Ruokolahden Lassilan Linnavuori

Näkymä Lassilan Linnavuorelta Latvajärvelle

 Sunnuntai-iltaisena vaelluskohteena oli 12.7.2015 Ruokolahden Lassilan Linnavuori. Se sijaitsee Niskapietilän museotieltä poikkeavan Lassilan tien kupeessa, lähellä nykyistä valtakunnan rajaa.

Niskapietilän tie on osa vanhaa Savonlinna - Viipuri –maantietä. Tiehallinto on valinnut sen yhdeksi niistä museoteistä, joiden on tarkoitus kertoa tienpidon historiasta Suomessa. Tie kulkee Imatran, Ruokolahden ja Rautjärven alueella ja on 19,5 kilometriä pitkä. Niskapietilän tie oli muotoutunut jo ennen Uudenkaupungin rauhaa 1721. Tällöin raja katkaisi liikenneyhteydet Saimaalta Pietariin, kunnes Turun rauhassa 1743 Kaakkois-Suomen alue liitettiin kokonaisuudessaan Venäjään. Toisen maailmansodan jälkeinen rajansiirto katkaisi jälleen yhteydet Viipuriin. Niskapietilän tie toimi valtatie 6:n osana vuoteen 1957 asti, jonka jälkeen se jäi syrjään valtaliikenteeltä. Tien historiasta löytyy lisätietoa täältä.

Luolan suuaukko pystysuorassa vuorenseinämässä

Lassilan Linnavuori kohoaa Latvajärven rannalla. Vuoren laelle kannattaa kiivetä vuoren jyrkkää seinämää sieltä avautuvien upeiden näkymien vuoksi. Linnavuoren kupeessa, korkeassa pystysuorassa graniittikalliossa olevalle rakoluolalle kiipeäminen ei oleylivoimainen suoritus. Luolaan pääsyn helpottamiseksi joku on ystävällisesti väsännyt loppumetreille tikkaat. Luola kulkee kallion läpi ja näyttää jatkuvan pitkälle ylöspäin, mutta kiipeäminen vaatii taitoa, apuvälineitä ja varsinkin uskallusta. Nimittäin paikoitellen vaikuttavat lohkareet, joiden päälle pitäisi kiivetä, ainakin meikäläisestä varsin epävakailta.

"Luolamies" vartiossa

Sulo V. Siitonen kertoo Ruokolahden kotiseutulukemistossaan (osa 2, sivu 109) lyhyesti vuoreen liittyvästä perimätiedosta.  Sen mukaan vuori sai nimensä sen sisällä olevasta onkalosta. Vainovuosina kyläläiset olivat paenneet vihollista luolaan ja linnoittautuneet sen sisälle. Isonvihan aikana vuoren onkaloissa oli ollut piilossa 40 kyläläistä. Aseistetut vartiomiehet olivat valvoneet luolan molempia suuaukkoja. Kun venäläiset eivät saaneet suomalaisia ajettua ulos luolista, olivat he kaataneet kallionrakosista kiehuvaa vettä luolassa olevien päälle. Keino ei ollut kuitenkaan tepsinyt, sillä kylmä kallio jäähdytti veden ennen kuin se satoi luolassa olevien niskaan.

Näkymää luolan sisältä

Linnavuoren reissua ei kannata jättää vain käynniksi luolassa. Kiersimme vuoren nousten vähitellen sen kaakkoista seinustaa  pitkin vuoren laelle. Vuoren laelta avautuvat komeat näkymät Latvajärvelle ja ympäristöön. Tuulen ja tuiskun pieksämät ikimännyt kruunasivat maiseman. Juuri kypsymässä oleva runsas mustikkasato sai matkalla suun makiaks. Edellisenä päivänä rakennustelineiden pystyttämisessä kipeytynyt oikea polvi vihoitteli vuorelta alas laskeutuessa ja lannisti hieman muuten mukavia fiiliksiä.

Näkymä Linnavuoren laelta. Edessä vuoressa oleva pystyhalkeama, josta rakoluola on muodostunut

Vuoren laella oli rehevässä kukinnassa runsaasti näitä kasveja

Näkymä Linnavuoren laelta

Näkymä Linnavuoren laelta

Kissankierros, Ruokolahti, 16.11.2014

Kissankierroksen alueen kartta

Kiersin tänä aamuna (16.11.2014)  Imatran - Ruokolahden rajoilla kiertävän Kissankierroksen. Lämpötila on nollan tienoilla, maassa on hieman lunta ja ilma on tyyni, sumuinen, mutta sateeton. Kissankierros on seitsemän kilometrin pituinen maastopolkuja, metsä- ja kyläteitä seuraileva reitti. Kosteissa paikoissa kulkijoiden jalkojen kastumista on ajateltu rakentamalla kosteikkojen yli pitkospuita, jotka olivat erittäin hyvässä kunnossa. Polun varrelle mahtuu kuivia kangasmetsiä, tiheitä kuusikoita, peltoaukeita,  metsitettyä peltoa, suolampi, laavu ja perimätiedon mukaan vainolaisaikoina turvapaikkana käytetty luola. Reitti kiertelee Puntalan kylässä, Immolan lentokentän koillispuolella. Alue jää kuutostien itä- ja kaakkoispuolelle.

Reitillä on paljon kuusikoita

Polun, kuten myös sen varrella olevan Vaaranmäen laavun, on rakentanut Puntalan kyläyhdistys. Opastauluissa mainitaan vuosiluku 2004, mutta Puntalan kyläyhdistyksen sivut kertovat sen valmistuneen vuonna 2007. Lähtöpaikkani oli osoitteessa Puntalantie 331, jossa Puntalatieltä haarautuvat Sopenmäentie ja Vanhanpaikantie. Tien vierestä löytyy kyltti, joka kertoo Kissankierroksen kulkevan tästä. Sen sijaan paikalta ei löydy merkintää, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Muistelin lukeneeni aikaisemmin verkkosivuilta, että polku olisi merkitty puiden kyljissä keltaisilla maalauksilla. Haeskelen niitä katsellaani, mutta yhtäkään ei näy. Rauhoittelen mieltäni, sillä kulkemani metsäautotien molemmilla puolilla on äskettäin ollut päätehakkuu, joka selittänee merkkien puuttumisen. Muutama sata metriä kuljettuani näkyykin kahden metsäautotien risteyksessä keltaista maalia ja hahmotan sieltä myös informaatiotaulun. Siispä ei syytä huoleen. Jatkossa kulkeminen onkin reitillä helppoa. Keltaista maalia löytyy puiden rungoista todella tiheästi, joten eksymisen vaaraa ei ole. Koska polku kulkee pääosin metsäautoteillä tai vanhoilla metsäkoneiden urien pohjilla, se on helppo kulkea.

Näkymä Haisevanlammen itäpäähän. Hajuja en aistinut, mutta lampihan on jo jäässä, kuten kuvista näkyy.

Näkymä Haisevanlammen länsipäähän

Kivikirkon luola

Kivikirkon luolan infotaulu

Kivikirkon luolan suuaukkoa

Kivikirkon luola

Vaaranmäen laavu

Vaaranmäen laavu

Suurella vaivalla aikoinaan raivattu pelto kasvaa nyt suoriin riveihin istutettuja koivuja ja lehtikuusia

Täältä löytyy hyvä kirjoitus reitistä. Etelä-Karjalan maakuntaportaalin Kissankierroksen esittely löytyy täältä.