Lappeenrannan raatihuone

Lappeenrannan raatihuone alkukesän ilta-auringon luodessa viimeisiä säteitään

Allekirjoittaneella oli vihdoinkin mahdollisuus vierailla yhdessä Lappeenrannan kauneimmista rakennuksista eli raatihuoneella. Lauantaina 11.6. raatihuoneella oli avoimet ovet, jolloin rahvas, kuten minäkin saimme astua ”kaikkein pyhimpään”. Opastuksen aikana uuttakin tietoa tarttui korviini. Muun muassa se, että raatihuoneen lamput on suunnitellut arkkitehti Eliel Saarinen.

Tässä koostetta ja kuvia raatihuoneesta:

Kun kenraalikuvernööri A.A. Zakrevski vieraili Lappeenrannassa maaherra August Ramseyn kanssa elokuussa 1827, hän totesi silloisen raatihuoneen kurjan kunnon. Raatihuone sijaitsi Linnoituksen itäreunalla. Hän kehotti kaupunkilaisia rakentamaan uuden raatihuoneen ns. Suureen esikaupunkiin.

Uuden raatihuoneen rakennushanke käynnistettiin seuraavan vuoden helmikuussa. Porvaristo kutsuttiin keskustelemaan asiasta raastuvanoikeuteen maaherra Ramsayn kanssa.  Raastuvan kokous päättikin ostaa 300 seteliruplalla kauppias Carl Savanderin aiemmin torin paikaksi tarjoaman tontin numero kymmenen toisesta kaupunginosasta. Osalle tontista sijoitettiin tori. Uuteen raatihuoneeseen rakennettiin sali ja kuusi huonetta. Lisäksi sinne tuli kaksiosainen vankihuone.

Raatihuoneen piirustukset laati maanmittari J. W. Palmroth, joka oli ottanut tematiikan suoraan venäläisestä mallipiirustuskirjasta vuodelta 1807. Senaatti vahvisti raatihuoneen piirustukset keväällä 1828. Rakennusta urakoimaan valittiin kauppias Carl Savander, joka saikin raatihuoneen valmiiksi elokuussa 1829. Raatihuone sisustettiin arvokkaasti. Aina Pietarista asti hankittiin tuoleja, joista osa oli mahonkia. Lappeenrannan raatihuone rakennettiin puusta, vastoin vuonna 1811 annettua asetusta, joka edellytti kivimateriaalin käyttöä. Syynä helpotukseen oli kaupungin vähävaraisuus. Tänä päivänä Lappeenrannan raatihuone on vanhin maassamme säilynyt puusta rakennettu raatihuone.

Lappeenrannan raatihuoneessa ovat näkyvissä empiren yleiset tyylipiirteet. Rakennuksen ulkopuoli vaakalaudoitettiin vuonna 1834 ja vuonna 1845 rakennusta korotettiin kolmen kyynärän verran. Samassa remontissa rakennettiin myös lisäsiipi ja kellotorni. Laajennustyöt suunnitteli piirilääkäri, tohtori A. W. Dammert. Empirekannukseen tuli nyt hajoavan klassismin piirteitä. Näitä olivat kellotornin uusgoottilainen ikkunakehys ja korotuksen yhteydessä rakennetut mezzanin-ikkunat. Kellon hankittiin kuuluisalta kellonrakentajalta Juhana Ala-Könniltä ja asennettiin paikalleen vuonna 1847. Pihan puolelle rakennettiin vuonna 1879 pieni lisärakennus. Raatihuonetta korjattiin vuonna 1885 arkkitehti Waldemar Backmanssonin suunnitelmien mukaisestai. Kun Lappeenrantaan odotettiin keisari Aleksanteri III:n vierailua vuonna 1891, päätettiin raatihuone kunnostaa edustavaksi. Vuonna 1897 yhdistettiin suomalaista puuempireä edustanut siipirakennus viereseen empirerakennukseen. Raatihuoneen edessä ollut toriaukio muutettiin puistoksi 1900-luvun alussa.

Vuonna 1940 Raatihuone kärsi talvisodan pommituksissa, mutta korjattiin ennalleen. Kaupunginvaltuusto kokoontui rakennuksessa vuodesta 1874 siihen saakka kunnes nykyinen Lappeenrannan kaupungintalo valmistui vuonna 1983. Kaupungin edustustiloiksi ne kunnostettiin 1990-luvun alussa.

Arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema lamppu

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Köyhäinkoulu, kansakoulun edeltäjä 1854 - 1865

Emma Savander, yksi koyhäinkoulun "puuhanaisista".

Maassamme ryhdyttiin 1840-luvulta lähtien perustamaan filantrooppisessa hengessä köyhäinkouluja. Päämääränä oli tarjota kaupunkien orvoille ja köyhien perheiden lapsille perustiedot ja -taidot uskonnossa, lukemisessa, kirjoittamisessa ja laskennossa. Täkäläinen Rouvasväenyhdistys perusti myös Lappeenrantaan vuonna 1854 köyhäinkoulun. Koulun perustamisajatuksen esitti postimestari Fredrik Jaenischin Helsingissä asunut tytär Sofie Lappeenrannassa asuneelle sisarpuolelleen Maria Arppelle. Tämä epäili, ettei yksikään miespuolinen henkilö täällä ole kiinnostunut asiasta. Niinpä hän päätti kutsua vain rouvasväkeä koolle. Puuhanaisiksi ryhtyivät Maria Arppen lisäksi Emma Savander, Elisabet (Liliana) Merlin ja Sofie Stråhlman. Kun Rouvasväenyhdistys järjesti koulun hyväksi arpajaisia, tanssiaisia ja teatteri-iltoja, saatiin kaupungin miehetkin innostumaan asiasta. Miesten pelihimokin valjastettiin kouluasian hyväksi, kun iltamasalin viereisiin huoneisiin järjestettiin vuokrattavaksi pieniä pöytiä kortinpeluuseen. Arpajaiset, tanssiaiset ja muut illanvietot tuottivat hyvin, sillä kaupungin seuraelämässä elettiin vilkasta aikaa Krimin sodan ja Saimaan kanavan rakentamisen vuoksi.

Kehruuhuoneen saarnaaja ja poikien köyhäinkoulun "primus motor"
ja opettaja August Magnus Tolpo vaimoineen.

Koulun toiminta käynnistyi 1.10.1854. Sitä pidettiin pääasiassa Koulukadulla ” Müllerin mamselleilta”, eli Maria ja Carolina Müllerilta vuokratussa piharakennuksessa olleessa kolmessa pienessä kamarissa. Vuokraa maksettiin koulutalosta alkuvuosina 18 ruplaa, mutta se kohosi vähitellen 33 ruplaan vuodessa. Ensimmäisenä opettajana oli vuonna 1825 Sumiaisissa syntynyt papintytär Johanna Sofia Calonius, jonka leskeksi jäänyt äiti työskenteli kehruuhuoneella mestarina. Johanna oli osallistunut jo koulun perustamistoimiin ja perimätiedon mukaan hän olisi hoitanut opetustyötään palkatta. Koulun tilit kuitenkin osoittavat, että opettajalle maksettiin jo vuonna 1855 40 ruplan vuosipalkka, joten vain ensimmäiset kuukaudet toimittiin täysin vapaaehtoisin voimin. Vuonna 1858 opettajaksi tuli kirjuri Jeremias Piispasen tytär Pauliina Piispanen. Piispasen palkka oli alussa 40, myöhemmin 50 hopearuplaa vuodessa. Myös Rouvasväenyhdistyksen jäsenet osallistuivat opettamiseen. Kirjoittamista harjoiteltiin aluksi ajan tavan mukaan luupuikolla erillisessä laatikossa olevaan hiekkaan. Kirjoittaessa seisottiin laatikon vieressä ja väillä laatikon hiekkapinta tasattiin tarkoitusta varten valmistetulla jyrällä. Laskennon opetuksessa käytettiin kivitauluja. Uskontoa opetti ilmaiseksi joku seurakunnan papeista, aluksi pastori G. Monell. Tytöille opetettiin myös käsitöitä, lähinnä kehruuta ja kankaankudontaa. Oppilaita koulussa oli keskimäärin 14 vuodessa. Oppilaiksi otettiin yksinomaan köyhiä tyttöjä, jotka sekä ikänsä että kehityksensä puolesta olivat hyvin eri tasolla. Koulua käynyt oppilas muistellut oppitunteja myöhemmin, että siellä välistä opetuksenkin kestäessä kävi korvia huumaava melu ja meteli, puheen porina ja äänen pärinä.

August Magnus Tolpon muistokirjoitus
Suomi no 78, 28.9.1892

Poikien köyhäinkoulu perustettiin Lappeenrantaan vuonna 1861 kehruuhuoneen saarnaajan, pastori August Magnus Tolpon (1819 - 1892) aloitteesta. Kaupungissa oli ollut aikaisemmin käsityöläisten oppipojille tarkoitettu sunnuntaikoulu ja poikien ala-alkeiskoulu. Silti kaupungissa oli Tolpon sanojen mukaan alaikäisiä poikia, jotka surullisina nähtiin harhailevan kaupungin kujilla ja kaduilla ollen vailla kodin kasvatusta hyveisiin ja Jumalanpelkoon ". Varat koulua varten kerättiin Tolpon järjestämällä keräyksellä, jonka tuotto oli 35 ruplaa ja 85 kopeekkaa. Tämän lisäksi pyydettiin avustusta kaupungin porvaristolta. Raastuvankokous myönsikin verovaroista koululle veroäyreihin sidotun vuosittaisen avustuksen (5 kopeekkaa äyriltä) kokouksessaan 6.11.1861. Samalla koulun johtokuntaan valittiin kaupungin edustajaksi ja puheenjohtajaksi kauppias Carl Savander. Poikien köyhäinkoulu toimi tyttökoulun tiloissa iltaisin kaksi tuntia kerrallaan. Oppilaiksi otettiin 7-13-vuotiaita poikia. Koulun ilmoittautui sen aloittaessa toimintansa 20 poikaa. Vuonna 1865 koulun yhteinen oppilasmäärä oli 41. Tyttöjen ja poikien köyhäinkouluilla oli yhteinen taloudenpito. Poikien köyhäinkoulun opettajaksi valittiin edellä mainittu pastori Tolpo. Hänelle maksettiin palkkana 100 hopearuplaa 12 viikkotunnista. Näistä kaksi uskontotuntia oli tyttöjen kanssa yhteisiä.