heikot, jauhettavat viljat tuotiin myllylle pääosin vesitse.  Myllyn sijainti jyrkän kosken ylösassa merkitsi jauhattajille hikistä kipuamista jauhosäkki selässä jyrkkää rinnettä ylös.

Koskessa on putouskorkeutta lyhyellä matkalla 17 metriä

Mylläreinä toimivat mm. Vilho Korhonen, Luukkonen, Hakulinen ja Kantele. Vuonna 1945 Vilho Korhonen rakensi Kemppilän Myllykoskeen sähkölaitoksen. Se jakoi virtaa Ihalan ja Jukajärven taloihin. Kun Jukajärvi jäätyi talvella, sen yli vedettiin piikkilangasta sähkölinja Jukajärven kylään. Tämä kylän oma sähkölaitos palveli tehtävässä lukuisia vuosia. Tosin sähkölaitoksen toiminta oli täysin myllärin meileliikkeiden armoilla, vaikka toisin oli sovittu. Niinpä mylläri saattoi nukkumaan menessään laittaa koneet seis ja jättää kylän pimeäksi.

Myllyn lisäksi koskesta sai voimansa saha ja pärehöylä. Paksuja tukkeja sahatessa terä ei jaksanut purra puuhun, joten välillä oli pysäytettäva tukin syöttö ja nostettava sirkkelin terän kierroksia.
Koskessa oli myös uittoränni, jossa viimeinen uitto tehtiin vuonna 1963.

Kosken vesi ryöppyää Jukajärven pintaan

Kosken partaalle kohonneet laavu ja terassi ovat lähes valmiit.

Kemppilän Myllykoski on kokemassa "uuden heräämisen". Myllykosken alueelle on rakentumassa  laavu, varastorakennus ja huussi. Samoin palstalle rakennetaan noin viisi metriä kanttiinsa oleva hirsikota, johon tulee myös tulisija. Rakennukset näuttivät olevan jo melkein valmiita. Rakennukset tehdään yleiseen virkistyskäyttöön sekä kyläläisille, että kaikille muille halukkaille, Projektista vastaa vuonna 2014 perustettu Torsantaka—Jukajärven kyläyhdistys.Yhdistys on myös sitoutunut hoitamaan alueen kunnossapidon, kuten siivoukset, polttopuuhuollon ja huussin tyhjennyksen.

Lähteet:
Sulo V. Siitonen: Ruokolahti. Kotiseutulukemisto I ja II.
Uutisvuoksi 22.8.2016

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Härskiänsaaren kansakoulu Ruokolahdella

Härskiänsaaren kartanon päärakennus vuonna 1980. Rakennuksen yläkerrassa toimi kansakoulu paikymmentä vuotta 1900-luvun alussa. Kuva: Lappeenrannan museot/Leena Kurronen 1980.

Nykyisin lähes kokonaan ympärivuotisia asukkaita vailla olevassa Ruokolahden Härskiänsaaressa on toiminut aikoinaan kansakoulu jopa kahdessa eri vaiheessa. Ensimmäinen kansakoulu oli vahvasti sidoksissa Härskiänsaaren kartanon ja sahan vaiheisiin.

Östra Finlandin uutinen 31.12.1878 kertoi Emil Hanénin saaneen
toimiluvan sahalleen.

Härskiänsaaren kartanon päärakennus purettiin vuonna 1980. Tilalle
rakennettiin uusi päärakennus osittain vanhan rakennuksen materiaaleista.
Kaukas Oy:n edustustilana toiminut kartano myytiin vuonna 2007 venäläiselle
oligarkille. Kuva: Lappeenrannan museot/Leena Kurronen 1980.

Ruokolahden Härskiänsaaren kartanon osti A. F. ja J. V. Savanderin konkurssipesästä kuvernementin sihteeri Emil Hanén 16.3.1869 26 000 markalla. Hanén anoi lokakuun lopulla 1877 lupaa perustaa höyrysaha omistamilleen maille Härskiänsaaressa. Hanénin toimenpiteen taustalla oli aikomus myydä Härskiänsaaren tilansa ja sahan toimilupa nosti tilasta saatavissa ollutta hintaa. Lupa-asia käsiteltiin metsähallituksessa 27.11.1878 ja se alistettiin vielä senaatin vahvistettavaksi. Vahvistus saatiin 5.12.1878 ja Hanén möi kartanonsa maineen ja muine rakennuksineen  pietarilaiselle kauppiaalle Franz William Kochille 8.2.1879. Ostohinta oli noussut nyt 90 000 markkaan.

Uusi omistaja aloitti sahayhdyskunnan rakentamisen. Saharakennus valmistui vielä vuoden 1879 aikana. Työtä se tarjosi 30 miehelle ja naiselle sekä 12 lapselle. Sahalla toimi yksi kaksoisraami ja sirkkelisaha. Vuosittain siinä sahattiin 38 000 – 45 000 tukkia.  Tämä jälkeen kartano sahoineen ja maineen vaihtoi omistajaa  vuosina 1881 ja 1884.  Vuonna 1887 saha lopetti yllättäen toimintansa ja sen silloiset omistajat, venäläinen aatelisperhe Elisabeth ja Alexander Jolschine, keskittyivät kartanoelämän vaalimiseen.

Sahaustoiminta Härskiänsaarella sai uuden alun, kun kartano maineen, rakennuksineen ja sahoineen siirtyi toiminimi T. & J. Salvesenille. Heti kaupanteon jälkeen Härskiänsaaren saha uudistettiin ja toiminta käynnistettiin uudelleen. Tämän jälkeen saha tarjosi työtä 40 – 60 ihmiselle ja sen tuotanto oli vajaat 2000 standarttia vuodessa. Vanhentuneeksi käynyt saha rakennettiin uudellen vuonna 1911 ja seuraavina vuosina saavutettiin tuotantoennätykseksi 2 800 standarttia vuodessa.

Salvesenit halusivat huolehtia myös työntekijöiden tarpeista. Niinpä saareen perustettiin pian kauppa, koulu ja kirjasto. Koulu alkamisajankohdaksi mainitaan Ruokolahden kotiseutulukemiston ensimmäisessä niteessä (1980) vuosi 1904. Härskiänsaaren koulu toimi kartanon päärakennuksen yläkerrassa, jossa kaksi huonetta yhdistettiin luokkahuoneeksi ja vuorattiin. Rakennuksessa oli lisäksi opettajattaren asunto. Kansakoulun toiminta päättyi Härskiänsaarella vuonna 1921. Koulu toimi Pirjo Kölhin mukaan (Härskiänsaaren kartano 1641 – 1991, sivu 55) parikymmentä vuotta, eli se olisikin alkanut edellä mainittua aikaisemmin eli jo vuosisadan vaihteessa. Luokkakuvan perusteella koulussa olisi koulussa ollut vielä vuonna 1920 yhteensä 22 oppilasta. Lakkauttamisen jälkeen Härskiänsaaren lapset kävivät koulua vesistön takana Utulan koululla. Syynä lakkauttamiseen oli Härskiänsaaren sahan palo marraskuun 22. päivä 1917. Härskiänsaari sahoineen oli siirtynyt vuotta aikaisemmin eli 4.12.1916 Aktiebolaget Kaukas Fabrikille. Sahaa ei rakennettu enää uudelleen ja vähitellen sen työväestö siirtyi saarelta etsimään työmahdollisuuksia muualta.

Asukkaiden ja lasten määrä kasvoi sotien jälkeen lisääntyneen syntyvyyden Ja evakoiden asuttamisen seurauksena. Useita lapsiperheitä asui nyt Härskiänsaarella ja niinpä sinne perustettiin uudelleen kansakoulu vuonna 1953. Koulu toimi kaksi- ja vähän aikaa jopa kolmeluokkaisena. Oppilasmäärän huippu saavutettiin vuonna 1962, jolloin Härskiänsaaren kansakoulussa oli 23 oppilasta. Koulun koulun toiminta päättyi vuonna 1964 ja oppilaat siirtyivät Utulan kansakouluun.

Lähteet:
Sulo Siitonen. Ruokolahti. Kotiseutulukemisto (I). 1980
Pirjo Kölhi; Härskiänsaaren kartano 1641 – 1991. 1991.
Lainajyvästöstä euroaikaan. Ruokolahden kylät ja koulupiirit.  2009

Östra Finland 1879
Wiipurin Sanomat 1917

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Lauritsalan kansakoulun alkuvaiheet (Nykyinen Kanavansuun koulu)

Arkkitehti Yrjö Sadeniemen piirtämän Lauritsalan kansakoulun julkisivupiirustus. LKA.

Vuonna 1890 käynnistyi tapahtumavyöry, joka johti kahden merkittävän teollisuuslaitoksen syntymiseen Lauritsalaan. Mäntsälän sijainnut Kaukaan rullatehdas laajensi tuotantonsa Lauritsalaan. Yhtiö osti 268 hehtaarin Parkkarilan tilan marraskuussa 1890 eversti Emil von Haartmanilta.  Samaan aikaan norjalaiset veljekset James ja Thomas Salvesén ostivat kolmisen kilometriä Parkkarilasta itään sijainneen Varkaansaaren tilan. Varkaansaari oli tuolloin Viipuriin kuljetettavien puutavaroiden lastauspaikka. Seuraavana vuonna siellä aloitti toimintansa kaksikehäinen saha. Vuonna 1906 tapahtuneen palon jälkeen se suurennettiin kahdeksankehäiseksi ja saha oli maamme kuudenneksi suurin. Vuonna 1910 sahalla työskenteli runsaat kaksisataa työntekijää. Parkkarilaan rakennettiin rullatehdas vuosina 1892. Rullatehtaan viereen nousi vuonna 1896 sulfiittiselluloosatehdas, jota täydensi vuonna 1898 yksikehäinen höyrysaha. Tuotanto laajeni vuodesta toiseen, samoin tehtaan henkilökunnan määrä. Se kohosi 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä reilusti yli tuhannen. Tehtaitten ympärille muodostui nopeasti teollisuustaajama, josta muodostettiin myöhemmin Lauritsalan kauppala. Kun kyseisen kauppalan alueella oli asunut vuonna 1890 noin 500 asukasta, oli asukasmäärä vuonna 1910 jo 3500. Myös tähän tehdastaajamaan kaivattiin kipeästi kansakoulua.[1]

Lauritsalan kansakoulu valmiiksi pystytettynä. Kuva: LKA

Lauritsalan kansakoulun perustamishanke oli esillä jo 14.3.1903 pidetyssä kuntakokouksessa. Tällöin käsiteltiin Lauritsalan sahan työväestö anomusta (päivätty 2.2.1903), jossa pyydettiin Hartikkalan, Lauritsalan, Luukkaan y.m. kylistä muodostettavaksi uusi koulupiiri. Alueella asui noin sata kouluikäistä lasta, joista yli puolet ei saanut kouluopetusta. Anomusta sekä kannatettiin että vastustettiin, jolloin kokous ratkaisi asian äänestyksellä. Paikallisten suurten työnantajien äänet jakautuivat. Lauritsalan saha äänesti koulun perustamisen puolesta, Kaukaan tehtaat vastaan. Hankkeen vastustajat esittivät, että siitä pyydetään Mustolan koulupiirin kokouksen lausunto. Tämä ehdotus voitti ja sille tielle jäi kouluhanke useiksi vuosiksi.[2] 

Marraskuun 21. päivänä vuonna 1909 pidettiin Lauritsalan sahalla kokous, jossa päätettiin ryhtyä ajamaan uudelleen kouluhanketta. Nyt myös sahan isännistö lupasi sille tukensa. Helmikuun 26 päivänä 1910 valtuusto käsitteli koneenhoitaja Matti Sieväsen jättämää ja 88 paikkakuntalaisen allekirjoittama anomusta kansakoulun perustamiseksi Lauritsalaan. Valtuusto teki yksimielisesti myönteisen päätöksen koulupiirin perustamisesta. Koulun rakentamispäätöstä odotettiin, kunnes saatiin Aktiebolaget T. & J. Salvesenin lupaus sekä tontin että rakennushirsien lahjoittamisesta. Lopullinen päätös Lauritsalan kansakoulun rakentamisesta tehtiin Lappeen kunnanvaltuustossa 30.4.1910. Rakennuksen kivijalanteosta pidettiin urakkahuutokauppa 4.12.1910 ja muusta rakennustyöstä 23.2.1911.  Koulu valmistui syksyllä 1911 kirkko- ja koulurakennuksista tunnetun arkkitehti Yrjö Sadeniemen (1869 – 1951) ”Maalaiskansakoulujen rakennuspiirustus n:o 13”-mallin mukaan. Se rakennettiin kahden yläkansakoulun opettajan kouluksi, mutta suuren oppilastulvan vuoksi oli siihen pakko jo ensimmäisenä syksynä ottaa kolme opettajaa. Kouluun ilmoittautui 17.8.1911 jo 138 oppilasta ja lukuvuoden aikana oppilasmäärä kasvoi 149:än. Koulussa vallitsi heti alusta alkaen mahdoton tilanahtaus. Niinpä 22.10.1911 pidetty koulupiirin kokous anoi Lappeen kunnanvaltuustolta uuden koulupiirin perustamista Luukkaan ja Hartikkalan kyliin. Tämä toteutuikin syksyllä 1913.  Vuonna 1914 Lauritsalan koulussa aloitti Lappeen kunnan ensimmäinen alakansakoulu. Ensimmäisiksi yläkansakoulun opettajiksi Lauritsalaan valittiin Elias Kekki Antreasta, Elna Räsänen Kuopiosta ja Annikki Kaksonen. Alakansakoulun ensimmäisenä opettajana toimi Helmi Hallberg.[3]

---

[1]Riska 1996, 25 - 29, 33 - 35, 49 – 50.

[2] LapKA. Ca:6. 14.3.1903, § 2. Kunnallisessa päätöksenteossa myös veroa maksavilla juridisilla yhteisöillä oli tuolloin äänioikeus. Runsaasti veroa maksavina näillä oli kuntakokouksissa suuri määräysvalta.

[3] LKA. Lauritsalan kansakoulun arkisto. Ja. Lauritsalan kansakoulun 25-vuotishistoriikki; Itä-Suomen Sanomat  25.1.1910. Kansakoulu Lauritsalaan; 24.11.1910. Lauritsalan kansakoulun päärakennuksen kivityöurakka; Lappeenranta 16.2.1911. Lappeen kansakoulujen urakkahuutokaupat; 17.8.1911. Lappeen uusien kansakoulujen vihkimisajankohtia; 31.8.1911. Lauritsalan kansakoulu; Murto 1929, 293 – 294;